pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

580 viestiä aiheessa

Me tehdään ihan vain sovun ylläpitämiseksi ja hirveetä sanoa mutta eron sattuessa helpommaksi asia. Ja toiseks. Anoppi on laittanut niin paljon rahaa meihin että on vähän niin kuin pakko tehdä. Ja oikeastaan mielelläni teenkin. Itse sitä olen ehdottanutkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto. Tehdään se tässä parin viikon sisällä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tottakai tehdään. Kummallekin tulee joku päivä perintöä joka todella kuuluu vain säilyttää siinä suvussa. Netistä löytyy muistaakseni hakusanalla "avioehdon tekeminen" firma jolta avioehdon voi tilata edullisesti kotin allekirjoitettavaksi. Kertoo siinä vaan mitä haluaa mainita avioehdossa. Me tehtiin heidän kauttaan testamentti aikoinaan ja varmaankin myös tässä vuoden sisään avioehto. Jos jonkun puoliso ei avioehtoon suostu, niin en toivo kyllä avioliitonkaan toteutuvan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

teemme avioehdon. se suojaa meidän tapauksessamme mieheni tilaa ja omaisuutta minulta (hih hih) ja samalla voidaan lakimiehen kanssa hoitaa muut paperit kuntoon niin, että myös toisen menehtyessä voidaan pesänjako siirtää myös toisen puolison kuoleman jälkeen.

itseasiassa tästä oli hyvä artikkeli maaseudun tulevaisuudessa 30.5.2003, asia koskee todellakin myös heitä jotka asuvat kaupungissa, vaikkei lehden nimi ehkä mediaseksikkäältä kuulostaisikaan  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Silti, en voi olla ajattelematta ensinnäkään, että: avioehto on enemmänkin sulhaseni vanhempia kuin meitä kahta varten. Ja toisekseen, että sulhaseni kuollessa veri on vettä sakeampaa eli että silloin lapset merkkaavat suvulle enemmän kuin sulhasen rakas aviopuoliso.

Nyt joko sinä tai minä on ymmärtänyt asiat (lakipykälät) väärin. Meillä on avioehto, mutta mielestäni selvitimme asiaa varsin perusteellisesti ja minä olen ymmärtänyt asian näin:

Vaikka meillä on avioehto, niin se ei voi ohittaa minun lakiosuuttani, jos puolisoni kuolee esimerkiksi tapaturmaisesti. Kyseessä ei siis ole avioero. Tässä tapauksessa avioehto tarkoittaa sitä, että kun minä joskus kuolla kupsahdan, niin puolisoltani perimiä rahoja ja muuta omaisuutta ei jaeta minun sukulaisten kesken, vaan kyseiset omaisuudet "palaavat" edesmenneen puolisoni suvulle. Mielestäni varsin loogista.

Jos kyseessä on avioero, niin silloin avioehto tarkoittaa sitä, mitä paperissa lukee.

Minun mielestäni on tavallaan loogista, että minun ja puolisoni lapset ovat puolisoni suvulle "tärkeämpiä" kuin minä. Lapset kun ovat tavallaan osa puolisoani ja sen kautta osa hänen vanhempiaan. Minä olen puolisoni suvulle mielestäni tavallaan erilaisessa yhteydessä. Tämä juttu mielestäni korostuu, jos puolisoni menehtyy esimerkiksi tapaturmaisesti. Lapset on se mitä hänestä jää fyysisesti jäljelle. Olenhan siellä minäkin, mutta kyllä ymmärrän, jos puolisoni vanhemmat suhtautuvat lapsiimme eri tavalla kuin minuun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hei,

Sopulille: Jos ette halua tehdä avioehtoa ja appivanhemmat sitä haluavat, niin he voivat omassa testamentissaan mainita, että miehesi heiltä perimä omaisuus tai sillä hankittu muu omaisuus ei ole missään tapauksessa sinulle kuuluvaa. Omat lapsenlapsensakin he voivat jaoitella kuten parhaaksi kokevat. Esim. 2lle kolmesta jätetään jotain.

Kommenttia peliin, jos olette eri mieltä, kiitos!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi avioehdosta puhuttaessa ajatellaan lähinnä vain eroa ja kuolemaa.

Meillä on avioehto työn alla eikä meillä ole mitään aikomusta erota (sinänsä ihan hyvä kun häätkin on vielä edessä).

Meille on rakenteilla yhteinen talo. Miehen isällä on mitä kummallisempia raha- ja velkasotkuja jotka voivat joskus vielä langeta oman mieheni maksettaviksi. Avioehdolla pystymme suojaaman sen yhteisen talon näitä velkojia vastaan.

Yrittäjän kannattaa aina tehdä avioehto, ettei yrityksen mahdollinen konkurssi vie perheeltä taloa (omaisuuttahan pystyy tietyissä rajoissa avioliitossa siirtämään toisen aviopuolison nimiin).

Eli erosta tai kuolemasta ei ole aina kyse  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miehen isällä on mitä kummallisempia raha- ja velkasotkuja jotka voivat joskus vielä langeta oman mieheni maksettaviksi.

Ei kai velka voi periytyä? Takaajana olohan on siis eri asia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei kai velka voi periytyä? Takaajana olohan on siis eri asia.

Tätä mieltä mäkin olen. Perintörahat ja -omaisuushan siinä menee sitten velkojen maksuun ja kuolinpesälläkin voi olla maksuhäiriö maksamattomien velkojen vuoksi. Siitä vain päättelin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Emme tee. Siitä yksinkertaisesta syystä, että emme aio erota. Emmekä halua ottaa huomioon sen mahdollisuutta.

Mulla on vähän samat ajatukset. Mulle on kyllä aika pienestä asti ollut selvää et jos naimisiin mennää ni ei sitä sitten kovin helposti erota. Ja semmosta syytä en usko että tulee että erota pitäis, kyllä viidessä vuodessa oppii aika hyvin toisen tuntemaan.

Mä taitaisin kyllä loukkaantua jos mies ehdottaisi avioehtoa.  ??? (Jos se ero joskus tulisi ni mä uskon että asiat saatais silti ihan sovinnolla selvitettyä.)

Muuteski, meillähän on yhteiset rahat, kämppä tulee molempien nimiin jne.

Mitä varten siis ihmiset tekee avioehdon jos on täysin varma toisen tunteista jne.. ???

Silti, jokaisen oma asiahan tuo on. Ihmetytty vaan  kun en oo tiennyt et se on noin yleistä tehä se.

???   :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me emme myöskään aijo tehdä avioehtoa. Miksi me sellaisen tekisimme, kun aijomme olla yhdessä loppuelämän. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...

Mutta ymmärrän niitä ketkä sen tekevät...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mitä varten siis ihmiset tekee avioehdon jos on täysin varma toisen tunteista jne.. ???

Mietipä kuinka moni menee naimisiin ollen varma omista ja puolisonsa tunteista ja siitä huolimatta eroaa jossain vaiheessa. Kun kaksi tuntevaa ihmistä lyöttäytyy yhteen on aina olemassa riski, että konflikteja syntyy, millaisia ne ovat ja miten ne hoidetaan on sitten eri asia, mutta voi tulla tilanteita, joissa ongelmat ovat niin suuria, ettei niitä pysty selvittämään. Esimerkkinä vaikka pettäminen.... no joo, nyt olet sitä mieltä, että ethän sinä, eikä sinun miehesi, mutta varmasti samaa mieltä ovat kaikki, jotka naimisiin menevät ja siitä huolimatta ihmiset pettävät toisiaan.

No, ajattelutapoja on monia. Itse olen menossa naimisiin sillä ajatuksella, että tämä on loppuelämän kestävää, mutta....... aina on olemassa tekijä x ja juuri sen tuntemattoman tekijän takia meillä tehdään avioehto. Minä kaikesta sydämestäni toivon, ettei sitä avioehtoa koskaan tulla tarvitsemaan, sen eteen ainakin tehdään töitä, mutta jos joskus tulee tilanne, että sitä kaikesta huolimatta tarvitaan, niin on se hyvä olla olemassa, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja avioehto ei ole tehty tätä hetkeä varten, vaan tulevaa. Valitettavasti kukaan ei tiedä, mitä oma elämä on esim. 30 vuoden kuluttua. Näitä timoteeaamikkosia kun riittää näköjään. Ihmiset muuttuu, se on nähty.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tietenkin kaikki ajattelee ettei eroa, jos naimisiin menee. Tiedän sen, että niin silti tapahtuu. Ja just tuon ettei meille mut muille -fraasin.

Mä kyllä luotan niin paljon mieheeni että jos ero tulee niin sitten asiat saadaan selvitettyä muutenkin. Kyllä luonne on jo tässä vaiheessa elämää selvinnyt. Esim. lainoista meillä ainakin keskustellaan yhdessä, ennen kun kumpikaan mitään menee takamaan.

Mut täähän on asia josta ollaan montaa mieltä. Ja sehän on hyvä että saadaan keskustelua. Mä vaan nyt aattelen niin, ettei se ole MEILLE ajankohtainen asia.

Mun mielestä aviopuolisot saa tehdä ihan rauhassa avioehdon, ja pitääkin tehdä jos omaa oloa rauhoittaa tmv.

Meillä on se tilanne, että rahat ovat yhteiset eikä kummallakaan ole mitään suurta omaisuutta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Meillä on se tilanne, että rahat ovat yhteiset eikä kummallakaan ole mitään suurta omaisuutta.

Jepulis, mutta kannattaa muistaa ne perinnöt! Meillä vanhemmat hoitaa ne omalta osaltaan, eli ihan selvennykseksi, että vaikka tässä "paasaan", niin ei ole meilläkään avioehtoa. En ole silti laisinkaan sitä vastaan! Se on varsin hyvä paperi. Ihan tarpeeksi nähty niitä toistensa tukassa roikkuvia pareja ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Jepulis, mutta kannattaa muistaa ne perinnöt!  En ole silti laisinkaan sitä vastaan! Se on varsin hyvä paperi. Ihan tarpeeksi nähty niitä toistensa tukassa roikkuvia pareja ;D

Meille ei tuu tosiaan perintökään olemaan mikään erikoinen. Ja kuten sanottua on hyvä että ihmiset tekävät avioehdon jos siltä tuntuu.   ;)

Ja se on hyvä, että tästa aiheesta on tätä keskustelua, koska mä en tiennyt että se on tosiaan ihan yleistä nykyään(kin) tehdä avioehto.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oon myös pitänyt sitä jonkinlaisena epäluottamuslauseena, mutta koskaan kun ei tiedä mitä maailma tuo tullessaan - vaikka ikuisuus-pohjalla ollaankin. Mutta jos tuo erittäin suuri epätodennäköisyys kuitenkin tapahtuisi, haluaisin että miehelleni jäisi muistoksi tämänhetkisestä rakkaudestani se, minkä hän on omalla työllään ansainnut - perheensä sukutila. Tiedän, että se on hänelle erittäin tärkeä. Sanavalinta ehkä hieman huono (itse asiassa tosihuono), mutta toivottavasti joku ymmärtää mitä yritin tarkoittaa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä kannatan ehdottomasti avioehtoa, jos se on tarpeellinen naimisiin mennessä.

Rakkauden kanssa sillä ei mun mielestä ole mitään tekemistä.

Se on reilu peli, kun kysymyksessä on esim perinnöt ym. En pidä sitä epäluottamuslauseena ketään  -tai avioliiton pysyvyyttä- kohtaan. Se on vain paperi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heo - kertokaas konkarit että miten otitte avioehdon puheeksi tulevan siippanne kanssa. Haluaisin vähintäänkin keskustella aiheesta omani kanssa, mutta pelkään pahoin, että hän pitää sitä epäluottamuslauseena, vaikka se ei sitä oliskaan. Hänellä sitä paitsi on paljon suuremmat mahdollisuudet esim. periä jotain kuin minulla, yhteistä omaisuutta ei juuri ole, eikä varmaan tulekaan... Mitenköhän avioehto kannattaisi laatia?

t. Annuska04

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lisäykseksi edelliseen: siis me olemme molemmat sillä mielellä menossa naimisiin, että siinä sitten kyllä pysytään, loppuelämä yhdessä, mutta eihän se vara venettä kaada. Lähinnä mä ajattelen sitä mahdollista perintöä, ja sitten jos sattuu kuolemantapaus, niin ei ainakaan menis maat ja mannut väärään sukuun... t. Annuska04

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siis minä en oikein ymmärrä, mikä ihmeen epäluottamuslause se on, että varmistetaan asioita?

Toisin sanoen jossitellaan (toivottavasti turhaan) hiukan asioita etukäteen vain.

Se ei siis tarkoita että "kun me sit kuitenkin erotaan" vaan että kaiken varalta.

Tietenkin lähdetään siitä, ettei tuollaisia papereita koskaan tarvitse käyttää. Mutta en minä näe tätä minään enteenä pahasta. Ihan samoin voidaan tehdä vakuutus kuoleman varalta. Eikä silti ajatella, että kuolemahan tästä nyt seuraa, kun tälläisiä papereita tehdään ja etukäteen jo mietitään, että mitä sitten JOS...

Meilläkään ei ole tällä hetkellä vielä oikeastaan MITÄÄN, sen sijaan vanhemmillamme on. Ja ehkäpä meilläkin sitten joskus, yhdessä kerättyä omaisuutta. Minusta on reilua, että heti on tehty selväksi, mitä kenellekin kuuluu JOS ero tulisi.

Ja vielä sanon, minäkin kyllä kuvittelen tietäväni hyvinkin, kenen kanssa menin naimisiin monen yhdessä asutun vuoden jälkeen. Kysymys ei ole siitä. Minusta avioehto on ok, vaikka seurustelua olisi takana 30 vuotta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

meille ei tule. mä olisin halunnut (vaikka ei mulla mitään omaisuutta ole) mutta mies ei halua.

en voi oikeen edes väittää vastaan täytyy vaan kunnioitta sen päätöstä.

ehkä nää jutut toimii vähän erilailla tuolla rapakon takana... ???

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olipa hyvä että poikkesin tänne lukemaan.Olimme kyllä puhuneet avioehdosta mutta haudanneet sen tarpeettomana. Luettuani keskusteluja  näen kyllä asian ihan toisin.

Olemme uusioperhe, yhteisiä lapsia ei ole mutta molemmilla omia muutama. Toisella tulossa joskus perintönä maatilaa ja kesämökkiä yms. Avioehdollahan varmistuisi että perintö pysyy omassa suvussa . Jos avioehtoa ei ole ja lapsemme (ei siis yhteiset) jäävät aikanaan perimään meidät molemmat, ovatko he tasavertaisia perijöitä kaikkeen omaisuuteen? esim. toisen aviopuolison perintöön?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

mulle on ollut alusta alkaen ihan sama. yritän olla ajattelematta avioehtoa epäluottamusasiana mutta pakostakin se tulee mieleen. otin asian puheeksi miehen kanssa joka ilmoitti sen kummempaa miettimättä että avioehtoa ei tule. tyydyn siihen. en oikein välitä koko jutusta. isä avrmasti riemastuu kun kerron sille. haluaa turvata suvun miljoonat.

menittekö lankaan? ei meillä mitään miljoonia ole. olisikin... olen hassuttelu tuulella!!!  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä luultavasti tehdään avioehto. Vanhemmat ovat yrittäneet puhua meille sen puolesta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään