Onko nimen harvinaisuus tärkeää?

[Limona]

Harvinainen sukunimi kyllä yksilöi hyvin ja toisaalta liittää tiettyyn ryhmään.

Ajattelen samalla tavalla ja tämä on iso syy siihen, miksi haluan pitää harvinaisen nimeni (nykyään alle 10 kpl). Paitsi että sukunimi viittaa sukulaisiini, niin meidän sukunimen kaltaisia nimiä on tietyllä maantieteellisellä alueella Suomessa. Minulta on usein kysytty, että mistä päin tulen tai suoraan, että tulenko sieltä päin. Koen siten, että juureni näkyvät nimessäni. Varsinkin näin "vanhemmiten" tämä on alkanut tuntua merkityksellisemmältä ja huomaan, että minusta on mukavaa vastata nimeäni koskeviin kyselyihin ja kertoa nimen syntytarinaa (joka tosin tuskin on kuulijasta niin mielenkiintoinen kuin itsestäni ).

Seurustelin aikoinaan Virtasen kanssa ja hän sanoi, että harkitsisi vakavasti sukunimen vaihtamista, jos menisimme naimisiin. Ei kuitenkaan menty . Tulevalla miehelläni on myös kohtalaisen harvinainen sukunimi (nykyään alle 100 kpl) ja nimenä se on mielestäni kauniimpi kuin omani. Mutta olen jo ajat sitten päättänyt, että en ikinä tule vaihtamaan sukunimeäni, niin en sitä ole edes harkinnut nyt.

[Guest mihlaja]

Nimeni on aika harvinainen.

Muokattu: February 15, 2010, käyttäjä: Bero

[kurpitsa]

Oma sukunimeni on harvinainen, vähän yli 100, kun taas miehen sukunimeä löytyy vajaa 16 000. Huima ero!

Joskun pikkutyttönä, kun en pitänyt sukunimestäni, olin vankasti sitä mieltä että otan tulevan mieheni sukunimen.

Mutta vuosien saatossa aloin pitämään ja arvostamaan sitä aivan eri tavalla!

Tämä oman sukunimeni arvostus ja tutkiskelu uudesta näkökulmasta on kääntänyt pääni!

Nyt en haluaisi millään vaihtaa nimeäni, varsinkaan kun plussana on vielä se, että olen ainut(tämä ei toki ole ainut syy). Jos taas vaihtaisin mieheni sukunimeen olisi kaimoja minulla 60!

Toisaalta mietin sitä, että olisi hieno olla muun perheen kanssa sama sukunimi (sitten kun niitä lapsiakin tulee). Mies kun on jo sanonut ettei vaihda omaa nimeään! Periaatekysymys hänelle, ei voi ottaa naisen sukunimeä!

Saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn, mutta tällä hetkellä asia on vankasti niin, että pidän oman sukunimeni sitten kun naimisiin mennään!!

Itse harvinaisuus ei ole tärkeää, vaan se että kuinka paljon arvostan ja kunnioitan omaa sukunimeäni, vaikka ei se nyt mikään kovin kaunis ole!

[Avere]

Jos taas vaihtaisin mieheni sukunimeen olisi kaimoja minulla 60!

Mistä voi tarkistaa kokonimikaimojen määrän?

[Peppi Pitkätossu]

^ Finderilla tai muulla vastaavalla numeropalvelulla? Tietenkin joukossa on sitten useita saman henkilön numeroita eikä kaikilla kaimoilla välttämättä edes ole puhelinta ollenkaan (tai numero on salainen), mutta jotain osviittaa saanee. Minulla ei ollut aiemmin yhtään kokonimikaimaa, mutta nyt on ainakin neljä, ärgh.

[Sini-S]

Mua ei ainakaan yhtään kiinnosta onko mulla tulevaisuudessa 1 vai 100 nimikaimaa, minä kumminkin itse tiedän olevani minä!

Tällä hetkellä mulla on yksi nimikaima ns "sukuun naitu" eikä edes meidän sukuun, sukunimeni on suht' harvinainen, olen itse "Tampereen ainoa", ja oikeati odotan eniten sitä, ettei mun enää ikinä tarvitse vastata kysymykseen "Onko se politikko sulle sukua?" Vihkimisen jälkeen sukunimeni muuttuu todella yleiseksi -nen nimeksi, mutta rakastan sitä nimeä jo valmiksi ihan yhtä paljon kun tulevaa miestäni.

Tärkeintä koko nimi-jutussa mulle on se, että olemme tulevan mieheni kanssa saman nimisiä, sen verran vanhoollinen olen...

[Kvarkki]

Kyllä nimen harvinaisuudella on jotain merkitystä minulle. Oma sukunimeni on varsin yleinen (n. 14000) nen-päätteinen nimi. Miehen sukunimi on alle 300:lla. Meillä ei siis ole tarvinnut miettiä vaihtoehtoa, että mies ottaisi minun nimeni.

On kivaa, että perheellä on sama sukunimi, mutta jos miehen nimi olisi vaikka Virtanen, taitaisin pitää oman nimeni. Yhteinen nimi ei siis ole maailman tärkein asia. Yhdysnimistä sen verran, että mies sanoi hänelle olevan ihan sama pidänkö oman nimeni vai otanko hänen, kunhan en ota yhdysnimeä

[Liiina]

Vaikea päätös tämä nimi asia on. Oma sukunimeni on hyvin harvinainen (meitä on alle 10) ja mieheni nimi toisaalta nen-päättyinen ja hyvin yleinen.. Yhdysnimestä tulisi melko pitkä, mutta silti se tuntuisi jollain tavalla hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta olen aina ajatellut, että otan miehen nimen kun menen naimisiin ja haluaisin kuitenkin että perheellä olisi vain yksi nimi.. Enkä oikein osaa ajatella että mieheni ottaisi minun nimeni. Onneksi tässä on vajaa vuosi aikaa miettiä

[Guest Terrorita]

Itse tein aikoja sitten päätöksen potentiaalisesta nimenvaihtamisesta. Ja itselläni harvinaisuus merkitsi hyvinkin paljon! OMa nimeni on melko harvinainen n. 140 henkilöä, mutta tulevan miehen nimi on vielä harvinaisempi, näin ollen se ratkaisi nimiongelman! tai siis mitään ongelmaahan ei ollut

kyllä sitä on joutunut aikansa itse miettimään, että miltä se mahtaa tuntua, mutta toisaalta nimihän se vain on... Ja ainahan sen voi muuttaa takaisin, jos siltä tuntuu! jos tilanne olisi ollut se, että olisin ainoa sukuhaaran nimenjatkaja, en kyllä vaihtaisi! mutta haluan kuitenkin, että meillä kahdella ja tulevilla lapsilla on sama sukunimi!

Näin meillä!

[Guest Vieras]

Toisaalta mietin sitä, että olisi hieno olla muun perheen kanssa sama sukunimi (sitten kun niitä lapsiakin tulee). Mies kun on jo sanonut ettei vaihda omaa nimeään!

Paitsi, että Suomen lain mukaan lapsi saa automaattisesti äitinsä sukunimen. Isä ei lasta saa omalle nimelleen, ellei ÄITI niin päätä.

[FridaM]

Kaikki, siis kaikki sukunimet ovat suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei voi sellaista itselleen ottaa, eikä sukuun kuuluvistakaan kuka tahansa.

Tietääkö joku tästä asiasta tarkemmin? Voiko tytär saada halutessaan esim. äidin isoisän nimen täysin automaattisesti omaan, miehensä ja näiden kahden mahdollisten tulevien lapsien käyttöön?

[a_paradise_79]

Meillä tilanne se, että mun sukunimi on kohtalaisen harvinainen (alle 300) , mutta sulhon vielä harvinaisempi (reilu 20). Se harvinaisuus ei mulla ole kriteeri, vaan haluan, että koko perhe on samanniminen. Ja sulhon sukunimi on todella kaunis, joten siksi otan sen mielelläni.. Ja mun etunimeni sopii erinomaisesti sulhon sukunimen kanssa yhteen (vaikka sopii se nykyisenkin kanssa).

Eli näiden "syiden vuoksi" otan miehen (harvinaisen) sukunimen.

[keijukaneli]

Mun sukunimi on alle 20 ihmisellä ja sulhon sukunimi reilulla 12000...Omasta nimestä en haluaisi luopua ja tiedän, että sulho ei nimeään vaihda..enkä kyllä ole hirveästi vaatimassakaan..

Haluaisin, että mahdolliset lapset saisivat minun nimeni, sillä sukunimelläni olevia lapsia ei meidän suvussa ole tällä hetkellä kymmentäkään ja epäilen vahvasti että enempää tuskin edes tulee ja heistäkään ei poikia ole montaa...

Mutta epäilen, että tästäkin väännetään kättä pitkään ja hartaasti..Itse kuitenkin oman nimeni pidän.. lapsista voidaan keskustella sitten kun se on ajankohtaista..

[paukku]

Kaikki, siis kaikki sukunimet ovat suojattuja = kukaan sukuun kuulumaton ei voi sellaista itselleen ottaa, eikä sukuun kuuluvistakaan kuka tahansa.

Tietääkö joku tästä asiasta tarkemmin? Voiko tytär saada halutessaan esim. äidin isoisän nimen täysin automaattisesti omaan, miehensä ja näiden kahden mahdollisten tulevien lapsien käyttöön?

Hakemuksella tehtävät muutokset

Sukunimen voi muuttaa vanhempien tai esivanhempien sukunimeksi, jos hakija pystyy luotettavasti osoittamaan, että haettu sukunimi on aiemmin vakiintuneesti kuulunut hänen vanhemmilleen tai esivanhemmilleen.

Hakemuksella voidaan hakea myös täysin uutta sukunimeä, jota ei ole aiemmin rekisteröity kenellekään tai käytöstä poisjäänyttä sukunimeä.

Mikäli puoliso on avioliittoon mennessään pitänyt oman sukunimensä, voi hän myöhemmin hakea puolisonsa sukunimeä hakemuksella. Hakemukseen tarvitaan puolison allekirjoitus.

Avoliitossa asuvilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta saada yhteistä sukunimeä.

Käsittelyaika nimenmuutosasioissa riippuu siitä, onko asiasta pyydettävä oikeusministeriön nimilautakunnan lausunto vai ei. Lausuntoa edellyttävien asioiden käsittelyaika on noin 3 - 9 kuukautta, muissa tapauksissa noin 2 - 3 viikkoa. Mikäli hakemus halutaan perua tai käsittelyn aikana ilmenee muita asiaan vaikuttavia seikkoja, siitä on ilmoitettava maistraatille, muutoin käsittelyä jatketaan päätökseen asti.

Lähde

En tiedä pitääkö tehdä niin, että tytär hakee ensin itselleen suvussa ollutta nimeä, jonka saamisen jälkeen mies ottaa saman sukunimen tyttären kanssa naimisiin mennessään.

Muoks.

Kirotusvihreet

Muokattu: November 6, 2008, käyttäjä: paukku

[Scaglietta]

Hmm, no mulle nimen harvinaisuudella ei kyllä ole mitään merkitystä. Mun oma sukunimi ei ole millään lailla harvinainen(n. 3500 henkilöä) mutta ainakaan meidän kotiseudulla ei montaa samannimistä ole tullut vastaan. Eli "yleisyydestä" ei ole mitään haittaa.

Miehen sukunimen otin koska halusin että koko perheellä on sama nimi, olin jo kyllästynyt aina tavaamaan kaikkialla että vaikka mun lapset ovat tämännimisiä niin minä olenkin tämänniminen... Mun nykyinen nimi on Suomessa melko harvinainen(se on vain mulla ja meidän lapsilla ) eikä meidän vakituisessa kotimaassakaan kai kovin yleinen, mutta ei siitä asiasta ole mulle ollut sen kummemmin haittaa kuin hyötyäkään eikä nimen harvinaisuus vaikuttanut millään lailla nimenvalintaan.

[Guest pippurinen]

Tavallaan on.

Oma sukunimeni on noin 40 ihmisellä ja ukkoseni pääsee sukunimellä Suomen 100 yleisimmän listalle. Mietteissä on pitää oma sukunimi.

[Mymmelin tytär]

Meillä kummallakaan ei ole mitenkään harvinaiset sukunimet. Oma sukunimeni Korhonen on tällä hetkellä Suomessa 23 653 henkilöllä ja mieheni sukunimi 7 796 henkilöllä. Täällä Tampereella asuessa tuo oma nimi ei ole tuntunut niin yleiseltä, sillä Korhosten valtakuntaa on entinen kotiseutuni Savo, jossa Korhosia on valtava määrä. (Luokallani oli aina vähintään 2 Korhosta ja lukiossa meitä oli 4 Korhosta samalla luokalla...)

Nimeeni olen kiintynyt lähinnä siitä syystä, että olen aina voinut kehua omistavani Suomen toiseksi yleisimmän sukunimen. Toisaalta se seikka tekee nimen luopumisesta myös helpompaa, sillä Korhosten sukunimen tulevaisuus tuskin omasta nimenvaihdoksestani on kiinni. Olen kyllä koettanut ehdotella miehelleni, että kastaisimme mahdolliset tulevat lapsemme Korhosiksi, jotta kantaisimme kortemme kekoon Virtasten kampeamiseksi pois sukunimitilaston ykköspaikalta Eroa näiden nimien välillä kun on enää 112 henkilöä

Tämän hetken tuntuma kuitenkin on, että vaihdan nimeni mieheni sukunimeksi naimisiin mennessämme, sillä se on mielestäni kauniimpi kuin omani.

Yllättävän monella täällä palstalla tuntuu olevan harvinainen sukunimi. Tampereelle muutettuani yllätyin muutenkin siitä, kuinka niin usealla täällä asuvalla tuttavallani on sukunimi, joka on vain noin 50-100 ihmisellä. Kotopuolessa kaikilla tuntui olevan jokin hyvin perinteinen -nen-päätteinen sukunimi, joten hetki kesti tottua näihin eteläisemmän Suomen "erikoisuuksiin". Mikäli itsellänikin olisi harvinainen sukunimi, olisi tämä nimiasia varmasti vaikeampi.

[tammikuu09]

Ei se nimen harvinaisuus ole mikään itseisarvo, mutta kyllä mua on pohdituttanut, koska vaihdan oman käytännössä vain saman suvun jäsenten käytössä olevan nimen sellaiseen, joita on Suomessa pilvin pimein (melkein se Virtanen ) - varsinkin siksi, että etunimeni oli syntymävuonnani juuri se kaikkein suosituin (koulussa oli parhaimmillaan kolme etunimikaimaa samalla luokalla ). Eli kun jo nykyisellä nimellä on täydellisiä kokonimikaimoja, niin uuden sukunimen myötä ne varmaan kymmenkertaistuvat. Mutta siitä huolimatta otan mieheni sukunimen, koska minulle harvinaisuutta tärkeämpää on, että me ja mahdolliset tulevat lapsemme olemme keskenämme samannimisiä.

Muokattu: December 19, 2008, käyttäjä: tammikuu09

[Ruska]

Nimen harvinaisuudella ei ole minulle merkitystä. Miehen nimi on kylläkin harvinainen, se on nykyisenä nimenä 50 henkilöllä. Yhtä lailla ottaisin miehen nimen, vaikka se olisikin Virtanen tai joku muu todella yleinen nimi.

[Rvakoo]

Nimen harvinaisuus ei ole tärkeää. En ole oikeastaan ajatellut asiaa edes koskaan. Pidän nimestäni, mutta se ei ole minulle mitenkään tärkeä asia.

Vaihdan omasta yleisestä sukunimestä ( 10 000kpl ) miehen harvinaisempaan (300kpl), mutta vaihtaisin vaikka mies olisi Virtanen/Korhonen tms. yleisen sukunimen omaava. Jättäisin vaihtamatta ainoastaan, jos miehen sukunimi olisi tyyliin Finnilä, Yrjölä jne. (näiden nimien omistajat älkää loukkaantuko. )

Etunimeni on harvinaisempi, etenkin omassa ikäluokassani, joten nimikaimoja ei kai nimenvaihdoksen myötä ole lainkaan.

[Bmaid]

Sukunimeni harvinaisuus ei ole minulle itseisarvo, mutta nimen säilyttäminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Sukunimeni on osa identiteetiäni, joten en aio nimeäni vaihtaa, jos joskus avioiduin - ilmoitin tämän jo 12-vuotiaana eikä mieli ole muuttunut.

Mahdolliselle jälkikasvulle haluaisin myös sukunimeni.

[nenek]

Olen vaihtanut nimeni äidin tyttönimeen kymmenen vuotta sitten. Perusteena oli että nimi on todella harvinainen, meitä on neljä. Minä olen suvun nuorimmainen ja viimeinen, tulevat lapset saavat miehen nimen. Minulle tulee kaksoisnimi. Kylläkin pitkä ja vaikeaymmärrettävä sukunimi, mutta en halua luopua omastani tunnesyistä ja ymmärrän myös tulevaa miestä joka haluaa pitää omansa. Hänellä on myös suht harvinainen sukunimi. Onneksi olen jo tottunut tavaamaan nimeni, mutta nyt se tulee viemään vähän enemmän aikaa. Onko ketään muuta jolla on näin pieni suku?

Muokattu: March 9, 2009, käyttäjä: nenek

[Merenneito]

Minulle nimen harvinaisuus on tärkeää, kun olen tottunut olemaan harvinaisen nimen kantaja (meitä on noin 400). Täyskaimoja on kuitenkin ainakin kuusi, koska etunimeni on tavallinen. Sen sijaan sulhaseni nimisiä on vain 50 ja yksi täyskaima löytyy. Ei tarvinnut onneksi miettiä, haluanko vaihtaa, kun tuli näin harvinainen nimi vastaan. En ole ihan varma, olisinko ottanut nimekseni Koskinen tms. vaikka minulle on tärkeää että on sama nimi kuin miehellä. Vähän jopa mietin, että olisin ottanut toisen nimeni käyttöön kun se kuulostaa ihan kivalta sulhaseni nimen kanssa, mutta kuulemma täyskaima löytyy omasta suvusta, joten pysyttelen vanhassa etunimessäni.

[Suziel]

Minulle oman sukunimen harvinaisuus on erittäin tärkeää, olen päättänyt jo josku lapsena etten vaihda nimeäni ja päätös pysyy edelleen. Minun sukuun on siunaantunut paljon tyttöjä ja tämän takia pelkään nimen häviävän. Tuleville lapsille haluan myös minun nimen ja olemme siitä keskustelleet.

[Willemariee]

Hesarissa on juttu yhdistellyistä nimistä (lue täältä).

Jos haluaa olla ainoita laatuaan puolison kanssa, mutta säilyttää jotain omasta nimestä, yhdistelynimi voi olla juuri se oikea ratkaisu...