Ei

Onko naisen sukunimi edes vaihtoehto?

416 viestiä aiheessa

Meillä on vielä sukunimen valinta avoinna. Varmaa on, että sama sukunimi meille kyllä tulee, joko minun tai miehen. Meillä on molemmilla melko harvinaiset sukunimet ja pienet suvut, tosin minun on vielä jonkin verran harvinaisempi. Kuitenkaan kummankaan nimi ei ole mitenkään erityisen kaunis, joten valinta ei ole niin selvä.. :grin: Tällä hetkellä ollaan kuitenkin vähän kallistumassa miehen sukunimen puoleen, koska se tuntuu sopivan molempien nimiin ja on ehkä vähän "normaalimpi" kuin oma sukunimeni.. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä on aika vaikea asia, tuossa Woodwomanin kommentissa on ideaa: yhteinen perheyksikkö olisi ihana, se yhteinen nimi postilaatikossa. Minä en kuitenkaan halua luopua omasta nimestäni, se ei ole hirveän yleinen (ei kyllä mikään harvinainenkaan) mutta pidän nimeä kauniina. Miehen nimi on hieman yleisempi ja se ei varsinaisesti ole hänen sukunsa nimi joten mistään jatkumosta ei olisi kyse.. Heitin kyllä ajatuksen että voisihan mies ottaa minun nimeni mutta hän ei ollut asiasta varma.. Voi olla että miehinen ala myös vaikuttaa, moni tuttavapiiristä ovat ottaneet yhteisen nimen, nimenomaan miehen nimen. Mutta tässä on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä asiaa :)

Alunperin minäkin mietin että ottaisin yhdistelmän mutta oma nimeni on jo aika pitkä, joten siitä tulisi hieman hankalaa. Seuraava miettiminen onkin sitten se, kumpi nimi mahdolliselle lapselle!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

missmarymary, itse olen kyllä oikeastaan tosi tyytyväinen siitä, että oma sukunimeni on vähintäänkin yhtä tyhjänpäiväinen kuin miehenikin. :grin: Ettei tarvitse edes pohtia niin kamalasti tätä asiaa. Olisi tosi ikävää vaihtaa "huonompaan" sellaisesta nimeltä, jolla on kaunis soundi tai merkitys. Itse kyllä tiedän, ettei mieheni olisi vaihtanut omaa sukunimeään, koska häntä paljolti kutsutaan sukunimellä melkein kaikissa ympyröissä. Se on melkein sama kuin pitäisi itse vaihtaa etunimeä, ja kutsumanimeeni kuitenkin identifioidun todella paljon voimakkaammin kuin sukunimeeni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä käytiin aiheesta kahden lauseen keskustelu, joka päättyi siihen että kumpikin pitää oman sukunimensä. Liittyi lähinnä siihen että erimaalaiset sukunimet eivät tunnu toimivan erimaalaisen etunimen kanssa yhteen ollenkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tää on aihe mitä olen miettinyt paljon. Olen itse ollut aina suuri yhdistelmä-nimien ihailija, saattaa johtua siitä kun äidilläni on sellainen aina ollut. Nyt on kuitenkin niin, että tulevan puolisoni sukunimessä sattuu jo valmiiksi olemaan se väliviiva, joten en nyt luonnollisesti voi enää kolmatta nimeä ruveta lisäilemään. Ja kyllä harmittaa, vaikka oon tän toki tiennyt jo vuosia, mutta silti.

Omaa sukunimeään ei puoliso suostu vaihtamaan, sillä hänellä on mielestään jo ihan hyvä nimi. Itse olen miettinyt äitini tyttönimen käyttöönottoa tai jopa mummini tyttönimeä, mutta toisaalta haluaisin sen oman perheyksikön mistä täällä on aikaisemmin puhuttu. Missään vaiheessä ei mua kukaan ole painostanut ottamaan puolisoni sukunimeä, päinvastoin oikeestaan ukko itsekkin oli vähän hämillään kun ehdotin asiaa. Nyt kun olen kuunnellut ihmisten kokemuksia nimenvaihtamisesta asia kuitenkin mietityttää. Helpommalla pääsis jos molemmat vaan pitäis omat sukunimensä, nyt en siis enää osaa päättää mitä tehdä. Todennäköisesti vihkipäivänä maistraatissa vaan pimahdan ja päädyn johonkin erittäin jännään ratkaisuun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mäkin haluisin kyllä tollasen "perheyksikön". No, ehkä mies vaihtaa kokonaan mun sukunimeen jos lapsia joskus tulee. Ei kyllä välttämättä niin tule tekemään, mutta ainahan sitä voi haaveilla :girl_smile: Päättäköön itse.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tää on aihe mitä olen miettinyt paljon. Olen itse ollut aina suuri yhdistelmä-nimien ihailija, saattaa johtua siitä kun äidilläni on sellainen aina ollut. Nyt on kuitenkin niin, että tulevan puolisoni sukunimessä sattuu jo valmiiksi olemaan se väliviiva, joten en nyt luonnollisesti voi enää kolmatta nimeä ruveta lisäilemään. Ja kyllä harmittaa, vaikka oon tän toki tiennyt jo vuosia, mutta silti.

Omaa sukunimeään ei puoliso suostu vaihtamaan, sillä hänellä on mielestään jo ihan hyvä nimi. Itse olen miettinyt äitini tyttönimen käyttöönottoa tai jopa mummini tyttönimeä, mutta toisaalta haluaisin sen oman perheyksikön mistä täällä on aikaisemmin puhuttu. Missään vaiheessä ei mua kukaan ole painostanut ottamaan puolisoni sukunimeä, päinvastoin oikeestaan ukko itsekkin oli vähän hämillään kun ehdotin asiaa. Nyt kun olen kuunnellut ihmisten kokemuksia nimenvaihtamisesta asia kuitenkin mietityttää. Helpommalla pääsis jos molemmat vaan pitäis omat sukunimensä, nyt en siis enää osaa päättää mitä tehdä. Todennäköisesti vihkipäivänä maistraatissa vaan pimahdan ja päädyn johonkin erittäin jännään ratkaisuun.

Karolle: laki ei tietääkseni estä yhdistelmänimen käyttöä, vaikka toisessa nimessä olisikin jo väliviiva. Kaasollani oli juuri sama tilanne kuin sinulla ja hän otti yhdistelmänimen. Hauskinta tapauksessa on että myös hänen etunimessä on väliviiva... :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Loistava aihe!

Mä joudun vaihtamaan, en tosin haluaisi. Mutta en halua olla eriniminen kuin mies. Ja lapset ;(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En aio vaihtaa nimeäni. Tiedän, että tämä tulee herättämään ihmetystä ja jopa närkästystä. Olisin ikionnellinen, mikäli mieheni ottaisi sukunimeni, mutta alustavien keskustelujen perusteella en usko näin tapahtuvan. Kurja tilanne, sillä en haluaisi perheen sisällä olevan eri sukunimiä ja mahdollisten lasten ilmestyessä kuvioihin täytyy sitten käydä kädenvääntö kumpi sukunimi heille tulee.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mietittiin kyllä mun nimen ottamista siinä missä miehenkin. Kumpikaan ei pidä omasta sukunimestään, eikä kyllä toisenkaan. Päätettiin sitten ottaa käyttöön ihan uusi nimi, mutta meillä merkkasi se, mistä nimestä pidetään eniten, ei se, kumman puolella se on alunperin ollut. Nyt on miehellä just vaihtunut sukunimi tähän uuteen, mä saan sen sitten käyttööni avioliiton myötä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä en missään nimessä ota mieheni sukunimeä. Pidän oman nimeni ja mieheni vaihtaa, jos haluaa. Mitään pakkoa ei kuitenkaan yhteiselle nimelle ole. Minusta olisi mukavaa, jos mieheni ottaisi minun sukunimeni, koska se olisi yksi askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa tai ainakin yhteiskuntaa, jossa saa ajatella eri tavalla kuin muut. Tietysti olisi myös mukavaa, että koko perheellämme olisi yhteinen nimi, olettaen, että haluamme/saamme joskus lapsia. Olemme kuitenkin sopineet, että naimisiin mennessä mieskään ei vaihda nimeään vaan vasta myöhemmin. Tämä siitä syystä, että mies ei ehtisi saada uutta passia uudella nimellä ennen häämatkaa. Minun nimeni siis on hyvinkin potentiaalinen vaihtoehto.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse en vaihtaisi omaa sukunimeäni vaikka ei se ehkä "hienoimmasta päästä ole", mutta nainen voi tietysti pitää oman sukunimensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaikka minua jotenkin ärsyttää oma sukunimi (tulee kouluajat mieleen ja siitä jotenkin ahdistus, en tiedä :huh: ) niin, jos olisin aiemmissa suhteissa päätynyt avioliittoon olisin sen kummminkin pitänyt. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta en olisi halunnut mitään perus-virtasta sukunimeksi. Oman nimeni on sen verran harvinainen, niin on vaikea kuvitella muita samannimisiä. Nyt aion kuitenkin ottaa miehen sukunimen, vaikka vaara on, että toinen samanniminen tulee vastaan. Mieheni on sen verran vanhanaikainen, ettei nimeäni ottaisi, ainakaan ilman jonkun näköistä taistelua. En sellaista rupea vaatimaan,koska nimeni ei kuitenkaan niin tärkeä itselleni ole.

Mutta eri tilanteessa siis, olisin kyllä oman nimeni pitänyt ja mies olisi saanut tehdä mitä lystää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me varmaan tehtäis yhdistelmänimi jos nimet yhdistettynä kuulostais mitenkään järkevältä. Nyt taitaa mies ottaa minun nimen, se tykkää kun se kuulostaa sen etunimen kanssa niin menevältä. Mutta luultavasti minä vaihtaisin nimeä jos mies päätyiskin siihen ettei halua vaihtaa.

Noihin aiempiin kommentteihin liittyen, eikös yhdistelmänimen voi tehdä myös silleesti että on vaikka Mäki-Kuisma ja Korhonen niin voi ottaa nimeks Korhonen-Kuisma tai Mäki-Korhonen?? Kuinka monella tää on ollu vaihtoehto?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on parhaillaan menossa sukunimivääntö. Minulla on harvinainen sukunimi, enkä halua siitä luopua, mutta haluaisin, että perheellä olisi sama sukunimi. Mies ei ole kuitenkaan kovin halukas nimeään vaihtamaan, kun minun sukunimeni on aika pitkä ja hänen etunimensä on pitkä. Todennäköisesti pidetään kumpikin omat nimemme ja jos lapsia tulee, käymme väännön heidän sukunimestään (joka on tietty minun sukunimeni ;))

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei suostunut edes ajattelemaan mitään muuta sukunimeä kuin omaansa. Minusta olisi ollut kiva keksiä joku ihan oma sukunimi, mutta koska mies nyt on niin ehdoton, niin otan hänen nimensä. Itsellä on sen verran yleinen nimi(sekä etunumi että sukunimi), että otan kyllä ilomielin vähän harvinaisemman sukunimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me päädyttiin miehen sukunimeen, puhuimme kyllä myös minun nimen käytöstä, molemmat haluttiin kuitenkin sama sukunimi ja miehen nimi nyt tulee koska on harvinaisempi ja oikeasti minusta tuntuu, ettei mies olisi valmis omastaan luopumaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille tulee yhteiseksi miehen sukunimi. Puhuttiin kyllä myös minun sukunimen ottamisesta, mutta minun suvussa on jo kaksi sen nimistä kun miehestäni olisi tullut jos hän ottaisi minun sukunimen ja toisaalta minusta miehen sukunimi on hienompi kun omani. Meillä on yhtä harvinaiset sukunimet molemmilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla on itselläni aika perinteinen savolainen sukunimi, miehellä taas lyhyt, ruotsinkielistä alkuperää oleva sukunimi. Eli avokin nimi kuulostaa kyllä "hienommalta", mutta jotenkin tuntuu hölmöltä vaihtaa sukunimeä. Eli näillä näkymin molemmat pitää omansa. Mietittiin kyllä, että jos otettaisiin joku kolmas vaihtoehto.. mutta sen nyt näkee sitten. Mutta uskoisin, että näillä mennään jatkossakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me avioidutaan ensi viikolla ja molemmat pitävät oman nimensä. Keskenämme emme ole tästä juuri edes keskustelleet, minulta kyllä on monta kertaa kysytty että otanko miehen nimen. Mieheltä ei takuulla kukaan ole mahdollista nimenvaihtoa tiedustellut.

Miehen nimi on kaunis ruotsinkielinen, omani ihan perus nen-päätteinen. Tästä syystä lapsella on miehen nimi. Olisin mielelläni laittanut omani, jos se vaan olisi hieman kauniimpi nimi. Mies ei olisi tätä vastustanut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli päivän selvää, että mies ottaa minun sukunimen. Sukunimeni on harvinainen (alle 100 suomessa), miehen sukunimi on yleinen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Toivoisin kovasti sen olevan, koska oma sukunimeni on harvinainen ja mieheni sukunimi on TOP 5 yleisimpien joukossa. Mies ei suostu ajattelemaan nimen vaihtoa, koska hänen egonsa ei sitä kestäisi, että ottaisi naisen nimen.

Jos minä taasen otan miehen nimen, etunimeni yhdistettynä miehen sukunimeen on sama kuin erään laivayhtiön nimi eli ei kiva...

Haluaisin olla perheenä yhtenäinen myös nimen perusteella, mutta en halua itselleni sellaista nimeä, minkä kuullessaan kaikki alkavat vääntää laivavitsejä.

Mies on myös sanonut, että tuleville lapsillemme tulee hänen nimensä, mikä harmittaa, koska olen sukuni viimeinen. Pelottaa myös jättää nimiasia esikoisen syntymään, silloin voi olla muutakin hässäkkää, väsymystä ym., joten olisi hyvä saada tähän ratkaisu jo ennen naimisiin menoa.

Mikä siis neuvoksi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me otamme minun harvinaisen (alle 50) nimeni miehen aloitteesta. Vielä kun saisi miehen sukulaiset lopettamaan asian kauhistelun, heitä on sentään satoja ja suurin osa serkuksista miehiä. Miehen naimattomat siskot ovat ilmaisseet myös närkästyksensä asiaa kohtaan, mutta hehän voivat yhtä lailla pitää oman nimensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies on myös sanonut, että tuleville lapsillemme tulee hänen nimensä, mikä harmittaa, koska olen sukuni viimeinen. Pelottaa myös jättää nimiasia esikoisen syntymään, silloin voi olla muutakin hässäkkää, väsymystä ym., joten olisi hyvä saada tähän ratkaisu jo ennen naimisiin menoa.

Tähän on kyllä pakko kommentoida. Mies on sanonut? Miksi ihmeessä hänen kantansa asiaan olisi merkityksellisempi kuin sinun? Eihän se nyt noin mene.

Mua muutenkin kylmää se, että kukaan antaa toisen sanella miten perheessä toimitaan, välillä kun oikeasti nykypäivänäkin kuulee miehen sanoneen, että naimisiinmennessä vaimon on otettava hänen nimensä. Vaikea ymmärtää tällaista ajatusmaailmaa. (Mainittakoon, että mä otin itse kyllä mieheni nimen, mutta millään tavalla sitä ei multa edellytetty tai edes ääneen toivottu - oma nimeni oli vain niin tylsä, ettei siitä luopuminen haitannut)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään