Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2009 (muokattu) Iina kirjoitti (meni quote-toiminnoissa vähän sekaisin, sorry):Kylläpäs mä nyt olen saanut sinut kiukkuiseksi. Jos nimiasia olisi mulle todellinen must-juttu, mieheni sen ottaisi. Hänelle on myös ihan ok, jos haluan pitää oman nimeni. Pääasia kuulemma, että mennään naimisiin. Yhdessä päätettiin kuitenkin, että otetaan hänen nimensä.Ok. Tuosta aikaisemmasta viestistäsi sain vain sen kuvan, että sinun on valittava joko nimesi tai mies. Mun puolestani naiset saavat ajatella mitä haluavat; lähinnä viittasin tuolla siihen, että jos nimiasiasta tulee kynnyskysymys, ja se menee rakkaankin edelle, onko koko avioliitossa mitään mieltä? Samalla tavalla rakkaani joustaa joissakin muissa asioissa, ihan yhtä tärkeissä.Onko avioliitossa mitään mieltä, jos sen ideana on riistää toiselta jotain tämän omaa? Nimiasiastahan ei tule kynnyskysymystä sen puolelta, joka on päättänyt pitää nimensä, vaan sen, joka vaatii toista vaihtamaan omansa. Nimittäin hankalaan pattitilanteeseen joudutaan ainoastaan, jos molemmat sanovat: "en en mene naimisiin ellet SINÄ vaihda nimeäsi". Sen sijaan mitään ongelmaa ei tule, jos molemmat sanovat, että "pidän nimeni ja sinä saat tehdä myös nimesi kanssa niin kuin tahdot". Ensimmäisessä esimerkissä avioliitto ei toteudu, toisessa se toteutuu ja kumpikaan ei joudu "joustamaan" missään. Ihmettelen siis, miksi sinun mielestäsi nainen tekee asiasta kynnyskysymyksen, jos ei suostu luopumaan nimestään (olettaen, että tähän päätökseen ei sisälly mieheen kohdistettua vaatimusta nimen vaihtamisesta)? Muokattu: January 13, 2009, käyttäjä: Ella Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2009 (muokattu) Onko avioliitossa mitään mieltä, jos sen ideana on riistää toiselta jotain tämän omaa? Nimiasiastahan ei tule kynnyskysymystä sen puolelta, joka on päättänyt pitää nimensä, vaan sen, joka vaatii toista vaihtamaan omansa. Nimittäin hankalaan pattitilanteeseen joudutaan ainoastaan, jos molemmat sanovat: "en en mene naimisiin ellet SINÄ vaihda nimeäsi". Sen sijaan mitään ongelmaa ei tule, jos molemmat sanovat, että "pidän nimeni ja sinä saat tehdä myös nimesi kanssa niin kuin tahdot". Ensimmäisessä esimerkissä avioliitto ei toteudu, toisessa se toteutuu ja kumpikaan ei joudu "joustamaan" missään. Ihmettelen siis, miksi sinun mielestäsi nainen tekee asiasta kynnyskysymyksen, jos ei suostu luopumaan nimestään (olettaen, että tähän päätökseen ei sisälly mieheen kohdistettua vaatimusta nimen vaihtamisesta)?Ella,kiitos kriittisistä vastauksistasi. Hyvin olet pohtinut asiaa, itse en ole ehtinyt ajatella likimainkaan noin syvällisiä. Kiitos siis ajatustesi herättämistä pohdinnoista!Onko avioliitossa mieltä, jos ideana on riistää toiselta jotain tämän omaa? Hyvä kysymys. Ei varmasti ainakaan, jos asian kokee riistämisenä. Mä koen, että jotta minusta ja sinusta tulee me, on kummankin luovuttava jostain omastaan. Näin ei kuitenkaan varmasti tarvitse olla. Nimiasia on varsin herkkä, ja siinä on monta puolta. Kumman sukunimi valitaan mahdollisille yhteisille lapsille? Pääasia mun mielestä on, että asiasta voidaan yhdessä päättää. Sitä en tuonut ekassa viestissäni tarpeeksi selvästi esille, ja olen pahoillani siitä.Selvennyksenä vielä, mun mielestä nainen ei tee asiasta yhtään sen enempää kynnyskysymystä kuin mieskään. Joo, kohdistin ekan viestin vetoomuksen naisille, mutta lähinnä siksi, että tällä palstalla keskustelijoina näytti olevan yksinomaan naisia. Olipa kyseessä mies taikka nainen, joka pakottaa toisen ottamaan oman nimensä - tai vaihtoehtoisesti on sitä mieltä, että oma nimi menee avioliiton edelle - kuuluu tähän kategoriaani "siskot". Pahoittelut epäselvyyksistä.Tai toisaalta, ainakin ne saivat sinut kyseenalaistamaan, eli ei se yksinomaan huono asia ole. Muokattu: January 14, 2009, käyttäjä: lina Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2009 Lopuksi vielä:Pääasia lienee, että itse allekirjoittaa päätöksensä, ja tietää, että sen kanssa pystyy hyvillä mielin elämään.Toivon teille onnistuneita päätöksiä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2009 Myö kerrottin joululomalla ihmisille että me otataankin morsiammen sukunimi yhteiseksi nimeksi ja kylläpä sitä sai sit selitellä. Ei mun siskojen mitään ole tarvinnut selitellä kun ovat vaihtaneet oman nimensä mut heti kun menee totutusta poiketen niin kaikki ihmettelee. Mut ihan hyvä kertoa ainakin sulhasen vanhemmille etukäteen että ei mene häät pilalle kun sitä miettii. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2009 Meillä mennään mun nimellä. Ei harkittu, totesin ykskantaan että mä en oikein ymmärrä muita vaihtoehtoja.Mä olen varmaan jäyhä ja kaikkea, mutta omasta puolestani juttu on niin, että kun mennään naimisiin niin otetaan myös yhteinen nimi. Mitä järkeä siinä touhussa muuten olisi?Tämä perinne tarkoittaa myös sitä, että samoin tein ihmiset hiffaa että tässä on pariskunta. Ja tästä samasta perinnehenkisyydestä johtuen en ymmärrä miksi pitäisi väkisin ottaa naisen nimi. Sitähän saisi sitten selitellä, vielä kun kerennyt luoda "uraa" omallaan. Nainen ei tänäpäivänä vielä (kait?) joudu selittelemään miksi otti miehensä nimen...Okei, on hyvä että on mahdollista veivata minkälainen nimi vaan. Esim sellainen tilanne, että miehellä on jotensakin karmiva nimi. Sillon alan ymmärtämään. Oma nimeni on onneksi ihan keskivertoperusnimi, jota morsiankin alusta asti kiitteli. Ja toisaalta morsiamen nimi todella yleinen. Ja oli siis samaa mieltä.Pakko myös todeta, että arvostan todellakin sitä että asiat on meillä näinä aikoina (heh) tällä mallilla . Kuten tekstistä varmaan huomaa, tää on ihan iso asia mulle. Olisi kieltämättä ollut aika tiukka vääntö, jos nainen olisi halunnut pitää omansa . Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Meillä mennään mun nimellä. Ei harkittu, totesin ykskantaan että mä en oikein ymmärrä muita vaihtoehtoja. Mä olen varmaan jäyhä ja kaikkea, mutta omasta puolestani juttu on niin, että kun mennään naimisiin niin otetaan myös yhteinen nimi. Mitä järkeä siinä touhussa muuten olisi? Tämä perinne tarkoittaa myös sitä, että samoin tein ihmiset hiffaa että tässä on pariskunta.Mie taas en ymmärrä, ettei ymmärretä muita vaihtoehtoja. En ymmärrä sitäkään, mikseivät ihmiset tajuaisi, että kyseessä on pariskunta, jos teillä olisi naisen sukunimi yhteisenä sukunimenä, miksi sen pitää olla juuri miehen sukunimi, että kaikki tajuaa, että ollaan pariskunta? Kyllä mun mielestä on järkeä myös siinä, että molemmat pitävät nimensä, kuten sanoit:Sitähän saisi sitten selitellä, vielä kun kerennyt luoda "uraa" omallaan. Nainen ei tänäpäivänä vielä (kait?) joudu selittelemään miksi otti miehensä nimen...Kyllä naisenkin täytyy selitellä, että sukunimi muuttui, kyllä naisenkin jo tehty maine ja ura täytyy koota uudestaan uudelle nimelle ja kuuluttaa, että hei, edelleen täällä on sama nainen, jolla on samat taidot, sukunimi vain on muttunut.Musta vain on niin ärsyttävän patriarkaalista ottaa se miehen sukunimi ja vieläpä niin, että mies painostaa siihen, että otathan sie nyt sen mun sukunimen, koska muuten me ei olla yksikkö, pariskunta, me, vaan me ollaan erillisiä, sinä ja minä. Äh, kyllä kahdella sukunimellä varustettu pariskunta on pariskunta ja yhteinen yksikkö siinä missä muutkin, samannimiset pariskunnat. Ei se sukunimi mitenkään sitä yksikköä mielestäni muuta.Mielestäni sukunimi on sen verran suuri identiteetin osa, että ymmärrän, jos sitä ei halua vaihtaa tai uudistaa, varsinkin, jos sukunimi on erikoinen ja pitäisi vaihtaa tavallisempaan nimeen. Vasta silloin, kun pariskuntaa saa lapsia, kahdesta sukunimestä tulee ongelmia, sillä lasten täytyy olla yhden sukunimen alla, eli silloin täytyy keskustella siitä kumpi sukunimi lapsille annetaan. Muuten en näe kahdessa sukunimessä suuriakaan ongelmia. Jos nainen tai aviomies siitä tekee ongelman, se on sitten sen ongelman tekijän ongelma . Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Mielestäni sukunimi on sen verran suuri identiteetin osa, että ymmärrän, jos sitä ei halua vaihtaa tai uudistaa, varsinkin, jos sukunimi on erikoinen ja pitäisi vaihtaa tavallisempaan nimeen. Vasta silloin, kun pariskuntaa saa lapsia, kahdesta sukunimestä tulee ongelmia, sillä lasten täytyy olla yhden sukunimen alla, eli silloin täytyy keskustella siitä kumpi sukunimi lapsille annetaan. Muuten en näe kahdessa sukunimessä suuriakaan ongelmia. Jos nainen tai aviomies siitä tekee ongelman, se on sitten sen ongelman tekijän ongelma .Olen samaa mieltä. Itselle ainakin sukunimi on nimenomaan identiteettikysymys. Minulle on jo kerran vaihdettu sukunimi, koska vanhempien erotessa äiti vaihtoi meidän lastenkin nimet omalle tyttönimelleen. Isäni, kun ei viitsinyt olla meidän lasten kanssa missään tekemisissä. Olen siis jo kerran (joskin lapsena) totutellut uuteen nimeen ja ehkä tästäkin johtuen oma nimi on iso asia. Siinä vaiheessa, jos lapsia siunaantuu, tästä voi tosiaan tulla "ongelma". Silloinhan tätä nimiasiaa voi miettiä uudestaan, mikäänhän ei estä vaihtamasta sukunimeä myöhemmin! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Mä olen varmaan jäyhä ja kaikkea, mutta omasta puolestani juttu on niin, että kun mennään naimisiin niin otetaan myös yhteinen nimi. Mitä järkeä siinä touhussa muuten olisi?Et taida olla oikein perehtynyt avioliiton juridisiin vaikutuksiin esim. puolison kuollessa. On myös maita, joissa yhteisen sukunimen perinnettä ei ole lainkaan, esim. Espanja ja Islanti - jälkimmäisessähän ei ole sukunimiä ollenkaan. Tästä huolimatta sielläkin ihmiset solmivat avioliittoja. Olisikohan sillä jotain tekemistä vaikka sen kanssa, että saavat olla rakkaansa lähimpiä omaisia noin niin kuin lain edessä? Tämä on sinusta kuitenkin järjetön syy ja sivuseikka? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Mie taas en ymmärrä, ettei ymmärretä muita vaihtoehtoja. En ymmärrä sitäkään, mikseivät ihmiset tajuaisi, että kyseessä on pariskunta, jos teillä olisi naisen sukunimi yhteisenä sukunimenä, miksi sen pitää olla juuri miehen sukunimi, että kaikki tajuaa, että ollaan pariskunta?Viittaatko mun juttuihin? Puhuin omasta puolestani. Tässä tilanteessa en ymmärrä muita vaihtoehtoja. Muiden ratkaisut ymmärrän hyvin - ei haittaa vaikka muut tekisivät toisin. Olen pahoillani jos tämä ei välittynyt tekstistä.Tottakai ihmiset tajuavat että ollaan naimisissa, jos on naisen sukunimi yhteisenä! Pointtini oli se että haluan että on yhteinen nimi muun muassa siksi, ettei tarvitse selitellä. Eh... Eikä tämä ole SE pointti varsinaisesti. (SE pointti on niinkin yksinkertainen kuin että kun ollaan yhtä niin on yhteinen nimi. Simppeliä.)Pakko vielä todeta, että minusta toi ei ole kauhean salliva asenne. Puhun omasta puolestani. Mulle on aivan sama vaikka jengillä olisi kolmiosaiset nimet. Ja vaikka erilaiset moiset molemmilla... Kyllä naisenkin täytyy selitellä, että sukunimi muuttui, kyllä naisenkin jo tehty maine ja ura täytyy koota uudestaan uudelle nimelle ja kuuluttaa, että hei, edelleen täällä on sama nainen, jolla on samat taidot, sukunimi vain on muttunut.No tottakai. Mutta pointti oli se että ihan 100 varmasti naisen kohdalla tilanne ymmärretään ilman sen isompia kalapaliikkeja. Jos mies vaihtaa nimensä, niin siinä se vasta selittely onkin. Näitä on nähty.Mutta: Toi ei ole SE syy. Halusin vaan ottaa moisen pointin esille.Ja jos omaa tilannetta pitää selitellä, niin meillä on niin että mä olen ollut pitkään duunissa ja nimi tunnetaan jo laajasti -> aika tärkeä juttu tässä hommassa. Tuo rahan taloon. Morsian opiskelee vielä. Mutta, kuten sanottu: tämä ei ole SE syy. Tää on varmaan listalla sijalla 574.Musta vain on niin ärsyttävän patriarkaalista ottaa se miehen sukunimi ja vieläpä niin, että mies painostaa siihen, että otathan sie nyt sen mun sukunimen, koska muuten me ei olla yksikkö, pariskunta, me, vaan me ollaan erillisiä, sinä ja minä. Äh, kyllä kahdella sukunimellä varustettu pariskunta on pariskunta ja yhteinen yksikkö siinä missä muutkin, samannimiset pariskunnat. Ei se sukunimi mitenkään sitä yksikköä mielestäni muuta.Ei muuta. Ja kahdella nimellä varustettu pariskunta on ihan yhtä pariskunta kuin muutkin. Olen tasan samaa mieltä.Omalta kohdaltani vain totesin, että minusta tossa ei ole kahta tietä. Tollaisessa perinteessä ei ole mitään pahaa.Ja kuten sanoin, jos olisi joku hyvä syy tehdä toisin niin olisin valmis miettimään asian uudelleen. Se että tälläinen perinne herättää jotain ärsytystä patriarkaalisuudessaan ei todellakaan olisi ollut moinen. Minusta tämä taas on ärsyttävää - pakko tehdä asiat vaikeiksi, koska on mahdollisuus... Hohhoijaa. Tää on taas joku tasa-arvo judanssi...Mielestäni sukunimi on sen verran suuri identiteetin osa, että ymmärrän, jos sitä ei halua vaihtaa tai uudistaa, varsinkin, jos sukunimi on erikoinen ja pitäisi vaihtaa tavallisempaan nimeen.Totta. Ja (IMO) jos miehen nimessä ei ole mitään vikaa (veikkaan että 99% mielestä omassani ei ole) eikä naisella satu olemaan joku kulttuurihistoriallisesti suojeltu nimi (tai jotain vastaavaa) niin minun mielestä sukunimi on senverran iso asia että elämänsä loppuun yhdessä elävän pariskunnan kuuluu olla saman nimisiä. Ja se nyt vaan sattuu olemaan niin, että miehen nimi on vakiinnuttanut paikkansa tässä hommassa - enkä näe syytä miksi meidän pitäisi tehdä toisin.___ ___ ___Mutta anyways, mun pointti oli lyhykäisyydessään se, että jos ei mitään ihmeempää ole suuntaan jos toiseen niin minun mielestä miehen nimi on ratkaisu yhteiseksi nimeksi naimisiin mentäessä. Näin on selkein. Toisekseen mua ei todellakaan haittaa jos muut ovat eri mieltä / päätyvät toisenlaisiin ratkaisuihin. Hyvä että nykyään on mahdollisuus muihinkin vaihtoehtoihin.Ja lopuksi: meillä tämä asia on siis todellakin ihan ok, vaikkei sitä varmaan uskoisi, kun näinkin sovinistisen outoon ratkaisuun päädymme . Eikä siitä tarvinnut vääntää, eikä kääntää. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Mun sukunimisiä Suomessa on ~17 000, eli hyvin yleinen. Nimi tulee isän isän suvusta, josta en ole koskaan tavannut ketään muita kuin isäni, ja hänen siskonsa ja veljensä perheineen, enkä ehkä haluaisi niin kovasti tulla assosioiduksi heihin nimeni kautta. En koe, että identiteettini olisi sidoksissa nimeeni, tai että nimi kantaisi jonkinlaista tunnearvoa. Eikä se ole mitenkään erityisen kauniskaan. Mulle se on vain nimi, ihan ok ja hyvin toiminut, mutta silti vain nimi.Meillä on kummallakin hyvin yleiset etunimet, joten jos päätettäisiin ottaa minun nimeni, kaimoja olisi miehelläkin kiusallisen paljon, mulla niitä on jo nyt. Periaatteessa mies kuulemma ottaisi vaimonsa nimen ihan mielelläänkin, mutta koska mun nimi nyt on mikä on, ei ole niin innoissaan asiasta, ja se on ihan ok mulle. Hänen mielestään paras vaihtoehto olisi pitää omat nimemme, mutta kyllä mä silti aion ottaa hänen nimensä. Miehen mielestä asia on niin, että jos me ollaan naimisissa, niin me ollaan naimisissa, eikä sukunimiasian pitäisi vaikuttaa siihen millään tavalla. Jos ihmiset suhtautuisivat meihin eri tavalla, kun luulisivat eri sukunimien perusteella että ollaan susipari, niin oma olisi häpeänsä. Mä olen periaatteessa aivan samaa mieltä, mutta koska mun nimeni on edelleen se mikä se on, tässä tilanteessa musta paras vaihtoehto meille on ottaa miehen nimi yhteiseksi sukunimeksi. Se on kyllä myös suhteellisen tavallinen, mutta silti sen nimisiä on vain n. 3 000. Ei se ehkä sen kauniimpi ole, mutta ainakin yhden kirjaimen lyhyempi. Ja huomattavasti vähemmän sekaannuksen vaaraa, eikä ainakaan ihan joka taloyhtiössä ole samannimisiä naapureita Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 (muokattu) Pakko vielä tehdä selväksi se, että musta voidaan vallan hyvin olla yhdessä ja naimisissa, vaikka ei olla saman sukunimen alla. Mun tuntuman mukaan MUN tuttavapiirissä ainakin nämä asiat on ratkaistu aika pitkälti ihan siltä pohjalta, että kummalla on kivempi nimi, ja minkälaisia etunimi-sukunimi-yhdistelmiä eri vaihtoehdot tuottavat, ja mikä tuntuu parhaalta. Esim. yhdet ystäväni olisivat pitäneet molemmat omat nimensä, mutta viime metreillä mies päätti, että naisen nimi kuulostaa kyllä paljon hienommalta hänen etunimensä kanssa, kuin hänen oma sukunimensä. Ei kai siinä sen kummempaa.Yksi ystävä on hyvin sukurakas, ja hänellä on hyvin erikoinen nimi, johon hänen identiteettinsä nojaa hyvin vahvasti, eikä siis missään nimessä sitä vaihtaisi. Enkä usko, että antaisi miehenkään sitä ottaa, koska se on hänelle niin intiimi asia, että vaikka kyseessä olisi oma aviomies, se on hänen nimensä, ja hän haluaa pitää sen itsellään. Hankala selittää, mutta tuntuisi kuulemma vähän niinkuin tunkeilulta liian omalle alueelle. Kaksoisnimi miehelle olisi kuulemma hyväksyttävä. Hieman ääritapaus, mutta totta silti.Eräällä ystävällä taas on vähän samanlainen tilanne kuin minulla: Molemmilla on erittäin yleiset etunimet, ja naisen sukunimi äärimmäisen yleinen. Heidän ammateissaan on yksinkertaisesti käytännöllisempää esiintyä miehen hyvin harvinaisella sukunimellä, jolloin samalla alalla ei kilpaile useaa samannimistä henkilöä.Ei näihin mielestäni ole mitään valmista kaavaa noudatettavaksi, vaan jokainen pari tekee oman valintansa. Eikä mun tuntemat miehet, jotka ovat vaihtaneet nimeään, ole omien sanojensa mukaan joutuneet kärsimään asiasta millään tavalla, ja kaikki ovat osanneet suhtautua asiaan luonnollisesti, ilman sen suurempaa numeroa. Samalla tavalla heihin on suhtauduttu kuin niihin naisiin, jotka ovat vaihtaneet nimeään. Muokattu: January 15, 2009, käyttäjä: ipana Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Ei näihin mielestäni ole mitään valmista kaavaa noudatettavaksi, vaan jokainen pari tekee oman valintansa.Jep, veit jalat suustani . Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 Mä olen varmaan jäyhä ja kaikkea, mutta omasta puolestani juttu on niin, että kun mennään naimisiin niin otetaan myös yhteinen nimi. Mitä järkeä siinä touhussa muuten olisi?Et taida olla oikein perehtynyt avioliiton juridisiin vaikutuksiin esim. puolison kuollessa.En varmasti tarpeeksi hyvin. Miten tämä liittyy tohon mielipiteeseeni?Juridiset vaikutukset ei liity nimestä, vaan siitä että henkilöt on vihitty pätevällä tavalla. Tutustu nimilakiin - perintökaari on eri juttu.On myös maita, joissa yhteisen sukunimen perinnettä ei ole lainkaan, esim. Espanja ja Islanti - jälkimmäisessähän ei ole sukunimiä ollenkaan. Miten tää liittyy mihinkään?Tästä huolimatta sielläkin ihmiset solmivat avioliittoja.Jos siellä on tapana, ettei ole sukunimiä niin miten se tähän liittyy? Onneksi sentään solmivat avioliittoja, vaikkeivät sukunimiä pidäkään. Meillä on Suomessa tapana pitää sukunimeä...Olisikohan sillä jotain tekemistä vaikka sen kanssa, että saavat olla rakkaansa lähimpiä omaisia noin niin kuin lain edessä? Tämä on sinusta kuitenkin järjetön syy ja sivuseikka? Mä en oikeasti tajua mitä haet takaa, muttei ole eka kerta. Järjetön syy ja sivuseikka... Nyt puhutaan nimistä, juridinen puoli erikseen.Ja avioliiton tarkoitus ei ole nimikikkailu.Mun mielipide oli se että jos mennään naimisiin ja eletään elämä loppuun yhdessä, niin otetaan sama nimi. Ts. kun ollaan yhtä, niin on yhteinen nimi. Tämä on mun mielipide. Muut saa olla eri mieltä ja ovat ihan yhtä oikeassa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2009 ^ No jopas...Kysymys oli ilmeisesti siitä, että kysyit mitä pointtia aviolittossa on, jos ei oteta samaa nimeä. No, pointtia on siinä, että sitoudutaan toiseen loppu elämäksi (siis ainakin tarkoitus on) ja ollaan toisilleen lähimpiä omaisia lain edessä. Aika vähän se nimi siinä minusta painaa.Minua ei häiritse se, että otatte sinun nimesi, mutta se on outoa, että perinne on ilmeisesti sinulle se tärkein syy juuri tälle ratkaisulle. Ymmärrän kyllä perinteen kunnioittamisen ja yhteisen sukunimen ottamisen, niin meiin teemme, mutta meillä se johtuu siitä, että minä en ole erityisen kiintynyt nykyiseen sukunimeeni, mies sen sijaan on. Minua tökkii tuossa perinteessä sen lähtökohta. Siis se, että vaimoon on lyöty uusi omistajan ja holhoojan leima, kun tuo omistaja ja holhooja vaihtuu isästä aviomieheen. Ymmärrän myös sen, että tahtoo perheelle yhteisen nimen. Minullekin se on tärkeä asia. On kuitenkin aika kohtuutonta, että miehen nimellä on ilmeisesti teidän tapauksessanne etuoikeus perinteen ja jonkin mukamas itseoikeutetun aseman vuoksi. Eli jos muita vaakakupissa painavia asioita (harvinaisuus, kauneus, maineen saavuttaminen omalla nimellä) ei olisi, miehen nimi olisi teillä automaattinen ratkaisu, koska se on miehen nimi?Minusta sen sijaan se, että toisella on vielä opiskelut vaiheessa ja toinen on saavuttanut mainetta ainakin omalla alallaan, on ehdottomasti yksi painava syy jälkimmäisen valitsemiseen tilanteessa, jossa halutaan yhteinen nimi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2009 Kysymys oli ilmeisesti siitä, että kysyit mitä pointtia aviolittossa on, jos ei oteta samaa nimeä. No, pointtia on siinä, että sitoudutaan toiseen loppu elämäksi (siis ainakin tarkoitus on) ja ollaan toisilleen lähimpiä omaisia lain edessä. Aika vähän se nimi siinä minusta painaa.Nimistähän tässä puhuttiin. Eli, mitä järkeä avioliitossa on jos ei olla saman nimisiä? Okei, taas oma mielipide. Minusta olisi todella erikoista mennä naimisiin ja olla erinimisiä sen jälkeen.Jengi käy melkein kimppuun kun kerron oman mielipiteeni... Mun mielipide on ilmeisesti aika outo. Aika kummaa. Sitten taas joku halusi pitää ex-aviopuolisonsa nimen uudessa liitossa. SE on minusta todella outoa, mutta jokainen tekee valintansa itse.Jos muut tekevät niin tai näin, niin mikäs siinä, ei haittaa, en tuomitse. Todella ok. Puhun omasta puolestani.Minua ei häiritse se, että otatte sinun nimesi, mutta se on outoa, että perinne on ilmeisesti sinulle se tärkein syy juuri tälle ratkaisulle.No, perinne ja perinne. En mä tän homman nimeen iltaisin kynttilän edessä rukoile. Tämä nyt vain on minusta ja morsiamesta selkein ratkaisu.Minua tökkii tuossa perinteessä sen lähtökohta. Siis se, että vaimoon on lyöty uusi omistajan ja holhoojan leima, kun tuo omistaja ja holhooja vaihtuu isästä aviomieheen.Kuten sanottu, mua taas tökkii moinen ajattelu myös. En mä ainakaan koe omistavini kumppaniani tai holhoavani häntä. Minusta tällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Paitsi se että nyt kun nimiasia on mahdollisuus vääntää mitenpäin vaan, niin niinhän on pakko tehdä .Ymmärrän myös sen, että tahtoo perheelle yhteisen nimen. Minullekin se on tärkeä asia. On kuitenkin aika kohtuutonta, että miehen nimellä on ilmeisesti teidän tapauksessanne etuoikeus perinteen ja jonkin mukamas itseoikeutetun aseman vuoksi. Eli jos muita vaakakupissa painavia asioita (harvinaisuus, kauneus, maineen saavuttaminen omalla nimellä) ei olisi, miehen nimi olisi teillä automaattinen ratkaisu, koska se on miehen nimi?Ei. En mä tota asiaa ole kehitellyt. Miehen nimi on otettu tässä maassa yhteiseksi nimeksi iät ja ajat. Mä en ole sensorttinen ihminen että jaksaisin tehdä asioista vaikeita. Eli kuten moneen kertaan olen sanonut, minusta toi on lähtökohta. Ja jos on syytä miettiä muita vaihtoehtoja, niin mietitään.Mutta se, on mahdollisuus tehdä toisin, ei ole minulle mikään hyvä syy.Minusta sen sijaan se, että toisella on vielä opiskelut vaiheessa ja toinen on saavuttanut mainetta ainakin omalla alallaan, on ehdottomasti yksi painava syy jälkimmäisen valitsemiseen tilanteessa, jossa halutaan yhteinen nimi.Niin. Nämä on aina tapauskohtaisia juttuja muutenkin.Tuntuu että mun mielipide on nyt monen mielestä väärä. Eikä siinä mitään, ei mene yöunet . Enkä mä edes hiljaa mielessäni ihmettele muita jotka tekevät toisin. Ja kuten sanottu, voisin itsekin tehdä toisella tavalla jos siihen olisi joku hyvä syy. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 18, 2009 Pidämme molemmat omat nimemme. Olisin tavallaan halunnut mieheni ottavan sukunimeni (äidin tyttönimi, johon olen vaihtanut aiemmin, koska äidin puolen sukuni on minulle todella tärkeä, isäni suku ei niinkään), mutta hän ei sitä halua, niin eipä siitä sen enempää. Jos lapsia jostain syystä tulee (ei ole suunniteltu, mutta elämä ei aina mene suunnitellusti), aion kyllä pitää kiinni siitä, että he saavat minun sukunimeni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 18, 2009 (muokattu) Jakkihärkä hyvä, kysyit itse, mitä pointtia avioliitossa on, jos ei oteta yhteistä nimeä. Tätä nyt on vähän vaikea käsittää muuten kuin siten, että sinusta yhteinen nimi on aika keskeinen syy mennä naimisiin ja jos sitä ei tule, ei koko avioliitossa ole järkeä - näin ollen siis esim. islantilaisten avioliitoissa ei tuon logiikan mukaan olisi järkeä. Hassua, että alat heittää tuota "nimilaki on eri asia kuin perintökaari" minulle, kun omasta viestistäsi (että liitossa ei olisi järkeä ilman yhteistä nimeä) sai sen kuvan, että itse et tunne avioliiton juridisia seurauksia lainkaan, vaan että pidät yhteistä nimeä suunnilleen ainoana seurauksena, mikä liitolla on. No Kartio jo tuossa vastasikin osittain minun puolestani. Ja avioliiton tarkoitus ei ole nimikikkailu.Mun mielipide oli se että jos mennään naimisiin ja eletään elämä loppuun yhdessä, niin otetaan sama nimi. Siis eikö nimen vaihtaminen juuri ole nimikikkailua...? Vai tarkoitatko nimikikkailulla jotain muuta? Toisaalta eiköhän tässä jo tullut selväksi itse kunkin ajatuksenjuoksu. Muokattu: January 18, 2009, käyttäjä: Ella Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 19, 2009 Jakkihärkä hyvä Morjensta vaan !kysyit itse, mitä pointtia avioliitossa on, jos ei oteta yhteistä nimeä. Tätä nyt on vähän vaikea käsittää muuten kuin siten, että sinusta yhteinen nimi on aika keskeinen syy mennä naimisiin ja jos sitä ei tule, ei koko avioliitossa ole järkeä Mun miehinen logiikka ei varmaan toimi. Kelailin tämän niin, että tässä ketjussa puhuttiin nimiasiaa ja tähän suoraan liittyen kerroin että minun mielestäni avioliitossa ei ole mitään järkeä, jos ei oteta yhteistä nimeä. Yhtä porukkaa - sama nimi jne. Loogista (kai).Ei tullut mieleenkään että tähän nyt sotkettaisiin kaikki mahdollinen muukin, kun kerran nimistä puhuttiin. Kuten sanottu (myös tietty sinä), juridinen puoli erikseen.näin ollen siis esim. islantilaisten avioliitoissa ei tuon logiikan mukaan olisi järkeä. Okei, tossa oli väärinkäsitys, mutta vastataan silti. Onhan siinä (minun mielestäni järkeä...). Jos siellä on tapana ettei ole sukunimeä, niin eihän tossa ole mitään ihmeellistä.Hassua, että alat heittää tuota "nimilaki on eri asia kuin perintökaari" minulle, kun omasta viestistäsi (että liitossa ei olisi järkeä ilman yhteistä nimeä) sai sen kuvan, että itse et tunne avioliiton juridisia seurauksia lainkaan, vaan että pidät yhteistä nimeä suunnilleen ainoana seurauksena, mikä liitolla on. Tiedätkö mikä tosta tuli mieleen? Pidät minua automaattisesti täytenä idioottina, avioliiton juridiset seuraukset ymmärtänee pääpiirteittäin jo 10 vuotias kersakin (hitusen kärjistettynä, tietysti ). Hyvä että sain nukuttua seuraavana yönä.No, tulipahan tämäkin korjattua. Puhuin ihan puhtaasti nimiasiaa. Ja onko hassua että tokaisee ymmärtävänsä ton offtopicin päälle, jos aletaan paasaan tyyliin 'Et taida olla oikein perehtynyt...'?Ja avioliiton tarkoitus ei ole nimikikkailu.Mun mielipide oli se että jos mennään naimisiin ja eletään elämä loppuun yhdessä, niin otetaan sama nimi. Siis eikö nimen vaihtaminen juuri ole nimikikkailua...? Vai tarkoitatko nimikikkailulla jotain muuta? Kyllä.Tarkoitin juurikin samaa mitä sanomisistasi lainasin: avioliiton tarkoitus todellakin on jokin muu, kuin nimikikkailu.Toisaalta eiköhän tässä jo tullut selväksi itse kunkin ajatuksenjuoksu. Toivottavasti, ei tiedän naisten kanssa voi kummiskaan ikinä olla ihan varma Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 20, 2009 Tästä aiheesta me tullaan miehen kanssa vielä monet kerrat vääntämään kättä. Mä en haluaisi ottaa miehen sukunimeä,enkä mitään hirveetä yhdistelmää.(Molemmilla pitkät nimet ja ääkkös,öökkösiä ja liikaa LL kirjaimia jne...)Mies ei taas tunnu olevan kiinnostunut ottamaan mun sukunimeä.No joo joillekin varmaan selkee juttu,että pidämme omamme,mutta ei.Mä haluaisin,että sit kun meistä nyt oikeesti tulee 'perhe',että sillä perheellä olis sitten se yhteinen sukunimi ja etenkin jos satumme joskus lapsia saamaan niin olis kaikilla yhteinen sukunimi.Äh en tiedä mitä tästä tulee.Mä yritän viimeseen asti muuttaa tuon miehen mieltä..En luovuta ihan heti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 22, 2009 Meillä tilanne on se, etten halua ottaa miehen sukunimeä. Olen aina ajatellut, että sukunimi vaihtuu avioliittoon astuessa, mutta tilanne muuttui tavatessani sulhaseni. En pidä hänen nimestään, joten mielummin jätän vaihtamatta. Hän saa itse valita, ottaako nimeni, mutta minä ja tulevat lapset pysymme omassani. Toinen vaihtoehto meillä oli ottaa täysin uusi sukunimi. Tässä tilanteessa olisin halunnut äitini tyttönimen. Valitettavasti silloin mieheni olisi täysin samanniminen kuin kummisetäni, joten päädyimme hylkäämään tämän vaihtoehdon. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 22, 2009 itse olen pienestä pitäen pitänyt itsestäänselvyytenä että otan mieheni nimen. Ehkä hieman vanhanaikainen ajattelutapa mutta..Tulevan aviomieheni nimi on harvinainen (13 kpl koko suomessa ja kaksi niistä ovat yhteiset lapsemme) mutta jos en pitäisi nimestä niin en missään nimessä sitä ottaisi. Onneksi oma nimeni on äidin edellisestä avioliitosta jäänyt eli ei isäni eikä äitini nimi jonka vaihtamista olen vuosia ajatellut. Joten tässä siis oiva mahdollisuus se tehdä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 2, 2009 Meillä avokkini aikoo ainakin tällä tietoa ottaa minun nimeni.Itse olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka menisin naimisiin, niin nimi pysyy. Pidän nimestäni, ja se on harvinainen (Suomessa on alle 15 ihmistä, joilla on tämä sukunimi), joten senkin vuoksi pidän mielelläni nimestäni kiinni. Päätöstä vielä vahvisti se, etten erityisesti pidä mieheni sukunimestä - se on ihan kiva, muttei sopisi mielestäni minulle.Minulle oli ajatuksena täysi ok, että olemme sitten avioliitossakin miehen kanssa eri nimisiä. Mieheke kuitenkin suhtautuu tähän nimiasiaan vähemmän tunteellisesti kuin minä (köh, köh) ja on sitä mieltä, että olisihan se nyt kiva, että meillä on sama sukunimi, varsinkin sitten, jos lapsia saadaan Niinpä hän on ainakin tässä vaiheessa päättänyt ottaa avioliiton yhteydessä minun nimeni. Olen tästä totta kai todella onnellinen, vaikka olenkin luvannut olla suuttumatta, mikäli hän vielä muuttaa mielensä.Niinpä tässä siis esimerkki siitä, että myös naisen sukunimi voi olla vaihtoehto Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 3, 2009 Avolle mun nimen ottaminen ei ole vaihtoehto, ja ymmärrän sen hyvin, hän pitää nimestään. Mä en suuremmin välitä omasta sukunimestäni (isän isä kuoli hyvin nuorena joten en tunne ketään muita samannimisiä kuin isäni ja sisarukseni, nimeen ei siis liity mitään sukurakkautta) ja vaihdan sen miehen nimeen, musta tuntuu hyvältä että meidän koko perheellä on aikanaan sama nimi. Jos avon sukunimi olisi jokin ihan kamala (esim. Ala-Rakkola, anteeksi vaan kaikille Ala-Rakkoloille) niin pitäisin oman nimeni ja haluaisin sen myös lapsille ja avo saisi itse päättää, ottaisiko mun nimen vai pitäisikö omansa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 4, 2009 Mun ystävistä usea on tehnyt silleen et naisen sukunimi on tullut yhteiseksi nimeksi. Me taas todennäköisesti valitaan suvusta joku kiva vanha nimi yhteiseksi. Onneksi täs on vielä hetki aikaa miettiä miten pulma ratkaistaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 5, 2009 Olisin halunnut meille yhteisen nimen, mutta ainoastaan niin että mies ottaa minun nimeni. Hän ei tähän suostunut, joten ollaan nyt erinimisiä. Miksi en ottanut miehen nimeä tai miksi en edes harkinnut sitä? No en pidä miehen suvusta ollenkaan. Enkä itse asiassa tunne koko isänpuolista sukua, sillä miehen äidinpuolinen suku on riidoissa isänpuolisen suvun kanssa eikä tapaa heitä ollenkaan.. Ja minä taas en tule toimeen tämän äidinpuolisen suvun kanssa... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.