Jump to content
Naimisiin.info

Kosinnan odottelu vol. III


Ewy

Recommended Posts

13 tuntia sitten, Opukka said:

Olette seurustelleet/asuneet yhdessä 10 vuotta ja miehellesi ei ole tullut mieleenkään kosia? Tän takia on olemassa kulttuuri, että naisten pitää vinkua naimisiinmenoa, koska miehet ei muuten vaan taida tajuta. :blink: Eihän se naimisissa olo mitään kerro. Enemmän kertoo tuo, miten pitkään olette olleet yhdessä ja rupeatte vielä taloa rakentamaan yhdessä. :-X Mutta toivotaan, että teille tulis tuparit/häät ens vuonna. :wub:

Juuri näin!

Naimisiin menoa ollaan vuoden-parin aikana pari kertaa keskusteluissa sivuuttu, tunnusteltu varovasti (tässä ketjussa olen sitä avannut).

Itselle naimisiin menossa tärkeintä: Minulle se on ainoa tapa itse valita, kuka on lain tunnustama lähiomaisesi ja kaikista lähimmäisesi. Minä voisin oikein hyvin vaikka karata naimisiin ihan kahden kesken miehen kanssa heti huomenna, itseasiassa pidän hyvin romanttisena vaihtoehtona vihkiytyä ihan vain kaksin ja yllärijuhlia vähän myöhemmin porukalla.

Mies on jossain aihetta löyhästi sivuavissa keskusteluissa myöntänyt harkinneensa naimisiin menoa monta kertaa, minä kuulemma niin ansaitsisin sen. No, eipä ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Vaikka naimisiinmenohaaveeni ovat hyvin maltillisia, enkä ota asiasta mitään paineita (vain sellaisia voi kumpa joskus sitten haaveita), vedän rajani siihen, että minä en missään nimessä itse kosi, enkä missään nimessä rupea kosintaa mankumaan/maanittelemaan/tenttaamaan, ei! Se ei missään nimessä tunnu omalta itseltäni. Vaikka toivon kovasti naimisiin pääsyä, minulle henkisesti isompi ja merkityksellisempi asia on kihlautuminen ja kosinta.

Kaikki naimisiinmenohaaveet tuntuvat tällä hetkellä viattomilta päiväunilta, koska olen hurjan onnellinen näinkin. Elämä on ihmeellistä. Arki on paikallaan, kesä kymmenen vuotta sitten tuntuu kuin eiliseltä, kymmenen vuotta yhdessä on on hitsannut asiat paikalleen, on omistusasunto, yhteiset asuntolainat, yhteiset rahat ja tilit taloa varten, tontti ja talonrakennusprojekti. Ehkä sitten ensi vuonna meillä on ylläri tupari-häät:wub:

Link to comment
Share on other sites

On 12.6.2019 at 09.12, KarataanSalaa said:

Mies on jossain aihetta löyhästi sivuavissa keskusteluissa myöntänyt harkinneensa naimisiin menoa monta kertaa, minä kuulemma niin ansaitsisin sen. No, eipä ole jostain syystä saanut aikaiseksi. Vaikka naimisiinmenohaaveeni ovat hyvin maltillisia, enkä ota asiasta mitään paineita (vain sellaisia voi kumpa joskus sitten haaveita), vedän rajani siihen, että minä en missään nimessä itse kosi, enkä missään nimessä rupea kosintaa mankumaan/maanittelemaan/tenttaamaan, ei! 

Ihailtava asenne sinulla! Itselläni on vähän huono tapa aina nostaa naimisiinmeno esille. Vaikka siis asiahan on meillä niin puhki asti puhuttu, että tiedän kosinnan olevan tulossa, mutta poikaystävä pimittää päivämäärän, että tulee sitten yllätyksenä. Malttaisinpa itsekin vain nimenomaan tuollatavalla maltillisesti haaveilla eikä olisi niin tätä mieltä murskaavaa odottelua.. Pitäisihän se itselle riittää, että tiedän, että poikaystävä minut vaimoksi sitten joskus haluaa!  

Se on jännä miten en osaa nauttia kuten sinä siitä, että on yhteinen koti, yhteinen talous ja yhteinen elämä. Mikäänhän ei tässä ihanassa elämässä muutu vaikka sukunimi vaihtoon meneekin. Ehkä tääkin on vaan niitä yhteiskunnan ja median luomia illuusioita, joiden mukaan naimisiinmeno on ehdotonta parisuhteen vakiintumiseksi, vaikka tosiaan yhteinen omistusasunto onkin paljon sitovampi. :P  

Lisäyksenä vielä: toisaalta voin puolustautua sillä, että edellisen pitkän suhteen kanssa kävi niin, että kolmen vuoden seurustelun jälkeen kysyin silloiselta poikaystävältä, että miksi hän ei ole vielä kosinut ja vastaus oli: "Koska en ole vielä varma" ja se suhde päättyi siihen - ja hyvä niin. Nykyinen heila tähän taasen vastasi, että kyllä hän kosimassa on, mutta ei vaan halua paljastaa, että milloin. :lol: Sillälailla ihan hyvä keskustelu käydä läpi, että tietää missä toisen ajatuksen menee suhteessa omiin. Nykyisen poikaystävän (ja avopuolison) kanssa ne menee tämänkin keskustelun myötä yksiin ja se toki kertoo parisuhteen laadustakin. :wub:

Muokattu: , käyttäjä: Opukka
Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Täällä myöskin odotellaan edelleen.

Oikeastaan koko alkuvuosi on meillä kulunut talokauppoja hioessa, kun vedettiin oikein pitkän kaavan mukaan. Käytiin tammikuussa ekaa kertaa katsomassa meidän tulevaa omakotitaloa ja nyt heinäkuussa päästään vihdoin muuttamaan. Tässä varmaan hyvä tovi menee vielä muuttaessa ja remontoidessa ,eli hetkeen on varmaan turha sormuksia odotella.

Tuo mies on silti just sellanen, että vaikea edes kuvitella, että kihlautuminen tapahtuisi mitenkään muuten kuin yhteisen keskustelun tuloksena.:lol:

Kovasti tuo silti kyseli kiinteistönvälittäjältä, että missä tässä on lähimmät tarhat ja koulut ja onko naapurustossa lapsia, vaikka olen mielestäni tehnyt erittäin selväksi, että ensin häät ja sitten vasta lapset. No ehkä pian voi alkaa tosissaan odottamaan jotain toimintaa tämänkin asian suhteen, kun on saatu viimein kolmen vuoden etsimisen jälkeen oma koti ostettua.:D

Link to comment
Share on other sites

Minäkin kuulun ilmeisesti tänne KO-kerhoon, vaikka mun tilanne on kyllä jo vähän huvittava. Kymmenen vuotta yhdessä, lapsia neljä ja aika lailla aina ollut kummallekin selvää, että joskus naimisiinkin. Nyt sitten mies sai itsestään yllättäen sen verran irti, että sovittiin häiden olevan kesällä 2021/2022. Lisäksi kävimme sovittamassa sormuksia ja tilasimme netin kautta yhteisymmärryksessä molempia miellyttävät kihlasormukset. Kuitenkin ilman kaiverrusta. Kun postikusti tuo sormukset, ottaa mies ne talteen. Hän on vähän vanhanaikainen ja haluaa kysyä isältäni kättäni (hei oikeesti, meillä on lapsia, en tiedä nauranko vai itkenkö...) ja kosia mua oikein kunnolla. Eli kun hän on päättänyt kosintapäivän, käy hän kaiverruttamassa päivämäärän ja kosii mua haluamallaan tavalla. Rajoiksi totesin miehelle "On tääkin tapa saada toinen hulluksi, joten ellet suorita kosintaa tänä vuonna, löydät itsesi omista vihkiäisistäsi niin, että huomaat koko pikku kosinta-välikohtauksen jääneen näyttelemättä." :ph34r:

Link to comment
Share on other sites

Marble Aivan ihanan kuuloista, että miehesi on kiinteistövälittäjälle noin ääneen jo suunnitellut teidän elämää! Ei varmasti ole kaukana kosinta. :wub:

TeMi Meillä on hei ihan sama tilanne! Sormukset valittu (me ei tosin olla ostettu) ja naimisiinmenosta on päätetty, mutta sulhanen haluaa olla vanhanaikainen ja vielä kosia ja jemmaa päivämäärän itsellään! :P Onhan toi hirveen suloista teilläkin, vaikka lapsiakin jo teillä on.. :-X 

Link to comment
Share on other sites

Mäkin ilmottaudun odottajiin. :rolleyes: meillä yhteistä taivalta takana kohta kolme vuotta. Ollaan vähän nurinkurinen pari kun meillä on jo kaksi lasta ja asuntolaina painaa harteilla. :lol: Nyt sitten odottelen sitä lopullista sinettiä meidän parisuhteelle. Ja olishan se kiva kun kaikilla perheessä ois sama sukunimi. Vähän oon koittanut miehelle vihjailla josko meidän vuoro mennä naimisiin ois vuonna 2021. Katsotaan ja odotellaan. :P

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

^ Mä aloin pohtia häitäni heti kun mulle lapsena selvisi, millaisista juhlista on kyse :girl_haha: Elämää toki helpottaa, että tiedän tulevan aviomiehenikin (onneksi, huh ) haluavan isot häät. Miehen sanoja lainatakseni "Kun mä menen vihdoin naimisiin, niin kyllä jokaikisen pitää sitä tulla todistamaan." Mies ei edelleen ole ottanut sormuksiamme tosta kirjahyllyn ylähyllyltä (aaaaargh, me sovitettiin sormuksia kun ne postista tuli että ovat varmasti sopivat ja nyt ne sitten tuolla oottaa...!) ja kosinut, oottaa varmaan, että mä rauhoittuisin sen verran että kosinta tulis ees hiukan yllärinä. Mä toki siis kaivelin naftaliinista unelmakansioni, johon olen vuosien aikana keräillyt pieniä juttuja mitkä kenties voisin häihini ottaa... ja oon tässä muutaman viikon aikana suunnitellut meidän häät alusta loppuun ja ympäri :blush: Paitsi toki miehen vastuualueita. Nyt kun tuo erehtyisi kosimaan, jotta saisin sormuksen sormeeni ja voisin vapauttaa sisäisen bridezillani :g_24:

Link to comment
Share on other sites

  • 5 weeks later...

Alkaa vahvasti näyttämään että meidän vuoro on kesällä 2021. :D Mies haluaa kuitenkin vielä ns. kosia virallisesti, vaikka mun mielestä se on tässä vaiheessa jo aika turhaa. Tuleva vihkisormus on jo tilattuna ja mä odottelen sitä nyt malttamattomana. Ja alustava budjetti laadittuna. Hääpukukin mulla jo odottelee kaapissa. En tosin mahdu siihen tällä hetkellä. :blush:

Link to comment
Share on other sites

On 11.8.2019 at 09.42, Tiukuvinku said:

Onko kukaan muista odottajista vielä suunnitellu yhtään millaset häät sit haluaa? Tai ylipäätään suunnitellu mitään häihin liittyvää? ;)

Me ollaan sen verran mietitty, että laskettiin joskus paljonko about vieraita olisi tulossa. Laskettiin, että noin 125 henkeä pitäis kutsua.. :D

Link to comment
Share on other sites

Oon nyt himoinnut itselleni timanttisormusta pidemmän aikaa ja miehellekin jauhanut asiasta, mutta kun ei ole sormusta näkynyt, niin päätin nyt ensimmäisen sormuksen ostaa itse itselleni. Tämä on keskisormi/etusormi kokoinen, eli toimii hyvin vaikka samassa kädessä mahdollisen tulevan kihlan kanssa. Ehkä nyt vähän paremmin malttaa taas odottaa. :D

Mieshän alkoi vähän mököttää, kun ostin itselleni sormuksen, kun olisi halunnut kihlan olevan hienoin omistamani sormus. Anoppi myöskin asiasta jutellessamme sanoi, että appiukko oli aiemmin kysynyt mieheltä, että koska kihlat ja mies oli vastannut, ettei hänellä ole varaa just nyt tarpeeksi kalliiseen sormukseen. Olen monta kertaa koittanut sanoa, että ei se sormus ole naimisiin menemisen pääpointti, mutta tuo höppänä ilmeisesti haluaa antaa mulle vain parasta. <3 :D

Mittautin tuota sormusta hakiessani myös vasemman nimettömäni ekaa kertaa ja tämä tietohan sai miehen vallan ilahtumaan. Ei muuta kun jatketaan odottelua. 

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Hiukan alkoi jo jännittää, kun viikonloppuna huomasin, että jo useamman viikon keittiön ikkunalaudalla lojunut "kosimisväline" oli mystisesti kadonnut :rolleyes: Lauantaina kokkailtiin yhdessä oikein poikkeuksellisen pitkän kaavan mukaan ja ehdin jo vähän toivoa kosintaa, mutta ei kuulunut.

Haluaisin kyllä uskoa, että ennen karkauspäivää tapahtuisi :D kaiken lisäksi nyt ollaan keskusteltu taas vähän tarkemmin tulevaisuudensuunnitelmista. Kävin ottamassa hormonikierukan ja todettiin, että viimeistään sen ehkäisytehon päättyessä 5 vuoden päästä olisi ihan realistista jättää ehkäisy kokonaan pois. Ja minä kun haluan ne häät ennen lapsia niin jonkinlainen henkinen takaraja on nyt määritetty :P

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Moikka, täällä uusi odottelija :)

Meillä tilanne se, että ollaan oltu pari vuotta yhdessä ja meille siunaantunut ihana alle vuoden ikäinen poika. Sain äskettäin tietää, että mies oli käynyt katselemassa sormuksia ja sain ongittua tiedon, että tänä vuonna tapahtuu :oNyt jännittää! :D Oon salaa jo ihaillut sormuksia netistä, ja kaikki kyl niin kivoja, että oon ilonen varmasti mistä vain vaihtoehdosta mihin mies ikinä sit päätyykään.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Tulin pitkästä aikaa päivittelemään meidän tilannetta. Joko nassis sua kosittiin? Onnea Tiukuvinkulle! :-X

Oon notkunut tällä palstalla 8 kuukautta jo, jestas. :P Parisuhde on vahvempi kuin ikinä ja kohta tuo sulhasehdokas pääseekin armeijasta reserviin. Koko kihlaushomma jotenkin unohtunut, en oo siitä juurikaan enää puhunut. "Katsotaan sitten armeijan jälkeen"- pitäisköhän tässä ruveta jo oikeen tosissaan oottelemaan sitä kosintaa? :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Ei ole kosittu ei, ja pikkuhiljaa alkaa usko horjua koko asian suhteen. Ollaan kyllä häistä puhuttu edelleen, ja yksimielisiä ollaan ainakin siitä ettei mitään valtavia viisnumeroisia summia haluta häihin investoida. Nyt vaan tuntuu että uusi asunto nielee niin tehokkaasti kaiken ajan ja rahan, että haaveet saa typistää hyvinkin "kakkukahvit sukulaisille" -tyyppiseen tilaisuuteen, jos niitä häitä mihinkään parin vuoden sisään haluaa :wacko:

 

Eikä siinä, mitä enemmän olen muutenkaan asiaa pyöritellyt, sitä enemmän pienemmät häätkin alkaa houkuttaa. Kyllä tässä kohtaa tuntuu siltä, että sen 10k laittaa mieluummin tähän loppuelämän kodin kaunistamiseen kuin yhteen juhlapäivään, olkoonkin sitten kuinka ihana päivä hyvänsä. Pitää varmaan alkaa ilmaista näitä fiiliksiä miehellekin, veikkaan vähän että yksi syy kosimisen "viivästymisen" on se, ettei ne meidän alkuperäiset unelmahäät olis millään lailla ajankohtaiset.

Link to comment
Share on other sites

Vuodatusta asian sivusta. Jälkihuomio: Näyttää kirjoitettuna ihan kamalalta. Mielen päällä on tuhat asiaa ihan perunamuussina, mutta tosiasiassa kaikki on täällä hyvin.

Täällä on myös hiljaista... Taloprojekti etenee ja arki on tavallista duunariarkea. Mies ei näe mitään muuta kuin älylaitteensa (tabletti-tietokone-puhelin) ja taloprojektin, miettii vain puutarhavajan rakentamista, muuttoa, nykyisen asunnon myyntiä yms... Odotan lähinnä seuraavaa vaihetta projetissa, että talo olisi pystyssä ja pääsisi käyttämään aikansa ja ajatuksensa sisustamiseen ja puutarhan rakentamiseen. Nyt ollaan sellaisessa pienessä välivaiheessa, jossa on vähän odottelua ja tulevien työvaiheiden valmistelun suunnittelua.

Vaikka haaveilenkin vain hyvin pienimuotoisesta vihkimisestä ja kaksin vietettävistä häistä, on juuri nyt pieni masennus päällä aiheesta ja usko alkaa horjua. Onko ikinä mun vuoro....

Joulun alla saimme kihlausuutisia serkultani, mistä olen hyvin iloinen. Kännykkään tupsahti kuvaviesti sormuksista ja teksti: "Meiltä tulee tällainen joulutervehdys tänä vuonna!"

Samanikäinen serkkuni on puolisonsa kanssa ollut yhdessä varmasti lähemmäs kymmenen vuotta (kuten mekin). Oma puolisoni totesi tähän hymähdellen: "Onks se X paksuna?", johon muistutin puolisoa heidän pitkästä suhteestaan. Tähän kommentti oli "No kai se on tossa vaiheessa enää sellainen muodollisuus". Vaikka mies ihan hyvin suhtautui kihlausuutisiin, tuntui että sillä sekunnilla omassa päässäni mahdollisuuteni romahti nolliin.

(... ja samaan aikaan olen töissä saanut "ihailijan" ja itseä lähinnä ärsyttää miettiä, miten hoitaa tilanne murtamatta toisen sydäntä, koska en halua pilata hyvää työkaveruutta. Toinen työkaveri kysyi, miksen käytä sormusta. No mä siihen takeltelin, että kun ei oo sormusta, kun ei olla naimisissa tai edes kihloissa. Hän on jenkki ja keskusteltiin eri kulttuurien ihmissuhde- treffailu -kulttuurista)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Pakko tulla tänne vuodattamaan... alkaa nimittäin hiukan jo ärsyttämään tämä odottelu. Ollaan oltu miehen kanssa reilu 2 vuotta ja sovittu alussa että naimisiin ja lapsia 5 vuoden sisällä. Tuntuu ettei millään mene jakeluun että jos ja kun halutaan kirkkohäät niin kirkko varattava about vuotta ennen ja juhlapaikat jne.. Halutaan kesähäät ja kesälomat sattuu samaan aikaan joka neljäs vuosi. Ja minä en ainakaan suostu siihen että pyydän vapaaksi viikon ennen häitä (kesäisin ei meidän työpaikalla edes onnistu) ja sitten teen ihan hulluna töitä että saan tunnit täyteen. Itse haluan olla lomalla ennen ja jälkeen häiden viikon. Häämatkan ehtii sitten vaikka myöhemmin.

Joka tapauksessa on selvä että me menemme vielä naimisiin, olen ostanut paljon koristeluita ja tiedän häiden tyylin ja myös mies on tämän hyväksynyt.

En vain ymmärrä tätä odottelua kosinnan suhteen. Ja olemme sopineet että mies kosii. Sormukset ollaan sovittu että käydään yhdessä ostamassa kosinnan jälkeen, eli siitäkään ei voi olla kiinni. En halua kysellä ja "painostaa" koska jos alan kysellä ja miehellä onkin jokin suunnitelma kosinnan suhteen, niin saattaa siirtää sitä vielä eteenpäin..

En vain jaksa odottaa enää...

Sielunsiskot, vertaistukea.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Ystävänpäivä ehti herättää jo vähän odotuksia. Mun äiti oli aiemmin tällä viikolla käymässä pari päivää, itse olin töissä päivät mutta mies sattui olemaan lomalla. Jälkikäteen kun kysyin mieheltä miten heillä meni aamupäivät kaksistaan niin olivat kuulemma molempina aamuina viettäneet reilusti aikaa jutellen, en sitten tiedä että mitä keskustelivat :D Mutta jotenkin ajattelin, että ties vaikka siinä olisi jotain kosinta-aikeita käyty läpi ja "pyydetty kättä" tai sitä rataa. 

Ystävänpäivänä ollaan yleensä käyty jossain ulkona syömässä, mutta tänä vuonna mies halusi olla kotona ja tehdä itse ruokaa. Ajattelin että tilanne voisi olla kosinnalle sopiva, mutta ei. Kun jälkkärikakkujen ja skumppien jälkeen siirryttiin sohvalle oluen ja netflixin kanssa, luovuin toivosta sen illan osalta :D

En edes muista mistä idea on lähtenyt, mutta jostain syystä olen ollut vahvasti siinä uskossa, että kosinta tapahtuisi ennen tätä tulevaa karkauspäivää, mutta nyt on kyllä usko loppu sen osalta. 

Edit. Nyt aloin jo epäillä, onko mies lukenut mun kirjoituksia täältä :D äsken vielä kyseli, mikä fiilis jäi tuosta eilisestä ystävänpäivästä JA JÄIKÖ JOTAIN PUUTTUMAAN :D :D :D ilmeisesti kuitenki viittasi tuohon että haittasiko mua kun oltiin vain kotona. Mutta joo, kosikoon sitten kun sopivaksi kokee, ihan kivakin ettei kosinta kuitenkaan tapahtunut vähän ällösöpösti ja itsestäänselvästi just ystävänpäivänä ;)

Muokattu: , käyttäjä: nassis
Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Mahtaako kukaan täällä enää kirjoitella? Kerron kuitenkin oman tarinani jatkoksi. Ei olla seurusteltu vielä ihan vuottakaan, mutta omistetaan asunto yhdessä. Tiedän että mies haluaa lapsia ja sitä ennen naimisiin. Minulla ei ole vielä kiire kihloihin, asunnon osto oli jo iso elämänmuutos ja sitoumus. Mies kuitenkin viime viikolla pyysi minua näyttämään kuvia vihkisormuksista. Totesi sitten niiden olevan liian kalliita xD Uskon että ehkä vuoden päästä tapahtuu, kun olemme saaneet säästettyä lisää rahaa. Mies sanoi että haluaa antaa minulle "ansaitsemani" sormuksen, koska olen hänelle niin rakas. Itse en mitään tuhannen euron sormusta ole kuitenkaan havittelemassa. Katsotaan.

Link to comment
Share on other sites

Täällä roikutaan edelleen :D vappuna meillä oli yksi ystävä käymässä, ja tuli siinä yleisellä tasolla puheeksi tulevaisuudensuunnitelmia, lapsihaaveet sun muut. Illan päätteeksi mies jo mallaili etusormessa käyttämääni sormusta nimettömään :rolleyes: tämä sosiaalinen eristäytyminen on kyllä ollut meidän parisuhteelle tosi hyvää aikaa, hämmentävää kyllä ollaan oikein nautittu tästä yhteisestä ajasta ja oikein ällörakastuneita. Vahvistuupahan tunne, että tän tyypin kanssa haluan elää yhdessä jatkossakin. Kenties mieskin alkaisi pikkuhiljaa olla valmis kosimiseen :D

Link to comment
Share on other sites

Täällä ollaan, hiljaa. Seuraan kyllä aktiivisesti, onko täällä mitään tapahtunut. Mutta täältä päästä ei ole mitää kerrottavaa.

Seuraava toivoni on ensi syksy, jolloin saadaan talo valmiiksi ja päästään muuttamaan. Talon rakentaminen on juuri nyt kovassa vauhdissa ja tontilla täys hulina päällä. Minut lomautettiin tämän poikkeustilan takia töistä, eikä mitään tieoa, koska pääsen takaisin duuniin. Voi olla, että menee syksyyn, ennenkö duunit jatkuu...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Mukavaa Nassis että teillä on mennyt korona-aika hyvin. :) Meillä kans, tuntuu että oltaisiin ihan kiinni kasvettu. Miltähän tuntuu palata normaaliarkeen? 

Karataansalaa ikävä kuulla että jouduit lomautetuksi. Mutta taloprojekti kuulostaa hienolta! Toivotaan että talon valmistumisen jälkeen on tilaa miettiä hääasioita :wub:

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...