Nen-nen -päätteiset sukunimet

[eewok]

Mulla oli itsellä aika harvinainen sukunimi(joku 250 kpl) ja miehelläni on yhtä harvinainen. Monet sanoivat että entinen sukunimeni oli kauniimpi, mutta silti päädyin ottamaan miehen sukunimen koska se oli myös harvinainen ja erikoinen ja tärkeintä -- musta avioparilla pitää olla sama sukunimi. Silloin tulee heti kaikille selväksi että ollaan naimisissa. Kummankaan sukunimessä ei oo -nen päätettä ja yhdysnimikin ois kuulostanut tosi kauniilta, mutta musta on kivempi olla vaan yksi sukunimi. Yhdysnimet on aina niin pitkiä ja epäkäytännöllisiä omasta mielestäni. Henkilökohtaisesti en ottaisi yhdysnimeä varsinkaan jos kummatkin nimet loppuis -nen päätteeseen. Kuulostaa musta tosi oudolta.

[Neferty]

-- musta avioparilla pitää olla sama sukunimi. Silloin tulee heti kaikille selväksi että ollaan naimisissa.

Minkä takia kaikkien pitää heti automaattisesti tietää, että olette naimisissa?? Onko se teille jonkinlainen statussymboli?

Ei meillä vain meidän naimisissa olomme periaatteessa kuulu kenellekään mulle kuin meille itsellemme. Riittää täysin että itse tiedämme olevamme naimisissa.

[mutteri]

Minkä takia kaikkien pitää heti automaattisesti tietää, että olette naimisissa?? Onko se teille jonkinlainen statussymboli?

Vastaan omasta puolestani.

Nimenvaihtoon on monta syytä, ja meillä nimi tulee vaihtumaan molemmilla. Mies ilmeisesti tiputtanee yhden mielestään ylimääräisen etunimensäkin pois samalla vaivalla.

Meille on tärkeää, että perheenjäsenillä on sama sukunimi.  Se vain tuntuu siltä, enkä keksi asialle yhtään oikeasti järkevää perustetta (paitsi että nimi mahtuu ovikylttiin paremmin). Onneksi kukin saa toimia, kuten parhaalta tuntuu. Omaan sukunimeeni minulla ei ole mitään ihmeellisiä siteitä ja se on epäkäytännöllisen pitkäkin. Miehellä on sama vika. Kaksoisnimi siis olisi tuplapitkä ja nen-nen päätteinen, mikä minusta olisi todellinen nimihirviö.

Miksi sitten haluan muiden tietävän, että olen naimisissa? Suomessa sillä ei ehkä olisi niin merkitystä, sillä läheiset asiasta tietävät kuitenkin ja tuntemattomille asialla harvoin on merkitystä. Toivon kuitenkin, että näyttävä sormus vähentäisi ulkomailla ei-toivottuja lähentely-yrityksiä. Joillekin miehille kun ei tunnu olevan selvää, missä menee raja kollegojen välisen ystävällisyyden/yhteistyöhalukkuuden ja romanttisen kiinnostuksen välillä. Pitää nyt vielä lisätä, etten ole mikään miestennielijä, vamppi tai uskomaton kaunotar, mutta silti näitä tilanteita on tullut vastaan ihan liikaa.

[Neferty]

Toivon kuitenkin, että näyttävä sormus vähentäisi ulkomailla ei-toivottuja lähentely-yrityksiä.

Hmm, paitsi että eri maissa vihkisormusta pidetään eri käsissä/sormissa.

Saksassa sinkuna asuessani sain useita uteluita "aviomiehestäni". Aikani asiaa ihmeteltyäni tajusin, että oikean käden nimettömässäni killuva kultainen topaasisormus aiheutti nämä kyselyt...

[mutteri]

Hmm, paitsi että eri maissa vihkisormusta pidetään eri käsissä/sormissa.

Tiedän...

Pitäisiköhän tällä perustella miehelle, että paras olisi hommata säihkettä oikeaankin nimettömään varmuuden vuoksi  ;D

No ei, leikki leikkinä. Kyllä se, että perheellä on sama sukunimi, on se tärkein syy, vaikkei sitä osaakaan järjellä selittää. Olen vain niin kyllästynyt naista vonkaaviin miehiin, että haluaisin tulla merkityksi "turha yrittää, olen naimisissa" -leimalla.

[Neferty]

No ei, leikki leikkinä. Kyllä se, että perheellä on sama sukunimi, on se tärkein syy, vaikkei sitä osaakaan järjellä selittää. Olen vain niin kyllästynyt naista vonkaaviin miehiin, että haluaisin tulla merkityksi "turha yrittää, olen naimisissa" -leimalla.

Jos ulkomailla esittelet itsesi Maija Meikäläisenä, niin kuinka toinen osapuoli tuosta tietää että kyse on naima-nimestä eikä sinkusta?

[mutteri]

Jos ulkomailla esittelet itsesi Maija Meikäläisenä, niin kuinka toinen osapuoli tuosta tietää että kyse on naima-nimestä eikä sinkusta?

Ei mistään, mutta siihen siis toivoinkin tuon sormuksen olemassaolon auttavan. Meillä kun ei ole kihlasormuksia.

Ja jos joku silti tyrkyttäytyy seuraan, voin ainakin huomauttaa kylmästi, ettei seura kiinnosta ja että olen sitäpaitsi naimisissa. Nämä tyrkyt kun tuntuvat kuvittelevan, ettei avopuoliso ole kuin hidaste, ja että kyllä heidän charminsa puree. Pahin tapaus soitteli jenkeistä asti perään ja lähetteli lahjoja työpaikalleni (kun en tietenkään mitään henk.koht. yhteystietoja antanut). Ole siinä nyt sitten ystävällinen ihmiselle, jonka kanssa kuitenkin uran puolesta olisi hyvä olla väleissä...  >

[Maukku]

Mulle tulee mieleen se uutistenlukija Ripsa Koskinen-Papunen, jotenkin ärsyttää tuo kaksinkertainen -nen-pääte, mutta kukin valintansa mukaan.

Maukku *jolla myöskin yhdysnimi, tosin kumpikaan niistä ei pääty -nen-päätteeseen*

[Neferty]

Mulle tulee mieleen se uutistenlukija Ripsa Koskinen-Papunen, jotenkin ärsyttää tuo kaksinkertainen -nen-pääte, mutta kukin valintansa mukaan.

Lehdestä luin eräs kerta kun rouva oli Hämäläinen-Korhonen. Kun lyödään yhteen kaksi Suomen melkein yleisintä sukunimeä, niin vähän kyllä kävi mielessä että oliskohan sittenkin kannattanut valkata...

Sitten taas tässä oli juuri telkkarissa pariskunta:

Herra Karhu ja Rouva Salo-Karhu

ja tässä tapauksessa tuo rouvan yhdysnimi oli enemmän kuin onnistunut.

Eli eli... en tiedä. Kukin tyylillään ja ihan miltä itsestä tuntuu.

[Kyllikki-Kaarina]

Poistin täältä vanhan paasaukseni.  

[Guest Miehensä nimen ottava]

Keskustelua on tuntunut herättävän myös se, kumman nimi yhteisille lapsille annetaan. Kerrataanpa siis vielä kerran:

Herra Möttösen ja rouva Meikäläinen-Möttösen lapsista tulee automaattisesti Möttösiä. Vaihtoehtoja EI OLE. Meikäläinen on tässä tapauksessa rouvan HENKILÖKOHTAINEN nimi, jota ei voi siirtää lapsille, koska avioparilla on yhteinen sukunimi.

Mikäli aviopari on herra Möttönen ja rouva Meikäläinen, voivat vanhemmat valita, kumpi sukunimi lapsille tulee.

[Ei]

Olen huomannut sellaisen ilmiön, että täällä naikkaireissa ei saisi ajatella vanhanaikaisesti näistä nimiasioista. Naisen sukunimen tulisi olla tasavertainen vaihtoehto miehen sukunimen ohella perheen yhteiseksi sukunimeksi ja lapsille tulisi harkita myös naisen sukunimeä siinä missä miehenkin nimeä.

Minä voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että minun mieheni ei voisi ikinä harkitakaan minun sukunimeni ottamista tai mahdollisten lasten laittamista minun nimelleni. Myöskään minun vanhempani tai miehen vanhemmat eivät sellaista ratkaisua kovin hyvällä katsoisi. Eli meidän tapauksessamme minun sukunimeni käyttäminen perheen yhteisenä nimenä ei ole mikään vaihtoehto.  

Toivottavasti kukaan ei ole sentään sanonut, että ei saisi ajatella vanhanaikaisesti. Jokainen saa ajatella juuri niin kuin haluaa. Minua ainakin vain kiinnostaa se, miksi on täysin mahdoton ajatus, että yhteiseksi nimeksi ja/tai lasten nimeksi tulisi naisen nimi?

Edit: Pieni tarkennus. Tuolla miksi-ihmettelyllä tarkoitan siis sitä, että onko kyse siitä, että naisen nimi ei ole tarpeeksi arvokas eli että vain mies on kyllin hyvä jatkamaan nimeä? Vai siitä, että se vain on perinne, ilman sen kummempia ajatuksia?

[Guest assi]

Pakko kommentoida vielä tuosta miehen ulkopuolelle jättämisestä... Itse ajattelen niin, että lasten on kiva saada isän sukunimi niissä perheissä, joissa on useita sukunimiä, koska äiti on raskaana, äiti synnyttää, äiti imettää, äiti on yleensä lapsen kanssa kotona vauvaiässä ja ehkä myöhemminkin jne. jne. Eli isä jää väkisinkin vähän toiseksi siinä, niin sitten jos lapsi saisi vielä äidin nimenkin, niin isälle voisi tulla sellainen olo, että on vallan ylimääräinen yhtälössä. Enkä nyt tarkoita, että tuo on ainoa tapa vahvistaa isän ja lapsen välistä suhdetta........ Uskoisin, että tämä ajatus on jollain muullakin kirjoittajalla tässä ketjussa ollut.

Ja tuohon yhdysnimiasiaan sen verran, että en ymmärrä, miksi jonkun tietyn muotoinen yhdysnimi olisi yhtään toista hullumpi - jokainen päättää itse halunsa ja syynsä ja toimii sen mukaan! Rohkeasti vaan kaikenlaisia yhdysnimiä käyttöön, jos se tuntuu parhaalta ratkaisulta. Hauskin näkemäni oli jotain Lehtinen-Lahtinen-mallia, mutta senkin takana varmaan oma tarina ja onnellinen rouva  ;D

[Guest Amanda(Guest)]

Niin mutta vanhempien nimista lapsille siirtyy vain isan puolen nimi, eli Espanjalaiset vain siirtavat "ongelmaa" yhdella sukupolvella.

Totta, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että avioituessaan nainen luopuu äitinsä isänpuoleisen suvun nimestä (käytännössä siis vaarinsa nimestä), ja se lienee paljon vähemmän kivuliasta kuin ensisijaisesti oman perheen nimestä luopuminen.

[huldra]

Jossakin vastauksessa viitattiin ammatillisiin syihin. Tämä painaa hiukan vaa'assa myös omalla kohdallani. Vaikka olenkin vielä opiskelija, olen aiemmin tehnyt opintojeni ohessa oman alani töitä muutaman vuoden ajan. Omalla alallani ei työpaikkoja ole pilvin pimein, joten nimeni on saattanut jäädä joidenkin ihmisten mieleen (siis sellaistenkin, jotka eivät minua varsinaisesti tunne).

Näin minäkin olen ajatellut. Tutuille voi nimenmuutoksesta kertoa, mutta puolituttuja on vaikeampi informoida. Haluan tulla tunnistetuksi, ja yhdistetyksi niihin asioihin, joita olen tehnyt nuorempana. Mulla ei ole mitään erityistä vastaan nen-nen -nimiä. Yhdysnimi kertoo hienolla tavalla ihmisen kuulumisesta kahteen eri viiteryhmään, enkä mä näe mitään syytä miksi nimen välttämättä pitäisi olla tyylikäs. Sinähän sanoit itsekin, että et halua tehdä valintaa estetiikan perusteella.

[Guest Aurora80]

Häiden lähestyessä, mä alan kallistua yhdysnimen puoleen joka tulee olemaan nen-nen. Nyt kun olen sitä aikani katsellut ja makustellut, ei se näytä eikä kuulosta ollenkaan hullummalta. Samaa ovat sanoneet lukuisat ystävät ja muut, joiden kanssa olen asiasta keskustellut.

Vaikka oma nimeni onkin -nen -päätteinen, se on kuitenkin huomattavasti harvinaisempi kuin mieheni sukunimi - eikä mieheni sukunimikään näitä ihan yleisimpiä ole (eli ei tule Virtanen-Hämäläinen -tyyppistä). Mulle omasta nimestä luopuminen tuntuu tosi vaikealta, mutta kuitenkin haluaisin perheellä olevan yhteisen sukunimen - tämä hyvä kompromissi.  Ja yksi syy mullakin se, että mut tunnetaan jo työelämässä tyttönimelläni. Vastaukseni siis on, että nen-nen -päätteinen nimi on ihan hyvä ratkaisu!  

[Guest Emppu(Guest)]

Heips,

Onko kellään käytössä yhdysnimeä, jossa molemmat nimet ovat nen-päätteisiä? Tai mitä mieltä yleensäkin olette tuollaisista sukunimistä. Itse olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kuulostavat jotenkin töksähtäviltä / ei parhailta mahdollisilta vaihtoehdoilta, mutta nyt kun häät lähestyy ja pitäis päättää omasta nimestä, en ole enää niin varma. Miehelläni ihan ok yleinen perussukunimi, oma nimeni harvinaisempi. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys niinkään oman nimeni harvinaisuudesta, vaan siitä, että se on ollut 27-vuotta niin olennainen osa identiteettiäni. Sukumme ei myöskään enää jatku ko. nimellä, koska minulla ei ole veljiä, joten sikäli olisi mukava säilöä sitä mahd. pitkään.

Eli mitä tehdä? Ottaakko miehen nimi, pysyä omalla nimellä (jolloin mahdollisten lapsien siunaantuessa koko perheellä ei olisi samaa nimeä) vai ottaa epäkäytännöllinen -nen-nen -nimi?

:-?

[Fifi]

Mieleen tulee se Ripsa Koskinen-Papunen ja mun korvaan tuo kuullostaa hassulta.

Mun exan sukunimen kolme ekaa kirjainta oli samat kuin oman sukunimeni kolme vikaa ja muutenkin nimet koostuivat suunilleen samoista kirjaimista vaikkakin eri jarjestyksessa, jos olisimme menneet naimisiin (niinkuin tarkoitus oli) niin olisin pitanyt vain oman nimeni silla yhdistelma kuullosti todella hassulta ja omastani en halua koskaan luopua, sen olen tiennyt aina.

Nyt otan luultavasti yhdistelman silla nimet sopivat yhteen erinomaisesti ja ovat tosi erilaiset, miehen nimen konsonantit tuovat sarmaa mun vokaalivoittoiseen 'pehmeaan' nimeen.

[syreeninkukka]

Minun tyttönimeni oli -nen -päätteinen, samoin ex-miehen sukunimi.

Lisäksi molemmat nimet olivat adjektiiveja, joten yhdistelmä olisi mielestäni kuulostanut typerältä.

Otin viimeksi miehen nimen ja otan nytkin.

Minä en koe, että identiteettini olisi sukunimestä kiinni, päinvastoin, koen olevani enemmän samaa perhettä mieheni kanssa kun olemme saman nimisiä.  

[turkinpippuri]

En voi sille mitään, että tavatessani "Koskinen-Papusia" minusta tuntuu, että naisraukka on jäänyt puun ja kuoren väliin. Ei ole halunnut luopua omastaan, eikä mies omastaan ja tuloksena on hassu kompromissi.

[Guest memmuska]

Vähän OT, mutta hassulta kuulostaa myös nimet, joissa on toistoa, tyyliin Lind-Lindfors.

Muoks. Lisään vielä. Minusta tuollaisen nimen sanominen kuulostaa jotenkin änkyttävältä.

[Corinna]

Mä olen asiakaspalvelutyössä, jossa "joudun" päivittäin katselemaan jokaisen porukoiden nimiä. nen-nen- tai -la-la päätteitä ei ole kovin paljoa kyllä liikkeellä ja oma mielipiteesi on, että ne kuulostavat aika hassuilta, sorry...

Tosin mä en muutenkaan ole yhdysnimien kannalla, tunnen liian monta naista, jotka ovat sitten jälkikäteen tiputtaneet sen oman nimensä pois.  

[bohemian]

Kai mä olen joku friikki, kun mun mielestä just esim. toi koskinen-papunen kuulostaa ihan hyvältä  

[Avere]

Keskustelun aloittajalle: Eikö miehesi voisi ottaa sinun sukunimeäsi? Koko perhe saisi saman sukunimen, eikä tarvitsisi kikkailla yhdysnimillä.

[Bebek]

Tämä nyt ei liity aiheeseen, mutta koska täällä nyt on hieman taisteltu, niin kerronpahan (joidenkin järkytykseksi) että omasta perheestäni löytyy 5 eri sukunumeä (kohta 6 ) eikä ole tuottanut ongelmaa kenellekään.. (siinä vaiheessa kun menen naimisiin ja vaihdan nimeni, on jokaisella biologisella perheenjäsenelläni eri sukunimi..)