Asenteesi hääleikkeihin?

[Guest Anna-Elina]

Ja jos koko ajan leikitään, ni eihän sitä ehdi edes jutella vieraiden kanssa.

Totta! Ei ole kovin mukavaa, jos syöksytään ohjelmanumerosta toiseen, etenkin jos ne ovat yleisön osallistumista edellyttäviä. Vaikea selittää, mutta siinä tulee sellainen "suorittamisfiilis" ja tuntuu, ettei saa olla hetkeäkään rauhassa. Hmm  :-/ noin sanottuna kuulostaa rumemmalta, mitä oikeasti tarkoitan, mutta meinaan vain, että olisi hyvä muistaa jättää aikatauluun vapaata seurustelua ja pelivaraa. Myös Nightfall sanoi hyvin: ei muissakaan juhlissa ole vieraita viihdyttävät näytösohjelmanumerot pääosassa.

[Minttu06]

"Leikkiminen on myös sen vuoksi inhottavaa kun niiden aikana pitää istua vaan pöydässä paikallaan ja olla hiljaa (ja näyttää siltä että leikit olisivat kivoja katsella). Minusta sellaiset häät olisivat ihanat joissa ruokailu ja kahvi hoidettaisiin mahdollisimman pian pois alta ja aloitettaisiin ne varsinaiset juhlat eli tanssiminen ja juominen (en tarkoita mitään hirveää ryyppäämistä). Olen nyt useammat häät käyneenä havainnut että häät ovat toisaalta tylsimpiä  juhlia joita tiedän, monesti se on vaan yhtä odottelua ja niiden ohjelmien seuraamista.

[Fiorentina]

Yksi esiintymiskammoinen täälläkin ja vaikka noita leikkejä on ihan hauska seurata vierestä, on se vaan tuskaa odottaa ketkä JOUTUVAT tulevaan leikkiin seuraavaksi esiintymään... Nouskoon ne hikikarpalot ja sydämentykytykset jostain muusta sitten mielummin  

[Guest dulcet]

Mistään pikkutuhmista nolausleikeistä en tykkää minäkään, mutta muuten olen kyllä aina häissä pitänyt näistä ohjelmanumeroista. Uusia hääleikkejä saisi kyllä keksiä...

[zife]

Olen itse nuoruusaikaiseen ujouteeni nähden hämmentävän leikkimielinen ja innokas esiintyjä, ja siksi kyllä mielelläni leikkisin niin omissa kuin muidenkin häissä. Mutta useimmat muut eivät tunnu haluavan leikkiä ja silloin leikkinumerot ovat kyllä noloja ja ankeita. Omissa ja muiden häissä tykkäisin leikeistä seuraavilla ehdoilla (mitä nyt tuli äkkiä mieleen):

- kenenkään ei tarvitse esiintyä yksin

- leikkijät ovat oikeasti vapaaehtoisia (vaikka etukäteen kysyttyjä)

- leikkiminen ei aiheuta fyysistä epämukavuutta tai sotke pukua ja kampausta tms.

- leikki on edes jollain tavalla kustomoitu kyseisten häiden vieraita ja leikkiin osallistujia ajatellen

- leikkiin ei liity rahaa

- leikki on yleisöstä käsin helposti seurattava, eli ei mitään askarreltavia pikkusiperryksiä niin ettei takapöydässä istuvalla ole aavistustakaan mitä on meneillään

- leikkiin osallistujat on selkeästi määritelty eikä sen ujoimman yleisössä istuvan tarvitse jännittää, joutuuko vielä sittenkin mukaan

- leikkiminen ei vie koko iltaa ja sijoittuu luontevasti johonkin pieneen odottelutaukoon niin, että sillä on joku tarkoitus

Haha... olenpa vaativa Tykkään siis osallistua ja tehdä hassuja juttuja, kunhan vaan homma toimii hyvin!

[Lenore]

Meilläpäin ainakin esim. yo-juhlat ovat tavanneet kestää koko päivän ja iltaan asti, kun pitkien matkojen takaa ihmiset tulevat, ja todella mukavasti on aika sujunut seurustellessa, kuulumisia vaihtaessa, juhlakalua jututtaessa jne.

Tässä on sitä samaa, mitä itse haaveilen. Olenkin esitellyt meidän illan ohjelmatoiveet/-suunnitelmat usein "suomalaisina rippi- ja ylioppilasjuhlan tyylisinä". Eli vapaata seurustelua ja ruokailua, muutama puhe kenties sekä vaikka juurikin pianon soittoa. Lisäksi näissä edellä mainituissa ihmiset tulevat hieman ripotellen, niin ei tarvitse jonotella onnittelemaan tai ruokailemaan. Tätä ei välttämättä häihin saada, tulevathan kaikki kirkolta suoraan juhlaan, kun esimerkiksi rippijuhlissa harva sinne kirkkoon asti tulee ja meillä ainakin lakitustilaisuuteen oli rajattu vieraiden määrää.

Ja itse leikkeihin. Olen aina kokenut sellaiset "nyt kaikki osallistuvat, jee jee" -meiningin ahdistavaksi, joten en halua sitä omiinikaan häihin. Sellaiset hyvän tahtoiset leikit, jotka ovat vieraille enemmänkin esitys kuin osallistuttava leikki, ovat vielä ihan jees. Näistä esimerkkinä "tuttu juttu show" (kunhan kysymykset eivät aiheuta sydämmentykytystä isovanhemmillekaan), laatikko leikki ja eilen satuhäissäkin nähty lakananviikkaus sokkona. En silti usko, että näitä meidän juhlaan tulee. Lisäksi zifellä ( ^ ) oli mielestäni todella hyviä pointteja noihin leikkeihin liittyen. Vähentää sitä ahdistusta varmasti heiltä, jotka niistä leikeistä eivät niin pidä.

Pidämme erikseen sitten isommat bileet laajalle kaveriporukalle, joita ei kirkkoon kutsuta (eivät niin läheisiä). Siellä leikkejä sitten saa olla ihan vapaasti, aina löytyy joku joka lähtee mukaan ja mitkään pikkutuhmatkaan eivät saa kenenkään korvia punoittamaan (tai no, ehkä omani).

[Kristaelina]

Meille ei perinneleikkejä häihimme tule, se on ollut jo alusta asti selvää. Kumpikaan meistä ei niiden päälle erityisemmin perusta (voisi jopa sanoa, että mies kammoaa leikkejä), ja niiden järjestäminen tuntuisi todella väkinäiseltä pakkopullalta. Lisäksi voin sanoa ainakin varmaksi, että kukaan meidän suvun puolelta tai kavereista ei leikkejä jää kaipaamaan - miehen kaikkia sukulaisia en niin hyvin tunne, mutta kyllä on pikkumaista, jos leikittömyys jonkun juhlamielen täysin latistaa

Ainoa "leikintapainen", mitä olen juhlan alkuun miettinyt, on jonkinlainen vieraiden esittely, esimerkiksi maljoja nostamalla (vaikkapa se perinteinen "nyt nostavat maljat morsiamen sukulaiset" jne.). Muuta ohjelmaa meille toki on tulossa - eräs teakissa opiskeleva ystäväni on luvannut vetää yhden unohtumattoman show´n; meidän&avustajien suunnitteluvuoden aikaisia puuhia esitellään "musiikkivideon" muodossa; muutakin ei-leikki-ohjelmaa keksitään varmasti. Lisäksi meille ei ole tulossa vieraaksi keitään ns. "yksinäisiä", eli kaikki vieraat tuntevat hyvin ainakin jonkun/useita muista vieraista, joiden kanssa juttu luistaa varmasti muutenkin.

Vaikka mulla itselläni onkin melko negatiivinen asenne leikkejä kohtaan, enkä ikimaailmassa voisi kuvitella niitä meidän häihin tulevan, en ole koskaan muiden "leikillisissä" häissä istunut nurkassa naama kurtussa "yhh, en osallistu, voi miten dorkaa"-asenteella. Jokainen järjestää oman päivänsä omaan tapaansa!