Jump to content
Naimisiin.info

Kulttuurierot?


Recommended Posts

Minä taas en varmaan koskaan totu ranskalaisten poskisuudelmiin!

Täällä toinen!  :) Täytyy myöntää, että poskisuudelmat ottaa joskus todella päähän!! Muistan kun mentiin kerran äkkiä vaan käymään miehen vanhempien luona ja siellä oli sitten just sattumalta vieraita ja tottakai piti tervehtiä kaikkia poskisuudelmalla..No, tosiaankin oltiin vaan käymässä eli sitten kun viiden minuutin päästä lähdettiin niin piti ottaa sama uusiks eli poskisuudelmat taas niille kaikille kymmenelle ihmiselle.  

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 91
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Minusta tuntuu, että väärinymmärrykset meidän suhteessa johtuu enemmän miesten ja naisten välisistä eroista kuin kulttuurin yhteentörmäyksistä...  

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei noita kulttuurieroja ole niin paljon kuin voisi kuvitella olevan, mieheni on myös muslimi. Meidän perheessä asetelma ei mene niin, että mies olisi perheen pää, mutta tiedän että näin toki on monessa vastaavanlaisessa suhteessa ja usein se on miehelle kunniakysymys. Mutta meillä tuo ei tulisi ikinä toimimaan, pieni feministi minussa älähtäisi  ;)

Arjessa kulttuurieroja ei oikeastaan edes huomaa, syvällisempiä keskusteluita käydessä mielipide-eroja saattaa värittää uskonto. Minä en usko, mies uskoo ja toisen mielipiteiden ymmärtäminen on välillä hankalaa tuon takia. Miehen perheen luona vieraillessa (asuvat miehen kotimaassa) kulttuurierot pämähtävät kasvoille ja näkyvät ihan arkielämässäkin. Erot ovat mielenkiintoisia (olen todella kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja uskonnoista) mutta myös turhauttavia ja sotivat omaa elämänkatsomustani vastaan.

Vaikka kaksikulttuuriset suhteet ovatkin usein haastavia ja vaativat molemminpuolista ymmärrystä ja joustamista, en siltikään ole valmis tinkimään suurimmasta osasta mielipiteitäni ja elämäntapojani.

Link to comment
Share on other sites

Numea: Minkämaalainen miehesi on? Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen.. Kirjoitit, että et usko. Tarkoititko että olet ateisti? Miten miehesi suhtautuu tähän? Periaatteessahan muslimimies ei saisi mennä ateistin kanssa naimisiin, mutta tästäkin varmaan monet joustaa nykyään.. Omalle miehelleni ja hänen perheelleen ainakin on tärkeää, että minä uskon johonkin, vaikkakin en ole muslimi. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kyllä uskolla on jokin pieni merkitys minulle. Ja luulen se selkenee minulle vielä ajan myötä.. Mutta meidät on vihitty Islamin silmissä ja Hocalle joka teki meille Nikahin oli tärkeää että uskon. Luulen, että hän ei olisi muuten vihkinyt meitä.

Minullakin meinasi alussa olla vähän vaikeaa joidenkin asioiden kanssa, mutta oikeasti nyt ne tulee minulta jo luonnostaan. Mieheni kutsuukin minua turkkilaiseksi naiseksi, osin ehkä ei niin suomalaisen ulkonäköni takia (minua onkin luultu Turkissa monesti turkkilaiseksi, ei ikinä suomalaiseksi) ja osin käytökseni takia. Tuo pukeutumiskoodiasia.. Huntua minun ei ikinä tarvitse pitää eikä pukeutua mihinkään "kaapuihin". Siihen en suostuisi ikinä. Mutta kohdallani tuo koodi tarkoittaa sitä, että rintoja, vatsaa ja selkää ei saa paljastaa (siis ei liian lyhyitä paitoja eikä liian isoja kaula-aukkoja). Ei liian lyhyitä hameita, ei läpinäkyviä vaatteita. Pukeudun ihan normaalisti ja ilman miestänikään en pukeutuisi kovin paljastavasti. No, jotkin biletopit jää kyllä nyt valitettavasti sinne kaappiin homehtumaan..  

Kyllähän meilläkin mielipide-eroja on monissakin asioissa ja niistä tulee pikkukiistoja. Osa liittyy kultuuri-/uskontoeroihin, osa ihan sitten vaan normaaliin jokapäiväiseen elämään. Meillä on myös jonkin verran ikäeroa; olen itse kohta 27 ja mieheni kohta 35. Oikeasti se ei näy eikä tunnu mitenkään meidän elämässä, mutta ehkä se kuitenkin jotenkin vaikuttaa joihinkin mielipideasioihin.

"Miehen perheen luona vieraillessa (asuvat miehen kotimaassa) kulttuurierot pämähtävät kasvoille ja näkyvät ihan arkielämässäkin."

Tämä on kyllä totta. Vierailimme juuri hiljattain sukuloimassa Turkissa ja siellä kyllä todella huomasin nuo kulttuurierot. Kaikkia asioita en itsekään ymmärrä heidän kulttuurissaan, mutta ei hänkään kaikkea minun kulttuurissa. Ja onneksi ei tarvitsekaan.  

Mutta vaikka mieheni ja hänen perheensä ovatkin aika vanhanaikaisia ajatusmaailmaltaan, mistä johtuukin että hän ehkä "vaatii" minulta aika paljon, niin silti asia ei ole niin yksiselitteinen kuin ehkä voisi kuvitella. Toki teemme loppupeleissä päätökset yhdessä ja mieheni kuuntelee myös minua. Kyllä minä ne omat mielipiteeni esille tuon ja ne vaikuttavatkin elämäämme paljon täällä Suomessa koska minä olen suomalainen ja tiedän enemmän tästä kulttuurista. Uskon, jos eläisimme Turkissa, niin tottakai mieheni päättäisi enemmän asioista. Luonnollisesti.

Link to comment
Share on other sites

Lâle, mieheni on Pohjois-Afrikasta. Niin, miehen perhe varmaankin elää käsityksessä että olen kuuliainen kristitty enkä aio tätä käsitystä mennä oikaisemaankaan. Olen kyllä kristitty, mutta en lue itseäni uskovaksi. Ehkä ennemminkin agnostikko kuin ateisti, noh en tiedä oikein itsekään. Mies kyllä toivoisi että uskon, mutta ei se hänelle mikään suoranainen ongelma ole. Mieheni perhekään ei ole mitään tiukkoja muslimeita, mutta aika vanhanaikaisia ja periaatteellisia siltikin. Eli heidän luonaan en käytä paljastavia vaatteita, juo alkoholia tms.

Link to comment
Share on other sites

No mä haluaisin jatkaa tätä keskustelu aihetta niin, että minä olen se muslimi tyttö, joka raahaa mieheni muslimiksi. Heh, valitettavasti tää ei edes ole vitsi.

Olen mielestäni niin suomalainen kuin olla ja voi, mutta minun vanhemmat ovat valitettavasti vähän liiankin tiukkapipoisia muslimeja.

En henk.kohtaisesti pidä itseäni muslimina, mutta koska olen syntynyt ja saanut sen mukaan opetuksen, niin pidänkin uskontoani enemmänkin elämän nuorana - ja viisaana sellaisena.

Ikävintä tässä on, että monet ystäväni ovat tämän asian johdosta vähän alkaneet ajattelemaan uskonnosta negatiivisesti - miksi täytyy käännyttää ihmistä sen takia, että voivat mennä naimisiin? Kuka muka on vääräuskoinen? Eikö kaikki tietämättään ole kuitenkin syntyneet muslimeiksi?

Totta se on, me emme voisi mennä naimisiin jos mieheni ei käänny muslimiksi. En olisi halunnut että mieheni kääntyisi minun takiani. Myös siitä olen hirveän pahoillani, että hän joutuu tekemään tiettyjä asioita vain sen takia, että hän rakastaa minua ja haluaa että menemme naimisiin.

Nykyään arvostan suomalaista miestäni suuresti. Hän on valmis miellyttämään vanhempiani, minun takiani.

Tämän takia mikään ei ole mielestäni arvokkaampaa kuin tosi rakkaus. Sitä ei voi ostaa eikä sitä voi manipuloida. Ja olen onnellinen, kaikesta kulttuurieroista huolimatta!

Link to comment
Share on other sites

Tämä on totta - ja valitettavaa  

Mutta jos mieheni ei olisi kääntynyt muslimiksi, ja olisin kuitenkin mennyt hänen kanssaan naimisiin (siviilimenoin) niin koko sukuni olisivat kääntänyt selkänsä minulle...ja sitä en halua.

Olin valmis ottamaan tällaisenkin riskin, sillä itse kapinoin tällaista ajatusmaailmaa vastaan. Eihän ketään voikaan tai pidääkään käännyttää - varsinkaan kun ei usko. Itsekin olen vain nimellisesti, niinku varmaan monet muutkin nykypäivänä. Joten mieheni ajatteli samalla tavalla, hänkin voisi, vain nimellisesti kääntyä toiseen uskoon. Tämä ei vaadi häneltä uusia elämäntapoja, ehkä vähän kun ollaan vanhempieni luona tai sukulaisten, mutta muuten tämä ei vaikuta meidän elämäämme mitenkään.

Mutta monethan suomalaiset naisetkin vaihtaa uskontoaan miehen takia - miksei miehetkin? En nyt haasta riita enkä todellakaan lietsoa mitään uskonasiaa, mutta pointtina vähän tähän aiheeseenkin liittyen, suomalaisetkin ovat erittäin suvaitsevia ja monet ymmärtävät, mitä perhe merkitsee. Minulle tietenkin perhe on kaikki, varsinkin ku ei meitä täällä Suomessa ole (siis sukulaisiani). Ja miehelleni on myös tärkeä hänenkin perheensä.

Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Miten olisin voinut mennä naimisiin sellaisen ihmisen kaa, joka ei ole muslimi, ja jonka vanhemmat olisivat hyväksyneet? Tätä on vaikea monen sulattaa senkin takia, koska varmaan harvalle tulee ikinä tällainen este tielleen...

Link to comment
Share on other sites

Itseasiassa olen sitä mieltä, että olette molemmat todella rohkeita! Ymmärrän hyvin, ettei vanhempasi hyväksy sinulle ei-muslimi miestä sillä se sotii heidän ajatusmaailmaansa ja uskoaan vastaan. Mutta valitettavaa se on silti,   sillä moni tarina ei ole saanut yhtä onnellista loppua juin teidän.  Omista juuristaan ja perheestään luopuminen olisi varmasti turhan kova paukku ja vaikuttaisi aivan varmasti myös avio-onneen ja varjostaisi sinua koko elämäsi ajan. Onneksi keksitte kompromissin, paljon onnea teille ja tsemppiä tulevaan  :-X

Kuten sanoit, suomalaiset naisetkin vaihtavat uskontoaan miehensä takia. Itseasiassa tämä on mielestäni ihan eri asia  8-) Itsekin voisin jotenkin kuvitella meneväni imaamin vihkimänä naimisiin jos se olisi ollut mieheni vanhemmille todella tärkeää. Mutta ikinä en kääntyisi johonkin uskontoon mieheni takia ja elää valheessa joka päivä (muslimi mieshän voi avioitua kristityn kanssa). Noh, toisaalta näitä tapauksia ei varmaan kovin montaa edes ole, sillä uskon että suurin osa suomalaisita muslimikäännynnäisistä uskoo ihan aidosti islamiin vaikka olisivatkin tutustuneet uskontoon miehensä kautta.

Link to comment
Share on other sites

Itse asiassa olen noita samoja asioita miettinyt aika paljon kun olen opiskellut asioita mieheni uskonnosta. Eli törmäsin tähän asiaan ettei musliminainen voi kertakaikkiaan naida kuin samaan uskontoon kuuluva miehen. Ja aloin miettiä juuri tätä asiaa, että miten oikeaa on sitten "huijata" Jumalaa ja kääntyä toisen uskoon vain rakkauden takia? Tämä on varmaan aika vaikea kysymys enkä tuomitse näin tekeviä. Mietin vaan, että mitkä arvot niillä ihmisillä sitten on jotka tekevät kääntymyksen vain avioliiton takia? Tarkoitan nyt lähinnä sellaista miestä.. Miten lapset kasvatetaan? Suostuuko mies kasvattamaan heidät Islamiin kuten kuuluu?

En oikein tiedä mitä ajattelisin jos itselleni tulisi vastaava tilanne eteen. Tai, no mies kun en ole niin en joudun tätä miettimään.. Mutta sen tiedän, että ikinä en voisi kääntyä muslimiksi vain mieheni takia. Ja onneksi minun ei tarvitsekaan eikä kukaan painosta minua. Ehkä teen sen jonain päivänä jos se alkaa tuntua oikealle, ehkä en. Mutta tiedän että "vääristä" syistä en aio sitä tehdä.

Link to comment
Share on other sites

Itse asiassa olen noita samoja asioita miettinyt aika paljon kun olen opiskellut asioita mieheni uskonnosta. Eli törmäsin tähän asiaan ettei musliminainen voi kertakaikkiaan naida kuin samaan uskontoon kuuluva miehen. oikealle, ehkä en.  

Ei se näin mene. Muutama tuttu on mennyt indonesialaisen musliminaisen kanssa naimisiin, eikä tietoakaan uskonnonvaihdosta ole ollut. Koko homma on ihan höpöhöpöä, jolla arabimiehet kynsin hampain pitävät naisistaan kiinni, jotta eivät länsimaisille miehille antautuisi.

Ihmettelen minä tätä muutenkin. Missä, koska ja milloin koraanista on tullut kristittyjen ohjenuora mitä kanasinvälisiin liittoihin tulee. Ei muslimeitakaan voisi vähempää kiinnostaa mitä raamattu jostain asiasta sanoo.

Link to comment
Share on other sites

Ei se näin mene. Muutama tuttu on mennyt indonesialaisen musliminaisen kanssa naimisiin, eikä tietoakaan uskonnonvaihdosta ole ollut. Koko homma on ihan höpöhöpöä, jolla arabimiehet kynsin hampain pitävät naisistaan kiinni, jotta eivät länsimaisille miehille antautuisi.

No voi kun kaikki ajattelisivatkin samalla tavalla asioista. Monissa perheissä kuitenkin ollaan tosi tiukkoja tuon uskonnon suhteen ja asioista ajatellaan edelleen monissa maissa vanhanaikaisesti. Musliminainen voi tulla hylätyksi perheensä puolelta jos menee naimisiin ei-muslimin kanssa. Pahimmassa tapauksessa perhe jopa tappaa tyttärensä. Noista indonesialaisista muslimeista en tiedä, mutta itse ainakin turkkilaiseen kulttuurin tutustuneena (ja siinä kun osittain elänkin) tiedän asian näin olevan. Lisäksi eräs ystäväni (somalimuslimi) saattaisi jopa menettää henkensä jos tuon "virheen" menisi tekemään.

Ihmettelen minä tätä muutenkin. Missä, koska ja milloin koraanista on tullut kristittyjen ohjenuora mitä kanasinvälisiin liittoihin tulee. Ei muslimeitakaan voisi vähempää kiinnostaa mitä raamattu jostain asiasta sanoo.

Koraaniin on kirjoitettu hyvin selkeästi tästä naimisiinmenosta muiden uskontokuntiin kuuluvien kanssa ja siksi sillä on muslimeille suuri merkitys. Siellä lukee, että musliminainen voi mennä naimisiin vain muslimimiehen kanssa, mutta muslimimies voi mennä naimisiin "Kirjan kansaan" kuuluvien naisten kanssa eli tämä tarkoittaa muslimien lisäksi kristittyjä ja juutalaisia. Miehen uskonnolla on suuri merkitys koska hän on perheen pää joten siksi musliminaisen ei olisi suotavaa mennä naimisiin ei-muslimin kanssa. Tämä myös siksi, koska lapset tulee kasvattaa Islamiin.

Viimeistä lausettasi en kyllä menisi allekirjoittamaan. Muslimeille Jeesus on kuitenkin yksi tärkeä profeetta.

Link to comment
Share on other sites

Ei se näin mene. Muutama tuttu on mennyt indonesialaisen musliminaisen kanssa naimisiin, eikä tietoakaan uskonnonvaihdosta ole ollut. Koko homma on ihan höpöhöpöä, jolla arabimiehet kynsin hampain pitävät naisistaan kiinni, jotta eivät länsimaisille miehille antautuisi.

Ihmettelen minä tätä muutenkin. Missä, koska ja milloin koraanista on tullut kristittyjen ohjenuora mitä kanasinvälisiin liittoihin tulee. Ei muslimeitakaan voisi vähempää kiinnostaa mitä raamattu jostain asiasta sanoo.

Nyt minulla heräsi mielenkiinto....minun vanhemmat sanoivat minulle, ettei he voivat hyväksyä aviomiehekseni muuta kuin muslimia. Ja he ovat indonesialaisia....ovatko heidän miehensä suomalaisia?

Jos haluat puhua privana niin lähetä miulle sähköpostia [email protected], kun et näyttänyt olevan rekisteröitynyt naikkari. Suomessa kun on nimittäin niin tiivis porukka indonesialaisia, että tietenkin mielenkiintoni heräsi tämänkin takia

Link to comment
Share on other sites

musliminainen voi mennä naimisiin vain muslimimiehen kanssa, mutta muslimimies voi mennä naimisiin "Kirjan kansaan" kuuluvien naisten kanssa eli tämä tarkoittaa muslimien lisäksi kristittyjä ja juutalaisia.

Siis tiesin jo entuudestaan, että miehellä on erilaisia "vapauksia" elämässään mutta nyt henkilökohtaisesti sappini kiehuu  

Mielestäni islam on siinä täysin huono uskonto, koska se alistaa naisia. Oletteko koskaan ajatelleet, että koraania pitäisi uudistaa tälle vuosisadalle? Kaikkia oppimaamme uudistetaan uusien tietojen pohjalta, miksei koraaniakin? Länsimaissa alkaa olla muutenkin nämä ns. muslimilaiset niin tietoisia kaikesta kuten tasa-arvosta.

Täytyypi nyt oikein saada kunnon keskustelu tästä aiheesta, mitä oikeasti mieheni joutuu tekemään...sillä vanhempani sanovat että vain kunnon muslimi voi tulkita koraanin kieltä ja nimenomaan sitä ehtaa oikeaa materiaalia, ei mitään käännöksiä....ken nyt uskoo heitä...

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni islam on siinä täysin huono uskonto, koska se alistaa naisia. Oletteko koskaan ajatelleet, että koraania pitäisi uudistaa tälle vuosisadalle? Kaikkia oppimaamme uudistetaan uusien tietojen pohjalta, miksei koraaniakin? Länsimaissa alkaa olla muutenkin nämä ns. muslimilaiset niin tietoisia kaikesta kuten tasa-arvosta.

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Kaikkea Islamissa en todellakaan "sulata" mistä syystä en tunnekaan, että voisin siihen kääntyä, ainakaan nyt. Siinä vaiheessa jos naista aletaan todella alistaa, tyyliin pidetään kotona nyrkin ja hellan välissä, menee kyllä raja. Mielestäni molemmille kuuluu samat oikeudet ja eikö loppupeleissä koraanikin sano, että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia? Äärimuslimimaissa on monia asioita, joita en ymmärrä enkä suvaitse missään nimessä; kuten naisten ympärileikkaus. Toisekseen en ymmärrä miksi (näissä maissa) naiset pitää hunnuttaa päästä varpaisiin mustiin vaikka vähempikin peittäminen riittäisi. Nämä asiat ovat mielestäni ihan puhdasta naisen alistamista ja minusta on väärin että ne tehdään "uskonnon nimissä".

Koraanin uudistaminen? Eihän Raamattuakaan uudisteta.. Mielestäni tuollainen uudistaminen ei ole mahdollista eikä tuollaisia kirjoituksia voi lähteä muuttamaan, mutta ihmisten ajatusmaailmaa pitäisi kyllä uudistaa ja nykyaikaistaa. Itsekin elän suvussa jossa näistä asioita ajatellaan aika vanhanaikaisesti, mutta pikkuhiljaa Islamkin muuttuu. Ja sen tiedän, että todella tiukassa muslimikulttuurissa en voisi ikinä elää. Turkissa Islam näkyy kuitenkin aika eritavalla kuin vaikka Saudi-Arabiassa tai Somaliassa.

Täytyypi nyt oikein saada kunnon keskustelu tästä aiheesta, mitä oikeasti mieheni joutuu tekemään...sillä vanhempani sanovat että vain kunnon muslimi voi tulkita koraanin kieltä ja nimenomaan sitä ehtaa oikeaa materiaalia, ei mitään käännöksiä....ken nyt uskoo heitä...

Silläkö se määritellään kuka on kunnon muslimi? En ole kyllä samaa mieltä, mutta itse asissa olen kyllä kuullut tämän aiemminkin. Ja nimenomaan olen keskustellut tästä avioliittoaiheesta jolloin olen saanut kuulla, että jos haluaisi saada selville miten asian laita todella on, pitäisi osata lukea se alkuperäinen koraani, ei käännöksiä.

Link to comment
Share on other sites

Hmm, hmmm...

Mun mielestä on aika selvää, että jos ihminen todella uskoo johonkin, tässä tapauksessa islamiin niin haluaa myös noudattaa sen ohjeita ja sääntöjä. Jos itse olisin harras muslimi en varmasti haluaisi tyttäreni joutuvan helvettiin ja siksi vastustaisin hänen avioliittoaan ei-muslimin kanssa.

Mutta kaikki muslimit eivät tulkitse islamia samalla tapaa. Samoin kuin kaikki kristityt eivät usko jokaiseen Raamattuun kirjoitettuun sanaan. Joillekin uskonto on enemmänkin tapa, joillekin taas kaikki kaikessa ja Jumala menee kaiken muun edelle. Jos syvästi uskoo islamiin, uskoo myös että Koraani on Jumalan sanaa ja siksi muuttumatonta eikä sitä voi uudistaa. Siksi on myös toimittava kuten Koraanissa on määrätty.

Tietoa kirjoitti tuossa omaan kokemuspohjaansa nojaten, siksi aika naurettavaa määritellä höpönpöpöksi jos joku kertoo oikeasti olevansa tilanteessa että perhe kääntää selkänsä jos ei nai muslimimiestä! Niin, ilmeisesti Tietoan tuntemat indonesialaiset ovat vapaamielisemmistä perheistä, tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa että Islamin mukaan musliminainen ei saa avioitua ei-muslimin kanssa. Ehei, kyseessä ei ole arabimiesten keksimä juttu jolla saadaan pidettyä arabinaiset erossa länsimaalaisista...heh, muslimeita on muuallakin kuin arabimaissa, itseasiassa vain joka viides muslimi on arabi. Joten se siitä teoriasta.

Ja käsittääkseni djmug ei ole omasta mielestään huijaamassa Jumalaa, sillä ei usko islamin oppiin sillä tapaa kuin Koraaniin on kirjoitettu. Lähinnä tässä huijataan uskovaisia vanhempia ja sukulaisia, toivottavasti huijaus ei vaan tule ilmi, sillä siitä voi seurata aikamoinen sotku.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Olen seurustellut somalialais syntyisen miehen kanssa nyt reilu puoli vuotta. Kumpikin on alusta asti suhteen ottanut vakavasti ja kaikki on mennyt parmmin kuin hyvin. Ongelma vain on että hän on kyllä tavannut minun vanhempani mutta minä en ole tavannut hänen perheestään ketään! Hän pelkää vanhempiensa reaktiota koska hänellä on suomalainn tyttöystävä. Onko kellään kokemuksia tai vinkkejä? Asia todella häiritsee minu, tuntuu että hän häpeäisi tai jotain.

Link to comment
Share on other sites

Moro,

en ehtinyt vielä kaikkea lukea, mutta laitanpa pikaisesti yhden asian, mikä irkuissa ja suomalaisissa on eroa. Suomessahan ruokaillessa jokainen ottaa itse ruokaa sen verran kuin haluaa, eikä ketään passata. Minulle oli pieni järkytys, kun Irkuissa ruoka laitetaan valmiiksi lautaselle! Mistäs sitä tietää, kuinka paljon syö, ja mitäpä jos haluaakin ihan vähän. Ja kun suomalaiseen tyyliin on epäkohteliasta jättää ruoka syömättä, niin aina saa olla ähkyssä, etenkin sulhon sukulaisten luona käydessä. Ensin tuputetaan ruoka ja tee appivanhempien luona, sitten vielä lisää teetä ja keksejä isovanhempien luona! Aluksi en viitsinyt kieltäytyä mutta nyt sanon jo, että ei kiitos. ei yksinkertaisesti fyysisesti pysty mättämään niin paljon ruokaa. (Ja aamupala appilassa on AINA pekonia, munia jne) Kotona tosin on sama homma kämppiksen suhteen. Tein itse kakun kämppiksen synttäreille ja minähän se sitten sitä leikkelin vieraille, ennen kuin lähdettiin pubiin.

Ja kun sulhon kanssa tultiin ensi kerran Suomeen (jouluna) niin sanoin jo että niin meillä sitten pelaa itsepalvelu ruuan suhteen, myös juhlissa. Isä olis varmaan saanut laakin, että minkä tossun alle mut on poljettu, kun laitan ukolle ruoan valmiiksi lautaselle

Mitäs muuta. Irkuissa vedetään perskännejä ja tapellaan päissään ihan samalla lailla kuin Suomessakin. Suurin järkytys on ne uskomattoman lyhyet minihameet, tajuttoman korkeat korkkarit ja suurinpiirtein tissin paljastavat paidat mitä muijat pitää baarissa(taitaa Briteissä olla sama linja). Muun maalaiset naiset tuskin koskaan pukeutuisi niin halvasti. Ja siinä onkin yksi syy, miksi sulho minuun ihastui.

Yleensä ihmiset on ystävällisempiä ja small talkia harrastetaan, mikä itsestä on mukavaa, mutta toisaalta irkut ei ole yhtä rehellisiä kuin suomalaiset ja taskuvarkaita saa varoa. Muuten mielenlaadultaan suomalaiset ja irkut on hyvin samanlaisia ainakin minun mielestäni, kun molemmat on pieniä maita ja historia samantyyppinen.

Link to comment
Share on other sites

Ja täällä taas. Nyt sain luettua kaikkia ja sen verran voisin tuota uskontoasiaa kommentoida, kun oma ukkoni on katolilainen ja muitakin näkyy olevan, joilla katolilainen mies on. Suhteen alussa kysyin suoraan, että onko ongelma, että minä olen protestantti (luterilainen, mutta protestantti kuitenkin) ja sanooko perhe, että on pakko kääntyä. Etenkin isovanhemmat on uskonnollisia ja sulhonkin porukat käy joka sunnuntai messussa jne. Mutta eihän se nyky-Irlannissa enää mikään ongelma ole, kun dispensaationkin saa, mutta kyllähän noita "syvästi" uskonnollisia ihmisiä löytyy. Oma sulho ei mielestään ole kunnon katolilainen, mutta käy kyllä kotona ollessaan messussa, mutta menee sinne enemmänkin mietiskelemään kuin kuuntelemaan pappia. Itse en koskaan voisi kääntyä katolilaiseksi, koska en usko niihin oppeihin (esim Neitsyt Maria oli kuolemaan asti Neitsyt jne). Mies sanoo että aikoo pysyä katolilaisena, kun sellaiseksi on syntynyt, mutta onneksi luterilaisuuden ja katolilaisuuden välillä ei niin suuria eroja ole. Ja kun muuten meillä on elämänarvot ja ajatukset maailman menosta erittäin samanlaisia. Mutta tuon uskonnon painostus etenkin vanhoina päivinä on ollut kova, minkä vuoksi minulla on aika negatiivinen suhtautuminen katolilaisuuteen. Esim sulhon vanhemmat olivat nuorina molemmat tahoillaan naimisissa mutta eronneet. Ovat siis eläneet yhdessä susiparina ja menivät vasta muutama vuosi sitten naimisiin, koska vasta silloin avioero tuli Irlannissa lailliseksi ja he pystyivät eroamaan edellisistä puolisoistaan! Sulho tapasi isänsä ensimmäisen kerran 4-vuotiaana, koska hartaana katolilaisena sulhon isän äiti ei olisi koskaan hyväksynyt aviotonta lasta. Olisi sotinut uskoa vastaan ja ollut häpeä! Joten vasta kun mummo kuoli, isä pystyi/suostui tapaamaan oman lapsensa..

Link to comment
Share on other sites

Olen seurustellut somalialais syntyisen miehen kanssa nyt reilu puoli vuotta. Kumpikin on alusta asti suhteen ottanut vakavasti ja kaikki on mennyt parmmin kuin hyvin   Ongelma vain on että hän on kyllä tavannut minun vanhempani mutta minä en ole tavannut hänen perheestään ketään! Hän pelkää vanhempiensa reaktiota koska hänellä on suomalainn tyttöystävä. Onko kellään kokemuksia tai vinkkejä? Asia todella häiritsee minu, tuntuu että hän häpeäisi tai jotain.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Paljon on Suomen ja Italian eroavaisuuksia tullut esille meidan suhteen aikana. Ruokakulttuuri on ehka yksi suurimmista, mutta myos tervehtiminen (mies haluaisi aina halata kaikkia), aikakasitykset ja keskustelutyylit on tullut todettua erilaisiksi. Lisaksi eroavaisuudet tulee esiin siten, etta monesti huomataan, etta kun puhutaan jostain asiasta me puhutaankin eri asiasta, koska meilla on aivan erilaiset lahtokohdat koko aiheeseen. Alkuaikoina esimerkiksi, mies sanoi, etta han "rakastaa jalkapalloa" enka viela silloin tiennyt, mita se italialaisittain oikein tarkoittaakaan...

Link to comment
Share on other sites

Hei Nina,

ei ole asiasta omaa kokemusta, mutta kommentoisin silti.  Miesystäväsi on varmaankin muslimi? Somalialaiseen kulttuuriin (ja islamin uskoon) ei varsinainen seurustelu kuulu. Siis esiaviollinen seksi, avoliitto, ja oikeastaan kaikki kahden keskeinen kanssakäyminen miehen ja naisen välillä ennen avioliittoa on kielletty.  Avioliitto on yleensä koko perheen kauppa, eli siitä on sovittu etukäteen kaikkien osapuolien kanssa. Eli suomalaiseen menoon kuuluvaa tyttöystävän tai poikaystävän esittelyä perheelle harvemmin tapahtuu. Miehen vanhemmat ovat saattaneet jo valita pojalle tulevan vaimon, voi myös hyvinkin olla ettei miehen perhe ja suku hyväksyisi suomalaista miniää. Islamin mukaan muslimimies voi ottaa myös kristityn tai juutalaisen vaimon, joten "teoriassa" olet ihan hyväksyttävä miniä jos olet kristitty.

Mutta kukaan ulkopuolinen tuskin voi tietää millainen perhe miesystävälläsi on. Parasta siis olisi, että otat asian puheeksi miesystäväsi kanssa ja mies sitten oman perheensä kanssa. Somalialaiset ovat yleensä hyvin perhekeskeisiä, joten suvun mielipide tyttöystävästä/vaimosta on varmaankin miehelle todella tärkeä.

No jonkinmoisena vinkkinä voisin sanoa, että jos miehen perhe on kovin uskonnollinen, voisitte vedota juuri tuohon muslimimiehen "oikeuteen" avioitua kristityn kanssa. Mutta vaikka suku hyväksyisi sinut miehen vaimoksi, se ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisivät teidän seurusteluanne. Kannattaa myös etsiä tietoa islamista ja somalialaisesta kulttuurista.

Olen seurustellut somalialais syntyisen miehen kanssa nyt reilu puoli vuotta. Kumpikin on alusta asti suhteen ottanut vakavasti ja kaikki on mennyt parmmin kuin hyvin   Ongelma vain on että hän on kyllä tavannut minun vanhempani mutta minä en ole tavannut hänen perheestään ketään! Hän pelkää vanhempiensa reaktiota koska hänellä on suomalainn tyttöystävä. Onko kellään kokemuksia tai vinkkejä? Asia todella häiritsee minu, tuntuu että hän häpeäisi tai jotain.
Link to comment
Share on other sites

Suomalaisten ja italialaisten eroista jälleen kerran..

Allekirjoitan lähes kaikki täällä jo mainitut erot ja kyllähän niitä tietysti löytyy.

Onneksi ollaan suht tasainen pari kun mies ei ole ihan ehkä tyyppillisimpiä italialaisia.

Rassaa tosissaan välillä se että suomessa ollaan aikuisia ja italiassa "lapsia" (molemmat reippaasti kolmannella kymmenellä!)

Italialaiset usein kuvittelevat että kaikkeen on oikeus puuttua ja tulla antamaan omat ohjeet ja mielipiteet. Pientä kinaa on meinannut syntyä kun anoppi on pelkällä ikä-kortilla yrittänyt tulla päsmäilemään asioissa joista ei mitään tiedä. Sitten pitäisi olla vaan hiljaa ja hyväksyä. Suomessa voin vanhemmilleni sanoa ihan rauhassa vastaan, (meillä erittäin hyvät ja lämpimät välit!) Italiassa ei tule missään nimessä kyseeseen.  

Joskus leikkisästi puhuin miehen kanssa että saa olla tyytyväinen kun en niin monien italialaisten naisten tapaan ole vaatimassa merkkilaukkuja ja vaatteita.. niin mies vastasi että saattaisi olla helpompaa kun italialainen vaimo ei olisi kaikessa väittämässä vastaan ja eikä haluaisi aina olla oikeassa.  

Vaikka italialaiset usein laukovatkin kaikenlaisia juttuja sen suuremmin ajattelematta (kommentit painonmuutoksista.tms)  On minun juttuni suomalaisittain kohteliaina joskus tulkittu tylyiksi tai liian suorasukaisiksi. Sen kun vielä oppisi että mistä se sitten on kiinni..  

EDIT:

Ja noitten läheisyysjuttujen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa kun olen ollut ns.poskipussailija jo kauan ennen italiassa asumista.

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Olen seurustellut bulgarialaisen miehen kanssa puolisen vuotta eikä mitään kovin radikaaleja kulttuurieroja ole tullut vastaan. Ehkä minä en ole ihan tyypillinen suomalainen luonteeltani ja toisaalta mies on taas bulgarialaisittain jotakin muuta kuin keskiverto.

Tuntuu kyllä myös siltä, että maiden välillä ei mitään kovin rajua kulttuurieroa ole muutenkaan, ainakaan tässä nuoremmassa sukupolvessa. Historiassa on vähän samankaltaisuuksia, Venäjän vaikutus näkyy molemmissa ja aika pienistä kansoista on kyse - Bulgariassa 8 miljoonaa ihmistä.

Jotakin kulttuurisia eroja on sentään tullut ilmi, ei niinkään meidän kahden välillä, mutta tavoissa muuten. Olen ehtinyt käydä Bulgariassa vain kerran, joten kovin kattavaa kuvaa en ole vielä edes saanut, mutta tässä jotakin:

- perhekeskeisyys: edelleen on melko tavallista että useampi sukupolvi elää saman katon alla osittain omilla reviireillään

- päivällinen etelämaalaisittain melko myöhään

- spontaanisuus, asioita ei suunnitella niin paljon eikä niin pitkällä tähtäimellä

- ulkona syödään huomattavasti enemmän kuin meillä

- pikaisia epämuodollisia visiittejä ystävien ja naapurien luokse harrastetaan enemmän kuin meillä

- vanhempien ihmisten kunnioitus näkyy enemmän kuin Suomessa

- pyöräilijöitä et Bulgariassa juuri näe! Ainoastaan lapset pyöräilevät..

Kaikenkaikkiaan Bulgaria on todella slaavilainen verrattuna naapurimaihin Kreikkaan, Turkkiin ja Romaniaan. Jostain syystä tuntui aika kotoisalta, toisin kuin Italiassa jossa koin olevani turistina kummajainen :P

Jos tuota perhekeskeisyyttä ei oteta huomioon, niin henkilökohtainen reviiri on Bulgariassa aika samanlainen kuin Suomessa. Samoin kohteliaisuuden taso, small talkin määrä jne. (Paitsi kaupoissa joissa välillä palvelu aika töksähtelevää). Ihmiset tuntuvat aika konstailemattomilta ja avoimilta.

Link to comment
Share on other sites

Minulla on amerikkalainen sulho, eivätkä eroavaisuudet meidän kahden kotimaan välillä ole kovinkaan suuret. Useampi taisikin jo tässä ketjussa mainita tuon perhekeskeisyyden - yhdyn tähän ehdottomasti. Mulle tämä ei sinänsä ollut kulttuuriero, koska oma sukuni on myös tosi läheinen, tavataan usein jne. Eniten ihmetyttää se, miten nuoret juhlivat vanhempien kanssa yhdessä. Eli sellaisissa bileissä, joissa Suomessa olisi vain nuoria vetämässä viinaa, on Jenkeissä todella usein koko suku ja kavereiden kaverit mukana ja kaikki juovat ja syövät yhdessä. Ja ainakin itselle on pistänyt silmään se, että Jenkeissä mun mielestä lähdetään helpommin ajamaan "maistissa". Oma mies ei kyllä siihen lähde eikä siellä nyt kaikki aja humalassa, mutta jotenkin on yleisemmin hyväksyttävää ajaa muutaman jälkeen.

Toinen seikka, joka ei taida ihan kaikkia harmittaa, on juuri tuo, että koko ajan pitää puhua! Itse olen ainakin uusien tuttavuuksien seurassa aluksi vähän ujo ja hiljainen, ja tuttujenkin kanssa olen mielelläni välillä ihan hiljaa - oikeastaan se, että uskallan olla hiljaa, kertoo siitä, että minun on helppo olla kyseisten ihmisten seurassa. Jotkut amerikkalaiset miehen kaverit ja/tai sukulaiset eivät oikein jaksa aina tätä ymmärtää, ja sitten kuulen jatkuvasti siitä, kun olen niin hiljainen enkä puhu mitään. Se kommentointi taas ei tosiaan rohkaise puhumaan yhtään enempää. Tämä on nyt helpottanut, kun olen tavannut perhettä ja kavereita enemmän.

Lisäksi se, että ovesta kävellään sisään "moikkaamaan" ilmoittamatta. Ihan kivaa kyllä, Suomessa tuntuu ettei kukaan oikein enää vieraile. Silti vähän vaikea tottua siihen, että ovi käy koko ajan.

Ja oon myös huomannut tuon etunimen käyttämisen. Etenkin anoppi hokee keskustelukumppaninsa nimeä ihan jatkuvasti, ja jotenkin se joka kerta vähän hätkähdyttää. Kaikki eivät sitä kyllä tee. Ja tietysti täytyy vielä mainita se "yliystävällisyys". Ollaan kaveria ja sovitaan lounaista ja ties mistä, mutta lopulta mitään ei tapahdu. Ja henkilökohtaisesti en kyllä tykkää small talkista, mutta se johtunee tästä perisuomalaisesta hiljaisesta luonteesta - miksi pitää puhua, jos ei ole mitään sanottavaa! :P

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...