Raportoi Share Kirjoitettu January 29, 2005 Enpä ois uskonut, mutta pikkusen itkeä tirautin viime viikolla, kun tajusin minkä rumban se nimen vaihto aiheuttaa kaiken maailman korttien kanssa. Ihana sulhaseni kuitenkin antoi lohdutushalin ja se suru oli sillä surettu.. ainakin toivottavasti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 6, 2005 Kyllä nimenvaihdos oli vaikeaa! Vaikka halusin perheelle yhteisen nimen, niin silti.. Oli tottunut nimeen, oli siitä suvusta ja tosiaan oli harvinaisempi nimi..Toisaalta, eräs ystävä sanoi minulle ennen häitä, että ajattele nimenmuutosta uuden elämänvaiheen aloituksena, se on niin kuin uusi elämä! Ja se ajatus kyllä auttoi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 8, 2005 olihan se vähän haikeaa. Mun tyttönimeni kun kuvasi mun luonnettani niin hyvin... Mutta ei tähän uuteen nimeen meinaa tottua millään ;D ;D ;DEilen sain uuden kelakortin postitse ja kuorta katsellessani luulin aluksi että se kirje oli meille molemmille, koska kuoressa oli miehen sukunimi ja mun etunimet ;DNauroin ihan ääneen kun tajusin, että minähän se olen ihan itse ja kokonaisuudessaan ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 8, 2005 Ei ollut haikeaa, uuden nimen opin noin parissa viikossa. Molemmilla meillä tavis juntti suomalainen sukunimi, että eipä se sen kummemmaksi tullut.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 10, 2005 Ei ollut yhtään vaikeaa eikä haikeaa. Odotin (myös tästä syystä) hääpäiväämme kuin kuuta nousevaa. Harjoittelin uutta nimikirjoitusta kuukausia etukäteen Olen tyttösukunimeltäni Lehtinen (eli tooooosi tavallinen nimi), enkä kyllä ollut siihen millään tavalla kiintynyt. Nykyinen sukunimeni on kaunis, lyhyt, erikoinen ja sointuu kauniisti etu(ja toisen)nimeni kanssa.Jännä juttu, mutta musta tuntuu että tämä on Se Mun Nimi. Nyt vasta tuntuu että nimi vastaa identiteettiä. Kuulostaa varmaan vähän oudolta, mutta en vaan ollut millään tavalla kiintynyt entiseen nimeeni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 10, 2005 Shere, nyt kiteytit sen, mitä mä oon yrittänyt täällä toisaalla sanoa. Just noin mäkin aattelen... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 18, 2005 Vastasin "olihan se vähän haikeaa"Ennen häitä minusta tuntui siltä, että jos vaihdan nimeni, identiteettini murenee täysin. Halusin kuitenkin, että tulevaisuudessa koko perhe on samanniminen. Ja olin oikeastaan aina miettinyt että kunhan naimisiin menen, niin vanha sukunimi vaihtuu uuteen.Sitten kun nimi vaihtui ja sitä opetteli käyttämään, ei asia tuntunutkaan enää niin suurelta. Sama leelia olen edelleen vaikka sukunimi onkin eri. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2005 Sukunimen vaihto oli kivaa. Tunnen tietysti olevani ihan sama tyyppi kuin ennenkin, mutta kuitenkin jotenkin erilainen. Mulle nimenvaihdos tuntui identiteetinmuutokselta parempaan suuntaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 20, 2005 Mahdollinen nimenvaihto on edessä. En haluaisi vaihtaa, mutta mies ehdottomasti haluaa yhteisen sukunimen, joka on siis hänen omansa. En edes pidä hänen sukunimestään erityisesti, vaikka omanikin melko tavalliselta kuulostava on. Miehellä on kyllä harvinaisempi, vaikka "meitäkin" on vain n. 1500. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 21, 2005 Mä en miettinyt kyllä hetkeäkään; miehen sukunimi_piste_ Ok, asiaan SAATTAA vaikuttaa sekin pikkasen, että mun lapsi½:t ja aviomiehen ex ovat kaikki miehen sukunimellä. Olishan se kummaa, että mä olisin 'Virtanen' kun ex-rouva, oma mies ja heidän lapsensa jatkaisivat miehen nimellä 'Rantanen' En sitten tiedä, miten olisi, jos asiat olisi toisin-- monella eri suunnalla...Edit: pilkunviilaus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 22, 2005 Ei se haikeaa ollut, miehellä on kuiteskin ihan kiva sukunimi ja se "sopii" mun etunimen kanssa ihan hyvin. Toki mun sukunimi ois ollut vähemmän yleinen ja äitin tyttönimi ois ollut tosi harvinainen. Mutta näin hyvä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 22, 2005 Eipä tuo juurkaan kirpaissut : Olin jo ajatellut itseäni parisen vuotta rouva A.na joten se oli helpotus vihdoin muuttua siksi ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 22, 2005 Ei ollut haikeaa, oli oikeestaan tosi hienoo Tosin olin ihan sujut entisenkin sukunimeni kanssa, ei se siitä johtunut. Oli vaan niin siistiä olla samanniminen mieheni kanssa! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 24, 2005 Oli nimen vaihtaminen vähän haikeaa, mutta "tyttö"nimeä sai aina olla tavaamassa etu-ja takaperin(ja silti se kuultiin ja kirjoitettiin aina väärin)...Oma nimi oli myös harvinainen, mutta miehen vielä harvinaisempi joten annoin vähän tasoitusta(nyt tilanne on 12-6) ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 24, 2005 Ei kyllä yhtään harmittanut tai ollut haikeaa tms. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 25, 2005 (muokattu) * Muokattu: December 19, 2009, käyttäjä: Cassandra Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 25, 2005 Ei ollut,ja yllättävän helposti opein sen kirjoittamaan. Kerran on tullut väärä nimi,ja pari kertaa puhelimessa meinasin sanoa. Nyt olen oppinut uuden ihan täysin jo. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 25, 2005 Mulla nyt yhdysnimi, ja vähän potuttaa, että miksen vaan suosiolla ottanut yhtä nimeä eli miehen.Mä otin ensin yhdysnimen, mutta 2 kuukauden jälkeen kävin maistraatissa vaihtamassa pelkkään miehen nimeen. Ei vaan jaksanu niin pitkää nimeä ja muutenkin, luulin, että tulee identiteettikriisi nimestä, mutta ei tullutkaan. Siis pehmeä laskeutuminen nimenvaihdokseen. Toki se maksoi ajokortin verran, sen kun kerkesin jo vaihtaa, passia onneks en. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 27, 2005 Vähän haikealta tuntui, mutta olen silti tyytyväinen. Eipähän enää kukaan pääse haukkumaan minua "Härski-Hartikaiseksi" Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2005 Vähän haikeaa, mutta enemmänkin vaikeaa. Vanha nimi tulee sanottua ja kirjoitettua automaattisesti joka paikkaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 2, 2005 Ei kovinkaan haikeaa. Olen hyvin tottunut uuteen sukunimeeni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 3, 2005 Samperin vaikea juttu, en meinaa päästä yli, vaikka jo vähän helpottaa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 4, 2005 Vastasin jo tuohon kyselyyn, että 'ei kovinkaan'.Nyt kun se oma nimi oli tuossa häämatkan aikana hävinnyt ulko-ovesta huoltoyhtiön toimesta, tuli kuitenkin vähän haikea olo... :-/ Mitenhän kauan tämän uuden nimen sisäistäminen mahtaa kestää?? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kirjoittaja Raportoi Share Kirjoitettu March 5, 2005 Mitenhän kauan tämän uuden nimen sisäistäminen mahtaa kestää??Tein aiheesta joskus gallupin. Ja täältä se näköjään vielä löytyykin:http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1102627705Käypä kurkkaamassa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 5, 2005 Ei kovinkaan haikeaa ole ollut. Yllättävää sinänsä, mutta ehkä tunneside mieheen ja sitä kautta uuteen nimeen on kuitenkin niin vahva, että ei ole ollut haikeaa luopua vanhasta nimestä. Ja olenhan mä "omaa sukua" kuitenkin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.