Mitä mieltä avioehdosta

[Guest]

Mielestäni lakia pitäisi muuttaa niin, että poissulkeva avioehto olisi kaikkien avioituvien parien lähkökohtana. Sitä sitten voisi muuttaa haluamaansa suuntaan.

[Kikkurakäkkyrä]

Tarpeellinen todellakin mm. siinä tapauksessa, että puoliso on muuttanut toisen omistamaan taloon tai maatilalle.

Jos kyseisessä tilanteessa ei toinen puolisko suostu avioehtoon, se kertoo paljon ihmisen haluista mennä naimisiin varakkaamman kanssa.

[Pippuripähkinä]

Meille on tulossa. Vielä ei ole tarkalleen selvää, millainen, mutta tulee kuitenkin. Mies on perimässä kaikenlaista, kun taas minä luultavasti en.

[Nanshe]

On 12.4.2016 at 15.48, anapus said:

Mielestäni lakia pitäisi muuttaa niin, että poissulkeva avioehto olisi kaikkien avioituvien parien lähkökohtana. Sitä sitten voisi muuttaa haluamaansa suuntaan.

Eikö avioliiton juridinen mielekkyys vähän kärsisi siitä?

[Guest]

On ‎22‎.‎5‎.‎2016 at 17.28, Nanshe said:

Eikö avioliiton juridinen mielekkyys vähän kärsisi siitä?

Okei, korjaan sanomaani: Lakia pitäisi muuttaa niin, että naimisiin mentäessä ainakin avioparien ennen avioliittoa olemassa oleva omaisuus olisi avio-oikeuden ulkopuolella avioeron tapauksessa. Tällainen minimisuoja kaikkien pitäisi ymmärtää itselleen suoda jos on yhtään omaisuutta naimisiin mentäessä.

Vai mitä muuta siihen juridiseen mielekkyyteen sisältyy kuin taloudellista turvaa? En ole kovin perehtynyt asiaan. Tiedän useita tapauksia, jotka menevät naimisiin ilman avioehtoa periaatteella "erotaan jos erotaan, sitten menettää muutakin kuin puolet omaisuudesta" tai ei haluta tehdä avioehtoa koska mahdolliseen eroon varautuminen on epäromanttista.

[Doris78]

Meillä ei ole avioehtoa. Naimisiinmentäessä kummallakaan ei ollut omaisuutta. Omaisuutta on vuosien varrella kerrytetty yhdessä eli kaikki mitä nyt omistetaan on molempien eli eron sattuessa laitettaisiin puoliksi. Perintö ei kumpikaan kai osannut naimaheteööä ajatella, mutta se voisi olla syy avioehtoon meillä. Vaikka tuskin meistä kumpikaan merkittäviä summia tulee perimään, mutta jotain kuitenkin.

[Tiuhta]

Minusta avioehto on järkevä siinä tapauksessa, että parilla on omaisuutta ennen avioitumista. Meillä omaisuus karttuu vasta avioliiton aikana molempien työllä ja kummankin panoksella ja on tasan yhteistä.

[LilleriLalleri9]

Meille tulee ilmeisesti avioehto. Mies haluaa, koska on tarkka raha-asioista. Talolaina on yhteinen, mutta miehen osuus on suurempi. Avioehto on mielestäni järkevä turva eron varalle. Leskeksi jäädessä laki suojaa leskeä muutenkin.

[Leijona123]

Suhtaudun avioehtoon hyvin neutraalisti  se on semmonen perus paperinpala mikä kannattaa ehdottomasti tehdä jos toisella on iso omaisuus tai tulossa perintöjä paljon. Paperi on kuitenkin ihan turha jos avioliitto menee niinkuin saduissa  sitten jos tulee ero niin on vain onnellinen siitä pienestä paperin palasesta

[PlaSo]

Meille tulee ehdottomasti avioehto. Mennään yhteen "vanhoilla päivillä" ja molemmille on jo ehtinyt kerääntyä omaisuutta. Eron sattuessa molemmat ottavat omansa ja lähtevät eri teilleen. Kuolemantapauksissa näillä näkymin toinen saa kaiken perintöjä ja lahjoja lukuunottamatta, sillä meillä ei ole eikä tule lapsia. Tosin tätä pitää vielä vähän miettiä, sillä haluan testamentata ystävieni lapsille jotain. Perintöä on tulossa molemmille ja niissä on varmaankin rajattu avio-oikeus pois jo valmiiksi, mutta varulta kirjataan se ylös avioehtoonkin.

[aph]

Meillä avioehto on itsestään selvyys. Olemme eläneet yhdessä noin 15v ja koko sen ajan ns omilla rahoilla. Mies on meistä se joka tienaa ja minä saan palkkaa sen verran, että sillä elelee mukavasti. Nyt naimisiinmenohetkellä elämme tosin "poikkeusaikaa" koska hoidan kahta nuorimmaista kotona eli elämme täysin miehen rahoilla. Nämä ovat yhteisiä päätöksiä ja haluamme jatkossakin pitää niistä kiinni.

[käivärä]

Mun mielestä se on fiksua tehdä. Meille sellainen tulee turvaamaan kummankin avioliittoa edeltävä omaisuus ja perinnöt.

[Tiutautintti]

Oma suhtautumiseni lienee aika neutraali. Ihan hyvä se on tehdä, jos sellaisen kokee tarpeelliseksi. Kaikki eivät kuitenkaan avioehtoa halua, eivät siinäkään tapauksessa että on omaisuutta/perintöä saatuna ennen avioliittoa.

Meille avioehto tulee, koska meillä on omaisuutta, perintöjä, toisen lapset ja niin edelleen. Me koemme avioehdon tarpeelliseksi, sillä haluamme pitää omat, ennen avioliittoa hankitut omaisuutemme, sekä (ennen avioliittoa tai sen aikana) saadut perinnöt erillään avio-oikeudesta.

[MeriA]

Mikäli varallisuustilanne on molemmilla samankaltainen eikä kumpikaan ole perimässä mitään merkittävää, ei avioehdolla liene merkitystä. Muissa tapauksissa ehdottoman suositeltava!

[pompom]

Mahdollisten perintöjen takia avioehto joo, muuten ei olisi tarpeen. 

[Lumen]

Avioehto...katsellaanpa ideaa parista suunnasta. Jos ei aiota erota, miksi sellainen tehdään? Koska uskotaan että kuitenkin voi ero tulla/koskaan ei voi tietää? Mutta jos ikinä ei voi tietää ja toinen ihminen voi pitkänkin yhteiselon jälkeen naimisiin menon tapahduttua muuttua, niin mitäs sitten? Ja voiko ihminen tosiaan muuttua yhtäkkiä ikäväksi? Jos voi, niin onko järkeä mennä naimisiin ollenkaan? Avioehto vaikuttaa järkevältä jos toisella on huomattavasti enemmän varallisuutta, ja ehto tehdään ettei toinen hyödy toisesta. Mutta jos epäilee että haluaa hyötyä, miksi mennä naimisiin hänen kanssaan?

Avioehtoa pidetään järkevänä vaihtoehtona, mutta on siinä minusta aika paljon järjettömyyttäkin. Itse en haluaisi avioehtoa, enkä näe sille tarvetta kun varallisuudet ja perimiset ovat samat. Ja jos eivät olekaan, ei se lisäraha enää auta siinä kohtaa kun se oikea haluaakin erota. Meille ei siis mun puolesta ehtoa tule, mutta mies haluaa vielä perehtyä asiaan. Hän on se fiksumpi osapuoli joten ehkä päätyy parhaimpaan ratkaisuun.

[huippis]

Itse koen avioehdon huonona ideana. Kun puhutaan avioehdosta koen ettei minuun luoteta, pelätään valmiiksi pahinta ja ollaan epävarmoja kumppanista. Epävarmuus ja pelko ovat kuitenkin ihmisen pahimmat vastukset. Itse en koe tarpeelliseksi avioehtoa, tuleva puolisoni haluaisi sen, mutta ei ole sen suuremmin sitä perustellut. Minä itse henkilökohtaisesti koen ettei hän luota minuun mahdollisessa ero tilanteessa. Ajatukseni on se, että se mikä on hänen niin on hänen ja se mikä on minun, on minun. En ymmärrä miksi pitää vaatia toisen omaisuutta itselleen mahdollisessa ero tilanteessa?! Onko se vain ahneus? Meillä ei ole koskaan ollut liiaksi rahaa lapsuuden kodissa, olen myös oppinut elämään itse ansaimillani rahoillani. Joten loogisesti itse hankkimani omaisuus on minun. Päinvastaisessa tilanteessa puolison omaisuus on hänen.

Itse olen vasta vähän aikaa sitten hankkinut ensiasunnon, jossa asumme yhdessä. Velka on vain minun ja asunnostakin tulee pikku hiljaa vain minun. Puolisoni on myös vähän aikaa sitten tehnyt vanhempiensa kanssa sukupolvenvaihdoksen. Joten puolisoltani löytyy peltoja, metsiä sekä mitä nyt maatila plänttiin yleensäkkin kuuluu eli erilaisia koneita ja härveleitä. 

Itse haluan henkilökohtaisesti olla tekemättä mitään avioehtosopimusta. Haluan luottaa kumppaniin. Haluan uskoa häneen ja luottaa jos jostain syystä päätyisimme eroon niin kumpainenkin pitäisi omat omaisuutensa. Itse en koe tarpeelliseksi puuttua puolisoni omaisuuteen, hän on kuitenkin hankkinut sen kovalla työllä ja hinnalla. Haluan myös luottaa ettei hän vie ero tilanteessa minulta minun asuntoani. Ehkä olen asioiden suhteen liian sinisilmäinen, mutta minä itse koen avioehdon epäluottamukseksi ettei puolisoni luota minuun. En ole rahan tai muunkaan omaisuuden perään. 

[Anna H]

Ero on sellainen kriisitilanne pienen ihmisen mielelle, että vaikka kuinka luottaisi nyt ja haluaisi luottaa jatkossa toiseen tai itseensä, reagointi ja toiminta kriisitilanteessa voi olla varsin yllättävää. Raha-asiat on hyvä ja syytä sopia, kun on vielä sovussa. 

[Root]

Meille on kovasti ollut tulossa avioehto, asia on aina ollut itsestäänselvyys, mutta jotenkin vieläkin kaksivuotishääpäivän lähestyessä asiaa ei ole jaksettu viedä loppuun asti. Meillä avioehdon taustalla on se, että miehelläni on lapsia edellisestä avioliitostaan, ja me molemmat olemme tavallaan yrittäjiä. Joten jos jotain sattuisi tai meille tulisi ero, minun elinkeinoni voisi olla uhattuna, kun mies tai hänen lapsensa voisivat vaatia osuutta minun yrityksestäni.

[Melassi]

....

Muokattu: February 12, 2018, käyttäjä: Melassi

[Jenkka0072]

Kyllä meille tulee avioehto ainakin perintöön ja sen kuoleman varalle. Vaikka ei aiotakaan erota koskaan (sydämiä, sydämiä) niin kuolema on väistämätön.

[Artemisia]

Kuulun avioehdon kannattajiin ja meillekin sellainen tulossa. Mielestäni on omanlaisensa kunnian- ja rakkaudenosoitus toista ihmistä sekä suhdetta kohtaan, kun haluaa ns. hyvän sään aikana miettiä ennakkoon myös niitä ikäviäkin vaihtoehtoja ja mitä yhteinen tulevaisuus voi pitää sisällään. Ikuisena varautujaluonteena tuntuu mukavammalta, kun on suunnitelma olemassa myös niihin tilanteisiin, mihin ei halua joutua.

[Saajo]

Kyllä kallistun avioehdon suuntaan. Asiasta ei olla miehen kanssa vielä puhuttu, mutta kun elämme muutenkin 'molemmat maksaa osuutensa' periaatteella, niin uskon että molemmat kannatamme avioehtoa. Lisäksi kun itse on yrittäjä, se on myös yrityksen kannalta olennainen asia. 

[Hellutar]

Ehdottomasti avioehto! Ei sillä ole mitään tekoa rakkaudettomuuden kanssa. Avioliitto päättyy jossain vaiheessa joka tapauksessa - toivottavasti tosin vasta pitkän yhteisen elon jälkeen, kun toisen on aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Minusta avioehto, jossa voi esim määritellä, että avioeron kohdalla tehdään näin ja toisen menehtyessä toisin,  on paras turva molemmille. 

Ikinä tässä maailmassa ei tiedä, mikä sairaus tai muu tilanne tulee eteen. Esimerkiksi jotkut sairaudet aiheuttavat koko ihmisen luonteen muuttumisen. Silloin avioehto voi olla suuri helpotus, kun edes yksi asia on selkeä. Tai no niin selkeä kuin voi olla. 

Minusta avioehdossa ei ole mitään epäluottamuslausetta. Meille tulee avioehto vaikka kaikki rahat ovatkin ns. yhteiset. Aiempi omaisuus, josta kyllä nyt nautitaan yhdessä, ja mahdollisest perinnöt, eivät hetkauta tilannetta. 

[Tory]

Kannatan avioehtoa ehdottomasti.

Kyse ei ole epäluottamuksesta puolisoa kohtaan. Elämässä kuitenkin tapahtuu kaikenlaista ja mahdollinen ero ei välttämättä

suju ystävällisissä merkeissä jolloin avioehto on hyvinkin tarpeellinen.