Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

759 viestiä aiheessa

Mulla ei onneksi ole kosinnan suhteen mitään suuria haaveita, lähinnä odotan että pääsen ihan luvan kanssa niitä häitä suunnittelemaan :D

Vaikka toisaalta, tuossa yks ilta höpöttelin jotain aiheesta niin mies totesi oikein kyllästyneellä äänellä, että kai sitä sitten täytyy alkaa suunnittelemaan niitä häitä. Ohitin kommentin kokonaan, kyllä mä nyt edes vähän innokkaammalla äänensävyllä sen haluan kuulla :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En usko, että pettyisin kosintaan. Kosintaa olen haaveillut ja mietiskellyt vaan siltä kantilta, mikä olisi miehen tyylistä. Ihan siis vaatimattomasta heitosta niihin kuumailmapallolentoihin :rolleyes: Ja tosta häiden haaveilusta ja suunnittelusta, uskon että niin paljon ainakin loppua kohti pelottaa kaikki vastoinkäymiset että on vain helpottunut kun kaikki meni ihan hyvin, eikä päällimmäisenä ole pettymys siitä, että jotain koristeita unohtui :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäkään en nyt ehkä varsinaisesti pettynyt kosintaan, muttei se toisaalta ollut kyllä yhtään sellainen mistä olin haaveillut. Jotenkin tuntui että se vaan lipui sellaiseen " Nooh...mennään sitten kihloihin" - juttuun, vaikka näin jälkeenpäin olisin toivonut yllättävämpää ja romanttisempaa kosintaa. Mä vaan oon liian romantikko, omakin vika. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Totta, kun kosintaa on jo ehtinyt odottaa, niin siitä hetkestä haluaa jollain tapaa erityisen

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan lähdössä kohta lomalle trooppiseen paikkaan.. voi että kun olisi ihanaa jos siellä meren rannalla auringon laskiessa :girl_in_love::gihlat: mutta parempi olla toivomatta liikoja, eikä tätäkään varovaista toivetta varmaan olis kannattanut "ääneen sanoa" :D 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
19 tuntia sitten, Gyda said:

En usko, että pettyisin kosintaan. Kosintaa olen haaveillut ja mietiskellyt vaan siltä kantilta, mikä olisi miehen tyylistä. Ihan siis vaatimattomasta heitosta niihin kuumailmapallolentoihin :rolleyes: Ja tosta häiden haaveilusta ja suunnittelusta, uskon että niin paljon ainakin loppua kohti pelottaa kaikki vastoinkäymiset että on vain helpottunut kun kaikki meni ihan hyvin, eikä päällimmäisenä ole pettymys siitä, että jotain koristeita unohtui :lol:

Paljon mahdollista, ja tuskin se pettymys itselläni noin pienestä tulisikaan. Hieman vain pelkään, että jumitun haaveilemaan jostain yhdestä tietystä tavasta avioitua tai hankin pakkomielteen paikasta, kun kaikki on ihan käytännön seikkojen vuoksi niin avoinna vielä. Pitäisi pitää mieli avoinna ja haaveilla vain varovaisesti vähän kaikenlaisista vaihtoehdoista. :lol:

Muoks: olen jo kyllä päässyt yli pettymyksestäni kosinnan suhteen. Melkein nolottaa oma reaktio... :blush:

Pidän Taurielille peukkuja!^_^

Muokattu: , käyttäjä: Vaniella
Tauriel likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itselleni se tuntui silti kyllä erityisen onnelliselta hetkeltä ja itku tuli, vaikka olinkin jo ehtinyt haaveilla ties mistä ja KAUAN. Mieshän oli suunnitellut isompaa spektaakkelia, mutta ei malttanut odottaa ja järjestää, niin kysäisi sitten vaan vaimoksi (onneksi ei kysynyt kihloihin :D) yhtenä arkisena keskiviikkona. Ja olin todella onnellinen ja jatkuvasti epäuskoisena tuijottelin nimetöntä. Riippuu siis todella paljon tilanteesta, toisille se ei sitten enää tunnu miltään ja toisille silti tuntuu. : ) 

Perjantaina oli muuten Koskikeskuksen Timanttisilla Tampereella joku mies ostamassa sormusta ja h-hetki on muutaman viikon kuluttua. Kaunis sormus tulossa koon 16 sormeen! ;)

Tauriel likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Just ton takia, ettei sit tulisi kauhea pettyminen, ni oon nyt yrittänyt hillitä ajatuksiani edes HIEMAN. Pah, silti joka kerta kun mies seisoo kyykyssäkin kotona ja ojentaa tai pyytää jotain ja joudun kääntymään häntä päin käy mielessä se klassinen "mitä jos sillä olisikin nyt sormus mun nenän edessä ku käännyn" :'D Haha ei se naiset susi turkistaan pääse - kerran kun tämän ajatuksen on päähänsä iskostanut, ei siitä enää eroon pääse :'D Mulla on jotenkin sellainen tunne, että kyllä se piakkoin tulee tapahtumaan ja siksi yritän sitä suuremmallakin syyllä nyt toppuutella itseäni että edes HIEMAN yllättyisin (enkä vain toteaisi joko ääneen tai itsekseni "no vihdoin!")

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yritin kanssa pidätellä ajatuksiani, mitä kaikkea se mies voisi keksiäkkään, jottei sitten tule pettymystä. Tästä taisi olla apua, sillä aikamoisen yllätyksen hän oli saanut aikaiseksi ulkomaanmatkalla suunniteltua, kuumailmapallo ja ravintola :)

Ei kannata ladata liikaa odotuksia, paljojn mukavampi sitten yllättyä kuin pettyä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
On 6.2.2017 at 15.09, Joeal said:

Yritin kanssa pidätellä ajatuksiani, mitä kaikkea se mies voisi keksiäkkään, jottei sitten tule pettymystä. Tästä taisi olla apua, sillä aikamoisen yllätyksen hän oli saanut aikaiseksi ulkomaanmatkalla suunniteltua, kuumailmapallo ja ravintola :)

Ei kannata ladata liikaa odotuksia, paljojn mukavampi sitten yllättyä kuin pettyä :)

Oho, vau! Mä olisin kyllä niin otettu jos mun mies järjestäisi jotain mulle, vähän näkis vaivaa ja miettis.. mut enpä usko :( 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos mun mies olisi kosassut kuumailmapallolennolla, olisin epäillyt olevani jossain piilokameraohjelmassa. :lol::D 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
2 hours ago, Vaniella said:

Jos mun mies olisi kosassut kuumailmapallolennolla, olisin epäillyt olevani jossain piilokameraohjelmassa. :lol::D 

Kieltämättä olin itsekkin vähän häkeltynyt :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En todellakaan halunnut myöntää odottavani näin kuumeisesti, mutta kyllä vaan oli pettymyksen kyyneleet lähellä nyt ystävänpäivänä. Mies tästä alkoi kohkaamaan jo hyvissä ajoin, että pitää mennä ulos syömään pitkän kaavan mukaan ja hankkia lahja jne. Kyllähän minä järjellä ajatellen tiesin, ettei se mitään kosimista suunnittele, mutta silti alkoi jännitys tiivistyä, kun mies ojensi korurasian... Ja sisältä paljastui kaulakoru :mellow: ja minä kun en juuri edes käytä koruja. Kyllä vaati tahdonvoimaa vääntää tyytyväinen hymy naamalle. Onneksi nyt ei ole pitkään aikaan mitään erityispäivää, jolle asettaa odotuksia :D

 

Edit. vielä myöhemmin oltiin kaveriporukalla yksillä, ja mies jotenkin onnistui kaivamaan laukkuaan lattianrajassa niin, että yksi kaveri totesi kovaan ääneen, että sormustako se siellä kaivaa... Voi huoh.

Muokattu: , käyttäjä: nassis

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Reissusta palattu, ei tullut kosintaa, tosin en kyllä luullutkaan että se tähän reissuun ajoittuisi :D Ei siellä kyllä oikein ollut sopivaa hetkeäkään, kun harvoin saatiin olla kahden rauhassa uteliailta sekä äärimmäisen sosiaalisilta paikallisilta. Mutta luulen että kosinta on jo aika lähellä.. :) Mies tekee nykyään semmoista että ihan yhtäkkiä monta kertaa kesken päivän tokaisee "minä pidän sinusta" :D:give_heart:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kosimisen ajankohta on luonnollisesti täysi yllätys, mutta sen verran on yhdessä kierretty sormuskauppoja, että kihlasormus on varmasti meikäläisen mieleen. :P Lähinnä miestä helpottaakseni tähän on päädytty, mutta mihinkään muuhun kosintaan liittyvään ei ole vaikutusvaltaa. Häät ovat joskus tulevaisuudessa monen muun suunnitellun asian jälkeen, joten kihlautumisellakaan ei ole kiire. Hieman on tullut kuitenkin vihjailtua, että joko ja vinkattua, ettei kosimisen tarvitse olla millään muotoa erikoinen. Riittää, kun ajatuksella polvistuu ja kosii :give_heart:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En varsinaisesti edes odota kosintaa, mutta silti odotan :lol: Selailen sormuksia, yksin kotona ollessani pidän jotain sormuksia vasemmassa nimettömässä jne. OIkeasti en ihan vielä edes haluaisi kihlautua, mutta silti pieni osa minussa haaveilee siitä. Olen sanonut miesystävälleni mitä haluan yhteiselolta ja välillä vitsailemme naimisiinmenolla. Hän mm. luki jostain naisesta, joka ei missään nimessä suostuisi menemään naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka sukista jää nöyhtää lattialle. No, minun monista sukista jää mustaa nöyhtää, joten hän huomauttelee hyvin usein, että ihan turha toivoa että "pääsisin" joskus naimisiin :P Mutta ehkä jonain päivänä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heh, tajusin tässä että alkaa olla kaksi vuotta kosinnan täysipäiväistä odottelua täynnä.. No ei nyt ihan täysipäiväistä, mutta about kaksi vuotta sitten aiheesta puhuimmekin miehen kanssa ensimmäisen kerran. Vähän niinkuin nassis, minäkin toivoisin että pääsisi jo "luvan kanssa" häitä suunnittelemaan. Äitini kommentoi tässä juuri että "ne hääpaikathan on siellä pääkaupunkiseudulla jo varattu kaks vuotta etukäteen" sanoin vaan että niin, tiedän.. Sanoin myös katselleeni yhtä juhlapaikkaa, josta pitäisin itse ja se oli kesäviikonloppuisin jo aika lailla buukattu kahdeksi seuraavaksi kesäksi. No mies sitten kuuli tämän keskustelun ja jotenkin närkästyi siitä, että puhuimme hääpaikoista, vaikkei kosittukaan vielä ole. Äh. Alkaa tympiä tää odottaminen.. ja kun ei saisi mistään aiheeseen liittyvästä näköjään muiden kanssa puhuakaan vaikka miehen kanssa keskenämme olemme kuitenkin jo päättäneet että kyllä ne häät on tiedossa lähivuosina, silti kuitenkin tuntuu ettei tämä päätös nyt kuitenkaan ole virallinen eikä häitä saisi suunnitella :unsure:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

sepä se, miehet ei taida ihan ymmärtää, että etenkin isommissa kaupungeissa se häiden järjestäminen voi oikeasti vaatia sen +pari vuotta. Eikä sen tarvi johtua edes siitä, että morsian bridezillailee ja suunnittelee jotain pikkuyksityiskohtia täysipäiväisesti sen pari vuotta, vaan nuo tila/bändi/valokuvaajavaraukset pitää monesti tehdä ihan älyttömän aikaisin, että saa sen mitä haluaa ja silloin kun haluaa. 

Melkein kosinnan verran mun mieltä on kuitenkin lämmittänyt se, että meille tuli melko pikaisella aikataululla koira, ja mies ihan tosissaan haluaa sitoutua siihen, hah. Olin siis pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, että koska se koira on ollut ensisijaisesti mun toive niin minä siitä tulen olemaan päävastuussa ja se myös tulee minun nimiin. Nyt mies on kuitenkin innostunut siitä ihan täysin ja haluaa rekisteröidä sen medän molempien nimiin. Onhan sekin jo jotain :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi pojat sentään kun kävi eilen nolosti.. kuulin miehen hyvän ystävän juuri kihlautuneen lomalmatkallaan, kateuden syvät aallot pyyhkäisivät ylitseni samantien :D Yritin viimeiseen asti pidätellä tunteitani, mutta itkuhan siinä sitten tuli. Mies aivan ihmeissään että mitä nyt tapahtui. En kestä miks pitää olla näin tyhmä :girl_cray: Pelkään vain, että koska olen nähtävästi näin hermoheikko, mies kohta kosii sen takia että minä pysyisin kasassa, eikä sen takia, että hän haluaisi kanssani naimisiin. Sen en halua olevan syynä :( 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tulipa taas miehen kanssa keskusteltua aiheesta, ja ilmeisesti mun ei tarvitse ihan hetkeen mitään odotella... Vaikka kyllä tuokin yllättävän paljon on asiaa päässään pyöritellyt :D Ainakin vieraslistasta ja muuten "isoista linjoista" ollaan pitkälti yhtä mieltä. Mies kyllä myönsi, että haluaa ja on henkisesti valmistautunut menemään naimisiin, mutta kuitenkin ollaan seurusteltu sen verran vähän aikaa, ettei se vielä tunnu ajankohtaiselta. Vaikka toisaalta tultiin siihen tulokseen, että meidän suhde on edennyt vähän nurinkurisessa järjestyksessä (asuttiin kämppiksinä ennen seurustelua, ja pahimmat kriiseilyt ja yhteenotot koettiin suhteen alkuaikoina, siitä lähtien ollut pelkkää onnea ja iloa :D) Mies totesi, että haluaa naimisiin hyvissä ajoin ennen kolmeakymmentä, johon minä nokitin, että minäkin toivoisin olevani naimisissa ennen kolmekymppisiäni (mies on siis pari vuotta minua nuorempi). Ihan mukisematta tuo sen tuntui ottavan kuitenkin :D Mutta ihan lähiaikoina on varmasti turha odotella mitään. Odotan silti! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä en vielä kauheesti odota kosintaa. Me ollaan häistä puhuttu ja alustavasti ajankohtakin olis selvillä. :ph34r: Mulla on siis periaatteessa olemassa jo aika selkee aikaväli siihen, milloin kosinta tapahtuu. :wub:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heippa kaikki! Vitsit tämä on aina yhtä voimauttava kokemus kun tajuaa, ettei ole ajatuksineen surkuineen yksin. Eli ei siis minkään näköistä etenemistä täälläkään ja minulla alkaa jotenkin usko jo loppumaan koko hommaan. Miksi odotuttaa toista kun asiasta jo puhuttu ja sovittu ja todettu, että yhdessä jatketaan ja ollaan ja naimisiin mennään - MIKSI SE ON NINI HEMMETIN VAIKEATA sitten kosia? Onko se jokin miehuuden menettäminen mikä siinä jarruttaa? Aahhh..!! Mua kismittää suuresti kun ei mitään konkreettista voi suunnitella kun ei virallista lupausta ole tehtynä. Ollaan siis myös juteltu aikatauluista ja mies todennut, että kyllä se naimisiin meno parin vuoden sisään varmaan on (joskus mainitsi myös nuo kolmekymppisensä mutta siihen ei keretä kun täyttää ensi kuussa 29..) - tajuaako nuo kaksilahkeiset miten paljon aikaa suunnitteluun VOI/tarvii käyttää? En siis mitään ylenpalttisia megahäitä ole järkkäämässä ja kertoihan siskonikin, että järjesti häänsä n 4 kuukaudessa, mutta jotenkin olisi kiva että olisi edes vuosi aikaa suunnitella näillä näkymin elämänsä suurinta juhlaa eikä vain juosten kustuna järkätä juhlia.

Anteeksi avautuminen mutta harmittaa niin pirusti kun asiasta puhutaan ja muutkin toteaa, että kyllä se sitten vielä kun oikea aika on mutta ei tässä nuorrutakaan ja tuntuu että koko elämä menee pelkkään odotteluun - lapsista, vakinaisista viroista, häistä ja taloista puhuttaessa nyt ainakin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heipä hei! Reilu vuosi luettu tätä palstaa ja nyt sitten oli jo pakko liittyä virallisesti mukaan. Ollaan molemmat 3-kymppisiä ja meillä on siunaantunut lapsikin seurusteluaikana. Kihlauksesta ja naimisiinmenosta on tullut meidän suhteessa tabu, jonka puhumista molemmat välttelee (ettei tule pahaa mieltä kenellekkään). Aluksi mies oli täysillä mukana haaveiluissa, sitten alkoi ahistaa koko aihe ja tuntui, ettei avioliitto ole hänen juttu, sitten taas yhtäkkiä olikin ja nyt vastaus on "haluan määkin naimisiin, sitten joskus. Mutta nyt on niin paljon kaikkea. Kyllä mekin sitten joskus.". Monet meidän ystävistä ovat aviossa tai ainakin kihloissa (jonka jälkeen usealle tullut lapsia). Meidän järjestys on ollut vain erilainen ja se aiheuttaa jotenkin miehen päähän ongelman, että meidän täytyy odottaa vielä. (Mutta mitä? Ja kuinka kauan?)

Nyt tilanne on ollut varmaan jo 1,5vuotta se, että mua harmittaa kaikki ystäväpiirin kihlautumisuutiset ja meidän etenemättömyys. Mää olisin valmis avioliittoon ja sitoutumiseen. Haluun aatella, että meillä on koko loppuelämä aikaa olla naimisissa, eikä niinkään koko loppuelämä aikaa mennä naimisiin. 

En voi vain ymmärtää, miten mieheni ei ymmärrä, että avioliitto olisi minulle niin kovin tärkeä asia. Minusta se tekisi meistä perheen ja olisi merkki sitoutumisesta. Olis jotain mihin turvautua ja tukeutua "niin myötä- kuin vastamäessä" ja antaisi yhteisen sukunimen (lapsella nyt isän sukunimi, koska ajattelin yhteisen sukunimen tulevan nopeammin). 

Nohni! Tässä tarinani tuli, jokseenkin hyvin tiivistettynä ja varmaan sekavana.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

@rosenbej Ymärrän sun turhautumisen. Itse odottelin vuosia kosintaa ja perheen perustamista ensimmäisessä vakavassa suhteessani. Ehkä miehet vain ajattelee asiaa erilailla. Eivätkä he välttämättä tiedä, että kirkon ja juhlapaikan voi joutua varaamaan vuotta etukäteen, jos ei aiemminkin. Se niin riippuu häiden ajankohdasta. Joskus se vain vaatii jonkin mystisen liikahduksen miehen päässä, joka kertoo hänelle, että nyt on sopiva aika kosia.

@Sormushaaveilija Ehkä sun mies odottaa myös sitä mystistä naksahdusta.

Tsemppiä haaveiluun pitkään odottaneille!

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään