Onko nimen harvinaisuus tärkeää?

[Pieniminä]

itse ainakin ehdottomasti haluan vaihtaa harvinaisen sukunimeni miehen yleiseen sukunimeen. nykyisellä sukunimelläni on suomessa alle 20 ihmistä. vihaan koko nimeä.

[Jokupa]

Oman sukunimeni edustajia on Suomessa 300, mieheni sukunimen edustajia vain 60. Koska omaanikaan sukunimeä edustavia ei siis mitenkään erityisen paljon täältä löydy, ja koska sukuni on minulle kuitenkin erittäin rakas, -en millään tahtoisi vaihtaa sitä pois, mutta toisaalta minusta on mukavempi kun koko perheellämme on sitten sama sukunimi. Onneksi minulla on kuitenkin veli, joten toivoa vielä on ettei alkuperäinen sukunimeni katoa ihan kokonaan historian kirjoista... Taas toisaalta, miehen sukunimi on suhteellisen pitkä, ja kun oma etunimenikin (kuten myös toinen nimeni) on todella pitkä, toisin kuin tyttönimeni, -niin kieltämättä senkin puolesta haluaisin pitää vanhan nimeni.

Toisaalta olemme tulevan mieheni kanssa vitsailleet, että voisin ottaa kaksois-sukunimen ihan vaan piruuttani että sitten saisin kirjoittaa puolisivua pitkiä sepustuksia kaikkiin virallisiin papereihin aina kun se oma nimi pitäisi ihan kaikessa kokonaisuudessaan sinne vääntää... Etunimeäni ja sukunimeäni olen koko tähänastisen ikäni joutunut jo muutenkin tavaamaan kaikille, joten vielä toinen (pitkä) sukunimi perään ei tuntuisi enää kyllä yhtään missään... Jokatapauksessa, mieheni sukunimen siis taidan kuitenkin valita. Harmittava puoli asiassa on vain se, että sukunimi ei todellakaan ole helposti ulkomaalaisten lausuttavissa (ja minulla on vielä paljon ulkomaalaisia tuttuja...), ja se tyttönimeni taas on.

Ohhoh, mutta tulipas tässä sepusteltua pitkät pätkät...

[Ella]

^Jos ottaisitte sinun sukunimesi yhteiseksi nimeksi, kaikki ongelmasi ratkeaisivat:

1) teillä olisi yhteinen sukunimi

2) suvullanne olisi jatkajia entistäkin varmemmin

3) nimenne olisi harvinainen

4) nimi ei olisi liian pitkä

Mutta joo, perinteet ennen kaikkea ja naisen täytyy tietenkin olla valmis uhrautumaan.

[Isolde]

Vastaan otsikkoon: ei ole. Minun sukunimeäni kantaa koko maailmassa yhteensä reilut 1500 henkilöä, kun taas sulhasen nimisiä on pelkästään USA:ssa reippaasti yli miljoona. Otan avioliitossa mieheni nimen.

[Tanjuzka82]

Meitä on nyt 13kpl kun miehelle ja tytölle tuli mun sukunimi.

Mulle ja etenkin isovanhemmilleni on tärkeää että sukunimi säilyy eikä häviä.

Ei se erikoisuus sinäänsä ole se syy vaan ettei häviä kokonaan

[muffeli]

On se tärkeää.

[Lenore]

Ei ole tärkeää, mutta on mukavaa

[Jokupa]

.

Muokattu: December 9, 2014, käyttäjä: Marru55

[Guest hullunaSinuun2010]

Mulla etunimi sekä sukunimi on molemmat Suomen yleisimpiä ellei jopa yleisimmät, tulevan miehen sukunimi on jokseenki harvinaisempi, joten todella iloisena vaihdan siihen. Vaikka en mä nyt omia nykyisiä nimiäni vihaa, mutta onhan se jollain tasolla kiva tietää ettei tällä hetkellä Suomesta ei pitäisi löytyä yhtään toista täysin samannimistä sitten häiden jälkeen, ainakaan googlen mukaan ei löydy ja mitäpä se google ei tietäisi

[adeele78]

Minulla on tavallisenoloinen mutta harvinainen (noin 20 kantajaa) sukunimi, jota en mistään hinnasta vaihtaisi sulhon vähän yleisempään (noin 2000 kantajaa) nimeen. Me pidämme siis molemmat omat nimemme ja olemme sopineet mahdollisen jälkikasvun saavan minun sukunimeni, koska en halua sukunimeni häviävän.

Minusta on mukavaa, kun olen nimeltäni ainutlaatuinen. Esimerkiksi sulholleni tulee tämän tästä sekaannuksia muutaman täyskaiman takia.

Muokattu: August 27, 2009, käyttäjä: adeele78

[Emppu-pemppu]

Ei nimen harvinaisuus ole mielestäni harvinaisuuden vuoksi tärkeää, mutta jos nimi on jo todella harvinainen, en haluaisi sen katoavan kokonaan. Sulhaseni sukunimeä kantaa yhteensä 23 ihmistä ja omaani 10 000. Otan sulhaseni sukunimen kahdesta syystä: 1. olen aina ajatellut vaihtavani sukunimeni naimisiin mentäessä ja 2. haluan jatkaa tuota melko harvinaista nimeä

[sulka]

Ei ole tärkeätä. Mun sukunimi kuuluu tietääkseni suomen suurimpiin tai yleisimpiin ja siitä syystä se ei varmaan tärkeältä tunnukaan. Täysiä kaimoja löytyy googlella vaikka millä mitalla.

[johku_]

meille se ei ole tärkeää. miehellä on tällä hetkellä aika harvinainen sukunimi, mutta vaihdamme sukunimen kokonaan, molemmat siis. otamme suvussa aiemmin esiintyneen nimen jälleen käyttöön, nyt meidän yhteiseksi nimeksi. minusta harvinaisuutta tärkeämpää on se "oma fiilis" siitä nimestä, siis että tykkääkö vaiko eikö tms. muut sellaiset asiat

[ahmatar]

Olen päättänyt ottaa mieheni sukunimen, ja täytyy myöntää että "harvinaisuus" vaikuttaa asiaan. Oma sukunimeni on Suomen yleisimpiä, miehen nimeä näköjään päälle tuhannella. Ei siis mikään yltiöharvinainen, mutta mielestäni omaani tyylikkäämpi Nimi on hyvin suomalainen, mutta toisaalta helppo ulkomaalaistenkin tavata. Jos vaihtoehtona olisi ollut samanlainen perus nen-loppuinen nimi kuin omani, en olisi varmaan edes harkinnut sukunimen vaihtoa. Parempi näin

[Phantogrator]

Mun mielestä harvinaisuus ei ole tärkeää, mutta ehkä omalla tavallaan erikoisuus on. Mulla sattuu olemaan yksi yleisimmistä nimissä tässä ikäluokassa ja olis melkoisen hirveää olla joku Jenni Virtanen tai Jenni Järvinen . Nykyinen sukunimeni (alle 80) on senkin vuoksi tärkeä osa identiteettiäni, että se on ainoa asia joka erottaa mut Jennien massasta. En siis vaihtaisi pois, mutta kun miehellä sattuu olemaan vieläkin harvinaisempi (alle 40) sukunimi niin olen jo päättänyt vaihtaa. Eipä tule toista samannimistä vastaan. Mullahan ei ole edes toista nimeä, joten sukunimellä on yllättävän tärkeä merkitys

[ladyH]

Olen pohtinut paljon tätä nimiasiaa. Harvinaisuus ei mielestäni ole mikään itseisarvo. Kaikille nimi kuitenkin merkitsee jotain. Minulla on melko harvinainen nimi. Sukunimeäni kantaa alle 50 Suomessa ja heistäkään kaikki eivät ole minulle mitään sukua. Etunimeni on hieman yleisempi. Tulevan miehen sukunimi taas on todella yleinen ja itseasiassa hänellä on samassa kunnassa yksi täysikaima. Sekaannuksia tulee todella usein, koska liikkuvat samoissa harrastuksissa.

Isäni pyysi minulta ennen kuolemaansa, että säilyttäisin sukunimeni. Tämä ei ollut epämieluisa pyyntö, koska itsekin olen aina halunnut pitää nimeni. Kuitenkin haluasin, että meillä olisi sama nimi mieheni kanssa ja mies taas ei ole halukas vaihtamaan nimeään. Jos saamme lapsia heillä tulee olemaan äitinsä sukunimi. Olemme pohtineet myös yhdistelmä nimeä, mutta koska omat sukunimemme ovat jo valmiiksi melko pitkiä, lopputulos olisi nimihirviö.

En todellakaan aio pakottaa miestä vaihtamaan nimeään, mutta harmittaa koska ainakin minulle olisi tärkeää, että perheellä olisi yhteinen sukunimi. Saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädymme. Vielä nykyäänkin nainen on alisteisessa asemassa mitä tulee sukunimen vaihtamiseen avioliiton yhteydessä. Jos mies ottaa naisen sukunimen, niin pidetäänkö häntä jotenkin outona/heikkona? Onko toisille helpompaa vaihtaa nimeä kuin toisille? Miksi sukunimen vaihto kuuluu vielä nykyäänkin (henkisellä tasolla) automaattisesti naisen "velvollisuuksiin"?

[Tokaji]

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että harvinainen nimi voi olla rasite? Itselläni ei löydy Suomesta samalla nimellä kaimoja, joten jokainen google-haku nimelläni löytää minut. Sitten jos siellä sattuu olemaan jotain, mitä en haluaisi kaikkien tietoon, niin siinähän on. Luin hiljattain uudesta tekniikasta, jolla hakukone voi tunnistaa kasvot valokuvasta. Sittenpä löytyy kaikki kännikuvat, joita joku on koskaan laittanut musta facebookiin

No, eipä siellä oikeasti mitään skandaalia ole, mutta olen silti ihan tyytyväinen kun puolen vuoden päästä otan mieheni nimen, jonka jälkeen kaimoja löytyy muutama. Ei sillä että uskoisin kenenkään olevan minun googlettamisestani niin kiinnostunut

Joudun myös aina tavaamaan nimeni kirjain kirjaimelta kun suomalaiset eivät sitä osaa jostain syystä kirjoittaa. Tästäkin ongelmasta pääsen kun otan mieheni nimen. Jotkut ihmettelevät miksi vaihdan nimeni mutta mielestäni mieheni nimi on hieno ja sointuu kauniisti etunimeni kanssa. Ja mun mielestä perheellä pitää olla sama nimi.

[Isolde]

^Mielestäni on ihanaa olla maailman ainoa minunnimiseni. Tottahan se on, että "uniikit" ihmiset on helppo jäljittää netissä, mutta itseäni asia ei ole pahemmin haitannut - ehkä siihen on tavallaan alusta asti orientoitunut niin, että varoo, mitä nettiin laittaa. Onneksi asenteeni on tämä, sillä tulen olemaan uniikki maailmassa myös sen jälkeen, kun olen ottanut mieheni nimen (joka on kuitenkin yksi maailman yleisimmistä). Enemmänkin harmittaisi, jos etunimeni olisi Anna, Maria tms. ja saisin avioliitossa tuhansia täyskaimoja.

[salasi]

Tämä aihe aiheuttanut tälläkin parilla päänvaivaa.

Morsiammella harvinainen sukunimi (nykyisenä sukunimenä 36kpl) ja sulholla todella yleinen (nykyisenä lähemmäs 9000kpl).

Sulhanen ei aio vaihtaa nimeään, mikä on minulle kyllä ihan ok. Oman nimen kanssa vielä pähkäilen...

[Belgemine]

Nimen harvinaisuus ei ole tärkeää, mutta toisaalta on ihan mukavaa, ettei ole kaikista yleisin nimi. Etunimeni on aikaisemmin ollut harvinainen, mutta viime vuosina yleistynyt reippaasti. Sukunimeni ei ole harvinainen, mutta ei myöskään hirveän yleinen. Sen sijaan miehen sukunimi on harvinainen. En silti ollut vielä vähän aikaa sitten varma, haluanko vaihtaa sukunimeni miehen nimeen, vaikka mies oli ehdottomasti tätä mieltä. Nyt olen kuitenkin sitten päättänyt vaihtaa nimeni. Asiaan ei kuitenkaan ole vaikuttanut nimen harvinaisuus suuntaan tai toiseen.

[belle*]

Mä en vaihtaisi nimeäni jos en pitäisi sulhasen sukunimeä kivemman kuuloisena kuin omaani. Me ollaan vähän hönöjä siinä suhteessa, että tälläisessä tilanteessa hän olisi ottanut minun nimeni

[Guest pampulakorva]

Eipä ole harvinaisuudella väliä?!? Itselläni on tällä hetkellä harvinainen sukunimi ja naimisiin päästyämme otan mieheni sukunimen, joka on yleinen, että sillä viissiin

[Pieniminä]

omassa suvussa on alle 20 henkilöä samalla sukunimellä ja se on itseasiassa syy vaihtaa nimi pois. miehellä on suhtyleinen sukunimi ja pidän siitä. mielelläni vaihdan sukunimeni

[lc86]

Minulla on todella yleinen sukunimi, vaikkakin omasta mielestäni kaunis, mutta ainakin julkisuudessa paljon ollut esillä.

Vaihdan mielelläni sukunimeni harvinaisempaan sukunimeen, eli se on minulle tärkeää. Etunimeni on todella harvinainen, joten olisin sukunimen vaihdoksen jälkeen täysin UNIIKKI ;D

edit. typot

Muokattu: March 3, 2010, käyttäjä: lc86

[Vanillac]

Mulla on tällä hetkellä aivan uniikki nimi ja tykkään siitä kovasti. Samalla sukunimellä tallustaa maapallolla ainoastaan 26 ihmistä ja etunimenikin on suhteellisen harvinainen. Aion kuitenkin luopua uniikkiudestani naimisiin mennessämme ja liittyä sukunimiporukkaan, josta löytyy vähän yli 4000 tapausta nykyisellään.

Toisaalta vähän harmittaa, kun oma kiva uniikki nimi katoaa, mutta tykkään tulevasta yhdistelmästäkin kyllä. Ja jos mies ottaisi mun nykyisen nimen, koko nimi ei olisi kauhean kiva ja yhdistelmäsukunimi meillä olisi aivan katastrofaalisen pitkä. Joten teen eräänlaisen uhrauksen positiivisessa mielessä Tiedän, etten sitten ole enää uniikki nimeltäni, mutta edelleenkään ei tule olemaan hurjan montaa samannimistä ihmistä.