Jump to content
Naimisiin.info

Oliko haikeaa luopua tyttönimestä?


Ei

Recommended Posts

Ei ollut, korkeintaan vähän outoa. En juurikaan tykännyt omasta sukunimestäni, ja miehen nimi kuulostaa paljon paremmalta, lähes soljuvalta, etunimeni kanssa. Tämä olikin suurin syy että nimeä vaihdoin, sen kummempia periaatteellisuuksia ei asiaan liittynyt :grin: Olen tyytyväinen että vaihdoin nimeä, vaikka nyt mulla on paljon enemmän täyskaimoja (tyttönimeäni on alle tuhat, miehen sukunimeä taas jotain 7000!).

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • Replies 195
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Aiemmin ajattelin, että pidän ehdottomasti oman nimeni. Sitten vähitellen aloin pohtimaan, että yhteinen nimi voisi olla kiva. Lopulta päätin ottaa miehen sukunimen. Nimenvaihtaminen ei tuntunut yhtään haikealta vaan oikeastaan aika jännältä. Tyttönimeni on hyvin harvinainen ja sitä sai aina tavata kirjain kirjaimelta. Miehen nimi on myös harvinainen, mutta suomenkielinen ja helpommin ymmärrettävä. Uusi sukunimi sointuu myös hyvin etunimeeni. Olen tyytyväinen valintaani.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Oli haikeaa, mutta yhtä aikaa ihanaa. Nimenvaihto kun symboloi avioliittoa :)

Mulle suurimpana syynä nimenvaihtoon oli se, että halusin meille yhteisen nimen, enkä missään nimessä halunnut, että mies ottais mun nimen (se olis vaan tuntunut siltä, että miehen kivekset on mun käsilaukussa, en mahda sille tunteelle mitään).

Vaihtoehdoiksi jäi siis ottaa miehen nimi tai molempien vaihtaa johonkin kolmanteen nimeen. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui huomattavasti luonnollisemmalta. Jälkimmäinen on mun mielestä vähän hassua, etenkin kun jotkut tekee sitä selvästikin sen takia, että yrittävät upgreidata hienompaan nimeen, kun kummallakaan oikeesti on.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Guest vaihtoehtojakin on

Eikö kellään sitten ole mies ottanut vaimon nimeä?? Meillä ihan vakavasti on siitä puhuttu, enkä oikein ymmärrä mitä kauheaa siinä nyt olisi? Ja näin tasa-arvon aikakautena, miksi se pitäisi olla just nainen, joka joutuu vaihtamaan mahdollisesti hyvinkin rakkaan oman sukunimensä? :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tunnen parikin tyyppiä, jotka ovat ottaneet vaimon sukunimen, mutta molemmissa tapauksissa vaimolla on ollut "hienompi" sukunimi :girl_smile: Hienoista naureskelua se oli kuulemma herättänyt alkuun kaveripiirissä ("tossun alla" jne.)

Itse otin vanhaan malliin miehen nimen, en nähnyt siinä mitään identiteettikriisiä.

Link to comment
Share on other sites

Guest vaihtoehtojakin on

Hyvllä itsetunnolla varustettu mies kyllä varmaan kestää vaikka vähän ihmeteltäisiinkin. Ehkä, jos enemmän tätäkin vaihtoehtoa käytettäisiin, ihmettely vähenisi. Ja tokihan sitä saa vaimokin vaihtaa, jos siltä tuntuu, mutta jos se on vaikea paikka, niin en ymmärrä miksi naisen pitäisi sitten vaan nöyrtyä... :)

Link to comment
Share on other sites

Mä tuun todennäkösesti ottamaan miehen nimen. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi ja mies oli valmis ottamaan mun sukunimen, mutta se ei tosiaankaan sovi hänen etunimen kanssa. "Erikoinen" etunimi+ junttisukunimi= ei hyvä :D

Jos (hyvin todennäköisesti kun)otan miehen nimen, ni oon sitte ainoo sen niminen suomessa. En ihan niin erikoista olis halunu.. heh. No, ihan muut asiat on tärkeempiä kun nimet :)

Eikä ainakaan nyt tunnu yhtään haikealta luopua omasta sukunimestä.

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Eikö kellään sitten ole mies ottanut vaimon nimeä?? Meillä ihan vakavasti on siitä puhuttu, enkä oikein ymmärrä mitä kauheaa siinä nyt olisi? Ja näin tasa-arvon aikakautena, miksi se pitäisi olla just nainen, joka joutuu vaihtamaan mahdollisesti hyvinkin rakkaan oman sukunimensä? :)

Mun mies otti mun nimen :) Ei siksi että olisi tossun alla, vaan koska mun nimi on kauniimpi, harvinaisempi ja sopii hyvin miehen nimeen. Miehen nimen olisin voinut ottaa jos se olisi ollut kiva, mutta kun ei ollut :grin:

Nyt on oltu aviossa kohta vuosi, ja hyvin mies vaikuttaa uuteen nimeensä sopeutuneen :) Edes uutta allekirjoitusta ei tarvinnut opetella, kun siitä kuitenkin erottuu vain etunimen eka kirjain :grin:

Link to comment
Share on other sites

Minä en edes luopunut tyttönimestä, mutta silti on haikea olo :D Tällä hetkellä siis tuntuu että olisi pitänyt valita joko-tai kun yhdysnimi ei mahdukaan kokonaisuudessaan pankkikorttiin ja puhelimeen tulee vastattua takellellen yms. Nyt luultavasti valitsisin miehen nimen jos voisi helposti vaihtaa uudelleen, mutta sitten se vasta haikea olo tulisikin. Luulisin. Äh :P

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 1 month later...

Mun piti alunperin pitää omani. Sit kuitenkin vaihdoin. Häistä kohta 3kk ja mulla on edelleen ajokortit ja muut hakematta :D Onhan tässä ollut kaikenlaista, muuttoa sun muuta. Mutta johtunee kai pienestä angstisuudesta sitäkin kohtaan, etten pitänyt ensimmäisestä päätöksestäni kiinni. Mut tässä sitä nyt ollaan uudella sukunimellä, mitä en osaa viekään käyttää. Kaipa se siitä. Suurin vitutus ehkä liittyy miehen sukulaiseen, joka totesi meidän häissä (luuli minun ensin pitävän omani, kuten olin sanonut ja sai sitten kuulla, että otankin miehen sukunimen), että "Se on todella hyvä juttu, että päätit noudattaa perinteitä sitten kuitenkin, oikea päätös". Saman miehen suusta on myös kuultu " Minä sanoin vaimolle heti ennen häitä, että hän ottaa minun sukunimen, asiasta ei edes keskustella, perinteet pitää olla".

Koska olen aika tuittupää välillä, tekisi pelkästään tämän ihmisen kiusaksi vaihtaa takaisin oma sukunimi. YLLÄTYS! :D En ole yhtään vanhoillinen ja rumasti sanottuna tekee mieli näyttää arsea perinteille, jotka kertoo vaan siitä, miten naiset ovat ennen olleet miehen omaisuutta. Ja miksi mä päädyin sit kuitenkin ottamaan miehen nimen? Tulin siihen tulokseen, että oma isäni on aiheuttanut minulle sen verran mielipahaa, että en välttämättä halua pitää sukunimeä, joka tulee isäni kautta. Saa nähdä, ehdinkö joskus tekemään sen hakemuksen uutta ajokorttia varten vai olenko omalla nimellä vielä ens joulunakin..

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 3 weeks later...

Otin naimisiin mennessä yhdysnimen käyttöön ja jaksoin sen kanssa turata seitsemän vuotta, kunnes tein nimenmuutoshakemuksen maistraattiin ja irrotin miehen sukunimen litaniasta, maksoihan se hunajaa, mutta mielihyvä oli sitäkin suurempi. Nyt olen jälleen tyttönimellä: tuntuu hyvältä ja on helppo käyttää. Vuosien varrella on myös tullut ihan samantekeväksi tietävätkö muut meidän olevan naimisissa vai ei, eihän sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä kenellekään muulle.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...