Otan naisen sukunimen-olenko tossun alla?

[Guest Vierailija]

Myös minä otin vaimoni nimen. Siitäkös isäpappa tykkäsi vanhan ajan kiihkoilija kun on. Mulle tuo nimiasia oli ykshailee ja vaimon nimi on mageempi muutenkin.

Ei nimi miestä pahenna vai miten se meni?

[Miyu]

Kääääh, tuntuu kamalalta lukea tätä kun mies tahtoo ottaa sukunimeni (vihaa omaansa).. Kiva jos tulee maine että on tossun alla, mieheni kun on muutenkin rauhallinen ja hiljainen otus

Itsen en harkitse edes ottavani miehen sukunimeä, koska se ei yksinkertaisesti sovi omaan nimeeni mitenkään ja on vieläpä kaman pitkä

[p1qmyy]

Nimi ei ketään pahenna, ellei joku nimeä! Henk koht ainakaan ei tulis mieleenkään ajatella mitään tossun alla -teorioita, lähinnä tasa-arvoista ja nykyaikaista ajattelua edustava Rohkea mies joka viittaa kintaalla muiden, mahd arkajalkojen ajatuksille tai kommenteille. Piste.

[unsku]

Samaa mieltä kuin p1qmyy! Rohkea ja nykyaikainen mies tulee mieleeni Miksi kaikkien pitäisi tehdä kaikki kuten useimmat muut?

[Guest Carrie]

Siskoni mies otti hänen nimensä ja monien kommentti oli, että "siinäpä äijällä munaa". Asenne ratkaisee. Jos itse häpeilee ja miettii "mitähän muut ajattelee, ajatteleeko ne nyt että oon tossun alla, voi voi..." niin sitten varmaan ajatteleekin. Tehkää tämä ylpeydellä, kuten kaikki muutkin ratkaisunne, niin kellään ei ole varaa kyseenalaistaa (ja jos onkin, niin he kyseenalaistajat tuntevat lopulta itsenne hölmöksi, jos teillä on "munaa" seistä päätöksenne takana ja olla siitä ylpeitä)

[Turmaliini]

Minullekin päin vastoin tulee mieleen, että siinäpä rohkean ja itsevarman miehen teko!  Minusta ei kannata liikaa jäädä ajattelemaan sukulaisten mielipiteitä, teidänhän nimi siinä on vaihtumassa eikä asian pitäisi kuulua heille mitenkään. Voisin kuvitella, että itseäni jäisi kaivelemaan, jos olisimme jo päättäneet minkä sukunimen otamme, mutta päätös täytyisi perua sukulaisten painostuksen vuoksi. Tosin niin ei kyllä tulisi käymään    Kyllä ne sukulaiset siihen tottuvat, ja oikeasti kannattaa miettiä, kannattaako sellaisia sukulaisia koittaa edes miellyttää, jotka välit katkaisisivat noinkin pienen asian takia.

 

Ymmärtäisin tuohtumuksen ehkä, jos miehen sukunimen kantajia on hyvin vähän jäljellä ja nimi on kuolemassa. Mutta harva mies silloin nimeään vaihtaisikaan, yleisin peruste taitaa olla morsiamen sukunimen harvinaisuus/kauneus.

[Renya]

Meillä on ollut alusta saakka selvää, että otetaan mun (naisen) nimi.

Se on ollut meillä suvussa tapana.

[Sylvi]

Naisen sukunimen ottaminen ei mun mielestä automaattisesti voi tarkoittaa sitä, että mies on tossun alla. Ihmisillä on moni syitä vaihtaa sukunimi ja naimisiinmeno on yksi helpoimmista kohdista ajoittaa se. Tiedän miehiä, jotka eivät ole yhteydessä isän puolen sukuun ja oma isä on jollain tapaa etäinen tai ei olla väleissä ollenkaan, jolloin suhde omaan sukunimeen ei ole vahva. Yksi on ottanut käyttöön äitinsä tyttönimen ja muutama on ottanut puolison nimen avioituessa. Myöskään oma mieheni ei pidä sukunimeään (tällä tiedolla) kun menemme naimisiin vaan keksimme uuden. Hänen sukunimellään on myös tietynlainen maine pohjoisissa ja suhteet isän puolen sukuun ja isään ovat varsin kimurantit. Jos oma sukunimeni olisi mitenkään erikoisempi, uskoisin mieheni ottavan mun nimen. Mutta haluan itsekin eroon omasta sukunimestäni (koska olen niitä "Virtasia") enkä halua miehen nimeä juurikin tämän maineen vuoksi.