pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

580 viestiä aiheessa

Tallu, avioehto kannattaa tehdä koskemaan myös kuolemantapauksen mahdollisuutta, jos tahtoo estää perinnön siirtymistä pois suvusta. Meilläkin tulee avioehto pääasiassa siitä syystä, että jos toiselle jotain tapahtuu, niin ei sitten mene esim. isovanhempieni rakennuttama mökki "väärään" sukuun. Nytkin vanhempieni avioehdon takia mökki siirtyy minulle ja veljelleni, jos äidillemme sattuu jotain. Suvussa on yksi tällainen tapaus, kun äitini veli kuoli nuorena onnettomuudessa ja mökki jäi hänen leskelleen. Lapsia ei ollut, ja vaikka tulemmekin hyvin toimeen lesken ja hänen uuden perheensä kanssa, tiedän että asia kismittää joitain sukulaisia.

Itseäni asia ei niin haittaisi, mutta ymmärtäisin kyllä, että jos minä kuolisin ja mieheni menisi naimisiin, niin veljeäni ja hänen mahdollista perhettään saattaisi haitata se, että pitäisi sitten sovittaa lomia "vieraiden" ihmisten kanssa sopiviksi. Minäkin olin alkuun aika lailla sitä mieltä, että ei kai me avioehtoa tarvita, mutta juttelin isäni kanssa asiasta ja tulin toisiin ajatuksiin. En ollut tätä ennen ajatellut asiaa muiden kuin itseni ja sulhaseni kannalta, mutta nyt osaan ottaa huomioon myös muut sukulaiset.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuosta kuolemaa koskevasta avioehdosta kannattaa huomioida, ettei avioehto poista perimysoikeutta, eli jos rintaperillisiä (= lapsia) ole, perii puoliso omaisuuden kuitenkin ja joutuu maksamaan kovemmat perintöverot siitä kuin ilman avioehtoa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tuosta kuolemaa koskevasta avioehdosta kannattaa huomioida, ettei avioehto poista perimysoikeutta, eli jos rintaperillisiä (= lapsia) ole, perii puoliso omaisuuden kuitenkin ja joutuu maksamaan kovemmat perintöverot siitä kuin ilman avioehtoa.

Siis mitä? Jos on lapseton aviopari EIKÄ avioehtoa ole niin ... maksaa enempi vai vähempi veroa, jos ehto olisi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Siis mitä? Jos on lapseton aviopari EIKÄ avioehtoa ole niin ... maksaa enempi vai vähempi veroa, jos ehto olisi?

Jos avioehto on tehty (myös kuoleman varalle) ja rikkaampi kuolee ensin, joutuu leski maksamaan perintöveroa koko perinnöstään. Jos avioehtoa ei kuoleman varalle ole, saa leski avio-oikeuden nojalla ensin niin paljon omaisuutta (tasinkoa), että sekä lesken että perittävän omaisuudet ovat yhtäsuuret. Tästä ei makseta perintöveroa. Loppu siirtyy perintönä, josta maksetaan normaali perintövero. Jos köyhempi kuolee ensin, ei tasinkoa makseta, joten siinä tapauksessa avioehdolla ei ole merkitystä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kyllä aikaisemmin ajateltu tehdä tämä avioehto, nyt on asia vaan unohtunut kaiken tämän muun suunnittelun keskellä. Täytyypä katella noita vanhempia viestejä, miten tuon avioehdon voi toteuttaa... ???

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

me meinataan tehdä, vielä ei kuitenkaan olla mitään konkreettista tehty asian hyväksi. lähinnä tehdään tulevien perintöjen takia, muusta sitten vielä jutellaan. Kiitos Hiawatha linkistä, juuri tuollaista tietoa olenkin kaipaillut!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minua taas on aina hieman kauhistuttanut ajatus avioehdosta. Mielipiteitänne lukiessa en kuitenkaan ole enään niin poikkiteloin. Hyväksyn ajatuksen, mutta en omalle kohdalleni...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nella, vielä ajattelin mainita sen, että tuo perintöverohan koskee siis sitä osaa, joka avioehdolla on suljettu pois. Tai näin siis minun käsittääkseni. Eli kaikki muu omaisuus, mikä siis avioehdon mukaan on yhteistä, periytyy "normaalisti" (esim. yhteinen talo ja auto, tai yhteiset rahat). Mutta itse ymmärtäisin asian niin, että tuo korkeampi vero koskee sitten vain sitä avioehdolla poissuljettua omaisuutta (esim. perintömökki yms).

En itse kyllä ole asiaan niin kovasti perehtynyt, ja olen ollut siinä käsityksessä, että avioehdolla voidaan myös sitten määrätä tämmmöiset perinnöt ym. palautumaan suvulle, eli niitä ei puoliso peri silloin missään tapauksessa. Pitänee käydä katselemassa tuota Hiawathan linkkivinkkiä, jos sieltä löytyy helpotusta asiaan. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aion, ja kyse ei ole luottamuksesta. Avioehto suojaa myös mahdollisilta puolison velkojilta, ja lisäksi ei ole oikein että AVIOERON tapauksessa jompi kumpi puoliso saa esimerkiksi toisen suvulle kuulunutta omaisuutta.

Aiomme myös tehdä keskinäisen testamentin (leskihän ei peri, vaan lapset jos moisia on). Lasten osuuden rajoitamme lakiosaan, ja "loput kakusta" lapset saavat sen jälkeen, joka meistä viimeiseksi poistuu.

Avioehdon voi tehdä koska tahansa kihlautumisen jälkeen, aina siihen asti kun avioerohakemus on vireillä käräjäoikeudessa.  Että näin, lisää muotovaatimuksia verkosta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Etsiskelinpä tässä vähän netistä tietoa avioehdosta, tässä vähän yhteenvetoa.

Avioehdon voi tehdä täydellisenä, jolloin avio-oikeus on suljettu täysin pois. Jos avioehto on osittainen, se koskee vain tiettyä osaa omaisuudesta, esim perintöä tai ennen avioliittoa hankittua omaisuutta.

Ehdollinen avioehto puolestaan koskee vain avioeroa eikä ole voimassa kuolemantapauksen sattuessa (tai kai sen voi tehdä myös toisinpäin... :P ). Aiemmin avioehtoa ei voinut tehdä ehdollisena, vaan se koski sekä avioeroa että kuolemantapausta. Korkein oikeus kuitenkin päätti, että myös ehdolliset avioehdot ovat päteviä, sillä avioehto tehdään useimmiten juuri eron varalta.

Avioehdon voi tehdä myös yksipuolisena, jolloin suljetaan avio-oikeus vain toisen puolison osalta. Tämä voi kannattaa esim. kuolemantapauksessa kun parilla ei ole lapsia ja kuoleva on köyhempi. Tällöin avioehto tehdään niin, että kuolevalta suljetaan pois oikeus eloonjäävän omaisuuteen. Näin leski pitää oman omaisuutensa ja saa avio-oikeuden vuoksi puolet kuolevan omaisuudesta (kuolevan omaisuus katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi). Toisesta puolesta hän maksaa perintöveroa.

Jos puolisoilla on avioehto, niin kuolemantapauksen sattuessa lapset perivät sen omaisuuden, joka on suljettu avioehdolla pois avio-oikeuden piiristä. Tämä voi siis käsittää sitten joko vainajan koko omaisuuden (täydellinen avioehto) tai osaa omaisuudesta (osittainen avioehto). Osittaisen avioehdon olessa kyseessä lapset ja leski perivät normaalisti sen omaisuuden, jota ei ole suljettu pois avioehdolla.

Jos toinen puolisoista kuolee eikä pariskunnalla ole lapsia, niin leski perii vainajan, oli avioehtoa tai ei. Kuitenkin jos puolisoilla oli avioehto, niin silloin lesken kuollessa toissijaiset perilliset ovat oikeuttettuja avioehdon poissulkemaan omaisuuteen. Toissijaisia perillisiä ovat siis vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset. Esim:

Pariskunnalla on mökki, joka on miehen perintöä ja vaimon avio-oikeus tähän mökkiin on suljettu pois avioehdolla. Mies kuolee. Koska pariskunnalla ei ole lapsia, vaimo perii miehensä, mökki mukaanluettuna. Vaimon kuollessa miehen sisar voi vaatia mökkiä omakseen, koska se oli suljettu pois avioehdolla. Vaikka vaimo siis menisi uudelleen naimisiin, ei uudessa liitossa syntyneillä lapsilla ole oikeutta mökkiin, vaan se menee toissijaisille perillisille.

Avioehto ei myöskään vaikuta lesken oikeuteen asua yhteisessä asunnossa, vaikka asunto oliskin ollut kuolleen puolison nimissä ja avioehdolla alainen. Leski saa siis tällöinkin jäädä asuntoon asumaan, ellei hän saa perintönä asunnokseen kelpaavaa kiinteistö tai huoneistoa. Leski voi myös mennä naimisiin, ja saa silti asua yhteisessä asunnossa. Lesken kuollessa on uuden puolison ja lasten muutettava kuitenkin pois.

Aika paljon löytyy tietoa, kun laittaa googlessa (www.google.com) hakusanaksi avioehto. Siellä on kyllä paljon sekavaakin selostusta, (ainakaan minä en kaikkea tajunnut), mutta kun lukee riittävän monta juttua, niin kyllä ne alkaa pikkuhiljaa aukeamaan. Se mitä vielä kaipaisin, olisi esimerkkejä avioehto-pohjista. :)  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ajattelin nostaa tän vanhan ketjun taas aiheiden alkupäähän, koska on täällä mun mielestä aivan loistavaa tietoa & hyviä mielipiteitä!!

Mulle on aina ollu itsestään selvää, että tehdään avioehto. Se kun ei mitenkään vaikuta avioliiton aikana eikä siis meidän yhteiseen taivallukseen onnellisten tähtien alla.

Mutta mikä oikeus minulla tai hänellä on toisen omaisuuteen, jos päädytään avioeroon ?!?!!!

Kaikki mikä on yhteistä jaetaan kuitenkin oikeudenmukaisesti ja lapsista maksetaan elatusmaksua, eli rahallisesti kumpikaan ei häviä mitään. Jos veisin puolet toisen omaisuudesta vain siitä hyvästä, että olen ollut hänen vaimonsa, olisi miehellä mielestäni täysi syy katkeroitua. Nykymaailmassa avio-oikeus ei ole perusteltua, kun nainen ei ole taloudellisesti riippuvainen miehestä.

Kuolemantapaus on sitten eri asia. Koska rakastan miestäni, enkä kuollessani tietääkseni itse pysty omaisuuttani käyttämään, eikö rakkain ihmiseni olisi juuri oikea henkilö saamaan perintöni. Näin itse haluaisin.

Tää kyllä antaa aika hyvän syyn murhalle, jos avioliitto alkaa mennä kiville....    ;) ;D ;)

Yhdyn muihin avioehdon kannattajiin; ei avioehto tarkoita, että aion erota, mutta kuka osaa ennustaa parikymppisenä lopun elämänsä ??

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen ja muihinkin avioehtoa kannattaviin! FIKSUT ihmiset järjestää asiansa kaiken varalta. Sekä omansa, että tässä tapauksessa myös rakkaimpansa asiat.

Ja esimerkkinä todettakoon, että avioliittolaista muutama hassu pykälä käsittelee itse naimisiinmenoa, kun taas eron ja omaisuuden jaon käsittelyyn meneekin paperia sitten sivukaupalla. Mutta sen verran onnittelen itseäni ja muita naimisiinmenijöitä fiksusta päätöksestä, että lait ovat tehty suojaamaan avioliitossa olevia ihmisiä, kun taas susipareja kohdellaan monessa tapauksessa kuin vieraita ihmisiä.

Tällä säästää itsensä isommalta murheelta tai riidalta sitä hetkeä varten, kun avioliitto päättyy. Ja kaikki liitot päättyvät, joko eroon tai kuolemaan. Vaikka et aio koskaan erota, niin kuolemantapaus ei ole tahdon asia vaan toteutuu väistämättä.

Näihin asioihin on turha suhtautua liian tunteenomaisesti. Ja jos sinä/tuleva puolisosi ette ole valmiita tai halukkaita keskustelemaan asiasta, niin kannattaisi miettiä sitä kypsyyttä tehdä muitakaan loppuelämää koskevia tärkeitä päätöksiä.

Jos tuntuu liian vaikealta tehdä itse oma avioehtonsa , niin kannattaa satsata juristiin. Ei tule välttämättä järkyttävän kalliiksi, koska ovat avioehdot ovat juristinammatissa (jos ei ole liikoja omaisuuksia tai muita mutkia) yleensä ihan perusjuttuja.

Ja jos tuleva puoliso väittää, että tästä puhuminen on epäluottamuslause, niin voi miettiä, miten paljon tällainen syytös osoittaa hänen luottamustaan toista kohtaan?

Tämä kirjoitus on nyt aika kärkevä, mutta ei aina jaksa ymmärtää, että ihmiset voivat olla niin välinpitämättömiä omien asioidensa hoidosta. Jotkut jaksaa vaahdota joka ikisestä häihin liittyvästä pikkuasiasta, mutta sitten jättää tallaiset asiat oman onnensa nojaan.  ::):o

;D ;D ;D

Ilokseni olen kyllä huomannut, että Naikkareissa liikkuu tämän asian suhteen valaistunutta porukkaa! Hyvä tytöt! Ja pojat! ;D ;D ;D

Terveisin Kissa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kissa, kirjoituksesi oli todella hyvä, asiaa! Olen samaa mieltä kanssasi  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Asiaa Kissa!

Mulla on vielä se tilanne, että tulevalla miehelläni on lapsia edellisestä liitostaan. Suojaan avioehdolla myös sitä, että mahdollisen eron (osituksen) jälkeen omaisuuttani ei kulkeudu perintönä minulle juridisesti ajatellen ihan vieraille ihmisille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

On pakko heittää kommentti, silläkin uhalla, että saan kaikkien "valistuneiden" ikivihat niskaani.

Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toisten ajatuksia, vaikka ne poikkeaisivatkin omista. Se, ettei halua "varmuuden vuoksi" tehdä avioehtoa tms, ei tarkoita, etteikö asiaa olisi ehkä pohtinut ja ajatellut paljonkin. Ainakin omalla kohdallani asia on näin. Jos avioehdon puolustajilla on oikeus haukkua sen vastustajia vastuuttomiksi, on vastustajillakin oikeus pitää puolustajia jollakin tavalla takaoven raolleen jättävinä pessimisteinä. Anteeksi vaan, en ajattele silti näin enkä halua henk. koht. loukata ketään, mutta kaikilla on oikeus perusteltuihin mielipiteisiin, myös niillä jotka eivät avioehtoa hyväksy. Hiukan suvaitsevaisuutta ei varmasti tekisi pahaa kenellekään. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, kaikesta huolimatta!

Lumen likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Dextar, minä en ainakaan tarkoittanut kannanotollani 'tuomita' yhtään ketään tai mitään. Kissan ajatuksissa sattui vain olemaan paljon samaa kuin omissa.

Tuomitsemisjutut ja sen semmoiset taitavat kuulua enemmän Sinisten puolelle. ;) Jokainen pari tehköön niin kuin parhaaksi näkee. :)

Kyseessä tuskin myöskään on mikään suvaitsevaisuusjuttu - itsellä ei ainakaan - vaikka perusteltu mielipidehän tuo Kissankin tosin oli  :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

 Meillekin tulee avioehto, oikeastaan suurin osa yllä olevista syistä pätee myös meihin. Ei sitä nyt parikymppisenä tiedä miltä mailma näyttää kun on viiskymmentä ;)

   

Me ei Todellakaan mennä naimisiin erotaksemme. Kuolema yllättää aina, mellä molemmilla on isät kuolleet joten tiedämme kokemukseta että elämä ei anna takuita siltä osalta. Kuoleman varalta haluaisin taata että meidän suvun omaisuus pysyy myös meidän suvulla, eikä esim päädy meihen   ja sen uuden vaimon lapsille, tai vielä pahempaa uuden vaimon edellisestä avioliitosta oleville lapsille. tai toisin päin ::)

Ja JOS sitten kuitenkin tulee ero niin sillä pystyy sulkemaan avio-oikeuden ulkopuolelle esim mökit ja muut perintö omaisuudet, ompas hassusti sanottu.

No mutta nyt täytyy taas ajatella mukavampia asiota.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toisten ajatuksia, vaikka ne poikkeaisivatkin omista.

Näinhän tämä menee  :D

Mutta, mutta - toisaalta on ihan normaalia, kun ihmiset ilmaisevat mielipiteensä (eri asia kuin tuomitseminen) oli se negatiivinen tai positiivinen.

Minullakin on vahvaa kantaa monesta asiasta ja on asioita, joita en aina ymmärrä miksi joku tekee niin tai näin/jättää tekemättä. Tästä ei kukaan varmasti pääse yli eikä ympäri, ajatuksilleen kun ei voi mitään. Ei niitä tietysti kaikkia tarvitse auliisti tuoda julki. Riippuu asiasta.

Avioehto on minusta taas asia, joka herättää ajatuksen; jos joku ei tee tai tekee, se ei kyllä itseasiassa kiinnosta pätkääkään eikä vaikuta elämääni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule avioehtoa. Kummallakaan ei ole tulossa sioja perintöjä tms. Kummallakaan ei ole miljoonaomaisuutta yms.

Miksi tehdä avioehto kun ei ole omaisuutta?

Kukin tyylillään

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me teimme avioehdon, mutta olen edelleenkin asiasta vähän kahta mieltä:

toisaalta olen sitä mieltä, että se on fiksu juttu, eikä tietenkään (samalla logiikalla kuin ihmiset ottavat muitakin vakuutuksia) mitenkään edistä avioeron mahdollisuutta.

Toisaalta, sehän on (meidän tapauksessa) otettu vain avioeron varalta, ja jos eron mahdollisuus ei olisi edes käynyt mielessä, koko avioehtoa tuskin olisi tehty.

Nämä eivät ole niin yksiselitteisiä juttuja; itselleni olen rationalisoinut asian niin, että valitettavasti lähes joka toinen liitto päätyy eroon, ja tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, kuinka meille käy. Tämä ei nyt missään nimessä tarkoita sitä, ettenkö olisi menossa naimisiin aivan varmana siitä, että haluan elää juuri tämän miehen kanssa loppuelämäni, mutta joskus elämä yllättää - sekä hyvässä että pahassa.

Kieltämättä kuitenkin tulee vähän sellainen fiilis, että pitää aina muistaa "turvata selustansa" taloudellisesti - minä kuitenkin jossakin vaiheessa jään kotiin lasten kanssa (jos niitä siunaantuu), mikä sitten vielä pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa ainakin jonkin verran uramahdollisuuksiin. Raha ei tietenkään ole mikään johtava arvo elämässäni, mutta JOS eroaisimme, olisi minulla avioehdosta johtuen vain se omaisuus, jonka olen itse ansainnut, ja se pitää pitää aina mielessä...

Kuten huomaatte, ristiriitaisia ajatuksia siitä huolimatta, että ko. paperi on jo allekirjoitettu...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Emme tee. Siitä yksinkertaisesta syystä, että emme aio erota. Emmekä halua ottaa huomioon sen mahdollisuutta. Toisaalta naiivin kuuloista, mutta toisaalta taas oletan kristillisen vakaumuksemme toimivan vahvasti yhdistävänä tekijänä.

Lumen likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle tuli kyllä Dextarin tapaan vähän samat fiilikset näistä kirjoituksista: jos et tee avioehtoa olet tyhmä ja ajattelematon ihminen. "FIKSUT ihmiset järjestää asiansa kaiken varalta." Itse olen todella varovainen, asiansa täsmällisesti hoitava ja huolehtiva ihminen, mutta en silti aio tehdä avioehtoa. Ei yksinkertaisesti ole syytä. En ole uskossa tms. vaan ihan muuten vilpittömästi uskon, ettei minulta mahdollisen eron tullen viedä taloa alta ja leipää suusta. Omaisuutta on jonkin verran, mutta mitään sukukalleuksia ja hulppeita huviloita en tule perimään.

Tottakai avioehto kannattaa tehdä, jos siltä tuntuu ja sitä tarvitsee, mutta mielestäni sen tekemättä jättäminen ei tee kenestäkään vastuutonta tai naiivia ihmistä. Kukin huolehtikoon asioistaan, kuten parhaaksi näkee.

Lumen likes this

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tästä asiasta ollaan näköjään montaa mieltä....

Meille tulee avioehto.... ehdottomasti.

Jokainen suhtautuu asiaan niinkuin tahtoo, mutta minun mielestäni olisi hölmöä jättää "turvaamatta selustansa".

Emme me ole menossa naimisiin erotaksemme ja mitä todennäköisimmin emme koskaan avioehtoa mihinkään tarvitse, mutta varma on aina varmaa.

Ja toki voisi ajatella positiivisesti eronkin kohdalla ja pitää varmana sopuisaa eroa, jos sellainen nyt joskus sattuisi tulemaan, mutta niin usein erot ovat riitaisia ja sotkuisia, joten miksipä ei helpottaisi asioita sellaisissessakin tilanteessa.

Mutta mehän olemme ikuisesti yhdessä..... tottakai, joten miksipä emme tekisi paperia, joka ei paljon vaadi, josta ei ole ainakaan haittaa ja joka todennäköisesti hävitetään tarpeettomana, kunhan aika on meistä jättänyt.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei mekään ensin ajateltu että se olis omalla kohdalla tarpeellinen, ei edes vaikka avioeroja on just ollut lähipiirissä ja on seurattu näitä riitoja rahoista ja päivitelty sitä kuinka epäreiluun lopputulokseen ositus on joskus johtanut. Ehkä vastaavaa riskiä (että toinen pääsee "ansaitsemattaan" hyötymään toisesta) ei meidän tapauksessa ole sillä lailla nähnyt, kun me ollaan oltu tähän asti ja varmaan jatkossakin aika tasatuloisia ja yhtä köyhiä omaisuuspuolella. Mutta jos ajattelee sitten pidemmälle, että jos joskus vanhempiemme omaisuutta saadaan perinnöksi, niin sitten tilanne onkin vähän eri...

Eli tultiin kyllä vähän muihin ajatuksiin tästä avioehdosta kun ruvettiin spekuloimaan näitä kaikenlaisia "mitä jos" skenaarioita mitä tässäkin ketjussa on mainittu. Eikä edes niinkään avioeron, vaan lähinnä leskeksi jäämisen kannalta. Eli että perinnöt pysyy kummankin "omassa suvussa" eikä joudu vaikka lesken uuden puolison tai uusien lasten käsiin.

Avioehto on tosin meillä vielä toistaiseksi tekemättä, mutta pitänee jutella tarkemmin juristikavereiden kanssa asiasta ja katsoa mikä meille sitten on se paras ratkaisu...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään