Guest LH

Re: Kuolemantapauksen huomioiminen häissä?

59 viestiä aiheessa

Mä luin jostain toisaalta yhden vieraan kokemuksen joka ei ollut kuulunut "surevaan" sukuun, että oli ollut todella hienoa, kun vihkimisen alussa se hääparista, jota kuolema kosketti, oli sytyttänyt kynttilän kuolleen muistoksi ja pappi oli kertonut yhdellä lauseella häävieraille mistä oli kysymys. Sulhoni sisko kuoli syksyllä liikenneonnettomuudessa (rekka ajoi suojatiellä päälle) ja me haluamme, että myös hän on mukana juhlissa, kun ehdimme juuri ja juuri kertoa häistämme ennen tapaturmaa. Tämä ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin surullista "hautajaismeininkiä" vaan haluamme vaan hänet myös mukaan juhlaamme pilven päällä. Eli tämä pieni ele vain kirkossa ja aikaa kuluu n. 1 min.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä mekin ollaan ajateltu, että muistetaan poismenneitä läheisiä, sulhasen äidin kuolemasta on häiden aikaan kulunut 2 vuotta ja mun isin vajaa vuosi. Itseasiassa mua ei edes paljoa kiinnosta, haittaisko se jotain vierasta, kun kyseessä on kuitenkin niin läheiset ihmiset ja ei ole tarkoitus mitään pitkää toimitusta asiasta pitää, ihan jotkut kynttilät tms. heidän muistolleen. Ensinnäkin isin kuolemasta on sillon kuitenkin vielä niin vähän aikaa, että joka tapauksessa se tulee olemaan mulle ja muille läheisille välillä vaikee paikka. Tottakai tarkoitus on viettää meidän häitä iloisena juhlana, niin isikin olis halunnut, mutta kun asiat nyt on näin, niin valitettavasti voi välillä olla suru puserossa. Nytkin pelkkä ajatus jo saa taas itkun aikaseks.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sulhasen veli (18.v) kuoli viime heinäkuussa auto-onnettomuudessa.  :'(Haluaisimme myös muistaa häntä omissa juhlissamme.

Ajattelin tuota kynttilän sytyttämistä myös. Ja pappi voisi ilmoittaa miksi näin tapahtuu. Juhlapaikalla hän on mukana meidän sydämmessä.  :-X

Hääpäivänämme surupäivään on muutamaa päivää vajaa vuosi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän häissä sytytettiin mun isälle muistokynttilä heti alkumarssin aikana.

Häälehdessä oli  kirkko-osuus  ja  siinä oli kerrottu muistokynttilän sytytyksestä.

Kulta kävi myös viemässä haudalle kynttilän, kun mä odottelin röyhelöissä autossa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän tulevia häitämme varjostaa sulhaseni isoisän heikko kunto. Hän voi kuolla ihan milloin vain.

Tätini mies on myös kuolemansairas (syöpä) ja pelkään, ettei hän selviä hengissä häihimme asti. Ja vaikka selviäisikin, niin häihin hän tuskin pääsee.

(Kun vain kirjoittaa näistä asioista, tulee jo tippa silmään.) :'(

En todellakaan tiedä, miten kuolemantapaukset vaikuttaisivat häihimme. Olen muutenkin hyvin tunteellinen ja herkkä, joten itkustani alttarilla (ja koko hääpäivänä) tuskin tulisi loppua. Miettisin vain ikävääni heitä kohtaan, jotka eivät päässeet jakamaan hääpäivää kanssamme. Pappi saisi ainakin mainita "heidät, jotka eivät ole keskuudessamme" ja ehkä voisin sytyttää myös kynttilän heti aluksi tai jossakin vaiheessa seremoniaa.

Vaikeita asioita, mutta todellakin miettimisen arvoisia. Voimia kaikille, joiden hääpäivää varjostaa omaisen tai rakkaan ystävän poismeno.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tätä se elämä on.. Vaikka on välillä iloa ja onnea, mukaan mahtuu myös ääretöntä surua.

Mun isäni kuoli viime kesänä. Häät vietämme tämän vuoden kesäkuussa. Isä oli todella iloinen meidän kihlauksesta ja suunnitteli häitä meidän kanssa innolla. Vaikka isä oli pitkään sairas, en olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitellakaan että hän ei häihimme pääsisi. Lähinnä mietin, että onkohan isä vielä pyörätuolissa vai saisiko jo kävellä....

Täällä esille tulleet ideat on tuoneet mulle helpotusta, sillä tätä muistamis-asiaa olen itsekin miettinyt. Haudalla käyminen hääpäivän aamuna on itsestäänselvyys, mutta myös tuo medaljonki kimpussa on erittäin kannatettava idea. Lisäksi kynttilän voisi kirkossa sytyttää.

Sulhasen äiti on kuollut kymmenen vuotta sitten, joten meillä molemmilla on omat ja yhteiset surut kannettavana.

Kyllä se pala kurkkuun nousee jo pelkästä ajatuksesta... Ikävä on suuri, voimia kaikille läheisen menettäneille!

Ainakin isäni haluaisi, että häät ovat iloiset ja onnelliset. Yritetään nauttia siitä päivästä! Muistot lämmittää ja surettaa yhtä aikaa, mutta ihminen on tunteva olento eikä sitä tietenkään voi sivuuttaa. Jokainen muistaa poisnukkuneita läheisiä omalla tavallaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Entäs jos jättäisitte istumajärjestyksessä edesmenneen läheisen paikan tyhjäksi ja laittaisitte siihen yhden kukan?Hillittyä, mutta kuitenkin huomioivaa. Voimia!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kynttilän sytyttäminen ja vaikka kuva madaljongissa on hyviä ideoita. Mun makuun tyhjä paikka istumajärjestyksessä ei kuulosta hyvältä. Luulen, että omaa isävainajaa ei muisteta muutoin kun ehkä käydään haudalla ennen hääpäivää tai jälkeen.  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kans toi tyhjä istumapaikka ei tulis toimiin, äiti varmaan itkis koko ajan, jos sen vieressä olis isin paikka tyhjänä. Nyt ollaan tultu siihen tulokseen, että me sytytetään jossain vaiheessa kynttilät isille ja miehen äitille ja mun kimppuun tulee lainaks pikkusiskon medaljonki, jossa on isin kuva. Tulee se "jotain lainattua"-osiokin sillä kuitattua sitten.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luulinpa minäkin, ettei tarvitsisi tällaista asiaa häissä miettiä... Mutta sulhaseni kummisedän vanhemmat kuolivat molemmat liikenneonnettomuudessa ja hautajaiset pidetään viikkoa ennen meidän vihkimistämme  :(

Puhuttiin tästä asiasta sulhasen kanssa pitkään ja teimme päätöksemme. Hautajais-aiheiset puheet eivät kuulu hääjuhliin. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta emme halua, että häissä (jotka ovat iloinen juhla) koko suku rupeaa kauhistelemaan ja voivottelemaan kummisedälle tämän kohtaloa. Eli ukaasi on annettu: jos suku ei osaa yhden päivän ajan pitää suutaan kiinni hautajaispuheista, ei tarvitse tulla koko häihin! Julmaa kohtaloa voi sitten "jeesustella" kotonaan keskenään, eikä tulla pilaamaan muiden juhlamieltä. Jos kummisetä ei halua osallistua häihin, on se toki täysin ymmärrettävää, mutta tämän setämiehen tuntien, hän varmasti osallistuu. Ja tiedän hänen myös toivovan, ettei tätä asiaa nostettaisi esille.

Näin meillä. Älköön kukaan nyt ottako herneitä nenään tästä asiasta, ymmärrän että tilanne on täysin toinen, jos kuollut on lähisukua jommalle kummalle tmv. Mutta ajattelin kirjoittaa tällaisestakin tapauksesta tänne, jos vaikka muilla on vastaavia tilanteita.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on häihin aikaa vajaa kuukausi ja sain aamulla soiton äidiltäni hänen äidistään, Mummusta. Hän on jo kuukauden verran ollut vuodepotilaana sairaalassa ja lähdön hetkeen on osattu hiljalleen varautua. Toissapäivänä mummu oli päässyt kaatumaan ja saanut lonkkaansa murtuman.

Tämähän ei tilannetta ole helpottanut, mutta eilen oli ollut vielä ihan tavallinen Mummu. Yön aikana kunto oli mennyt huomattavasti huonompaan suuntaan ja äiti soitteli "varoitellen" suruun valmistautumisesta. Selvää on, että pian Mummu nukkuu.

Asun sen verran kaukana ja olen tällä hetkellä niin kiinni työssäni (lypsykarjatila ja sesonkikiireet + häiden järjestely), etten ole päässyt hetkeen Mummun luona käymään. Onneksi on puhelimet että on voinut soitella kuulumisia. Koko ajan olen uskonut siihen, että kyllä se Mummu vielä häiden yli jaksaa. Nyt on ajatuksissa vain se, miten ihmeessä jaksan hautajaiset ja häät... Tuntuu niin pahalta, kun pelkää jo nyt sitä tunteiden myllerrystä - tiedän, että Mummu haluasi minun iloitsevan hääpäivästäni, kun samalla itse mietin sitä onko soveliasta juhlia häitä tällaiseen aikaan.

Minua ahdistaa ajatus häitä varjostavasta surusta - vaikka itse ja sukuni pystyisikin olemaan "juhlamielellä", en kestä ajatella tuttujen / sulhasen suvun voivottelujen (kyllä, heillä on näitä tätejä suvussa ja paljon!) ja osanottamisien määrää. Siksi en haluaisi puheissa, korkeintaan kirkossa pappi voisi mainita, tuoda esiin surua ja ikävää - kun tiedän Mummunkin halunneen iloita puolestamme.

Lueskelin edelliset viestit ja aion kysyä vihkipapiltamme, että olisiko hänestä sopivaa sytyttää kynttilä poisnukkuneille isovanhemmille - hän voisi sitten selventää tämän eleen. Isäni vanhemmat nukkuivat pois noin 2 v ja 2½ v sitten. Sulhasen äidin vanhempia sulhanen ei ole käsittääkseni nähnyt koskaan kuin kuvista. Sulhasen isän vanhemmat sulhanen muistaa, mutta on ollut 6 v kun Pappa on kuollut. Mummun kuolemasta on noin 4 vuotta. Hän oli kuollut juuri ennen kuin me tapasimme. Isovanhempamme ovat olleet meille todella tärkeitä.

Hääjuhlaamme tulee vierakirjapöydällemme esille vanhempiemme ja isovanhempiemme vihkikuvat - ajattelin niiden eteen laittaa rivin koristelussa käytettyjä tuikkulaseja ja niihin kynttilät - minusta se on sopiva ele tuoda hääjuhlaan isovanhempamme ja se arvostus, mitä heitä kohtaa tunnemme.

Kiitos, ettei tarvitse yksin murehtia ja värkkäillä näitäkään asioita - etenkään näitä!  :-X

EDIT: Mummu nukkui tänäaamuna kahdeksan aikoihin. Hautajaiset saatiin vasta kahden viikon päähän eli kaksi viikkoa ennen häitä. Ikävä on kova, vaikka samalla tunnen helpotusta siitä, ettei hänen tarvitse enää tuntea kipua.  :-X

EDIT 2: Päätimme yhdessä niin papin, pappani kuin äitini kanssa että juhlaan tulevat valokuvat pöydälle ja niiden eteen kynttilöitä - se riittää. Enolleni hänen äitinsä kuolema on niin raskas asia ettemme halua tuoda asiaa sen kummemmin julki - kuitenkaan. Pappa kiitti kauniista ajatuksesta, mutta halusi meidän pitävän onnellisen juhlan.

Hautajaiset hautajaisina ja häät häinä - siihen tulokseen tulimme.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onpa ihanan kaunis ja pieni ele tuo kynttilän sytyttäminen läheisen ihmisen muistolle. Mun isän kuolemasta on jo 5v. mutta ikävä on vielä kova..Haluaisin, että isä jollain tavalla muistettaisiin häissämme ja tuo kuulostaa todella kauniilta.. en halua että pappi rupeaa isää muistelemaan tai hänestä puhumaan, koska silloin minä en voi pidätellä kyyneleitä, en halua että hääjuhlastamme tulee surullinen.. Kertokaahan te jotka olette sytyttäneet kynttilän kirkossa, että missä kohtaa vihkimistä se tapahtuu tai olisi järkevintä sytyttää.. Itse en pääse käymään isän haudalla, koska se on eri paikkakunnalla, mutta jotenkin haluaisin muistaa, että minulle tärkeä ihminen puuttuu hääjuhlasta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mieheni isä on kuollut 10-vuotta sitten mutta läsnä ajatuksissamme joka päivä .

Me kävimme häiden jälkeisenä päivänä haudalla ja laskimme hautakiven juurelle mieheni kauniin vieheen. Mielestämme tämä oli kaunis ele muistaa häntä   :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä sulhasen pikkuveli kuoli vuosi sitten. Emme aio tapahtunutta häissämme korostaa. Sulhanen haluaa kuitenkin tietyn kappaleen soivan häissämme veljensä muistoksi. Vielä ei ole varmaa, kertooko myös ääneen kappaleen merkityksen. Ainakin itse tiedämme, miksi kyseinen kappale soi ja sillä on sulhaselle tärkeä merkitys...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yksi peloistamme toteutui juuri näin häiden alla. Ensi viikolla on häät ja mieheni mummo kuoli eilen :( Suru on suuri kaikilla. Mieheni suku kuitenkin ílmoitti tänään tulevansa hääjuhlaamme surusta huolimatta. Viime hetken ilo häistä peittyi nyt ison murheen alle. Ja ikävä on läsnä varmasti juhlassakin...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

meille tuli valitettavasti hautajaiset viikkoa ennen häitä. tätini kuoli. lisäksi kuulin eilen että kummisetäni on kuollut viime syksynä (ei ole tullut pidettyä juuri yhteyttä.. ai kamala.. kutsuimme vahingossa kuolleen mukaan häihin!!. lisäksi tänään kuulin että toinen tätini on kuollut myös nyt tammikuussa.

alkaa olla aika kamalaa, varsinkin kun hautajaisia on pidetty näitä ennen kahden vuoden sisään kolmet lähilähisuvussa.

Muokattu: , käyttäjä: Violette

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on myös sulhasen mummin hautajaiset viikkoa ennen meidän häitä, parin viikon päästä, ja sen suvun puolelta on myös tullut peruutuksia häiden osallistumisiin... Olin ajatellut, että käymme häntä hääpuvuissa katsomassa vanhainkodissa, koska hän ei olisi pystynyt osallistumaan häihin kuitenkaan, mutta se jää nyt sitten väliin :girl_cray: Uurnan lasku on vasta myöhemmin, joten emme voi hautausmaallakaan käydä. Häntä muistetaan siis vain ajatuksissamme tuona päivänä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olipa ihanaa löytää täältä tällainen ketju. :)

Mun isäni kuoli kesäkuussa ja meillä on ensi vuonna häät. Äsken avasin excel-tiedostoon tallentamani vieraslistan ja poistin isäni nimen sieltä ja se tuntui ihan kamalalta. En voi uskoa, ettei isäni oo mun häissä mukana ja haluaisin hänet sinne.

Toi kynttilän sytyttäminen kirkossa ennen vihkimistä kuulostaa mun mielestä arvokkaalta ja kauniilta eleeltä, ja aion sen itsekin toteuttaa. Kuulisin siitä mielelläni lisää, miten olette sen tehneet?

Mä haluaisin sytyttää sen kynttilän itse, mutta pelottaa, että mun kädet tärisee niin paljon, ettei siitä tule mitään. Hautausmaalle on meiltä noin 10 kilometriä joten haudalla voin hyvin käydä hääpäivän aamuna. :)

Muokattu: , käyttäjä: Engelina

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli pöydällä mun isän ja mummon kuvat ja niitten edessä kynttilät, jotka oli tarkoitus sytyttää ennenkö vieraat tulee kirkkoon. Siinä sitten alttarilla ollessa kaasot oli keskenään kuulema kuiskineet, että ai hitto noi kynttilät ei pala :girl_haha: Mutta siis meillä ei siitä sytyttämisestä tehty ns. ohjelmanumeroo, vaan ne kuvat vain oli. Palautetta niistä tuli ja vieraat oli huomannu ne ihan ilman erityistä osoittamistakin, että täällä nyt on tällanen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuo kuvajuttu voisi ollakin mukava toteuttaa. Isäni kuoli jo muutama vuosi sitten, ja olen miettinyt miten voisimme muistaa isääni vihkitilaisuudessa. Ensin ajatuksenani oli, että vihkimisen jälkeen johdattaisimme sulhaseni kanssa vieraat isäni haudalle ja laskisimme sinne kynttilän/kukkia, mutta nyt vihkiminen tapahtuukin eri paikkakunnalla, joten tämä ei ole mahdollista :girl_sad: Mietin myös kynttilän sytyttämistä ennen vihkimistä, mutta luulen että se saisi itkukanavat auki turhan herkästi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse en sytyttaisi kynttilaa tai muuten muistelisi juuri ennen vihkimista, tosiaan itku siina tulisi varmasti...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun isäni kuoli huhtikuussa, häämme ovat heinäkuussa. Minusta tuntuu pahalta, kun isä ei ole saattamassa minua alttarilla eikä ole pitämässä kornia puhettaan.

Nuo jutut kynttilöiden sytyttämisestä koskettivat. Kuulostaa hyvältä idealta (-> mietintä myssyyn).

Isän äiti on pitkään maannut vanhainkodissa sängyn vankina dementikkona ja on paljon puhunut häihimme tulosta. Oikeastihan se on mahdotonta, ei hän kestäisi 7 tunnin junamatkaa. Niinpä ajattelin viedä hääkimpun mummolle, jos hänessä vielä henki pihisee.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä kävin viemässä vihkimisen jälkeen hääkimppuni isäni haudalle :-X Valokuvaaja oli mukana, ja otimme kuvia haudalla (blogista voi kurkata)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään