Jump to content
Naimisiin.info

Mitä mieltä avioehdosta


pörriäinen

Recommended Posts

Googletin tuossa juuri sanalla avioehto ja hittejä tuli erittäin runsaasti. Mm. pari sellaista www-sivua, joiden kautta voi edullisesti tehdä avioehdon täyttämällä www-lomakkeen! Lomakkeeseen määritellään, mitä avioehtoon halutaan sisällyttää ja valmis paperi ja lasku tulevat sitten kotiin. (Vinkki, jos googletatte, se ensimmäinen löytyvä lomake ei ole niin hyvä kuin se toinen ja kolmas on tsekkaamistani paras...  ;))

Joku viisaampi osaa kyllä varmaan kommentoida, onko tuollaisen web-palvelun käyttö järkevää..  ???

Link to comment
Share on other sites

Ei tehty avioehtoa, vaikka hurjina mentiin naimisiin neljan kuukauden tuntemisen jalkeen.  Perintoja on tullut, ja tulee. Mutta jos avioehto olisi tehty, en ehka olisi ollut valmis jattamaan omaa tyopaikkaani, muuttamaan miehen uran takia ulkomaille ja hoitamaan lapsia vuosikausia kotona.

Nain on hyva, ollut koko ajan ja tulee olemaan.  :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Guest Minä vaan

Siis anteeksi nyt, että palaan vanhaan asiaan, mutta miksi on epäreilua tehdä sellainen avioehto, että avioliiton aikana ansaitut tulot eivät mene jakoon? Erityisesti, jos kyseessä on avioerotilanne. Jos toisella on perintö ja toisella isommat tulot, niin miksi tulot pitäisi puolittaa, mutta perintö jäädä sille, joka sen on saanut? Jokainen on varmaan itse ammattinsa valinnut ja toivottavasti tiennyt odotettavissa olevan tulotason. Ja toinen voi tehdä vaikkapa osapäiväistä työtä ja toinen 60 tuntia viikossa. Onko se jotenkin reilua, että suurempituloisen työllä ja vaivalla tienaamat rahat menevät erossa kotona työttömänä olleelle?

Kuolemantapaus on tietysti asia erikseen, mutta erotilanteessa en ymmärrä tätä logiikkaa. Meillä on niin, että miehellä on perintöjä odotettavissa ja minulla isommat tulot ainakin tällä hetkellä. Erotilanteessa en haluaisi miehen omaisuutta, mutta en myöskään haluaisi hänen saavan minun keräämääni omaisuutta. Kuolema on sitten ihan eri asia.

Rahankäyttö avioliiton aikana on asia erikseen ja usein suurempituloinen joutuu jo siinäkin tappiolle, niin miksi pitäisi vielä erossa rangaista lisää? Itse ainakin haluan tulla toimeen omilla rahoillani ja olen siitä ylpeä. Meille siis tullee avioehto, jossa eron tullessa kumpikin pitää omansa ja kuolemantapauksessa noudatetaan normaalia avio-oikeutta.

Link to comment
Share on other sites

No, yleensähän elämä menee niin, että mies tienaa enemmän, hankitaan ne 2-3 lasta, joiden vuoksi nainen on POISSA työelämästä, eikä ole tähän asti kerryttänyt eläkettä. Voi myös olla niin, että mies on maanviljelijä, yrittäjä, omistaa kaiken ja nainen vaan tekee töitä. Jos avioliitto päättyy eroon, naisella ei ole omaisuutta, ei eläkettä tms. joten heikot on eväät.

Kun sinulla on isommat tulot, niin kai maksat kaikesta enemmän kuin miehesi, mutta suhteessa saman verran? Kai myös arvotat kulutuksesi niin, että miehellekin jää jotain? Kai omistatte omaisuudetkin vaikka suhteella 40/60? Ruokalaskuista voi myös maksaa samalla suhteella, samoin kun lasten päivähoidosta, etelänlomista, autosta, vakuutuksista, vastikkeesta, kodin hankinnoista jne.

Nimimerkistä voit päätellä ammattini. Voit myös arvata kenen ammattiryhmän jäsenien kanssa ammattini ihmiset avioituvat tai seurustelevat. No, voit myös varmasti päätellä kummat tienaavat enemmän? Juuri tällaisia orjuuttajia näin meidänkin luokalla. Esim. eräs tapaus oli töissä 3000e/kk palkalla ja puolisonsa 1500e/kk(yleensä opiskeli, eli tulot n.400e/kk). Miehen vaatimuksesta maksoivat kaikesta saman verran, joten eipä nainen kuluttanut mitään, ei ostanut meikkejä, omia juttuja jne. suurinpiirtein vaatteetkin olivat mistä sattuu, valitettavasti. Miehellä sen sijaan oli autot, poppivehkeet, kotiteatterit jne. Mielestäni tuo ei ole reilua? Toinen samanlainen tapaus ihmetteli kun kyseenalaistin nämä tekemiset suorin sanakääntein. Ihmetteli, että mitäs vikaa siinä on?

Vaikka meillä tulot ovat tällä hetkellä aika epäsuhtaiset, niin ei tulisi ikinä mieleenikään tehdä avioehtoa, jossa toista osapuolta voidaan orjuuttaa liitossa tai erossa. Jos rakastaa yhdessä, niin jakaa yhdessä. Avioehdon ymmärrän ennen avioliittoa olevalta omaisuudelta tai perinnöissä. Näissä tapauksissa useinkaan ei ole kyse rahasta vaan enemmänkin perinteistä/tunnearvosta jne. Itse en koe tarpeelliseksi ansaita "hyvää mieltä" pärjäämällä omilla rahoillani. Kaikkihan me pärjäämme.:)

Näissä asioissa ei ikinä pääse yhteisymmärrykseen, joten saat tehdä niinkuin parhaimmaksi koet. En minä voi sitä arvostella/muuttaa/kieltää. Haluan sinun ymmärtävän tämän toisen katsantokannnan asioihin, kuten pyysitkin.

Sori, jos vaikutin "kireältä", sen vaikutelman voi joskus kirjoituksistani saada :)

Link to comment
Share on other sites

Minä olen itseasiassa aika pitkälti samoilla linjoilla kuin Minä vaan, saattaa johtua siitä, että meillä on elämäntilanne vähän samansuuntainen  :) Miehellä on enemmän omaisuutta ennestään ja varmaan perintöjäkin luvassa, minulla taas jonkin verran isompi palkka. Meillä kyllä molemmat maksavat _puoliksi_ yhteiset menot ja ruuat vähän sen mukaan kuin kulutamme, sillä mies syö työpäivinä ravintolassa ja minulla on yleensä eväät ja syön sitten illalla lämpimän ruuan. Ei tulisi mieleenikään maksaa 60 %:ia vaikkapa bensoista, jos yhtä paljon käytämme autoa. Toisaalta esimerkiksi asunto omistetaan niin, että mies omistaa siitä 60 % ja minä 40 %, sillä mies pystyi helposti sijoittamaan siihen minua enemmän. Minulla ei ole myöskään mitään tarvetta tai aikomusta "käyttää hyväkseni" miehen omaisuutta.

Enkä minä halua nyt saattaa ketään takajaloilleen, sillä tiedän, että me olemme taloudellisesti erittäin hyvässä asemassa. _Molemmilla_ jää ihan riittävästi palkasta yli pakollisten menojen jälkeen ja minulle on aivan sama, jos mies haluaa ostaa tietotekniikkaa tai soittimia joko ansaitsemillaan tai perimillään rahoilla. Ne ovat hänen rahojaan, olimme sitten avioliitossa tai emme. Ja minun rahani ovat minun rahojani ja voin laittaa kosmetiikkaan tai vaatteisiin ihan niin hävyttömiä summia kuin haluan eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Kunhan siis yhteiset, pakolliset menot on ensin hoidettu pois päältä.

Tämä järjestely on meillä toiminut erittäin hienosti jo vuosia enkä näe mitään syytä, ettei se toimisi myös avioliiton solmimisen jälkeen. Ja haluamme avioehdolla varmistaa, että se toimii myös mahdollisessa erossa, sillä se on molempien tahto. Mutta ymmärrän _erittäin_ hyvin, että tilanne voi olla ihan toinen, jos toinen kituuttaa toimeentulorajoilla ja toinen saa todella isoa palkkaa. Ja varsinkin, jos se suuripalkkainen haluaa sen pienipalkkaisen hoitavan ne viisi lasta kotona täysi-ikäiseksi asti. Eli jokaiseen tilanteeseen on oma sopivin ratkaisunsa. Mutta sitä, että nainen haluaa jotenkin hyötyä miehen isosta palkasta tai perinnöistä - tai mies naisen - en hyväksy missään tilanteessa. Olen Minä vaan kanssa samaa mieltä siitäkin, että jokainen on oman ammattinsa _toivottavasti_ ihan itse valinnut, joten jos raha on tärkeä asia, niin sitä palkkauspuolta olisi kannattanut miettiä jo siinä vaiheessa. Ellei sitten alkuperäisenä suunnitelmana ollut löytää sitä rikasta miestä ja mennä tämän kanssa naimisiin  :P (Tämä viimeinen kommentti sitten otettakoon huumorilla ja älköön sitä kukaan vetäkö palkokasvia hajuelimeensä, sillä en todellakaan usko kenenkään nykyaikana moista harrastavan.)  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Minusta jokaisen itseään kunnioittavan ja järkevän naisen pitäisi tutustua avioehtoon ja sen merkitykseen ja harkita sitä. Mitä sitten haluaa sen suhteen tehdä, on oma asia. Puolet avioliitoista (tai mitä se nyt onkaan) päättyy nykyään eroon ja lyön vetoa, että kaikki ne ihmiset ovat naimisiin mennessään ajatelleet, ettei ero koske heitä, koska he ovat niin rakastuneita ja onnellisia.

Itsenne takia ihanat kanssamorsiamet, pitäkää itsestänne ja oikeuksistanne huolta AJOISSA, kun asiat ovat suhteessa vielä hyvin. Sitten kun asiat mutkistuvat, neuvottelu ja sopiminen eivät välttämättä enää onnistu ja viimeinen vaihtoehto on sitten riitely. Muutenkin omasta kokemuksesta voin sanoa, että elämässä kannattaa valmistautua KAIKKEEN, mihin ennalta voi valmistautua. Se ei ole taakka eikä pahojen asioiden manaamista, vaan pitkän tähtäimen suunnittelua ja riskien hallintaa. Laitetaan vaaleanpunaiset lasit päähän hääpäivänä, mutta hoidetaan oikeutemme kuntoon ennen sitä!  :):-X :-X :-X

Link to comment
Share on other sites

Tyhmä saa olla, muttei sinisilmäinen :-*

Hyvät perustelut :-X

Hyvin sanottu. Meille tulee ehdottomasti avioehto. Olen tiennyt sen jo ennenkuin naimisiinmenosta puhuttiinkaan. Sulhollani on omaisuutta, enkä haluaisi hänen omilla rahoillaan ansaitsemaa omaisuutta itsellesi. Ei tuntuisi oikealta. Ja samaa pätee tietenkin toisinkinpäin, mutta tällä hetkellä omaisuudesta ei ole tietoakaan ;)

-HP-

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Kuulostaa ihan käsittämättömän naivilta, että joku ei "tunnesyistä" tee avioehtoa! Avioehdossa on kyse puhtaasta järjen käytöstä, ihan niinkuin muissakin perheen taloutta koskevissa asioissa. Vai ajatellaanko jossakin huushollissa perheen raha-asiatkin tunteella?

Kyllä se nyt ehdottomasti kannattaa tehdä, ainakin avioERON varalta ja ajatellen perittyä/lahjaksi saatua omaisuutta. Toisaalta, aika monet vanhemmat määräävät esimerkiksi testamentilla että lapsen puolisolla ei ole oikeutta perittävään omaisuuteen, eli vaikkei avioehtoa olisikaan, "vahinkoa" ei välttämättä  pääse tapahtumaan. Onneksi.

Link to comment
Share on other sites

Avioehdosta ja sen muodosta. Meille oikeusavustaja teki seuraavanlaisen avioehtosopimuksen:

Me allekirjoittaneet xx ja mm sukunimi määräämme tällä avioehtosopimuksella, että jos avioliittomme päättyy avioeroon, kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta mihinkään aviopuolison omaisuuteen eikä omaisuuden tuottoon.

Jos avioliitto päättyy toisen kuolemaan, leskeksi jääneellä aviopuolisolla on avio-oikeus kaikkeen toisen omaisuuteen.

Meille ei kirjattu mitään mahdollisista perinnöistä, sillä asianajaja sanoin että se luetaan juuri tuohon toisen omaisuuteen tai sen tuottoon. Kuolemaa ei välttämättä olisi tarvinnut kirjoittaa, mutta haluttiin samalla ilmaista tahtomme sen varalta että toinen puoliso kuolee ennenkuin testamentti on tehty tms.

Mutta yleensähän asianajajat tekevät avioehdot niiden tarpeiden mukaan joita asiakkaalla on.

Link to comment
Share on other sites

Mutta yleensähän asianajajat tekevät avioehdot niiden tarpeiden mukaan joita asiakkaalla on.

Näin juuri. Ja varmasti ei tästä maasta yhtäkään juristia löydy, joka EI avioparille suosittelisi avioehdon tekoa...

Link to comment
Share on other sites

Mä omistan 35% asunnosta, jossa äitini asuu uuden miehensä ja heidän pienten lastensa kanssa. Olen miettinyt mitä asunnolle kävisi, jos mä kuolisin? Äiti omistaa vähemmistön. Muuten meillä ei ole muuta kuin yhteistä omaisuutta, joten sen puolesta avioehtoa ei tarvita. Vanhemmillani ol avioehto (vanhanaikainen), joka toteutui kun isä kuoli. Heidän oli pitänyt perua se, mutta eivät ehtineet...  :'( Sellaista ehtoa en haluisi.

Link to comment
Share on other sites

Mä kyllä tahtoisin avioehdon tulevan perintöni varalle. Tosin en tiedä, josko se olisi jo vanhempieni testamentissakin, että tila ja maat säilyy suvussa.

Kun meilläkin on kuitenkin uusperhe, miehellä edellisestä liitosta kaksi lasta. Ja jos tässä vielä omiakin saisi joku kaunis päivä, niin miten tuo tuleva perintö jakautuu tilanteessa, että avioehto on voimassa ja meillä olisi vaikka 1 yhteinen lapsi ja sitten miehen 2 lasta ed. liitosta.

a) avioerossa

B) kuoleman tapauksessa (jos itse siis kuolen)?

Onko niin, että jos mies kuolee, niin lapset perivät miehen (kaikki 3?) ja leski (eli minä) ei saa mitään?

Link to comment
Share on other sites

Kun meilläkin on kuitenkin uusperhe, miehellä edellisestä liitosta kaksi lasta. Ja jos tässä vielä omiakin saisi joku kaunis päivä, niin miten tuo tuleva perintö jakautuu tilanteessa, että avioehto on voimassa ja meillä olisi vaikka 1 yhteinen lapsi ja sitten miehen 2 lasta ed. liitosta.

a) avioerossa

B) kuoleman tapauksessa (jos itse siis kuolen)?

Onko niin, että jos mies kuolee, niin lapset perivät miehen (kaikki 3?) ja leski (eli minä) ei saa mitään?

Tässä erittäin tiivistetty vastaus. Jos teillä on siis voimassaoleva, rekisteröity avioehto tilanne on tämä:

a)Noudatetaan avioehtoa, eli kummallakaan puolisoista ei ole erotilanteessa toistensa omaisuuteen.

b)Jos Sinä kuolet, oma lapsesi perii sinut kokonaan. Miehen lapsilla ei ole tässä tilanteessa perintöoikeutta (ellet ole virallisesti adoptoinut heitä). Ei myöskään miehellä, jos teillä on avioehto.

c)Jos miehesi kuolee, olet samassa tilanteessa kuin avioerossakin olisit, eli sinulla ei ole oikeutta miehen omaisuuteen (ellette sitten ole tehneet avioehtoa VAIN eron varalta, huom. sekin on mahdollista).

Toisin sanoen, miehen 3 rintaperillistä perivät hänet kokonaan, jos teillä on avioehto. Sinulla on kuitenkin oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiinne (ns. lesken hallintaoikeus).

Jos avioehtoa ei ole (tai se on tehty vain avioeron varalta), miehen rintaperilliset perivät puolet miehesi omaisuudesta (eli lakiosansa) ja Sinä puolet, + sinulla on taas se lesken hallintaoikeus.

Vastaavasti jos Sinä kuolet (eikä avioehtoa ole), perii miehesi puolet jäämistöstäsi ja oma lapsesi puolet (jos olet adoptoinut miehen lapset on tilanne sama kuin hänen kuollessaan).

Toivottavasti tästä oli hiukan apua...

Link to comment
Share on other sites

Kiitos Dharma! Nyt vain pähkin, että kummin olisi parasta, ottaa vai jättää. Eilen asiaa miehelle ehdotin ja hän otti siitä kyllä hieman nokkiinsa sanoen ettei sitten ainakaan tee mitään perinnön eteen, eli ettei hoida maita tms, jos avioehto tulee. Toisaalta JOS joskus eroaisimme, en kyllä haluaisi jakaa suvussa toista sataa vuotta ollutta tilaa. Onpa vaikeaa. Tietenkään sillä mielellä ei naimisiin mennä, että joskus erottaisiin, mutta kun se on niin moneen kertaan jo sanottu, ettei koskaan tiedä mitä tulee. Voinhan tietysti kysyä vanhemmiltani onko heidän testamentissaan mainintaa tilan säilymisestä suvussa. :-/

Link to comment
Share on other sites

Voinhan tietysti kysyä vanhemmiltani onko heidän testamentissaan mainintaa tilan säilymisestä suvussa. :-/

Tai voit sanoa vanhemmillesi, että toivoisit heidän lisäävän ko.lauseen testamenttiin. Vanhemmille mainitseminen voisi olla paras ratkaisu. Itse tosin tekisin avioehdon, vaikka mies ei huoltaisi metsiä ja miksi huoltaisi? Metsänhuollot voi teetättää aina ammattilaisella ja niistä saa vielä hyviä tarjouksia jne. Näin olen kuullut. Lisäksi nykyään metsäyhtiöt vievät rangatkin pois metsästä, eli ei tarvitse sitäkään tehdä. Samoin metsänhoitoyhditykset tarjoavat suunnitteluapua puunmyyntiä varten ja tarjoavat uuden metsän istutuspalvelua jne. Eli käytännössä et miehesi apua tarvitse. Sitä paitsi varmaan yli 50% metsänomistajista asuaa kaupungissa... Käyttävät kuulemma tällaisia palveluja hyväkseen ;)

Tsemppiä! :-X

Link to comment
Share on other sites

 :o

Meille teki tutun tuttu lakinainen 50 eurolla paperit valmiiksi syksyä varten. Pitäisiköhän tarkastuttaa se jossain, jos kyseessä on joku standardipaperi.

Onneksi tässä on vielä aikaa...  ;)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...