Ladywriter Kirjoitettu November 29, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu November 29, 2013 Meille tulee avioehto, vaikka kihlattuni ei asialle aluksi lämmennytkään ja vaikka kummallakaan ei ainakaan vielä ole omaisuutta. Koulutukseni vuoksi ajattelen, että asioista kannattaa sopia etukäteen, koska mahdollisen eron hetkellä sopiminen ei välttämättä onnistu. Ei kukaan tietenkään toivo eroa eikä varmasti pidä sen mahdollisuutta edes todennäköisenä naimisiin mennessään.Kannattaa muistaa, että avioehtoja on erilaisia ja että sitä voi myös muokata myöhemmin: sillä voi esimerkiksi sulkea pois vaikka vain lahjaksi/perinnöksi saadun omaisuuden tai sen voi tehdä pelkästään avioeron, ei kuoleman varalta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu December 1, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 1, 2013 En ymmärrä tuota kasvammeko erilleen juttua, mutta toki kaikki ihmiset eivät pysty luomaan kiintymyssuhteita. Onhan niitäkin olemassa, jotka eivät ole vanhempien kanssa tekemissä joten eipä tuo ero kumppanista kuin lapsestakaan ole sen kummallisempaa. Ehkä lapsuuden perhe ja sen aikaiset kiintymyssuhteet (vanhempien ero, päihteet, väkivalta, yksin kasvaminen yms.) vaikuttavat ihmiseen. En tunne muuttuneeni persoonana ja ihmisenä juurikaan murrosikään tulemiseni jälkeen. Hei Tiinus. Useimmat ihimset kyllä kasvavat ja muuttuvat vuosia murrosiän jälkeekin, vaikka sinulle niin ei olisi käynytkään. Luin tätä viestiketjua taaksepäin ja muutama näkökulma omalta osaltani ja oman kokemukseni pohjalta siihen, miksi koemme kumpikin avioehdon hyväksi. - Olemme kumpikin olleet aiemmin naimisissa nuoruuden rakkaussuhteesta.- Kummmallakin on lapsia edellistä liitosta ja yhteisiä lapsia emme valitettavasti voi saada.- Kummallekin on jo kertynbyt omaisuutta eikä olla siis rippuvaisia enää avioliiton aikana kerrytetyistä tuloista.- Elämänkokemuksen myötä tietää, että kaikki voi muuttua myös 20 vuoden yhteiselon jälkeen täysin ennakoimattomista syistä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä rakastamisen tai parisuhteen hoitamisen kanssa.- Kaiken kokemuksen pohjalta tunnistaa myös sen, että vanhemmat haluavat pääsääntöisesti turvata lastensa edun. Niin se vain on. Oman elämäntyönsä ansiot haluaa jättää ensisijaisesti omille lapsilleen eikä jonkun toisen lapsille.- Avioehdon olemassa olo osoittaa mitä suurinta luottamusta toista kohtaan ja arvostusta. Rakkautta ei siis tarvitse ansaita luopumalla avioehdosta. Rakkautta ei myöskään tarvitse ansaita avioliitossa kieltämällä lasten asemaa. Tämä kiinteä suhde siirtyy tietysti sukupolvelta toiselle.- Avioehdon olemassa olo ei mitenkään tarkoita sitä etteikö avioliitossa kannatella puolisoa. Avioliitossahan ollaan yhtä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiinus Kirjoitettu December 2, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 2, 2013 (muokattu) Ymmärrän toki avioehdon, jos elämä on riepotellut jo aiemmin suhteissa. Riski erotahan kasvaa, jos on aiemminkin eronnut. Lähinnä nyt ihmettelen sellaisia, joilla ei ole lapsia aiemmista suhteista ja joiden suhde ei ole mikään muutamien vuosien seurustelun johtama pikaliitto.Toki on syytä ottaa avioehto silloin, jos siltä kerta tuntuu. Varmasti tällaisissa liitoissa eroaminen onkin jo todennäköisempää. On se kuitenkin yllättävän harvinaista oikeudessa riidellä omaisuuden jaosta eron sattuessa. Ehkäpä ne todennäköisimmät eroajat ja mahdolliset maallisen mammonan kinastelijat ovat osanneet varautua eroon jo naimisiin mennessään. Muokattu: December 2, 2013, käyttäjä: Tiinus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Amalie Kirjoitettu December 3, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 3, 2013 Varmasti tällaisissa liitoissa eroaminen onkin jo todennäköisempää.Mä taas luulen että eroaminen on paljon todennäköisempää heillä, jotka elävät vaaleanpunaiset lasit silmillään ja hups ups yllätten huomaavatkin realismin astuessa arkeen ja iskevän päin kasvoja, ettei tää nyt niin vaaleanpunaista ollutkaan. Realistit osaa jo etukäteen nähdä vaaranpaikat ja varautua niihin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiinus Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 (muokattu) Vaaleanpunaiset lasit katoaa, jos on ainakin sen viisi vuotta tiiviisti yhdessä elänyt. Ei pitäisi enää nähdä toista vain täydellisenä, vaan nimenomaan oppii hyväksymään ja näkemään ne toisen huonotkin puolet.Enpä voisi kuvitella vanhojen vanhempienikaan eroavan koskaan, onhan se pitkän suhteen hieno kiintymys niin erityistä. Kotoa kait sitä oppii ne terveen suhteen merkit, yhteisen ajan ja arvojen tärkeyden sekä parisuhteen ylläpitämistaidot - jos oppii. Avioehdon jättämättätekeminen ei liene ole osoitus vaaleanpunaisista laseista vaan aidosta rakkaudesta ja uskosta yhteiseen loppuelämään aina kuolemaan asti.Jos uskoo mahdollisuuteen erosta, eikö kannattaisi jättää naimisiin meno. Itse olen ollut jonkun kerran häissä, joissa olen tiennyt parin tulevan eroamaan - ovathan he olleet liian erilaisia eivätkä toisilleen kuin parhaita kavereita ja kumppaneita (aito kiintymys ja vetovoima puuttunut). Nämä parit ovatkin sitten eronneet aika nopeaa (viiden vuoden sisällä). Kyllä näissä erosuhteissa on ollut jo ihan peruselementit hukassa, kaippa ovat tajunneet sitten avioehdonkin laittaa! Muokattu: December 4, 2013, käyttäjä: Tiinus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 ^menee kyllä OT:ksi, mutta Tiinuksen sanavalinta oli outo.. eikö parhaat ystävät ole aidosti kiintyneitä toisiinsa? Jotkut parithan myös pitävät puolisoaan parhaana ystävänään.. Ja eikö kumppanuus juuri ole sana, joka viittaa sitoutumiseen, kiintymykseen ja haluun olla yhdessä? Tottahan toki aviopuolison on oltava kumppani!Tarkoitit varmaan, että platoninen kiintymys (kuin kavereilla tai sisaruksilla) tai kuin yhteistyökumppanit liike-elämässä, kun tuosta vetovoimasta puhuit? Ei se pelkkä seksuaalinen vetovoima yhdessä pidä myöskään Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
elimi Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 (muokattu) "...ovathan he olleet liian erilaisia eivätkä toisilleen kuin parhaita kavereita ja kumppaneita (aito kiintymys ja vetovoima puuttunut)." ^ Mutta eikö tässä nimenomaan ollut pointtina se, että kaveruuden ja kumppanuuden puute on ollut alusta asti selvää, mistä on voinut päätellä suhteen olevan tuhoon tuomittu? Eli siis kaveruus ja kumppanuus olisivat Tiinuksen mielestä suhteelle hyvä lähtökohta, niiden puuttuminen ei... Vai menikö multa nyt jotain ohi? Edit. Ja niin siis ainakin itse ymmärsin tuosta Tiinuksen viestistä, että "paras kaveri" -meininkiin ja kumppanuuteen nimenomaan kuuluisivat kiintymys ja vetovoima. Muokattu: December 4, 2013, käyttäjä: elimi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 Ok, lukihärö Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiinus Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 Joo kiitos elimi, tarkoitin juuri sitä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
CEC Kirjoitettu December 5, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 5, 2013 Tiinus, ymmärrän idealistisen ajattelutapasi periaatteessa. Mielestäni on silti usein järkevää ottaa avioehto. Avioehtohan otetaan sen varalta, ettei elämä menekään odotusten ja toiveiden mukaisesti. On vähän yksinkertaistavaa tulkita avioehto epäluottamuslauseeksi, koska sille voi olla monia "jalompiakin" motiiveja.Esimerkiksi meille tulee avioehto, jolla perinnöt suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos eroamme, riitoihin on turha sekoittaa sukujen omaisuutta, joka ei ole vain rahaa, vaan myös toiselle rakkaita kesämökkejä yms tunnearvoltaan tärkeää kiinteää omaisuutta. Vaikka ero johtuisi siitä että toinen on pettänyt ja tehnyt mitä tahansa törkeää, niin en osaa kuvitella mitään olosuhteita, joissa toisen olisi oikein voida vaatia osaa tuosta omaisuudesta kostoksi. Pahimman (=riitaisan eron) varalta on mielestäni järkevää rajata nuo mahdollisuudet yksiselitteisesti pois.Mielestäni suuria elämänvalintoja ei kannata tehdä pelkän tunteen perusteella, vaan niissä pitää käyttää myös järkeä.Eikä kertomassani itse asiassa edes ole kyse vain järjestä. Näen asian niin, että kunnioitamme toisiamme ja toistemme perheitä niin paljon, että haluamme suojella niitä itseltämme siltä varalta, että ajaudumme tilanteeseen, jossa emme tunnekuohuissamme osaisi käyttäytyä hyvin. Kyse ei siis ole itsekkyydestä, kyynisyydestä, epäluottamuksesta, rakkauden puutteesta eikä kylmästä laskelmoimisesta, vaan päin vastoin kunnioituksesta ja halusta toimia moraalisesti oikein. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiinus Kirjoitettu December 6, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 6, 2013 (muokattu) Ihmisillä on tietysti erilaiset elämäntilanteet ja suhdekäsitykset. Pettämistä en pelkää missään tapauksessa, en tee sellaista 100% varmuudella ja samoin uskon ja tiedän kumppanistakin. Meillä on hyvin kiinteä suhde, joten en missään tapauksessa sellaista usko tapahtuvan. Tunnen mieheni ja myös hänen arvot, jotka ovat tärkeimpien arvojeni kanssa samanlaiset. Sitä paitsi rehellisesti sanottuna pettäminen ei edes kaataisi suhdetta: onhan hän lähtemätön osa minua ja minä häntä. Emme pelkää puhua toisillemme kiperistäkään asioista, itse asiassa minun elämässäni ei ole edes mitään asioista mistä en hänelle puhuisi.Olemme myös saaneet selviytyä elämässä yhdessä kiperistä asioista, jotka ovat vain lujittaneet suhdettamme. Tietyllä tavalla olemme kasvaneet yhteen. Näin ei tietenkään kaikilla ole ja pidämmekin suhdettamme hyvin erityisenä. Itseasiassa puhummekin usein siitä, miten jotkut parit eivät viihdy toistensa kanssa ja tuntuvat elävän kovin erilaista elämää. Tämä sopii meille ja olen niin kiitollinen miten rakastavan ja hyvän miehen olen voinut löytää, näin ajattelen jo kahdeksan vuoden jälkeen.Niin ja omasta puolestani voin tuon perinnön suhteen sanoa, että minä tulen saamaan huomattavasti suuremman perinnön. Toisaalta olemme kumpikin hyvin palkatuissa yliopistotason koulutushistorialla töissä. Olemme molemmat myös uskonnollisesta perheestä ja tietyllä tapaa uskonnolliset arvotkin ovat tärkeitä. Tämä ei tietenkään ole ainut ja pääasiallinen syy siitä miksi uskomme myös myöhemmin yhteiseen tulevaisuuteemme. Toki uskonnollinen taustamme tukee myös yhteisiä arvojamme, joihin olemme lapsesta asti kasvaneet. Muokattu: December 6, 2013, käyttäjä: Tiinus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu December 6, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 6, 2013 Tiinus, arvostan ehdotonta elämänkatsomustasi. Uskonnollisen taustasi pohjalta osannet varmasti myös arvostaa sitä, että kaikki eivät suhtaudu maallisiin asioihin samoin kuin sinä eikä omasta näkemyksestäsi poikkeava toimintatapa ole väärä tai parisuhteen kannalta dramaattinen. Parisuhteiden taustat ja ihmisten elämänkokemukset ovat erilaisia, samoin esim. avioehdon taustavaikuttimet ovat henkilökohtaisia kussakin suhteessa. On ok tehdä avioehto ja on ok olla tekemättä. Yleisesti ottaen lähimmäisten elämänkokemuksen halventaminen ei osoita kovinkaan korkeaa sivistystä eikä edusta kehittynyttä ihmiskuvaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiinus Kirjoitettu December 6, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 6, 2013 (muokattu) En koe tulleeni halveksutuksi elämänkatsomukseltani, eikä täällä kai kukaan muukaan ole tullut? Itse asiassa olet ainut, joka on edes kommentoinut elämänkatsomustani. Muut eivät ole tainneet puhua heidän näkemyksestään ihmiselämän merkityksestä, eikä ainakaan minulla ole toisten uskonnollisuutta/ateistisuutta vastaan. Vakaumukseni ei ole ainut syy nauttia ja elää hyvässä suhteessa. Tässä elämässä on niin paljon eri elämänkatsomuksia, että sitähän saisi kaikien kanssa vetää herneet nenään jos niin sikseen haluais. En todellakaan aio loukkaantua siitä, mihin kukin uskoo tai on uskomatta. Esimerkiksi wikipediasta löytyy tietoa siitä, mitä elämänkatsomuksella tarkoitetaan. Elämänkatsomus ja arvot/mielipiteet ovat asia erikseen. Mielestäni jokainen saa pitää toisen mielipidettä vääränä, jos oma arvomaailma niin sanoo. Olen oman mielipiteeni ja näkemykseni ilmaissut, kun aiheena oli "Mitä mieltä avioehdosta". Tässä kait oli ideanakin herättää keskustelua aiheesta, jos pahoitat mielesi keskustelusta ei tätä kannata lukea. Palatakseni ihan aiheeseen eli avioehtoon, niin ymmärrän tosiaan hyvin sellaisia pareja, joilla on edellisistä suhteista lapsia ja tekevät avioehdon. Itsellänikin on pari tällaista tuttavaa. Heidän nykyiset suhteensa vaikuttavat juurikin lähemmiltä, mitä aikaisempien kanssa. Toki on ymmärrettävää, että haluaa rajata omaisuutensa tällöin omille sukulaisilleen. Muokattu: December 6, 2013, käyttäjä: Tiinus Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu December 9, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 9, 2013 Lyön myös lusikkani tähän soppaan Olen tästä Sulin ja monen muun sanomasta ajatuksesta täysin samaa mieltä: "Avioehdon olemassa olo osoittaa mitä suurinta luottamusta toista kohtaan ja arvostusta." Mielestäni tähän kiteytyy kaikki. Se on luottamusta ja arvostusta ettei mene toisen kanssa naimisiin sillä ajatuksella että voi hyötyä hänestä mahdollisen eron hetkellä. Ihan samalla tavalla kun se on luottamusta ja arvostusta että avioliiton aikana rahat ovat yhteiset, molemmat tekevät töitä perheen eteen. Tällä hetkellä minä tienaan enemmän kuin tuleva mieheni mutta mikäli meille esim. lapsi siunaantuu niin silloinhan minun tuloni tippuvat joksikin aikaa todella pieneksi ja tosiasialliset elinkustannukset katetaan miehen tuloilla - molemmat teemme töitä perheen eteen. Meille tulee avioehto jolla suljemme pois eron sattuessa avioliittoa edeltävän omaisuuden (molemmilla omistusasunnot), sekä mahdolliset tulevat perinnöt. Sen sijaan avioliiton aikainen omaisuus on yhteistä niin avioliiton aikana kuin (mahdollisesti, jos ero tulee) sen jälkeenkin. Naimisiin mennessämmehän perustamme meidän "Oy Perhe Ab:n" jonka eteen molemmat teemme töitä ja jonka varoja yhdessä käytämme. Tämän lisäksi teemme keskinäisen testamentin jolla kuolemantapauksessa jätämme kaiken omaisuuden puolisolle (meillä ei vielä siis ole lapsia). Mielestäni on eri tilanne että omistaisin vaikka osuuden miehen perintömökistä jos olen hänen leskensä, kuin että olisin hänen ex-vaimonsa. Ja sama toisin päin. Eli mikäli olemme yhdessä "Kunnes kuolema meidät erottaa" niin silloin kaikki on tosiasiassa yhteistä. Vain eron sattuessa (mitä emme todellakaan kuvittele tulevan), haluamme että asiat on määritelty valmiiksi jotta voimme siinä vaikeassa ja pahalta tuntuvassa tilanteessa keskittymään tärkeämpiin asioihin kuin omaisuudesta riitelyyn, eli omaan toipumiseemme sekä mahdollisten lasten asioiden järjestämiseen niin että ero vaikuttaa heihin mahdollisimman vähän. Meillä on molemmilla myös suvussa niin legendaarisia sukuriitoja että niistä voisi tehdä komediaelokuvan - kukaan ei uskoisi niitä todeksi. Mutta tämän välttääkseen on mielestämme parempi sopia asiat pahoja päiviä varten valmiiksi kuin riidellä sitten kun loukatut tunteet ovat pinnalla. Ihan samalla tavalla valmistaudumme niitä pahoja päiviä varten keskustelemalla riidoistamme, eli pyrimme jokaisesta riidasta oppimaan paremmiksi (lue= reilummiksi, sovittelevimmaksi) riitelijöiksi ja sitä myötä paremmiksi kumppaneiksi. Ja laittamalla rahaa säästöön pahan päivän varalle. Pahaan päivään kannattaa mielestäni aina valmistautua, silloin voi nauttia täysin sydämin niistä hyvistä päivistä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Hirilore Kirjoitettu December 9, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 9, 2013 Meillä on molemmilla myös suvussa niin legendaarisia sukuriitoja että niistä voisi tehdä komediaelokuvan - kukaan ei uskoisi niitä todeksi. Mutta tämän välttääkseen on mielestämme parempi sopia asiat pahoja päiviä varten valmiiksi kuin riidellä sitten kun loukatut tunteet ovat pinnalla. Komppaan tätä ajatusta täysin, vaikkakin meidän tapauksessamme legendaariset sukuriidat kuuluvat miehen sukuun pikemmin kuin omaani. Olen tiennyt jo usean vuoden, että jos menen mieheni kanssa naimisiin, haluan tehdä avioehdon joka koskee perittyä tai lahjoitettua omaisuutta avioeron varalta. Uskon meidän olevan yhdessä kunnes toisesta aika jättää, mutta haluan varmistaa, että mieheni suku tietää minun menevän naimisiin koska rakastan miestäni ja välitän hänestä. En halua heidän luulevan, että olen suvun omaisuuden perään, joka on jo tärvellyt sisarusten välejä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Okkomolli Kirjoitettu January 12, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 12, 2014 Meille tulee avioehto. Mieheni on kerryttänyt jonkunmoisen omaisuuden jo ennenkuinolemme tavaneet ja minä olen saanut viimevuonna perinnön.Lisäksi molemmilla on lapsia edellisistä liitoista. Avioehto tulee olemaan kaiken poissulkeva,mutta halutessamme voimme toki tehdä testamentintoistemme hyväksi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu January 13, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2014 Avioehto oli tarkoitus tehdä hyvissä ajoin ennen häitä, mutta lopulta teimme sen vasta häiden jälkeisellä viikolla. Olen iloinen että se on nyt tehty ja siltä osinkin asiat on saatettu valmiiksi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu January 14, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2014 Mä olen vähän ajoissa kaikessa niin ehdotin miehelle jo että eikös varata aika jollekin lakimiehelle että voitaisiin jo hoitaa se avioehto ja keskinäinen testamentti kuntoon Saatiin me sentään jo meidän vakuutukset yhdistettyä ja tarjous pariturvasta (tavallaan henkivakuutus) joka otetaan voimaan sitten kun ostetaan yhteinen asunto, eli siinä vaiheessa kun ollaan riippuvaisia toistemme toimeentulosta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Christabel- Kirjoitettu January 14, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2014 Mekin olemme suunnitelleet, että avioehto teetetään lakimiehellä. Milloinkahan tuota voi alkaa hoitaa? Avioehdonhan voi luonnostella vielä avioliiton aikanakin, mutta että koska aikaisintaan voi/kannattaa ottaa lakimieheen yhteys? Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole, tykkäämme vain hoitaa asiat pois alta Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu January 14, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2014 Kinuskimansikka - Häiden lähestyessä on kaikenmoista muutakin tekemistä , joten se on yksi syy miksi meillä jäi häiden jälkeiselle viikolle. Töissäkin on kriittinen hetki, joten aikaa ja ajatuksia avioehdolle ei jäänyt. Joten suosittelen kyllä tekemistä ajoissa. Tuo pariturva- systeemi kuullostaa todella järkevältä. Tuollainen mekin otetaan jos jokus yhteistä omaisuutta hankitaan. Christabel - avioehdon voi tehdä koska vaan "ennakkoon" ja astuu sitten voimaan avioituessa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu January 14, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2014 (muokattu) Juu Suli, mieluummin tosiaan ajoissa ettei jää häiden alle. Mutta eihän sillä väliä vaikka tekisi jälkeenpäin mutta sitten nuo vaan tapaa jäädä. Parempi nyt kun kesällä on aina muutakin tekemistä! Muokattu: January 14, 2014, käyttäjä: kinuskimansikka Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu January 14, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2014 Juu Suli, mieluummin tosiaan ajoissa ettei jää häiden alle. Mutta eihän sillä väliä vaikka tekisi jälkeenpäin mutta sitten nuo vaan tapaa jäädä. Parempi nyt kun kesällä on aina muutakin tekemistä! Omalta kohdalta on pakko sanoa, että hieman tuntui hassulta tehdä sitä avioitumisen jälkeen , vaikka avioehto on ollut asiana molemmille selvä jo paljon ennen hääsuunnitelmia. Eli kannattaa tehdä heti kun sopiva hetki tulee.Kinuski - kaiki muutkin hääjutut kannattaa tehdä nyt valmiiksi, niin voitte pussailla rauhassa kesäkuusta heinäkuun loppupuolelle, pitää häät ja jatkaa pussailua Romanttisia ja positiivisia tunteita ei voi koskaan jakaa liikaa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu January 15, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2014 Totta! Loistava vinkki! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lidda Kirjoitettu May 8, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu May 8, 2014 (muokattu) Meillä tulee avioehto ja se on ollut molemmille selvää jo ennen kuin naimisiinmeno on ollut ajankohtaistakaan. Itse olen se "köyhempi" osapuoli eli perintöjä jne ei ole tulossa enkä varmasti halua mitään osuutta toisen mahdollisista perinnöistä Vähän on vielä hakusessa miten tuon asian helpoiten hoitaisi. Lakimies? Muokattu: May 8, 2014, käyttäjä: Lidda Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
hmt Kirjoitettu May 8, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu May 8, 2014 Riippuu mitä kaikkea haluatte sisällyttää avioehtoon. Me tehtiin se itse netistä löytyneiden pohjien avulla ja tarkastutettiin sitten valmis pohja. Jos jompi kumpi opiskelee/jatko-opiskelee yliopistossa, kannattaa selvittää antaako oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat lakiapua (näin siis Helsingin yliopistossa) tällaisissa asioissa. Selvittiin näin ilman kustannuksia Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.