Miksi otit miehen nimen?

[Annas kun]

^ Meinaat siis että morsian on jo mallia Joki-Puro ja sulhanen Alastaro-Laakso?

Eli jos yhdistelmän ottais niin sitten olis Joki-Puro-Alastaro-Laakso sukunimenä?

Piti tarkistaa

[Kaimaani]

Yllättävän vaikea keksiä perusteluja Mulle on ollut ihan selvää, että otan miehen sukunimen. Olen leikilläni ehdotellut omaa sukunimeäni, mutta ihan todella vaan leikilläni. Ei mulla ole mitään omaa sukunimeäni vastaan, mutta tuntuu luonnolliselta ottaa miehenin nimi. Ei se tunnu musta käytännössä mitenkään suurelta asialta. Enhän minä siitä nimestä miksikään muutu Kaikki yhdistelmäsukunimet taas omasta mielestäni ovat vähän hoopoja, varsinkin, kun meillä molemmilla on ihan tavalliset nimet. Huvikseni olen ehdotellut myös muunnosnimeä, kun molempien sukunimet loppuu -la. Esim Kumpula ja Ketola = Kumpuketola Mutta jälleen, todellakin vain huvikseni.

[Vintage13]

^ Meinaat siis että morsian on jo mallia Joki-Puro ja sulhanen Alastaro-Laakso?

Eli jos yhdistelmän ottais niin sitten olis Joki-Puro-Alastaro-Laakso sukunimenä?

Piti tarkistaa

Kyllä, juuri näin!

[Guest Guest]

Olen aina halunnut perheelle saman nimen. En ollut erityisen kiintynyt sukunimeeni, joten saatoin sen hyvinkin vaihtaa pois. Mutta olin aina ajatellut, että en haluaisi nimekseni kuitenkaan mitään kovin yleistä kuten Virtasta tai Korhosta tai vastaavaa (anteeksi nyt kaikki Virtaset ja Korhoset),joten olin varautunut siihen, että saattaisin kuitenkin pitää oman tyttönimeni. No, tulevan sulhoni kanssa ei tarvinnut kuitenkaan ruveta sukunimen yleisyyden kanssa pähkimään, sillä se on harvinainen, hyvin harvinainen ja vissiin suojattukin nimi Suomessa. Joten totesin, että ilman muuta otan mieheni nimen. Sitä paitsi se myös kuulostaa kivalta oman etunimeni kanssa.

[Guest tanjaana]

Tässä syyt miksi haluan ottaa miehen sukunimen:

• Haluan meille yhteisen sukunimen, koska tykkään että perheellä on yhteinen nimi. Siltikkin vaikka meidän perheessä ei ole lapsia.
  
• Miehen sukunimi sopii etunimeeni
  
• Perinne
  
• Ei tunnesidettä omaan isältä saatuun sukunimeen eikä paljoa isän sukuun ylipäätään.
  
• Mies ei halua vaihtaa omaa nimeään.
  
• Yhdysnimistä en tykkää eikä meidän nimistä sellaista saa mitä vois edes vaihtoehdoksi ajatella.
  

Meillä tätä asiaa ei siis tarvinnut sen kummemmin miettiä. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan vaihtaa omani ja mies sanoi et voin tehdä mitä haluan, mutta hän ei nimeä vaihda, enkä häneltä olisi sitä halunnutkaan.

[Guest Tilda]

Olen aina halunnut perheelle saman nimen. En ollut erityisen kiintynyt sukunimeeni, joten saatoin sen hyvinkin vaihtaa pois. Mutta olin aina ajatellut, että en haluaisi nimekseni kuitenkaan mitään kovin yleistä kuten Virtasta tai Korhosta tai vastaavaa (anteeksi nyt kaikki Virtaset ja Korhoset),joten olin varautunut siihen, että saattaisin kuitenkin pitää oman tyttönimeni. No, tulevan sulhoni kanssa ei tarvinnut kuitenkaan ruveta sukunimen yleisyyden kanssa pähkimään, sillä se on harvinainen, hyvin harvinainen ja vissiin suojattukin nimi Suomessa. Joten totesin, että ilman muuta otan mieheni nimen. Sitä paitsi se myös kuulostaa kivalta oman etunimeni kanssa.

Kaikki sukunimet ovat nykyään "suojattuja" Suomen lain mukaan - mitään erillistä listaa "suojatuista nimistä" ei ole. Toisin sanoen mitään nimeä ei voi tuosta noin vain ottaa itselleen, ellei kuulu sennimiseen sukuun jommankumman vanhemman kautta tai mene naimisiin sennimisen henkilön kanssa. Tämä koskee siis yhtäältä Virtasia ja Korhosia kuin toisaalta aatelisnimiäkin.

[Guest mollamalla]

Mä vasta pähkäilen tän asian kanssa.

Olen kallistumassa siihen, että ottaisin miehen nimen, sillä lapsillamme se nimi jo on. Eli minäkin saisin saman nimen sitten.

Toisaalta tuntuu jotenkin oudolta muuttaa nimeä. Olenhan kulkenut tietyn nimisenä koko tämän astisen elämäni...

Vaikka minullakaan ei varsinaisesti ole mitään erityistä tunnesidettä omaan nimeeni, niin en kyllä tiedä onko minulla sellaista miehenkään suvun nimeen. Loppujen lopuksi tunnen kuitenkin sen suvun historian paljon huonommin kuin omani...

Tämä on niin vaikeaa....

[Marakatti]

Minulle on itsestäänselvyys, että otan mieheni sukunimen. Yhteinen sukunimi kuuluu yhteiselle perheelle, kun jaetaan yhteinen elämä.

[oui-je-le-veux]

Oon kyllä aina tykännyt kauniista ja erikoisesta sukunimestäni, mutta täällä missä asun (ja jopa Suomessakin) se tuottaa aina paljon ongelmia. Mieheni sukunimi taas on lyhyt, helppo ja kansainvälinen, joten tulee sopimaan meidän perheelle paljon paremmin kuin oma erikoinen ja pitkä sukunimeni

Ja meille kummalekin oli tärkeää, että häiden jälkeen oltaisiin samalla sukunimellä kun nyt sitten ihan oikeasti perhettä ollaan.

Kaksoisnimi on se yleisin vaihtoehto mitä täällä suositaan, mutta minua se ei oikein innostanut, koska nimestäni olisi siten tullut julmettoman pitkä

[kivitasku]

Mäkin ottanen mieheni sukunimen. Tykkään kyllä omasta harvinaisehkosta sukunimestäni, miehen sukunimellä mulla olisi kaimoja, nyt olen uniikki Mulle yhteinen sukunimi on ehdoton, avioero- ja uusperheissäni kun oli sisaruksia kolmella eri sukunimellä. Haluan meidän perheelle yhden yhteisen nimen. Miehen sukunimi on yleinen, mutta lyhyt, ja sopii molempien etunimiin. Mun sukunimeni kanssa miehen nimi kuulostaisi mielestäni pikkuisen juntilta..

[Carnation_]

Mieheni sukunimen ottaminen on aina ollut minulle kai itsestäänselvyys, mutta onhan siihen toki syitäkin. Halutaan olla saman nimisiä, kun meistä tulee "virallisesti perhe". Ollaan myös seurusteltu sen verran pitkään (11v) että jos en nimeänikään muuttaisi niin näkyvää muutosta ei avioituminen toisi, vaikka en nyt tarkoita, että siksi mennään naimisiin. Miehen sukunimi on alkaa samalla kirjaimella kuin omani ja loppuu samalla tavalla, joten muutoskaan ei ole suuri. Yhdysnimeä en ole ikinä halunnut, ja meillä ei ole syytä samankaltaisten sukunimien (joista kumpikaan ei harvinaisempi kuin toinen) vuoksi siihenkään miksi mies vaihtaisi. Oli helppo päätös.

[stomp]

Sanoin aina, että pidän oman sukunimeni, jos miehen ei ole harvinaisempi (oletuksena taustalla, että näin ei käy).

Avioituessamme minun nimeä oli 26 ja miehen nimeä 9, joten peli oli selvä

[viccy]

MInulle oli tärkeää että meillä on sama sukunimi kun olemme nyt samaa perhettä. Lapsia ei vielä ole, mutta kun/jos niitä tulee, niin on helpointa kun olemme saman nimisiä. Pidin kyllä kovasti omasta sukunimestäni, ja minua usein tietyissä harrastuspiireissä kutsuttiinkin sukunimelläni tai siitä kehitetyllä lempinimellä, joten vaihto tuntui hieman oudolta. Mies kuitenkin totesi, että minä saan valita minkä nimen haluan, hän pitää omansa. Tämä oli minulle ihan ok, ja minun etunimeni sopii paremmin hänen sukunimeensä kuin toisin päin.

[MeOllaanNe]

Mä (sikälii että naimisiin menemme siis..) kyllä otan ilmanmuuta miehen nimen, vaikka olen jo kertaalleen tuon ruljanssin käynyt.. Syy ehkä siinä, etten ole koskaan liiemmin pitänyt omasta nimestäni ja miehen kanssa samannimisenä oleminen luo kuitenkin sellaisen yhteenkuuluvuuden siteen.

[Nanna93]

Oon sen verran vanhanaikainen, että se oli aika selviö. Lisäksi saadessani vihdoin ehjän ydinperheen, haluan, että myös sukunimi sitoo meidät yhteen. Oma sukunimi ja miehen sukunimi sopii etunimeeni molemmat nätisti, joten senkään puolesta ei tarvinnut asiaa juuri miettiä.

[hansQ]

Haluan että meillä on koko perheellä sama sukunimi, tyttömme on jo kastettu isänsä sukunimelle. Miehen sukunimi on myös kauniimpi ja harvinaisempi, ja muutenkin päähän on istunut aika lujasti se perinne, että näin kuuluu tehdä

[Jon_]

Aion ottaa miehen nimen, koska minulla ei ole omaani kovin suurta tunnesidosta, eikä sen puolen sukuun varsinkaan. Omani on vähän outo ja hankala ja kohtuullisen harvinainen, mutta niin on miehenikin nimi, ja se on kauniimpi mielestäni. On myös helpompaa, kun kummallakin on sama nimi. Hetken kyllä pohdin miten nimenvaihto voi hankaloittaa uraani, kun nimeni on työpiireissä kansainvälisesti tunnettu. Toki sen hetken pohdittuani totesin, että eiköhän se uusikin sitten tunnetuksi tule.

[moose]

Meillä yhteinen sukunimi oli selvä valinta. Myöhemmin lapsia hankkiessa on kuitenkin niin paljon yksinkertaisempaa kun koko perheellä on sama nimi. Minulle on aina ollut jotenkin itsestäänselvyys, että otan mieheni sukunimen, kun taas mies sanoi, ettei ikinä oppisi käyttämään uutta nimeä. Meille siis helppo valinta!

[HeiMo]

halusin yhteisen nimen, mies ei halunnut minun nimeä. Myös lasten kannalta helpompi.

[annaliisa007]

Naimisiinmeno on myös perinteitä ylläpitävää joten miehen nimen ottamisen voi samalla tavalla katsoa olevan perinteiden ylläpitämistä.

[Tipsis]

Naimisiinmeno on myös perinteitä ylläpitävää joten miehen nimen ottamisen voi samalla tavalla katsoa olevan perinteiden ylläpitämistä.

 

Paitsi että miehen nimen ottaminen EI ole Suomessa perinne, vaan typerä laki vuosilta 1930-85:

 

Suomalainen vanha tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Tämä muuttui vasta vuonna 1930. Juridisesti aviovaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä siis vasta silloin-- Pakko poistui vuoden 1985 nimilaissa. (lähde)

[viivimatleena]

huh onpas meno ollut joskus rankkaa, nimikin lain velvoittama

 

Me päädyimme miehen sukunimeen. Meillä on lapsia joilla on jo kyseinen nimi, joten säästääksemme ylimääräisiä nimirumba sessioita erilaisissa toimistoissa koimme olevan helpompaa, että minä muutan  nimeni samaksi mikä muulla perheellä jo on    Jos meillä ei vielä olisi lapsia, olisin ehkä saattanut yrittää kääntää miehen pään ja suostutella hänet ottamaan minun nimeni

[Adiela]

Tulen myös ottamaan miehen sukunimen. Oma sukunimeni on niiin järkyttävän yleinen, että sitä löytyy vähän jokatoiselta. En myöskään koe siihen sukunimeen mitään yhteyttä, minusta etunimi sukunimi yhdistelmäkin on jotenkin kökön kuuluinen. Miehellä on harvinainen sukunimi joka mätsää paljon paremmin oman nimeni kanssa. Mistään yhdistelmä nimistä en tykkää, kun meidän kummankin sukunimet on niin pitkät ja oma etunimenikin on vielä pitkä. Tulee vähän turhan haastava nimi 

[petosieni]

Otan miehen nimen, koska se on pahuksen hankala tavata, ääntää ja kirjoittaa. Lisäksi se on soinniltaan kummallinen ja järkyttää ulkomaalaisia. Ja näyttää koristeelliselta, kun sen kirjoittaa kaunolla (aloitin harjoitukset heti ensi tapaamisen jälkeen).

[Loirle]

Minulle on ollut aina itsestäänselvyys että otan tulevan aviomieheni nimen, ihan jo siksi että avioeroperheessä kasvaneena haluan helpottaa omian tulevien lasteni elämää sillä että kaikilla on sama sukunimi. Nyt kuitenkin kun tosipaikka on edessä, piti asiaa miettiä kahdsti, koska isänpuolen sukuni ei jatku enää jos vaihdan nimeni. Myös siskoni on aikeissa ottaa miehensä nimen. Yhdysnimi molempin sukunimestä olisi hankala, eivätkä nimet oikein soinnu kauniisti yhteen. Mieheni myös toivoo että ottaisin hänen nimensä, ja siihen ratkaisuun tulen päätymään vaikka tiedän että se on isälleni iso pettymys.