Ei

Vaihtuuko nimen myötä myös suku?

87 viestiä aiheessa

Minua alkoi pelottaa, että ei kai tämäkin perinne elä ihmisten mielissä nimenvaihtamisperinteen mukana. Minä ainakin ajattelen liittyväni yhteen vain mieheni kanssa, en todellakaan siirtyväni hänen sukuunsa, vaikka ottaisinkin mieheni nimen. No, tietenkin siinä vaiheessa kuuluu sitten MYÖS miehen sukuun, mutta en ajattelisi poistuvani omastani. Kuulun mielestäni äitinikin sukuun, vaikka en ole samanniminen.

Siis, nimi ei kerro sukua.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastasin tuon en ajattele niin, koska vaihtoehto ei todellakaan on niin jyrkkä. Minä koen kuuluvani naimisiinmenon jälkeen sekä omaani että mieheni sukuun. Sama pätee myös mieheeni eli toivon hänen tuntevan yhteenkuuluvuutta sekä omaansa, mutta myös meidän sukuumme. Eli nimenvaihdos ei mielestäni todellakaan katkaise kuuluvuuttani omaan perheeseeni, vaan antaa minulle mahdollisuuden tulla "virallisesti" osaksi myös mieheni perhettä. Ihania sukulaisiahan ei voi olla koskaan liikaa  ::)  (paino sanalla ihania, sillä niitä ei-niin-ihania sukulaisiahan voi olla liikaa  ;))

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joku on vastannut ekan vaihtoehdon.  :o Olisi kiva kuulla perustelut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olen miettinyt tätä kanssa... siis tavallaan, tottakai liityn mieheni sukuun, jossain mielessä. Kuitenkaan en hylkää omaa sukuani, mikä olisikin kamalan surullinen ajatus- minussa elää vahvasti samaistuminen ihan ikiomaan sukuuni, ja miehen suku on siksi erilainen, että en kaikkien sukulaistensa kanssa tunne todellakaan yhteenkuuluvuutta tai mitään. Hänellä on serkkujakin, jotka eivät ikinä ole edes tulleet minulle esittäytymään, eivätkä koskaan puhu juhlissa mitään minulle  :-/

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

"No, ei todellakaan siirry!" :o Pikemminkin päinvastoin. ;D Mun mies on otettu avosylin vastaan mun sukuun (no, siis onhan minutkin otettu ihan kuin omaksi tyttäreksi hänen vanhempiensa taholta) ja enemmän me mun mielestä ollaan tekemisissä mun suvun kanssa muutenkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luoja varjelkoon EI!  Jos niin olisi niin naimisiinmeno kyllä jäis. Miehen siskot perheineen ovat tosin kivoja ja mukavia, kuten myös appi, mutta anopin karmeus vaikuttais niin paljon etten vois kuvitellakaan. Onneks en ole miniä joka joutuis anopin ikeen ja saman katon alle. Mitä pidempi matka, sen parempi. Tällä hetkellä, enkä todnäk pitkään aikaan ole anopin kans puheväleissä, toivottavasti lepyn (yritän) siihen mennessä kun hääkutsut lähtevät ja heille on asiasta kerrottava  :(

Mieheni taas on minun sukuuni toivottu ja tervetullut, onneksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta siinä yhdistyy aina kaksi sukua, ei se ole nimestä kiinni lainkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No tuota tuota...Minä kuulun ensisijaisesti omaan sukuuni ja tunnen yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Ehkä ajan kanssa tunnen myös kuuluvani osittain mieheni sukuunkin, mutta se ei ole sellainen asia, joka tapahtuisi automaattisesti papin aamenen jälkeen. Siihen pitää kasvaa.

Missään tapauksessa en siirry omasta suvustani miehen sukuun!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tavallaanhan nainen siirtyy miehen sukuun...mutta tavallaan taas ei..

Ota nyt taas minusta selvää... :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ajattelen, että naimisiinmeno liittää minut miehen sukuun, MUTTA ei tosiaankaan irrota minua "omasta" suvustani. Mielestäni ihminen kuuluu moneen sukuun: itsekin olen jo ennen naimisiinmenoani osa sekä äitini että isäni puoleisia sukuja.

Ja katsoisin liittyväni miehen sukuun ja pysyväni omassa suvussani ihan "yhtä paljon" vaikka en vaihtaisikaan nimeä, kun menemme naimisiin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä Coordinatorin kanssa. Naimisissa oleva ihminen kuuluu mielestäni aina neljään sukuun. Nimenvaihtaminen ei tarkoita, että siirtyy miehen sukuun, ja vaikka pitäisi oman nimensä, kuuluu MYÖS miehen sukuun.

Oikeasti kyllä pelottaa, että noissa ekoissa kohdissa on viisi vastausta. Onko joku oikeasti vielä 2000-luvullakin sitä mieltä, että nainen on kauppatavaraa, joka annetaan pois suvusta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minustakaan ei siirrytä vaan ennemminkin liitytään lisäksi uuteen. Mutta en usko siltikään että sanon sulhaseni sukulaisia omiksi sukulaisikseni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koen naimisiin menon jälkeen kuuluvani sekä omaani että mieheni sukuun.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin, jos suku määräytyisi nimen perusteella niin en olisi koskaan kuulunut äitini sukuun, meillä kun on eri sukunimi. Suku ei vaihdu naimisiin mentäessä, vaan sitten kuuluu ihan yhtä paljon kumpaankin sukuun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hehee, oma suku paras suku, joten en ole vaihtamassa leiriä vaikka nimen vaihdankin.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei vaihdu suku minunkaan mielestäni. Konkreettisemmin toiseen sukuun liittyminen tulee esiin mahdollisten lasten kautta "lasten vanhempana".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastasin "En ajattele niin.". Ensimmäistä kertaa tämän gallupin luettuani edes tuli mieleen, että tuleva nimen vaihdos voisi tarkoittaa suvun vaihtoakin! Ei tunnu omalta ajatukselta! Oma sukuni on minulle todella tärkeä ja rakas (niin isän kuin äidinkin puolelta...)!!  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hui olenpa vanhanaikainen.. Otan ehdottomasti mieheni nimen, siitä ei ole edes tarvinnut keskustella. Asumme tulevan mieheni kotipaikkakunnalla ja tuntuu jo siltä että mut on adoptoitu perheen naisten "piirii". Ihania ihmisiä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä en oikein ymmärrä, kun minusta se on ihan itsestäänselvyys, että kun mennään naimisiin, kaksi sukua liittyy siinä vaiheessa toisiinsa. Katsellaan vaikka sukupuita yms. Ei se nimi siinä mitään ratkaise, se on vain paperille kirjoitettava pakollinen asia. Kukaan ei "vaihda" sukua, vaan saa toisen, toivottavasti siedettävän, ellei jopa hyvän siihen vierelle.. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Hui olenpa vanhanaikainen.. Otan ehdottomasti mieheni nimen, siitä ei ole edes tarvinnut keskustella.

Ei tässä nimen ottamisesta kysyttykään. Kysymys kuuluu, että koetko siirtyväsi miehen sukuun JA pois omasta suvustasi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Enpä ole tuota tuolta kantilta ajatellut. Kyllä minä olen edelleen omaa sukuani, vaikka tuo toinen suku ihan mukavaa porukkaa onkin. Olen kuitenkin aina kokenut tuossa toisessa suvussa, että ihan loppujen lopuksi olen jotenkin ulkopuolinen... Jännittävää nähdä, muuttuuko tilanne häiden myötä jotenkin. En vaihda nimeä, mikä saattaa ehkä myös vaikuttaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä nyt ei liity asiaan melkein mitenkään mutta kerronpa silti. Pari vuotta sitten kauhistuin kun tuttavani sanoi tyttärensä 5v. lapselle (lapsi asuu isänsä kanssa eri paikkakunalla ja isä on menossa naimisiin uuden naisensa kanssa) "Jos sinä vaihdat sukunimeäsi niin sitten sinä et enää kuulu enää meidän sukuun etkä ole enää mummon tyttö"

Eikö olekin aivan hirveätä!!? en ymmärrä kuinka kukaan isovanhempi voi sanoa noin! Miten sukunimi voi muka vaikuttaa niin paljon??

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään