Jump to content
Naimisiin.info

Mitä mieltä avioehdosta


pörriäinen

Recommended Posts

^

Suosittelisin että teetätte avioehdon lakimiehellä, hän osaa tehdä siitä oikeanlaisen..

Testamenttikin tulee sinun tehdä, kerta et halua että perintöäsi menee miehellesi kuoltuasi.

Mutta, varmaan siinä lukee tyyliin "plaaplaaaplaaa..... Avioliitomme päättyessa toisen puolison kuolemaan taikka avioeroon, noudatetaan tämän avioehtosopimuksen ehtoja kokonaisuudessaan." ??

Link to comment
Share on other sites

Avioehtoon voi laittaa ehdon,että eron sattuessa ja kuoleman tai vain eron sattuessa. Meille tuli siis vain eron sattuessa vaikka uskomme,että emme eroa. Eli avioehtoon voi laittaa molemmat! Suosittelen lisäksi vielä testamenttia sinulle, ottakaa hyvä lakimies niin tapaamisella kaikki asiat ja kiemurat tulevat selväksi molemmille! PS. avioehto menee maistraattiin jossa se rekisteröidään mutta jos teet testamentin niin hanki joku tallelokero. Meillä ei ole testamenttia mutta lakimies suositteli sitä mutta emme ottaneet :D

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 5 months later...

Minä olen myös näitä, jotka pitää avioehtoa epäluottamuslauseena. Suosittelisin ihmisiä olemaan menemättä naimisiin, ennen kuin ovat varmoja että suhde tulee kestämään elämän loppuun asti. Menkööt vaikka sitten eläkkeellä viimeisillä vuosilla naimisiin, kun varmuus on tullut - jos on tullut. Kaikki ihmiset eivät kykene kiintymään siinä määrin ihmiseen, että pystyisivät kohtaamaan kaikki suhteen vaikeudet ja hoitamaan suhdetta koko elämän. Ei sitä lapsiakaan hylätä noin vain, niin toivottavasti ei parisuhdettakaan. Aito rakkaus kestää mitän vain, muulloin on vain tykkäämistä.

 

Lisätäänpäs tähän vielä se, että avioliiton kestomisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti sitä mukaan, mitä myöhemmin menee naimisiin seurustelun aloittamisesta. 50% eroamissääntö johtuu juuri suuresta pikaliittojen määrästä, kun ei vielä tunneta toisia. Alle 5-vuotta toisensa tunteneet ihmiset voivat todellakin varautua suurella todennäköisyydellä tapahtuvaan eroon ->> ota siis avioehto tällöin!!! Venyttäkää siis naimisiin menoa, niin avioliittonne tulee myös todennäköisesti kestämään. Jos vielä 10-20-vuoden seurustelun jälkeen tuntuu hyvältä mennä naimisiin, niin todennäköisemmin tulette olemaan yhdessä kuolemaanne asti, toisin kuin nämä pikaliiton tekijät.

Avioeron yleisimmät syyt:
1. uskottomuus
2. päihteet
3. läheisyyden ja rakkauden puute
4. erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. erilleen kasvaminen
Edellisistä syistä johtuvat avioerojen syyt olisivat estettävissä, jos seurustelusuhde olisi riittävän pitkä, jotta puolison luonne on tarkkaan tiedossa ennen avioitumista.

Muokattu: , käyttäjä: Tiinus
Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Minun mielestäni avioehto on järkevä sopimus, joka on viisasta tehdä varmuuden vuoksi tulevaisuutta ajatellen. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja siksi osoittaa parisuhteen kypsyyttä, jos tällaisista asioista voidaan puhua onnellisten päivien aikaan. Ei se 10-20 seurusteluvuottakaan ole tae loppuelämän kestävästä suhteesta, sillä ikä ja elämänkokemukset muuttavat meitä ihmisiä jatkuvasti ja on ainoastaan realistista ajatella asioita kaikista näkökulmista, vaikka juuri häiden alla oma parisuhde tuntuu niin vahvalta ettei mikään voisi sitä koskaan horjuttaa.

Link to comment
Share on other sites

Meille tulee ehdottomasti avioehto. Omaisuutta ei tällä hetkellä ole eikä perintöjäkään odotettavissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja uskoisin tuntevani tulevan mieheni läpikotaisin. En usko että ihminen voisi niin täysin muuttua, mutta mistä voisin olla varma? Ihan järkevää sopia näistä asioista etukäteen ja kun avioehtosopimus on niin helppo tehdä ja rekisteröidä, niin miksi ei varautuisi tähänkin.

 

Tärkeintä mulle on, että avioehtosopimukseen tulee merkintä mahdollisten lasten kasvattamisesta Suomessa. Mun mies on ulkomaalainen ja meidän aikomus on jäädä Suomeen. Jos ero tulisikin, haluan tämänhetkisen aikomuksen rekisteröidyksi.

Link to comment
Share on other sites

Vastaan nyt tähänkin ketjuun, että ei siellä lakimiehellä tarvitse käydä, jos pikkasen tutkii noita juttuja. Netistä luulis löytyvän jotain mallia. Tai no, jos on suuresta omaisuudesta kyse, niin ehkä lakimies on turvallinen valinta. Mutta meillä ei ole tällainen tilanne, niin ajattelin ihan itse kirjoittaa. Aikomus on kuitenkin se tärkein ja jos se käy sopimuksesta ilmi, niin ei niillä sanamuodoilla niin väliä. Näin muistelisin (yritys-)juridiikan tunneilta. ;)

Link to comment
Share on other sites

Suosittelen avioehtoa. Minulla oli ensimmäiseen avioliittoon mennessä asunto ja jonkun verran sijoitusomaisuutta. Vaimolla ei ollut oikeastaan muuta kuin opintolainaa.  Varoilla ostettiin sitten yhteisiin nimiin iso asunto. Avioerossa kaikki jaettiin sitten tasan. Eli aika kalliiksi kävi minulle tuo avioero. En myöskään halunnut riidellä hirveästi tästä asiasta. Keskityin mielummin huoltajuuskuvion järkeväksi saamiseen.

Link to comment
Share on other sites

Avioehtosopimukselle on asetettu tiukat muotovaatimukset, joiden tulee täyttyä, jotta avioehtoa ei katsota pätemättömäksi. Eli sinällään sanamuodoilla ei ole niin suurta merkitystä mutta muotovaatimuksilla (todistajat yms.) kylläkin on :) Jos avioehdon tekee, niin samalla kyllä kannattaa varmistaa, että se on varmasti pätevästi tehty. En tarkoita, että avioehtoa ei pystyisi itse tekemään, mutta tällöin on kyllä hyvä selvittää vaaditut muotomääräykset ja sallitut ehdot yms. huolella, ettei myöhemmin tule (muutenkin ikävällä hetkellä) ikäviä yllätyksiä... Avioehdon sisältöön on kuitenkin monta vaihtoehtoa ja monta seikkaa, jotka tulisi huomioida (esim. omaisuuden tuotto, sijaan tullut omaisuus yms.) varsinkin, jos kyseessä ei ole avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto. 

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Me suljettiin avioehdolla pois perintönä tai vastaavana saatu omaisuus, mutta vain avioeron sattuessa. Ei sillä mulle olisi ollut niin väliä, mutta miehen isälle lähinnä, ettei vaan kotitilaa ala miniä haikailemaan :lol: Vaikka oishan tuon testamentillakin saanut hoidettua, mutta eipähän nyt sitten mieskään saa mitään mun hurjista perinnöistä, nih :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

 

Esimerkki: nainen omistaa eron jäljiltä rivitaloasunnon. Nainen kuolee ja pariskunnalla oli yksi lapsi, joka perii siten äitinsä. Poika kuolee, kuka on lähin omainen ja siten perijä? Pojan isä eli naisen ex-mies. Ex-mies on mennyt uudelleen naimisiin ja perheessä on esimerkissämme yksi lapsi. Kaikkien omituisten kommervenkkien jälkeen naisen asunto voi päätyä ex-miehen uuden perheen lapselle.

Nämä on tosi hankalia kun kaiken lisäksi alle 18 -vuotias ei voi tehdä testamenttia ja lapsen perivät automaattisesti vanhemmat. Ilmeisesti tässä tapauksessa nainen voisi omassa testamentissaan määrätä että lapsen mahdollisesti kuollessa alaikäisenä asunto siirtyy esim naisen siskolle - vaan voiko näin tehdä?

 

 

Ei voi.  Testamentin voi tehdä vain omasta omaisuudestaan. Mikäli vanhempi kuolee ennen lasta, perintö on lapsen ja sillä sipuli.

Link to comment
Share on other sites

Olen kerran ottanut miehen kanssa avioehdon puheeksi ja mies ei asiasta järin innostunut. Hän oli vähän sillä kannalla, että eihän me nyt sellaista tarvita! Itse olen kuitenkin perheestä, jossa vanhemmat ovat eronneet ja heillä ei avioehtoa ollut. Voi sitä riitojen ja asioiden selvittämisen määrää! :girl_impossible:  En halua kokea samaa, jos joskus käy niin ikävästi, että meidän tiet syystä tai toisesta erkanisivat (mitä en tietenkään toivo! ja kukapa nyt toivoisikaan :D) Mutta eikös avioehdon voi tehdä tarvittaessa ihan missä vaiheessa avioliitto vaan? :) Vai olenkö lukenut/ymmärtänyt väärin?

Link to comment
Share on other sites

^Juu voi kyllä, mutta... OT:ksi menee, mutta alkoi kiinnostaa, että milloin sitten olisi hyvä aika tehdä avioehto avioliitossa?

Sitten kun on itse saamassa paljon rahaa/perintöä? Sitten kun suhteessa menee tosi hyvin? Vaiko sitten kun alkaa olla riitaisaa ja eroa harkitaan? (eropapereiden jätön jälkeenhän se ei ole enää mahdollinen) Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa toisella ei ole mitään pakotetta/motiivia allekirjoittaa, ja keskimmäisessä vaihtoehdossa pätee sama "ei me sellaista tarvita".

Link to comment
Share on other sites

Hmm totta... Olisikohan se sitten "hyvä" aika tuo viimeinen, eli ennen kun eropaperit lyödään pöytään? Kyllähän se itsestäkin vähän hölmöltä tuntuu miettiä asiota "mitä jos joskus erotaan" ajatuksen kannalta, kun muuten on onnensa kukkuloilla :D Mutta minkäs pessimistysyydelle ja realistisuudelle voin...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Ihan mielenkiinnosta kysyn teiltä joilla on lapsia, että pidättekö mahdollisena erkaantumista lapsenne elämästä kun/jos tulee riitoja? Oletteko miettineet perintönne testamenttaamista riitojen varalta pois lapsiltanne jollekin muulle?

 

Lasten ei tarvitse mitenkään "ansaita" rakkautta tai hyväksyntää. Vanhempana rakkauteni on siis ehdotonta. Kaikki mitä minulta jää on itseoikeuteutusti ensisijaisesti lasteni perintöä. Siksi myös siis avioehto ja testamentti (lasten hyväksi). Veri on vettä sakeampaa.

Muokattu: , käyttäjä: Suli
Link to comment
Share on other sites

Ihan mielenkiinnosta kysyn teiltä joilla on lapsia, että pidättekö mahdollisena erkaantumista lapsenne elämästä kun/jos tulee riitoja? Oletteko miettineet perintönne testamenttaamista riitojen varalta pois lapsiltanne jollekin muulle?

Eikai lapsia voi ainakaan kokonaan sulkea pois edes testamentilla. Eikös lapsilla ole mahdollista pyytää testamentatusta perinnöstä omaa lakiosaa tms. oikeita termiä en oikein tunne :D

Link to comment
Share on other sites

^Ei pysty täysin sulkemaan, mutta osuuksia voi pienentää.

Kyllä kait sitä ihan oman miehenkin/vaimon välillä pitäisi olla niin ettei rakkautta tarvitse "ansaita". Eli rakkaus on täysin ehdotonta ja vain silloin aitoa. Toisten kunnioitus toki kuuluu suhteeseen kuin suhteeseen (myös lapsen ja vanhemman väliseen). Kuulostaa hullulta jos näin ei ole, onkohan puoliso ihan oikea....?

Muokattu: , käyttäjä: Tiinus
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Avioehto on ehdoton. 

 

 

Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta. Vaikka näin seitsemän vuoden jälkeen sitä tunteekin oman puolisonsa, ei koskaan voi toista tuntea läpikotaisin. Jokaisella on oma yksityisyytensä. Ihmiset muuttuvat elämän myötä, koska ihminen kasvaa henkisesti ja kehittyy. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu myöskään. Ei ole mitään järkeä kituutta yhdessä, jos on ollut onneton jo kauan eikä se tule muuttumaan. En näe sillä mitään yhteyttä kyllä rakkauteen.

Link to comment
Share on other sites

Jos on ollut kauan tyytymätön suhteeseen, ei ehkä kannattaisi naimisiin mennä. Itse menin seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin ja suhde tuntuu yhtä upealta kuin alussakin. Tosin ihastuminen on muuttunut rakastamiseksi, kun tuntee kumppaninsa ne huonotkin puolet jota jokaisessa meissä on.Olenkin ennemmin pitkän yhteisen elämän kokeilun kannalla enkä minkään kolme vuotta yhdessä, naimisiin ja avioehto ja sit muutamien vuosien yhdessä kituuttaminen ja ero. Mitä pidempään jaksaisi malttaa seurustella kumppanin kanssa, sitä todennäköisemmin suhde myös kestää avioliiton jälkeen. Ei ihmiset yhtäkkiä muutu pidemmän yhdessäolon jälkeen, paremminkin suhteen alkuaikoina kun toinen ei vielä ole täysin oma itsensä.

Link to comment
Share on other sites

Meille on myös tulossa avioehto. Vaikka ajatuksena onkin, että olisimme yhdessä loppuelämän, niin oikeasti ei voi ikinä tietää, mitä tapahtuu ja kasvammeko vanhemmiten erilleen. Mun mielestä avioehto ei ole mikään epäluottamuslause, eikä se ole keneltäkään pois niin kauan, kun ollaan naimisissa. Yhteistä omaisuutta kaikki kuitenkin on silloin, kun ollaan yhdessä. Jos kuitenkin käy niin, että jossain vaiheessa päädytään eroon, niin se on sitten siltä varalta olemassa. Parempi se avioehto on tehdä silloin, kun ollaan vielä yhteisymmärryksessä ja asiat ovat hyvin.

Link to comment
Share on other sites

En ymmärrä tuota kasvammeko erilleen juttua, mutta toki kaikki ihmiset eivät pysty luomaan kiintymyssuhteita. Onhan niitäkin olemassa, jotka eivät ole vanhempien kanssa tekemissä joten eipä tuo ero kumppanista kuin lapsestakaan ole sen kummallisempaa. Ehkä lapsuuden perhe ja sen aikaiset kiintymyssuhteet (vanhempien ero, päihteet, väkivalta, yksin kasvaminen yms.) vaikuttavat ihmiseen. En tunne muuttuneeni persoonana ja ihmisenä juurikaan murrosikään tulemiseni jälkeen.:P

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...