Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

759 viestiä aiheessa

Oli pakko tulla kommentoimaan kun feedissä näin viestin.. Onko teillä @Ewy puhuttu asiasta nyt sitten (milloin viimeksi miten)? Kun teillähän on kaikkea muutakin nyt :) Oletko harkinnut, että kerrot miehelle, miltä nyt tuntuu? Tuossa on riskinä se, että jos mies kosisi, kun itse olet sillee "pah ja pyh", niin sitten voi käydä niin, että ihanasta asiasta tulee jollekulle kuitenkin jonkin asteinen paha mieli. Siis että vaikka sä olet kosinnassa, että "jaa, taas se huijaa" tai "olipa aikakin, mikä kesti" tai mies katsoo, että "eipäs sua tää sit kiinnostanutkaan" tai että jälkikäteen harmittaa, ettei osannut nauttia hetkestä ja ei jäänyt ihanat muistot, kun homma meni epäuskosta suostumiseen viidessä sekunnissa. Tai että mies tulkitsee sun käytöksestä (joka ei varmaan enää ole aiheeseen liittyen yhtä iloinen kuin aiemmin), että joku on muuttunut (miestyyliin tulkitsee väärän asian muuttuneeksi). :rolleyes: Tietysti toisena riskinä on se, ettei mies tajua, että se odottelu ja epätietoisuus uuvuttaa, vaan ymmärtää niin, että kihlauksesta/avioliitosta on maku mennyt, joten pitää sitten osata artikuloida suomi-mies-suomi-sanakirjan kanssa. Auttaisiko joku sellainen, että päätätte jättää koko asian (siis että tiedät, ettei kosintaa tule) siksi aikaa kunnes esim. pikkutyyppi on x kk ? Selitteenä vaikka että nautitte nyt tuosta ajasta täysin.

Se on nimittäin tosi harmi, jos kosinta tulee siinä odottelun kuopassa (mä näen odottelun fiilikset sellaisena graafina.. jossa ensin käyrä menee ylöspäin, välillä tasaantuu, välillä jyrkästi ylös, välillä loivemmin; sitten jos mitään ei tapahtu, kivajännä, kutkutus jne. menee ohi ja tulee se tasainen vaihe; jos sitä kestää kauan, alkaa se käyrä laskea, uuvuttaa, epäilyttää jne. Jos tulee "kiusaamista" käyrä nousee eka jyrkästi, kun ajattelee tapahtuvaksi, mutta sitten syöksyy, kun mitään ei tapahtunutkaan. Ja sitten jos se käyrä laskee perustason alle lopulta, niin ei ole hyvät fiilikset, sit on siellä kuopassa. Kuopassa voi tulla katkeruus ja sieltä ei oikein pääse muuten pois kuin nollaamalla tilanteen. Harmi kun tähän ei voi piirtää :D ois ehkä tullut selkeämpää :D Mutta siis. Asiaa on vaikea olla ajattelematta, jos sen tapahtumiselle on pienikin mahdollisuus omassa päässä. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No siis mehän ollaan viime aikoina jopa vähän suunniteltu häitä :D enkä usko, että miestä hirveästi mikään enää jarruttelee (?), kun ollaan nyt jo hetki oltu yhdessä. Se ei vain ole halunnut hätäillä asian suhteen aiemmin (vaikka musta ois saanut unohtaa ton hätäilyperusteen siinä vaiheessa kun vauvaa alettiin odottaa, onhan se kuitenkin melkoisesti isompi sitoumus vielä :D mutta jokatapauksessa...).

Tuota mäkin pelkään, että tilanteen ihanuus menee multa ohi. Oon niin vahvasti sitä mieltä, että ois pitänyt kosia jo aiemmin. Hyvä huomio, ehkä se on se mun tarvima nollaus. Pitää nyt vähän työstää asiaa ja hyväksyä se, ettei kosintaa oo vielä kuulunut ja että se on siitä huolimatta ihana juttu sitten kun joskus tapahtuu... :) pitää ymmärtää etten nyt saanut mitään romanttista unelmakosintaa suhteen alkuhuumassa tai vauvauutisten myötä. Eli pitää ikään kuin muokata omia odotuksiani asian suhteen eikä miettiä sellaista mikä ei enää ole mahdollista. Lopputuloshan voi olla paljon ihanampi kuin aiemmat haaveet.. :)aika rauhallisin mielin oon nyt lähiaikoina ollut asian suhteen kun tosiaan on vähän muutakin ajateltavaa vauvan myötä :D

Ymmärrän muuten täysin tuon käyräesimerkin :D pitää ihan täysin paikkansa :D

Muokattu: , käyttäjä: Ewy

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Taisin käydä täällä viime kesänä jo kääntymässä ja kertomassa, miten kovasti sormuksia odotellaan. Noh, EDELLEEN odotellaan. Olen pyörinyt sormus-keskusteluissa ja kysellyt ja ihaillut muiden sormuksia, mutten kekannut kuin vasta tänään, että tämähän on se minun osastoni täällä :D 

Ollaan miehen kanssa seurusteltu reilu 2 vuotta, asuttu yhdessä 1,5v ja puhuttu kosinnoista, naimisiinmenosta ja taloista, lapsista jo viime kesästä lähtien. Mies itse asiassa viime kesän alussa kysyi minulta Jumbossa, että minkälaisen sormuksen mä sitten haluaisin ja onnesta soikeana ehdotin, että käydään kokeilemassa ja sovittamassa yhdessä koruliikkeessä. Sillä tiellä ollaan, eli minä haaveilen sormuksista, juhlista, ikuisesta lupauksesta jne, mutta kosintaa ei näy eikä kuulu. Monasti on jo aiheesta puhuttu, vitsailtu ja jopa mietitty, että mentäiskö vuonna 2018 jos saadaan ensi vuonna jo talo rakenteille (riippuu koska luvat menee kunnassa läpi). No, tässä välillä ollaan ehditty toivoa lasta, jota ei sitten kuulukaan ja käyty hoidoissa - jotka hormonimäärillän ovat yhdistettyinä hoitojen tuomaan sekä työn tuoman stressiin meinanneet kaataa suhteen totaalisesti. Päätettiinkin nyt pistää hoidot paussille ja keskittyä toisiimme. Todettiin kun se päätös tehtiin, että vaikkei nyt kihloihin olla päästy, suhde kyllä tuntuu kestävän aika paljon (hoitoihin ja työhön viitaten). 

Minulle ties kuinka moni sanoo, että älä painosta miestä höpöttämällä häistä 247, mutta minkäs teet kun ne mielessä pyörii :D Sanoin kyllä äsken viimeksi miehelle, etten halua että se kokee itsensä pakotetuksi kosimaan - tehkööt sen kun siltä tuntuu. Uskon kyllä, että se tänä vuonna tapahtuu, mutta ajankohta on mysteeri. Haluaisin ehdottomasti tulla yllätetyksi ja siksi ärsytän kai itse itseänikin kun puhun häistä ja sormuksista kokoajan, ettei mies pääse yllättämään teollaan :D

Voi apua miten pitkä raapustus tästä tuli, mutta ihanaa päästä avautumaan jonnekin aiheesta! Kaverit kun ovat joko jo kihloissa tai sitten vielä kovin tuoreissa suhteissa, eivätkä sinänsä samoissa elämäntilanteissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itsekin taas mietin, millaisia ideoita omiin häihin haluaisin :D Oon miettinyt jopa, että suunnittelisin yksikseni jotain jo pahimpaan hääkuumeeseen "varmuuden vuoksi"! Apua! :P

Ollaan mieheni kanssa menossa reilaamaan kesän keskivälissä ja mietin, jos siellä..... en kestä! :wub: Onnea ja kärsivällisyyttä kaikille odottajille! Ymmärrän, että on hermoja raastavaa vain odottaa ja odottaa sekä varsinkin pitää fiilis korkealla, mutta varmasti se on sen arvoista sitten :rolleyes:

Onko muita, jotka ovat alkaneet miettimään hääsuunnitelmia jo ennen kosimista? Tarkoitan suunnittelemisella siis suunnilleen millainen miljöö, isot vai pienet juhlat, millainen mekko, tyyli häissä. Uskon, että kun oikeesti saa alkaa suunnittelemaan, suunnitelmat muuttuvat toki matkallakin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi kyllä :ph34r: mullahan on koneella kansio, johon oon tallentanu hääkuvia. Millainen hääkakku, hääkakkuteline, häämekkoja, miehellekin olen miettinyt minkä värinen puku sopisi... Kimppu, häiden ohjelma, häämonogrammia oon suunnitellu(!!!). Yleisesti unelmoinut siitä, millainen päivä olisi. Rakastan unelmointia ja suunnittelua niin tässä sitten lopputulos :blush: Tietty nää kaikki on sellasta ajatuksella leikkimistä, enhän mä yksin ole sitten oikeita häitä suunnittelemassa. Mies kyllä tietää, kattelen hääohjelmia ja selailen instagramissa ihan avoimesti sormuskuvia ja muita. On vaan niin paha lukea tätä foorumia kun jokaisesta keskustelusta lähtee miettimään että "mitenhän tää menis meidän häissä" :P

Lili* likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Gyda: Itsekin taas selaan Pinterestiä... :blush: Ois vaa nii ihana alkaa laittaa noita ideoita ylös, toisalta, miks ei voisi. Mitäs se ny ketään haittaisi :D !
Oon myös miettinyt, millaista ohjelmaa olisi, millainen tyyli/paikka, millainen puku, millaiset sormukset ..... <3 Unelmointi on parasta! Sama mulla myös, en oo tarkottamassa tätä kaikkea vain itselleni, mutta yksin on mukava unelmoida.
Joskus jopa aloin lukee rouvien kirjoituksia, mitä olisivat tehneet hääjuhlissaan toisin/olleet tekemättä. Melkein aloin kirjoittaa niitä ylös haha! Ehkä sitten myöhemmin :D 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heh, mie oon suunnitellut häitä jo ennen kuin olin edes tavannut tulevaa sulhasta :ph34r: Olen lukenut tätä foorumia jo monta, monta vuotta - jos oikein muistan, löysin tämän foorumin vuonna 2011 :D Rakastan haaveilua, suunnittelua ja unelmointia, ja tänne on hyvä purkaa innostusta! Muuten mieheni olisi hermostunut häähaaveisiini jo ajat sitten! :D

Mieheni kyseli yksi päivä kun selasin jonkun kultaseppäliikkeen mainista, että löytyykö mieluista....! Apua kun innostuin tuostakin ihan liikaa... :wub:

rosenbej likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joo täälläkin löytyy Instat ja Pinterestit (ja blogikirjoitukset..) :D Mietin aina vaan välillä unelmointini keskellä, että ruokinko mielikuvitusta vähän liikaa ja korotan tuota Tipsiksen mainitsemaa rimaa, joka voi sitten olla miehen todella hankala ylittää ja nousta tarpeeksi korkealle pilvilinnoihini.. Ajattelin nyt yrittää hieman hillitä hääpuheitani ja -haaveitani (ja VAIN lueskella tätä foorumia ;)) jottei mies tylsisty täysin - haha. Noei, en itsekään halua kuluttaa aihetta puhki ja asettaa liian korkeita odotuksia koko asialle, koska toivon kuitenkin pienehköjä, simppeleitä häitä, jotka olisivat "meitä" :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

rosenbej, juurikin tuo että häät ovat "meitä". Kosintaa koskevat unelmoinnit nyt menee aina sitä rataa, mikä olisi luontevaa miehelle ja minulle (ei mitään yleisön edessä kosintoja siis). Mutta kun selaa kaikkien muiden häävalmisteluita ja mielettömiä ideoita, alkaa jo miettimään että tykkäänkö tästä koska se näyttää pinterestin kuvassa kivalta, vai onko tää oikeesti mun/meiän tyylistä. Alkaa jo rajat hämärtymään mikä vaikuttaa kivalta trendikkyytensä takia ja mikä sitten oikeasti on oman tyylistä. Mutta haaveillessa saakin miettiä vaikka mitä sekoitusta kaikkia eri tyylejä ja värejä ja hirveesti krääsää...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, Gyda said:

rosenbej, juurikin tuo että häät ovat "meitä". Kosintaa koskevat unelmoinnit nyt menee aina sitä rataa, mikä olisi luontevaa miehelle ja minulle (ei mitään yleisön edessä kosintoja siis). Mutta kun selaa kaikkien muiden häävalmisteluita ja mielettömiä ideoita, alkaa jo miettimään että tykkäänkö tästä koska se näyttää pinterestin kuvassa kivalta, vai onko tää oikeesti mun/meiän tyylistä. Alkaa jo rajat hämärtymään mikä vaikuttaa kivalta trendikkyytensä takia ja mikä sitten oikeasti on oman tyylistä. Mutta haaveillessa saakin miettiä vaikka mitä sekoitusta kaikkia eri tyylejä ja värejä ja hirveesti krääsää...

No toisaalta se mikä on hyvää nykymaailman Pinterestien kanssa on se, että ainakin omaa tyyliään voi surutta etsiä, koska tarjonta on niin laaja, että kaikille varmasti löytyy se omin tyyli :D Mutta ymmärrän kyllä, että monella morsiamella menee sormi suuhun ja pää sekaisin ja muuttaa naisen kuin naisen bridezillaksi kun helposti luulee kaiken valikoiman keskellä, että itsekin pitää yltää kaikkeen, jota netissä pyörii ja jota muut kertovat käyttäneensä/hankkineensa! :) Mutta totta se on, että unelmointi on ihanaa <3 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moikka, olen uusi täällä. :) Itselläni se tilanne että ollaan oltu 5 vuotta pian yhdessä avopuolisoni kanssa, kosintaa aloin odotella jo ennen kolmatta vuotta... Jokin aikaa jaksoin asiasta vihjailla ja välillä puhuinkin jo millaisen sormuksen haluan. Välillä hän on todennut että ei meillä ole mitään kiirettä ja välillä että ei jaksa kuunnella kun koko "ajan puhun" asiasta. Sitten jätin asian pitkäksi aikaa rauhaan. Kateudesta vihreänä katselin kun monet tutut menee naimisiin, kihloihin, saa lapsia... Vaikka ovat olleet paljon lyhyemmän ajan yhdessä kun me. Olen myös sanonut avopuolisolleni että Haluan nämä asiat, kihloihin, naimisiin ja lapsia ja että meidän täytyy haluta samoja asioita, hänkin on sanonut että haluaa ajallaan. No pari päivää sitten lähestyin asiaa uudella tavalla, keksin kysyä että "Milloin olisi sun mielestä hyvä aika mennä kihloihin?" Yllätyin kun vastaukseksi tuli että hän kammoaa isoja häitä ja että hänelle naimisiin meno ei ole niin tärkeää kunhan vain muuten pysyy yhdessä. Puhuttiin vähän asiasta ja hän sanoi että on luullut että haluan isot häät ja kunnon prinsessahäät. No sanoin että en tarvitse sellaisia eikä tarvitse heti kihlauksen jälkeen edes päättää milloin häät on. Ja kerroin että toivoisin että mentäisiin kihloihin viimeistään kun se 5 vuotta tulee täyteen ja että musta olisi sopiva aika mennä :D Toivon että tää valaisi häntä etten tosiaan tarvi mitään isoja häntä jos hän on siks kammonnut ajatusta :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja mulla ei käyny yhtään mielessä se että mies luulee että haluan isot häät ja kammoaa ajatusta siksi! En ees oo muistaakseni puhunu millaset häät haluaisin :o sormuksista vaan puhunut :) mutta siis kosintaa odotellessa... toivottavasti ei montaa vuotta enää..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuleekohan miehillekin vääriä mielikuvia amerikkalaisista hääohjelmista? Juuri että kuvitellaan kaikkien häiden olevan monen sadan vieraan ja usean kymppitonnin hörhelöhäät? :D Minä oon sanonut että mulle häät on perhejuhla, senkö takia täällä kosintaa odottelen kunnes on rahaa niihin megalomaanisiin häihin, joihin en kyllä olisi metsästämässä kaikkia etäisestikin sukulaisia ja tuttuja... Pitänee oikaista miehen mielikuvia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Apua.. Mies ei kuulemma ajatellut, että hän hankkisi kihlaa itselleen lain (ja mä kun luulin että niillä AINA on kihla!?) ja äiti tokaisi vielä, että mites jos nyt kelpuuttaisit sitten ihan tavallisen sileän sormuksen niin, että tein sormukset sopii yhteen. SINCE when parin sormusten on pitänyt sointua yhteen?! Minä kun luulin, että on fine valita vaikka eri materiaaleistakin valmistetut? Toki klassisin valinta on identtiset keltakultaiset sileät ja pyöreät mutta mutta.. Sanoin jo ääneen, etten halua sileää edes :D Liikaa shokkeja yhtenä viikonloppuna

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eikö yleensä mene niin, että miehellä on kihla, muttei hanki vihkisormusta? Ja argh tuo että muka pitäisi olla samanlaiset sormukset... Jossain (peräti tässä?) ketjussa joku kertoi miehensä tykänneen huonoa naisen vihkisormusvalinnasta, koska luuli ettähänellä pitää olla samanlainen timanteilla peitetty :D Kannattaisi enemmän kannustaa miestä sormuksen hankkimiseen juurikin sillä että saa itse päättää täysin, millaisen sormuksen hankkii. Miehille on tosi kivoja sormuksia!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Liityn odottelijoiden joukkoon! 

Ollaan seurusteltu 4,5 vuotta, joista asuttu yhdessä 1,5 vuotta. En ole oikeestaan aiemmin sormusta odotellut kauheasti, koska ollaan vielä sen verran nuoria (22v). Nyt kuitenkin, kun saman ikäinen ystäväpariskunta meni kihloihin puolisen vuotta sitten niin on alkanut itselläkin jo vähän kuumottelemaan:D 

 

Kaikkein ärsyttävintä tässä on se että mies soutaa ja huopaa ajatuksen kanssa. Välillä hän puhuu, että kohta voisi kihlautua/ehkä ensi vuonna/sitten kun tulee 5 vuotta täyteen. Ja heti seuraavana päivänä saattaa mennä ihan lukkoon kun puhun asiasta ja toisinaan jopa suuttuu kun mainitsen sormukset. Ota tuostakin sitten selvää :skilletgirl:

Nyt päätin sitten viime viikolla etten puhu koko asiasta enää mitään ettei Herra tunne oloaan painostetuksi ja elän toivossa, että vuoden sisällä se tapahtuu:gihlat:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

rosenbej: Juu ei tarvitse todellakaan sopia yhteen! Itseäni myös ihmetyttää että monien mielestä vielä nykyäänkin kihlasormuksen kuuluu olla se huomaamattomampi tai jopa sileä sormus ja vihki saa olla vasta näyttävä. Se voi mennä aivan toisinpäinkin eikä sillä ole mitään väliä. :)

 

Tulevaisuudenmorsian: Tervetuloa! Teillä aikalailla samanpituinen suhde kun meillä, syksyllä tulee 5 vuotta ja 3 v asuttu yhdessä. :) Me ollaan 26 v kuitenkin. Kuulostaa niin tutulta tuo että jopa suuttuu kun mainitsee asiasta. Meillä on nyt päästy sen vaiheen yli kun aluksi tosiaan aina vihjailusta tuli kauhea hiljaisuus/aiheen vaihto, heitto vitsiksi ja sitten tota suuttumista että taasko siitä pitää puhua (kun ei ole ajankohtaista...) .... Mäkin tosiaan elän toiveessa että tän vuoden sisällä tapahtuu!! Yli kuukausi sitten mainitsin miehelle että toivoisin kovasti että kun 5 v tulee täyteen niin mentäisiin kihloihin, sen jälkeen oon muutamasti vihjaillu asiasta, ei oo tullu noita suuttumisia enää :D Vaan semmosta "hymyilyä" vastaukseksi, mutta ei kyllä oo kauheesti tullu jutteluakaan aiheesta :| Hmmh. Oon pari kertaa jättänyt sormuslehden auki miehen sängynpuolelle tai tietokonepöydälle. Ettei vaan pääsis unohtumaan... :'D

 

Oon jopa harkinnut, että jos meidän 5 vuotispäivän "treffeillä" ei miehen puolelta alotetta tuu niin kosin itse tai sitten vaan kysäsen että mikäs päivä mennään ostamaan ne sormukset? ;) Ikään kuin olisimme jo sopineet asiasta vaikka oon vaan esittänyt toiveen asian tapahtumisesta....

 

Eniten pelottaa jos kosii että toinen kieltäytyy. Tosin miten voisi?? Jos 5 vuotta ollaan oltu yhdessä, asian hyvin perustelee toiselle niin tuntuu että mikä voisi olla syynä kieltäytymiselle... :( Jos ei nyt, niin milloin sitten? 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaikista rasittavinta on kun oon huomannut että musta on alkamassa tulla semmonen katkera "toiveessa elijä". Kaikki muut menevät kihloihin, facebook on kokoajan täynnä ilmoituksia vauvauutisista, kihloista, häistä, tai näitä "kaasot, morsian2018" hashtageja mitä onkaan, ja huomaa kun toiset jo suunnittelevat 2 v päähän häitä ja on iloisesti kihloissa 1,5 v suhteen jälkeen... Meillä madellaan kuin etanat :) Ja oon myös yrittänyt olla tän katkeruuden liikaa näkymättä meiän suhteeseen mutta välillä hieman vaikeaa yrittää olla onnellinen kaikkien muiden puolesta, taas ne ja ne meni kihloihin, heille syntyy vauva, heillä on häät. Ja varsinkin jos joku kyselee meiän tilanteesta, niin melkeen tulee mumistua ivallisesti "nii-in, tässä sitä odotellaan... Itse kyllä haluisin jo" Oivoi kuulostan hirveältä ihmiseltä. :D 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Harmaaruusu, I feel you. Ympärillä kaikki menee kihloihin ja naimisiin, ja suurin osa seurustellut ja asunut yhdessä vähemmän aikaa kuin me... Minusta tuntuu, että pilaan itseltäni jokaisen vähänkin erikoisemman hetken odottamalla kosintaa. Miehelle yritän olla mahdollisimman normaali, koska en halua häntä painostaa... Ärsyttää, kun mulla on maailman ihanin mies, niin miksi tästä kosinnasta on pitänyt tulla itselle näin suuri mörkö?!? Hääasiat on muutenkin pinnalla nyt jatkuvasti, kun tänä kesänä meillä on useat häät. En pysty nauttimaan niistä täysillä, kun valitettavasti olen hieman katkera. Tietystikkään en näytä sitä hääparille ja olen onnellinen heidän puolestaan :) En edes itse halua isoja häitä - haluaisin vain olla mieheni vaimo... Tuntuu ihan naurettavalta odotella kuin pikkutyttö, kun kyseessä on kuitenkin todella iso ja merkityksellinen asia. Täytyy jutella miehen kanssa tosissaan mitä hän on mieltä naimisiinmenosta viimeistään syksyllä, kun tää häähumu on vähän helpottanut!

Niin ja kaiken lisäksi yksi morsiammista pyysi liittymään Häät 2016 -fb-ryhmään (olen siis kaaso). Ihan tuskaa lukea ja seurata koko ryhmää! :D

Muokattu: , käyttäjä: Juumi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Harmaaruusu, tuttuja tunteita täälläkin. Seurustelua kuitenkin meilläkin takana jo 5v9kk ja muutamat tutut tuossa ajassa jos kerenneet saamaan lapsia ja eroamaankin ja vielä useempaan kertaan :rolleyes:
Toisaalta uskon tämän olevan loppuelämän juttu joten sinäänsä kai voi odottaakin.
Muiden utelut on tosi ahdistavia. Lapsiutelut varsinkin kun ei kaikki millään tajua ettei kaikki jutut ole aina siitä omasta halusta ja yrityksestäkään edes kiinni.

Muokattu: , käyttäjä: Aistiharha

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juumi: Mulla ihan sama, en tarvitse isoja häitä, kunhan saisin olla mieheni vaimo! :( Mullekin tää on tosi tärkeä asia ja toivon että mies sen pikkuhiljaa ymmärtää. 

 

Aistiharha: Teilläki on jo pitkä suhde takana, ja vielä ootellaan :) Toivottavasti saat pian sormuksen! Onko teillä tullut mitään vihjailuja, tai oletko vihjaillut miehelle ja mitä hän on vastannut?

 

Meillä on nyt menty sen vaiheen yli että toinen ärsyyntyy kun puhuu aiheesta, en tiiä onko mies vaan keksinyt uuden taktiikan jolla huomaa että en pety vaan jään rauhassa elättelemään toiveita :'D :D Laitoin miehelle yhden sormuskuvan viestillä minkä haluaisin itselleni ja sanoin että kihlasormukseksi niin tuli kuitenkin vastaus että on se ihan hieno, ei aiheen ohittamista enään ;D Eikä sitä "pitääkö siitä nyt kokoajan puhua" niinkuin joskus pari vuotta sitten tuli. Mulla on positiivinen olo että josko tässä kohta mentäisiin kihloihin tai uskaltaisin jo vakavasti ehdottaa sormuskaupoille menoa... Toisaalta pelkään että toivon turhaan :( huoh.... Haaveilen niin kovasti siitä. Mustakin tuntuu että tää on loppuelämän juttu ja ei sinänsä muka ole kiire mutta miksei silti voi, miksi pitäisi odottaa ikuisuus :'D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä aihetta ei olla edes hipaistu. Kyllä minä avoimesti selaan naikkareita ja hääblogeja, mutta en (vielä) lähetä miehelle kuvia kauniista sormuksista :D ja kyllä kaverini osti minulle oikein häälehden lahjaksi kun tietää haaveiluni, oli mies senkin nähnyt muttei kommentoinut. Yksi ilta taas mies puhui siitä, miten pitää elämässään tärkeimpänä että saa oman perheen. Mies kuitenkin tietää, että haluan lapsia vasta naimisiin menon jälkeen. Josko siis alkaisi tapahtua jos miehellä alkaa jo haaveilu perheestä?

Minun lähipiirissä ei sentään kukaan ole mennyt kihloihin tai naimisiin tai saanut lapsia. Enemmänkin näihin uutisiin törmää facebookissa ja kyseessä vanhat koulukaverit, joiden kanssa ei pidetä yhteyttä. Kyllä se silti mietityttää että miksei me, kun tunnutaan molemmat olevan valmiita. Meidän tupareissa mies ja miehen kaverit puhuivat minusta vaimona. No, olenhan avovaimo mutta mutta :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Harmaaruusu: Kyllä olen vihjaillut ja puhunut suoraan :D Ollaan aiheesta monesti keskusteltu ja mies on kyllä ehdottomasti sitä mieltä että mennään kihloihin ja naimisiin mutta hänellä ei asian suhteen ole kiire. Hänellä ei kyllä ole ikinä yhtään minkään asian suhteen kiire :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Gyda: Mäkin oon nyt alkanut sormuskuvastoja selailemaan oikein sillain näkyvästi että toisella pysyy myös aihe mielessä :D Eikä pääse unohtumaan... Itsekin olen avovaimo, vielä. Olisi ihanaa olla edes kihlattu jo :)

 

Aistiharha: Ihan sama juttu kun täällä! :D Tuntuu ettei miehellä ole minkään asian suhteen kiire ikinä, oikein kärsivällinen luonne :) Mä kysäsin tässä eilen että mennäänkö lähipäivänä kattomaan sormuksia ja vastaukseksi tuli ehkä :D Voiei, mites tästä pitäs edetä, kysyä pian vaan että mennäänkö esim perjantaina tms? Ja jos mennään niin johtaako se edes ostamiseen. Jänniä nää odotuksen ajat... Toiveet on korkealla, mutta onko taas turhaan.

Mites teillä, haluatteko kunnon "kosinnan"? Mä en sellasta tarvisi, kun vaan sovittaisiin yhdessä asia ja mentäisi sormuskaupoille :) Sen jälkeen voisi tehdä jotain kivaa yhdessä, mennä ravintolaan tms. :wub: <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Toi on hankalaa kun itse kyselee sormusten katselemisesta ja vastaus on "ehkä", itse luultavasti odottaisin mieheltä sitten aloitetta mennä sormuskaupoille, mutta toisaalta olen jo hyvän aikaa täällä keskustelussa roikkunut... Ehkä voisi yhdessä kaupungilla "muuten vain" kävellessä katsoa että "oho, tuossa kaupassa ois just nyt alennuksessa sormukset, eikö ois järkevä ostaa nyt?". Ei romanttista mutta voisi toimia :D Hyvähän se olisi saada mies edes kauppaan sisään ja antaa osviittaa siitä, millainen sormus on mieleen. Jos mies vaikka haluaisi kosia niin, että sormus on jo mukana?

Itse en kaipaa mitään "kunnon" kosintaa, ei tartte polvistumisia tai runoja tai yleisöä tai jotain ilotulitusta (vaikka oishan se siistiä nyt kun tuli mielikuva!). Tärkeintä että tapahtuma olisi meidän kahden välinen ja tunnelma oikeanlainen. Mies kyllä on vähän suuruudenhullu, hän miettii synttärilahjoiksi kuumailmapallolentoja, helikopterikyydityksiä ja tätä rataa, joten tiedä sitten mitä tulee kun on tullakseen! Kosinta on kuitenkin minulle itselleni ikimuistoinen, oli se sitten kuumailmapallossa tai kotona suoritettu. Tiedän kuitenkin että mies haluaa nimenomaan kosia, eikä vain sopia että mennään naimisiin. Yhdessä sopiminenkin kävisi minulle, kunhan ei olisi liian arkista, vaan juhlistettaisiin sitten vaikka kilistelemällä tai illallisella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään