Anniina

Kuinka moni ottaa yhdysnimen?

108 viestiä aiheessa

Oletteko te muut ajatelleet ottaa yhdysnimeä? Minä olen tullut siihen tulokseen, että yhdysnimi taitaa olla ainoa vaihtoehto. Haluan pitää oman sukunimeni, mutta haluan myös, että minulla on sama sukunimi mahd. tulevien lasten kanssa  :) Yhdysnimestä tulee 14 kirjaiminen, joten ei sentään aivan mahdottoman pitkä, onneksi  :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen kans ajatellut, että yhdysnimi olis hyvä vaihtoehto. Tosin oman tän hetkisen sukunimen vaihdan luultavasti äidin tyttönimeen ja sen perään sitten miehen sukunimi. Kirjaimia tulis yhteensä 14. Vielä en ole lopullista päätöstä kuitenkaan tehnyt...  ???

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä otin yhdysnimen. Käytännössä kyllä käytän vain vanhaa nimeä, johtuisko siitä että kukaan ei muista että mun nimi on muuttunut :) Muttakun en jaksa sitä pitkää litanniaa aina luetella kun vaikka soitan jonnekin. Oma sukunimi+miehen= yhteensä 21 kirjainta.

Mutta on tässä hyviäkin puolia... aina löytää pitkästä nimilistasta nimensä heti, kun se on se 5 senttiä pidempi nimi kuin muilla ;-)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulle tullee yhdysnimi myös - en ole ihan 100% varma, mutta melkein. Nimestä tulisi 11-kirjaiminen (plus se väliviiva), eli ei edes kamalan pitkä. Arkikäytössä käyttäisin kuitenkin pelkästään omaani eli esim. vastaisin puhelimeen ja esittelisin itseni vain omallani, en myöskään aio muuttaa allekirjoitusta. Virallisissa yhteyksissä toki olisi yhdysnimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulle tulee myös yhdysnimi. Nimet sointuvat suht hyvin yhteen. Omani on sen verran harvinainen etten halua siitä luopua. Yhteensä tulevassa nimessäni on 14 kirjainta!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä EN ota yhdysnimeä... tulisi nimittäin väliviivallinen etunimi ja yhdyssukunimi välien ja väliviivojen kanssa yhteensä 30 merkkiä.  :o Elikkä otan miehen sukunimen, niin lyhenee se omakin nimi silloin 6:lla kirjaimella. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heips!

Minäkään EN ota yhdysnimeä. Meillä on ollut jopa ajatuksena että vaihtaisimme molemmat sukunimeä...  :)mutta taidetaan päätyä miehen sukunimeen. ???

Molempien sukunimet ovat nimittäin "perisuomalaisia"  nen-päätteisiä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä soudan ja huopaan näiden sukunimiasioiden kanssa parhaillaan, onneksi tässä on vielä melkein 5 kuukautta aikaa pähkäillä. Olen jo 11-vuotiaana (siskoni meni tuolloin naimisiin ja otti yhdysnimen, kun miehen sukunimi on kolmen yleisimmän joukossa Suomessa) päättänyt, että jos (ja kun) menen naimisiin, otan yhdysnimen. Sen jälkeen olen useammin kuin kerran kuullut siskoni tuskailevan, kuinka hankalaa on, kun on niin pitkä (14 kirjainta+väliviiva) sukunimi, kukaan ei kuulemma jaksa esiteltäessä kuunnella nimeä loppuun asti ja suurin osa posteista yms. tulee edelleenkin joko tyttönimellä tai miehen sukunimellä. Myös veljeni vaimo, joka otti yhdysnimen (koska oma nimi on erittäin harvinainen), on sittemmin ruvennut käyttämään pelkästään miehensä sukunimeä kaikissa "ei-niin-virallisissa" yhteyksissä. Sulhasellani on myös varsin harvinainen sukunimi (vaikkei omanikaan mikään yleinen ole), joten sen puolesta voisin hyvin ottaa sulhoni nimen. Toisaalta en kyllä raaskisi ihan täysin luopua omastanikaan, mutta yhdysnimestä tulisi kyllä aika pitkä, 17 kirjainta+väliviiva, ja sukulaisten kokemukset ovat osoittaneet, että aikaa myöten pitkään nimeen kyllästyy. Ja sulhanen toivoo minun ottavan hänen nimensä, ja vähän aikaa olinkin jo ihan varma asiasta, mutta.... ??? ??? ??? Huoh! Onpa tämä vaikeaa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hei,

Minäkään EN ota yhdysnimeä  :)

Alusta asti on ollut selvä, että kun menen naimisiin otan miehen nimen, sillä oma nimeni ei ole mikään erityisen kaunis tai erikoinen, enkä ole itse asiassa siitä edes koskaan pitänyt. Saan myös tavata sitä aina puhelimessa keskustellessani, vaikkei se vaikea olekaan.

Sulhon nimi on sitten toisaalta erikoinen, eikä siis poista tuota tavaus-asiaa, eli jatkossa saan varmastikin tavata nimeni usein ja nimi tulee olemaan myös pidempi.

Jotenkin on vain aina ollut itsestään selvää, että otan mieheni nimen, enkä ole asiaa pahemmin edes miettinyt.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jokainen tekee niin kuin tykkää, mutta mun mielestä nuo kaksiosaiset nimet on aika mauttomia tyyliin Virtanen-Karjalainen yms. Eihän nyt useinkaan ole noin tavallisista nimistä kyse, mutta kuitenkin. Vain erittäin harvoissa tapauksissa nimestä tulee kaunis, selkeä ja ymmärrettävä. Ihmettelen myöskin valintaa miksi päätyy ko. ratkaisuun, mutta kuten sanottu jokainen taaplaa tyylillään.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on hiukan monimutkainen tapaus. Kun menimme naimisiin otin mieheni nimen. Kuitenkin erinäisten tapausten jälkeen nimeni muuttui muutaman vuoden naimisissa olon jälkeen kaksiosaiseksi, eli otin käyttöön tyttönimeni. Käytännössä esittelen itseni aina mieheni nimellä, koska se on paljon lyhyempi ei kaipaa selittelyjä ja kerkesin siihen jo niin hyvin tottumaan. Mutta olen kuitenkin sen verran ylpeä omasta tyttönimestäni, että en yhtään pane pahaksi vaikka joudunkin kirjoittamaan sen 14 merkkisen sukunimen. Vähintäänkin yhtä ylpeä olen siitä, että saan käyttää mieheni sukunimeä ... että otappa tuostakin sitten selvää   ::) ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä otan yhdysnimen. Omani on lyhyt 5-kirjaiminen ja miehen 7-kirjaiminen NEN-päätteinen. Eli ei tule yhteensä kuin 12 kirjainta. Ei siis pitkä olleskaan. Oisin ollut valmis kirjoittamaan pidemmänkin rimpsun!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itselläni on outo sukunimi jota olen joutunut tavaamaan koko pienen elämäni ajan...Mieheni nimi on myös harvinainen ja aika pitkä tulisi varsinainen soppa jos ne yhdistäisi. Toisaalta on tosi haikea ajatus luopua omasta harvinaisesta nimestä, mutta kuten sulhon serkku sanoi "onhan se os. nimi sitten siellä hautakivessä" !!  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Herranjumala, naiset lasketteko te ihan-ihan oikeasti kirjaimia ???

:D

Mä en miettinyt asiaa sen kummemmin, halusin pitää oman nimeni mukana, sillä on aikasta erikoinen ja olen sen takia joutunut 'kärsimään' koko peruskouluajan... Nyt sitten tuskittelen ylipitkän ritiramssuni kanssa. Pankkikorttikuitteihin pitää kirjoittaa vaan  I-N kun ei koko satsia saa mahtumaan mitenkään ja puhelimessa toimin tyttönimelläni, koska koko satsi olisi äärimmäisen hankala.

Töissä moni luuli mun menneen naimisiin vasta hetki sitten, kun käyntikortissa lukee koko nimi, mutta taas työhuoneen ovella on tyttönimiversio - kokonainen ei siihen olisi mahtunut...

Eli toisaalta, alkuhuudahduksestani huolimatta, laskekaa ihmeessä ne kirjaimet. Tää mun nimikohellus alkaa nimittäin muistuttaa jo huonoa farssia...  :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä puolestani luovuin omasta tosi harvinaisesta         (7 kpl!!!!!) ja kauniista tyttönimestäni noin kuukausi sitten ja nyt olen alkanut totutella miehen melko tavalliseen nen-päätteiseen sukunimeen. Tällä hetkellä päätös tuntuu oikealta ja toivottavasti tulevaisuudessakin lasten myötä tunne senkun vahvistuu  ;)

Tuntuu muuten kivalta, kun ovessa lukee enää vain yksi nimi!  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki,

minulla on ollut koko ikäni yhdysnimi (pitkä tarina, kerron joskus miksi) ja jos nyt haluaisin ottaa oman sukunimeni lisäksi tulevan vaimoni nimen, niin tulisiko siitä esim. viita-Mattila-Huovinen ...?  Vai onko se ollenkaan mahdollista? :o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oon itse tässä 27 vuoden aikana ehtinyt kiintyä omaan sukunimeeni varsin paljon. Meillä on aika pieni suku ja sukunimi on harvinainen, mutta toisaalta niin on sulhollakin.

Tässä ollaan mietitty yhdysnimeäkin, mutta se ei ehkä kalskahda ihan niin korskealta, koska kun sen kääntää toisin päin niin siitä tulee tyyliin 'Penttilä-Hilkuri' -> 'Hinttilä-Pelkuri'.   ;D

No, täytyy varmaan keksiä joku oma ja ihkauusi nimi, tai tehdä niinkuin vanha ystävämme Matti Nykänen ja ottaa yhteiseksi sukunimeksi Paanala...

Terveisin

H. Paanala

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhdysnimi tulee. Tosin mies ei ole kyllä asiasta yhtä innostunut (hän haluaisi molemmille saman nimen). Mutta mun nimi = mun päätös! Ainakin toistaiseksi...  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä (häihin aikaa 5kk) vahvoilla on vaihtoehto että molemmille saman yhdysnimi, rouvan nimi ensin (5 kirjainta) ja väliviivan jälkeen herran (7 kirjainta).

Olisin muuten ehdottomasti pitänyt oman nimeni, etu-sukunimiyhdistelmäni on harvinainen. Kaikista todennäköisyyslaskelmista huolimatta pääkaupunkiseudulla on toinen samanniminen ihminen, joten joka paikassa (lääkäriasema, HKL, kirjasto, etc) joutuu antamaan toisen nimensä tai syntymäpäivänsä erottuakseen tästä toisesta samannimisestä henkilöstä.

Eli taustalla on erottuminen tästä toisesta samannimisestä.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on kaksoisnimi ja oon ollut tosi tyytyväinen. Nimi on sikapitkä, mutta haluan sen silti olevan näin. Kaikkeen tottuu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen aina ajatellut, että minä en ikinä ota yhdysnimeä. Eihän siinä ole mitään tyyliä.

Nyt olen kuitenkin päätymässä yhdysnimeen. En halua luopua omastani, mutta toisaalta haluan miehen nimen ja että koko perheellä olis tulevaisuudessaa yhteinen nimi.

Miellä on kummallakin harvinaiset nimet ja aika vaikeat, joskin kirjoitusasultaan ihan suomalaiset nimet.

Tiedän, että joudun tavaamaan tulevaa yhdysnimeäni jatkuvasti (onneksi töissä nimi lukee rinnassa, lukekoot siitä jos eivät kuule), mutta olen kyllä tavaamiseen jo saanut tottua omankin nimeni osalta, joten mitään uutta se ei tule olemaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on sekä etu- että sukunimi väliviivalla, yhteensä 27 kirjainta. Eikä kyllä harmita yhtään  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen harkinnut yhdysnimeä. Haluaisin että perheellä on sama nimi, mutta tuntuu haikealta luopua omasta nimestä; miehen nimi on kumminkin kivampi kuin omani. Jotkut teistä siis käyttävät tyttönimeään ns. epävirallisemmissa tilanteissa - miten siihen sopeutuu, että sukunimi ja sen käyttö eivät olekaan enää absoluuttisen selkeitä juttuja?

Ja sanotaan vaikka, että tyttönimeni on Vesanto ja miehen nimi on Nilkiä. Voisiko meillä lukea ovessa vaan Nilkiä vai pitäisikö siinä seistä Nilkiä Vesanto-Nilkiä? Jälkimmäinen olisi aika hölmö ::).

muok. Myös Vesanto-Nilkiä Nilkiä olisi hölmö.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ota yhdysnimeä, kun siitä tulisi niin pitkä. Sukunimeni on harvinainen, sulkilla ei ole kovin yleinen, mutta kuitenkin 1000 kertaa yleisempi kuin minulla. Pienenä jo päätin, että vaihdan sukunimeni, jos vastaan tulee kauniinpi tai harvinaisempi. Eipä ole näkynyt, joten minä en vaihda sukunimeä. Toivottavasti sulkki ottaa minun nimeni :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan yhdysnimen ja ihan jo siitäkin syystä, että minulla on samanniminen kaima Suomessa, vaikkei mikään yleinen nimi olekaan. Olempa sitten ainakin ihan uniikki  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään