Jump to content
Naimisiin.info

Alkoholistit häävieraina


Sinninmanna

Recommended Posts

Menemme ensikesänä (2011) naimisiin ja ongelmana on äitini joka on alkoholisti. Hän ei sitä itse myönnä, mutta lääkärit ja kaiken maailman sosiaalialan ihmiset on sen todenneet vuosia sitten. En luota äitiini lainkaan, koska hän sairastaa myös sairautta joka vaikuttaa hänen psyykkeensä/mielialaansa ja mielentilaansa. Monet korostavat jatkuvasti minulle sitä, että "Onhan se sun äiti kuitenkin." No onhan se, niimpä. Se tässä se ongelma onkin. Niitä hyviäkin päiviä on pari kertaa viikossa. Mutta en missään tapauksessa voi luottaa siihen että omat hääni osuisivat niille hyville päiville. Olen vuosia saanut hävetä hänen käyttäytymistään, enkä aio riskeerata omaa hääpäivääni. Tällä hetkellä tuntuu että äiti jää ilman kutsua, vaikka tohkeilee ja on todella innostunut meidän häistä. Kurja tilanne.

Kuule sinuna minä vielä miettisin miltä se tuntuisi jos äitisi kuolisi ennen häitäsi. Niinkuin joku tuolla fiksusti ehdotti, joku voisi hieman pitää tilannetta silmällä ja poistaa juhlasta jos äitisi on häiriöksi. Hänelle on varmasti tosi tärkeää että pääsisi tyttärensä häihin. Alkoholismikin kun on sairaus joka on ottanut ihmisestä ylivallan, ei hänkään varmasti halua olla sellainen eikä varmasti voi mitään sille toisellekaan sairaudelleen.

Minun isäni oli maailman kiltein ihminen. Hän jos joku pääsee taivaaseen, iskä ei koskaan tehnyt kelleen mitää pahaa eikä varmasti edes ajatellut. Hänellä vain oli tuo ikävä sairaus joka yhdessä kaiken stressin kanssa lopulta vei hänet hautaan vain 53-vuotiaana. Yksi asia johti toiseen ja niin edelleen.

Ei ole tarkoitus kritisoida päätöstäsi, mutta tänään taas hautajaisten myötä mieleeni muistui että minähän saatan isääni tässä hautaan mutta hän ei ole saattamassa minua alttarille.

Link to comment
Share on other sites

Menemme ensikesänä (2011) naimisiin ja ongelmana on äitini joka on alkoholisti. Hän ei sitä itse myönnä, mutta lääkärit ja kaiken maailman sosiaalialan ihmiset on sen todenneet vuosia sitten. En luota äitiini lainkaan, koska hän sairastaa myös sairautta joka vaikuttaa hänen psyykkeensä/mielialaansa ja mielentilaansa. Monet korostavat jatkuvasti minulle sitä, että "Onhan se sun äiti kuitenkin." No onhan se, niimpä. Se tässä se ongelma onkin. Niitä hyviäkin päiviä on pari kertaa viikossa. Mutta en missään tapauksessa voi luottaa siihen että omat hääni osuisivat niille hyville päiville. Olen vuosia saanut hävetä hänen käyttäytymistään, enkä aio riskeerata omaa hääpäivääni. Tällä hetkellä tuntuu että äiti jää ilman kutsua, vaikka tohkeilee ja on todella innostunut meidän häistä. Kurja tilanne.

Kuule sinuna minä vielä miettisin miltä se tuntuisi jos äitisi kuolisi ennen häitäsi. Niinkuin joku tuolla fiksusti ehdotti, joku voisi hieman pitää tilannetta silmällä ja poistaa juhlasta jos äitisi on häiriöksi. Hänelle on varmasti tosi tärkeää että pääsisi tyttärensä häihin. Alkoholismikin kun on sairaus joka on ottanut ihmisestä ylivallan, ei hänkään varmasti halua olla sellainen eikä varmasti voi mitään sille toisellekaan sairaudelleen.

Minun isäni oli maailman kiltein ihminen. Hän jos joku pääsee taivaaseen, iskä ei koskaan tehnyt kelleen mitää pahaa eikä varmasti edes ajatellut. Hänellä vain oli tuo ikävä sairaus joka yhdessä kaiken stressin kanssa lopulta vei hänet hautaan vain 53-vuotiaana. Yksi asia johti toiseen ja niin edelleen.

Ei ole tarkoitus kritisoida päätöstäsi, mutta tänään taas hautajaisten myötä mieleeni muistui että minähän saatan isääni tässä hautaan mutta hän ei ole saattamassa minua alttarille.

Olet aivan oikeassa. Tänään viimeksi yhdessä hössötettiin häistä äidin kanssa kun hän oma-aloitteisesti soitti ja tänään oli "hyvä päivä". Voi olla kyllä fiksua antaa jollekin vastuutehtäväksi pitää häntä silmällä häissäni ja tarvittaessa hoitaa tilanne huomaamattomasti ohi, mikäli sellainen sattuu. Kiitos järkevästä ja asiallisesta kommentistasi. :-X

Link to comment
Share on other sites

Menemme ensikesänä (2011) naimisiin ja ongelmana on äitini joka on alkoholisti. Hän ei sitä itse myönnä, mutta lääkärit ja kaiken maailman sosiaalialan ihmiset on sen todenneet vuosia sitten. En luota äitiini lainkaan, koska hän sairastaa myös sairautta joka vaikuttaa hänen psyykkeensä/mielialaansa ja mielentilaansa. Monet korostavat jatkuvasti minulle sitä, että "Onhan se sun äiti kuitenkin." No onhan se, niimpä. Se tässä se ongelma onkin. Niitä hyviäkin päiviä on pari kertaa viikossa. Mutta en missään tapauksessa voi luottaa siihen että omat hääni osuisivat niille hyville päiville. Olen vuosia saanut hävetä hänen käyttäytymistään, enkä aio riskeerata omaa hääpäivääni. Tällä hetkellä tuntuu että äiti jää ilman kutsua, vaikka tohkeilee ja on todella innostunut meidän häistä. Kurja tilanne.

Kuule sinuna minä vielä miettisin miltä se tuntuisi jos äitisi kuolisi ennen häitäsi. Niinkuin joku tuolla fiksusti ehdotti, joku voisi hieman pitää tilannetta silmällä ja poistaa juhlasta jos äitisi on häiriöksi. Hänelle on varmasti tosi tärkeää että pääsisi tyttärensä häihin. Alkoholismikin kun on sairaus joka on ottanut ihmisestä ylivallan, ei hänkään varmasti halua olla sellainen eikä varmasti voi mitään sille toisellekaan sairaudelleen.

Minun isäni oli maailman kiltein ihminen. Hän jos joku pääsee taivaaseen, iskä ei koskaan tehnyt kelleen mitää pahaa eikä varmasti edes ajatellut. Hänellä vain oli tuo ikävä sairaus joka yhdessä kaiken stressin kanssa lopulta vei hänet hautaan vain 53-vuotiaana. Yksi asia johti toiseen ja niin edelleen.

Ei ole tarkoitus kritisoida päätöstäsi, mutta tänään taas hautajaisten myötä mieleeni muistui että minähän saatan isääni tässä hautaan mutta hän ei ole saattamassa minua alttarille.

Olet aivan oikeassa. Tänään viimeksi yhdessä hössötettiin häistä äidin kanssa kun hän oma-aloitteisesti soitti ja tänään oli "hyvä päivä". Voi olla kyllä fiksua antaa jollekin vastuutehtäväksi pitää häntä silmällä häissäni ja tarvittaessa hoitaa tilanne huomaamattomasti ohi, mikäli sellainen sattuu. Kiitos järkevästä ja asiallisesta kommentistasi. :-X

Toivottavasti siitä oli apua. Tällaisissa tapauksissa kannattaa ehdottomasti suhteuttaa haitat hyötyihin ja miettiä miten haitat minimoidaan. Opin sen kantapään kautta. Valitettavasti. Asioille löytyy yllättävän helposti tärkeysjärjestyksensä.

Link to comment
Share on other sites

Menemme ensikesänä (2011) naimisiin ja ongelmana on äitini joka on alkoholisti. Hän ei sitä itse myönnä, mutta lääkärit ja kaiken maailman sosiaalialan ihmiset on sen todenneet vuosia sitten. En luota äitiini lainkaan, koska hän sairastaa myös sairautta joka vaikuttaa hänen psyykkeensä/mielialaansa ja mielentilaansa. Monet korostavat jatkuvasti minulle sitä, että "Onhan se sun äiti kuitenkin." No onhan se, niimpä. Se tässä se ongelma onkin. Niitä hyviäkin päiviä on pari kertaa viikossa. Mutta en missään tapauksessa voi luottaa siihen että omat hääni osuisivat niille hyville päiville. Olen vuosia saanut hävetä hänen käyttäytymistään, enkä aio riskeerata omaa hääpäivääni. Tällä hetkellä tuntuu että äiti jää ilman kutsua, vaikka tohkeilee ja on todella innostunut meidän häistä. Kurja tilanne.

Kuule sinuna minä vielä miettisin miltä se tuntuisi jos äitisi kuolisi ennen häitäsi. Niinkuin joku tuolla fiksusti ehdotti, joku voisi hieman pitää tilannetta silmällä ja poistaa juhlasta jos äitisi on häiriöksi. Hänelle on varmasti tosi tärkeää että pääsisi tyttärensä häihin. Alkoholismikin kun on sairaus joka on ottanut ihmisestä ylivallan, ei hänkään varmasti halua olla sellainen eikä varmasti voi mitään sille toisellekaan sairaudelleen.

Minun isäni oli maailman kiltein ihminen. Hän jos joku pääsee taivaaseen, iskä ei koskaan tehnyt kelleen mitää pahaa eikä varmasti edes ajatellut. Hänellä vain oli tuo ikävä sairaus joka yhdessä kaiken stressin kanssa lopulta vei hänet hautaan vain 53-vuotiaana. Yksi asia johti toiseen ja niin edelleen.

Ei ole tarkoitus kritisoida päätöstäsi, mutta tänään taas hautajaisten myötä mieleeni muistui että minähän saatan isääni tässä hautaan mutta hän ei ole saattamassa minua alttarille.

Olet aivan oikeassa. Tänään viimeksi yhdessä hössötettiin häistä äidin kanssa kun hän oma-aloitteisesti soitti ja tänään oli "hyvä päivä". Voi olla kyllä fiksua antaa jollekin vastuutehtäväksi pitää häntä silmällä häissäni ja tarvittaessa hoitaa tilanne huomaamattomasti ohi, mikäli sellainen sattuu. Kiitos järkevästä ja asiallisesta kommentistasi. :-X

Toivottavasti siitä oli apua. Tällaisissa tapauksissa kannattaa ehdottomasti suhteuttaa haitat hyötyihin ja miettiä miten haitat minimoidaan. Opin sen kantapään kautta. Valitettavasti. Asioille löytyy yllättävän helposti tärkeysjärjestyksensä.

Onneksi (tai TOIVOTTAVASTI) äitini kohdalla ehdin toimia toisin kuin suunnittelin.

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Mun isäni on alkoholisti, ja meillä ei ole mitkään erityiset välit. Nähään melko harvoin, soitellaan kyllä toisinaan (silloin kun iskä on kuivilla) ja varmaan iskän mielestä välit on ihan hyvät, mutta en mä vaan koe meiän suhdetta kovinkaan läheiseksi. Tästä syystä toivon että kun reilun vuoden päästä alttarille kävelen, ei iskä meiän häissä ole. Joka tapauksessa en ainakaan anna hänen saattaa mua. Jos iskä tulee, niin haluan äitin saattavan mut, mutta jos hän ei tule, haluan enon saattavan mut. Mun mielestä iskä vaan ei ansaitse saattaa mua. Tosin en sitten tiedä olettaako hän niin tapahtuvan, ja kuinka sitten kehtaan sanoa että niin ei tule käymään..mutta koska mulle on oikeastaan sama missä väleissä ollaan, ja on mun hääpäiväni, mä myös haluan saattajakseni jonkun oikeasti rakkaan ihmisen.

Meiän häissä tulee myös olemaan alkoholitarjoilu, joten senkin puolesta toivon että iskä ei jostain syystä pääse paikalle. En halua stressata sitä rupeaako hän juomaan vai ei. Tosin aion kyllä ilmoittaa hänelle että tulemista ei ole ellei korkki pysy kiinni.

Ymmärrän kyllä että joillekin alkoholistiläheiset on rakkaita kaikesta huolimatta, mutta mun kohdalla edes isän kuolema ei tule muuttamaan sitä asiaa että haluaisin hänet paikalle. Joten mä joudun jännäämään loppuun asti miten käy.

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...
Guest messingillä

Hei te, jotka olette kirjoittaneet tähän ketjuun: kuinka häänne ovat sujuneet? Mihin ratkaisuun päädyitte? Toimiko taksikikka tai kävikö onnekkaasti ja ongelmatapaukset saivat hallittua itsensä?

Itselläni on myös alkoholistiäiti, joka "ei pysty" osallistumaan sosiaalisesti haastaviin tilanteisiin ilman rohkaisuryyppyä. Viime vuosina ihan pienimuotoiset sukujuhlatkin ovat olleet liikaa hänelle. Vaivattomimmillaan hän on lähinnä kevyesti nolostuttava, pahimmillaan hän haastaa riitaa, kertoo "totuuksia" tai jopa päätyy konttailemaan lattioilla. :( Olen sietänyt hänen henkilökohtaisten ongelmiensa aiheuttamaa mielipahaa niin monta vuotta ja onnistunut kuitenkin kaikesta huolimatta järjestämään oman elämäni tasapainoiseksi ja onnelliseksi.. On todella masentavaa, että hääjuhla, jonka pitäisi olla ilon ja onnen päivä, tuo takaisin sen musertavan elämän, jonka piti jo olla ohi. Tämä on epäreilua myös sulhasta kohtaan: hänelläkin on ollut unelmia naimisiin menosta, ja nyt minun (perheeni) takia häitä ei välttämättä juhlita ollenkaan.. :girl_cray2:

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Ilman omakohtaisia kokemuksia, haluaisin kuitenkin sanoa että tämä on varmasti alkoholistille itselleenkin arka aihe. Minusta olisi hienoa että asiasta voitaisiin keskustella ihmisen itsensä kanssa (jolla tiedetään olevan ongelmia alkoholin kanssa). Tiedän että tämä ei varmasti ole aina helppoa ja saattaa aiheuttaa yhteenottojakin. En yritä neuvoa/loukata ketään jota tämä aihe koskettaa henkilökohtaisesti (esim. jompi kumpi vanhemmista on alkoholisti), mutta mielestäni jo kutsu -vaiheessa voisi yrittää löytää tilanteesta jotakin hyvää. Parhaimmillaanhan alkoholisti näkee että hänen lähipiirinsä on huolissaan hänestä, ja ehkäpä tämä saattaisi saada hänet punnitsemaan ongelmaansa ja jopa hakemaan apua siihen.

Link to comment
Share on other sites

Sama kamala dilemma meilla. Sulhasen suku ja meidan ystavamme tulevat ulkomailta, minun puolellani suvussa on erittain rakas laheinen joka on alkoholisoitunut. Kutsumatta en millaan haluaisi olla, mutta nyt jo tiedan minkalaisen vastaanoton ymparipaissaan oleva naisihminen saa aikaan vierailtamme. Tuo taksikikka noin periaatteessa kuulostaa lupaavalta, mutta mikali vanhat merkit pitavat paikkansa, han on jo rapakunnossa ennen juhliin saapumista. Kertokaa kiltit miten teilla sujui.

Link to comment
Share on other sites

Minun suvussani on useampikin alkoholisti ja kieltämättä aika kovasti huolestutti, että miten niiden kanssa menetellään, kun en kuitenkaan läheisiä sukulaisia tahtonut jättää kutsumattakaan. Kutsuttiin siis heidät ja toivottiin parasta. Pari heistä jätti tulematta, koska olivat liian humalassa (viikkoa aikaisemmin olivat vannoneet, että tulevat sitten kyllä selvinpäin, mutta kas kummaa, saivat rahaa pari päivää ennen häitä...). Eräs vieras kävi paikan päällä, mutta hän muutaman valokuvan otettuaan poistui ennen juhlan alkamista kuntonsa takia toisen vieraan (hänelle tutun siis) kehotuksesta. Tämä oli mielestäni mahtavasti hoidettu, itse en ehtinyt edes nähdä koko tyyppiä eikä tarvinnut hänestä stressata lainkaan.

Loput tulivat ja käyttäytyivät suhteellisen siististi juomisesta huolimatta. Räikeimmin humalassa oli varmasti isäni, jolle kaasosiskoni hienovaraisesti sanoi hänen oltuaan muutaman tunnin juhlissa, että nyt olisi varmaan aika poistua ja soitti hänelle taksin. Taksi tuli nopeasti ja isä poistui ja juhlat jatkuivat leppoisasti. Vähän mua jäi jälkikäteen vaivaamaan ja ärsyttämään, että sen piti siellä niin paljon juoda, mutta toisaalta isälle oli tosi tärkeätä, että hän pääsi näkemään minun naimisiinmenoni, ja muut vieraat suhtautuivat kuitenkin varsin ymmärtäväisesti koko juttuun eikä hän ketään varsinaisesti häirinnyt.

Isä siis kyllä vannoi ja vakuutti etukäteen tulevansa juhliin selvinpäin, joten asiasta oltiin kyllä puhuttu. Ei hän paria enempää ollut ottanut ennen saapumistaan kuitenkaan, mutta tarjoilut maistuivat hänellekin varsin hyvin :girl_sigh: . En jaksanut asiasta hermostua tai nipottaa, ja kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. Sisko osasi juuri oikeassa tilanteessa pyytää häntä poistumaan :).

Link to comment
Share on other sites

yksi isovanhemmista on alkoholisoitunut. itini kanssa olemme päättäneet, että joku käy aamulla hänet aamulla noutamassa. jos kunto hyvä niin lähtee myös mukaan. sitten varmaan katotaan perään ruokapöydässä ja vaikka kunto olisikin hyvä niin lähtee kotiin ainakin kakun jälkeen taksilla. ei tarvii ressata baaripöydän kanssa sitten.

Link to comment
Share on other sites

Meille tulee sulhasen puolelta peräti neljä alkoholistia joista kahdella on vielä tapana alkaa tappelemaan keskenään kaikissa juhlissa. Viimeksikin 50-v juhlissa paikalle soitettiin poliisit.

Kutsumattakaan ei voi jättää kun kyseessä ovat sulhasen isä & vaimonsa, isäpuoli ja velipuoli. Meillä on häät ravintolassa eli ei mitään rajatonta alkoholitarjoilua mutta eihän se mitään estä. Meidän piikkiin menee 6 juomaa, baari on auki ja onhan kaikki taskumatit+tukevat pohjat keksitty.

Nyt vaan jännityksellä odotetaan mitä tapahtuu. Hieman mietityttää kun sovittiin ravintolan kanssa, että ostamme x määrän viinipulloja ruokailun yhteyteen ja ne mitkä jäävät yli viedään jonnekin sivupöydälle vapaaksi riistaksi (varattiin 4 kaatoa/vieras eli varmasti jää reippaasti yli...). Ollaan jo sielumme silmin nähty kuinka nämä edellämainitut käyvät sieltä rohmuamassa pullon molempiin käsiin tms...

Muokattu: , käyttäjä: Miu
Link to comment
Share on other sites

Oman ukon isä on myös alkoholisti, ja vaikka häihin on vielä pari-kolme vuotta aikaa, niin jos nyt stressaan kovasti asiaa. Eihän tuo ilmeisesti riehumaan ala, muttei kuitenkaan pysy tolpillaan kun kunnolla ottaa. Kertaalleen olen hänen tainnut nähdä olevan selvinpäin. Juhlatkin todennäköisesti pidetään minun kotipaikkakunnallani, ja miehen perhe matkustaa (jos matkustaa) häihin toiselta puolelta maata. En usko, että mies suostuu siihen, ettei isäänsä kutsuta ollenkaan (ja ymmärrän hänen toki haluavan isänsä juhliin mukaan). Tuntuu, että olen pienoisessa pattitilanteessa tämän asian suhteen, kun alkoholia haluamme juhlissamme tarjota.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Lähisukuni parin alkkiksen takia haluan pitää häidemme alkoholitarjoilun minimissä. Ja muutenkin, tuntuu ettei iloliemestä ole oikeasti mitään iloa. Jos aikuiset ihmiset eivät pysty kokoontumaan juhlapöydän ääreen ilman viinaa niin huonosti on asiat. Harmittaisi hirveästi jos nämä alkoholiongelmaiset sukulaiset järjestäisivät kohtauksen tai olisivat muuten vain vaivaannuttavia ja kiusallisia (mm. aiempien vuosien sukujuhlien spontaanit "tulitanssit" :blush: ). Ollaan suunniteltu alkoholijuomatarjoilun rajoittuvan alkumaljaan ja pariin viinilasilliseen. Lisäksi sitten kotikaljaa, vettä ja vissyä. Eihän tietysti ketään voi estää ryyppäämästä, ja eiköhän siellä monella ole omat juomat mukana. Toivoisin vain, että tietyt sukulaiset ymmärtäisivät juhlaetiketin päälle ja käyttäytyisivät ihmisiksi.

Link to comment
Share on other sites

Mun isän puolen suku on kaikkiaan vähän alkoholiin menevää tyyppiä, ja sama näkyy myös minussa ja veljissänikin. Varsinaisia alkoholisteja ei taida olla kuin setäni, mutta kyllä sen huomaa, että alkoholia tulee aina nautittua vähän enemmän kuin oli alunperin ajateltu. Ei meillä mitään räyhäämistä tai mekkalointia esiinny, mutta vähän turhan kärkästä sanailua ja nolostuttavia tunteenpurkauksia. Olen kyllä harkinnut sitä, ettei juhliin tulisi alkoholitarjoilua lainkaan, mutta tiedän, että siitä seuraisi todennäköisesti vain vaivaantunut tunnelma, kun sosiaalista toimintaa on totuttu terästämään alkoholilla. Sukuni kun on oikeasti todella hauskaa ja värikästä porukkaa, kunhan vain vähän rentoutuvat.

Ollaan nyt sitten päädytty siihen, ettei väkeviä tarjoilla meidän häissä ollenkaan, ja viinitarjoilu on mitoitettu vain ruokailun ajaksi. Loppuilta mennään olut-, siideri- ja lonkerolinjalla, ja uskoisin, ettei kukaan näillä saa päätänsä kovin pahasti sekaisin. Tietysti toivoisin, että kaikki osaisivat pitää hauskaa ilman alkoholiakin, mutta kun se on minulle itsellenikin hieman vaikeaa, niin en ala testaamaan muuta sukua tilaisuudessa, jossa tahdon, että kaikki viihtyvät. Varmuuden vuoksi taidan kuitenkin pyytää kaasoni järkkärimiestä huolehtimaan siitä, että tilanteen mahdollisesti kärjistyessä hän ohjaa porukkaa tarvittaessa kotia kohti. Toivon kuitenkin, ettei se tule olemaan tarpeellista.

Eniten olen oikeastaan huolissani omasta juomisestani, mutta menen joko vesilinjalla tai sitten puolisoni saa päättää, milloin alkoholitarjoilu loppuu mun kohdalta. :)

Link to comment
Share on other sites

Guest Printsessa

Vähän pelottaa appiukon juominen, toisaalta hän on itse juomatarjoilut maksanut... Mutta tein kyllä selväksi ettei kenenkään ole silti tarkoitus olla ennen kakkua jo humalassa eikä mieluummin myöhemminkään. Me ja ystäväpiirimme juhlimme yleensä rauhallisesti iloisessa hiprakassa, eli muilta ei tarvitse örvellystä pelätä. Pidetään puheet mahdollisimman nopeasti ruuan jälkeen niin toivottavasti ei ole kovin montaa kertaa ehtinyt kippistää siinä vaiheessa... Sitten loppuillasta voi varmaan nätisti ohjata kotia kohti, jos meinaa mennä överiksi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Meillä myöskin tällainen tilanne. Molempien suvussa alkoholismia. Omaan sukuuni luotan aika hyvin, oma isäni onkin ollut kuivilla jo kymmenisen vuotta, pappani nyt sortuu silloin tällöin, mutta en usko, että alkaa häissäni ryyppäämään. Kuitenkin omien sukulaisteni piirissä on mielestäni tietynlaista tyylikkyyttä ja tilannetajua, ja he ymmärtävät, ettei minun hääni ole heidän ryyppyjuhlansa. Mutta toisin on mieheni suvussa. Siellä kun alkoholismia ei oikein edes hävetä. Varsinkin mieheni äiti ja hänen sisaruksensa ovat todella pahoja alkoholisteja. Mutta itse olen ajatellut asian jotenkin niin, että kun viiden aikaan on ruokailu, niin siinä vaiheessa ei ole kuin onnittelumaljat ja ruokajuomat tarjolla, ja yritettäisiin enemmät viinakset pitää ikään kuin piilossa kakkukahvittelujen päättymiseen saakka (n. kello 19.30). Ja jospa sitten vanhempi väki (varsinkin se alkoholisoitunut osa) alkaisi siinä vaiheessa ymmärtää, että on heidän kotiinlähtönsä aika, ja että voisimme omien ystävieni plus läheisimpien sukulaisten ja perhetuttujen kanssa jatkaa iltaa kosteammissa merkeissä. Tämä voi kuulostaa aika kylmältä, mutta kun on koko ikänsä ollut alkoholismin kanssa tavalla tai toisella tekemisissä, niin en voi tuntea kuin sitä kohtaan. Varsinkin niitä pahimpia alkoholisteja kohtaan, jotka eivät pysty edes perhejuhliin ilmestymään selvinpäin ja eivät edes yritä peitellä asiaa. Itselle kun asia on aina ollut suuri häpeä.

Link to comment
Share on other sites

Guest Syysmorsian-12

Meillä sama tilanne. Itse päätin kylmästi jättää kaksi setääni ja serkkuni kutsumatta. Sen verran monissa juhlissa heidän kanssaan viettäny aikaa että tiedän jo mitä odottaa. Alkuilta menee siedettävästi, vaan sitten alkaa se iänikuinen vanhojen kaiveleminen ja jankutus, sitten on jo tappelu päällä. Minulle on ihan sama vaikka kuinka suuttuvat, mutta ei ole meidän häihin asiaa.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Miten olette selittäneet tilanteen etukäteen tai jälkikäteen henkilölle, jonka olette jättäneet kutsumatta, jos asia on tullut puheeksi? Ja olitteko tyytyväisiä päätökseenne jättää kutsumatta?

 

Itse ajattelin jättää isäni kutsumatta, joka on alkoholisti ja äityy usein väkivaltaiseksi. Jos hän ei tule kännissä paikalle, niin vähintään hänellä on hirveä horkkakrapula aina juhlissa, jopa hautajaisissa. Häntä ei välttämättä saisi hissuksiin edes turvamiesten avulla pois juhlista.. Pelkään kuitenkin, että saan kuulla kutsumatta jättämisestä hamaan tulevaisuuteen asti.

Muokattu: , käyttäjä: Timangeja
Link to comment
Share on other sites

On aika surullista lukea, että niin monen isä tai joku aivan lähisuvusta on alkoholisti ja ei sen vuoksi ole välttämättä soveliasta kutsua häntä/heitä häihin. Ymmärrän toki täysin, jos joku ei häihinsä alkoholistia halua. Asia on varmasti monella tapaa vaikea, varsinkin jos kutsumatta jättämisellä on isommatkin seuraukset. Omassa suvussani ei (tietääkseni) ole ketään alkoholistia, mutta monesti olen stressannut, että entäs jos joku on häissämme niin humalassa, että pilaa kokonaan meidän muiden päivän... :( Toivottavasti meidän kenenkään suurta päivää ei pilaa millään tapaa alkoholi tai sen puuttuminen. :)

Link to comment
Share on other sites

Sulhoni isä on alkoholisti ja se tuottaa minulle jo nyt stressiä, se tulee kuitenkin ihan älyttömässä kännissä sinne, tosin sulhoni on sanonut bestmaneille että jos hän alkaa jotain kekkuloimaan, niin pihalle vaan ja kirkkoon ei päästetää sisään ollenkaan jos on liian kännissä. Pahin stressin aiheeni on kuitenkin isäpuoleni, alkoholisti ja ihminen joka vihaa isääni ylikaiken. Isälläni ei ole mitään isäpuoltani vastaan, vaan isäpuolellani jotain isääni vastaan, siitä ei seuraa mitään hyvää jos ne kaks on samassa tilassa, viimeisin kerta kun he ovat olleet samassa paikassa niin minun rippijuhla kirkossa, en silloin tietenkään kertonut isäpuolelleni että isänikin on siellä, ettei suuttuisi jo valmiiksi, kirkon jälkeen isäni kuitenki onnitteli minua kirkon edustalla ja huomasin samalla että isäpuoleni huomasi isäni jolloin oli nyrkit pystyssä tulossa isääni kohti, ONNEKSI isäpuoleni äiti sai hänet pysäytettyä. Tällästä meillä, saa nähä mitä häissä tulee, olen tästä kyllä puhunut ja sanonut ihan suoraankin etten halua isäpuoleni tulevan häihimme, mutta äitini mukaan hänet on pakko kutsua, ymmärrän toki mutta en vain halua mitään kärhämää siellä.  :girl_cray2:

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...

Mun tuleva appiukkoni on alkoholisti, joka ei tosin itse sitä myònnä ("enhän minä koskaan juo enempää kuin lasillisen"), joten keskustelu on poissuljettu vaihtoehto. Kutsumatta ei voi jättää, enkä toisaalta haluaisikaan vaikka ei niin järjettòmän hyvät välit olekaan. Taksiin saattaminen saattais olla hankalaa kielimuurin takia, pitäis lòytää joku kielitaitoinen ja mielellään suht isokokoinen. Poikaystäväni eno on ex-alkoholisti, jolla on vierotushoito edelleen menossa. Oma isoveljeni liioitteli ennen reilusti, mutta nyt juo vähemmän, tosin juhlissa saattaa kaljankulutus lähteä käsistä.

 

Tilannetta mutkistaa se, että emme halua alkottomia häitä (mutta ei kyllä mitään òrvellyshäitäkään, mutta olemme tottuneet ruoka-aikaan viininjuontiin kotioloissakin) ja minun vanhempani ovat uskonnollisista syistä absolutisteja. Tarkkaa hääpäivää ei ole vielä edes päätetty, ja silti jo asia stressaa... APUA!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Meillä on suvussa muutamia liikaakin alkomahooliin taipuvaisia ihmisiä.. Tultiin siihen tulokseen, että kun itsekään ei juurikaan alkoholia käytetä, niin juhlissa tarjoillan vain alkumalja (kuoharia) ja ruokaviini. On oma häpeä sitten jos jostakin piilopullosta juodaan :/ Ei "mainosteta" tätä vähäistä alkoholitarjoilua kylläkään..

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...