arhippa

Puhuuko miehesi suomea?

112 viestiä aiheessa

Yhdessä on oltu 2,5v josta suurin osa ajasta asuttu muualla kuin suomessa mutta jo alkuaikoina ostin hänelle suomen oppikirjan ja siitä alkoi opiskella, tosin kovin pitkälle ei päässyt (lähinnä ajan puute kun töitä oli niin paljon). Vajaa puoli vuotta sitten muutettiin suomeen ja heti sitten vaan ensimmäiselle suomenkurssille joka alkoi. Kielioppiasiat tuntuu olevan suhteellisen helppoja, osaltaan asiaa varmaan helpottaa se että avomiehelläni on hyvä kielipää ja puhuu useita kieliä. Se mikä on vaikeinta on sanasto kun lähes mikään sana ei muistuta muita kieliä joita hän osaa. Nyt on opiskelua takana lähes 4kk ja halu oppia on kova, mutta se mitä avomieheni kaipaa on käytännönharjoitus kun koulussakin keskitytään enemmän kielioppiin eikä vapaaseen jutusteluun. Suomalaisten kanssa kun yrittää jutella suomeksi niin kuulemma kaikki vaan vastaa englanniksi....Itse olen ehdottanut että sen kun alkaa puhumaan suomea kotona mun kanssa, mutta eihän se helppoa ole. Ja tämäkin kurssi loppuu ensi kuussa ja jatkoa ei ole tiedossa ennen ensi syyskuuta. Kovasti on etsitty jotain kurssia joka olis kesällä mutta tuntuu että ei ole mitään tarjolla. Ja yksityistunteihin ei olis varaa....täytyy sit vaan kovasti itseopiskella mun avustuksella, vaikka en mikään hyvä opettaja olekaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En voi sanoa, etta puhuu. :rolleyes:

Sanoja sielta taalta lahinna, joita ei oikein voi yhteenkaan liittaa lauseiden muodostamiseksi.

Miehella intoa olisi oppia, han kun on tommoinen "mina haluan tietaa ja osata kaiken"-leijonapersoona. Taitaa ollakin tama kielitaidon puute ihan taman vaimokkeen karsivallisyyden puutetta ja siita kauhiasta vaivannaosta kiinni mita se oppiminen aiheuttaisi.

Anyway, jotain on kuitenkin hihaan tarttunut milloin mistakin

  • Kiitos
  • Houmenta tai Huomenta, 50-50 milloin sattuu oikein millon ei
  • Oletko minun kulta? Sina olet minun kulta. Mina olen sinun kulta. (tama on se ylpeyden aihe, osataan pyoritella samoja sanoja eri lauseissa eri muodoissa. Aploodeja!!!)
  • Joo, Ei
  • Hyvahyvahyva (eikos tama ollut se joku Atrian mainos, missa se mummo taputti kasiaan...)
  • Perinteikas Perkele on sitten meidankin taloudessa juurtunut sanavarastoon :unsure:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun mies puhuu suomea jo oikein hyvin, keskustelee melko sujuvasti esimerkiksi mun sukulaisten kanssa suomeksi. Mitään kovin syvällisiä keskusteluja ei kyllä pysty käymään, ja yleensä jossakin vaiheessa kieli vaihtuu englanniksi (miehen äidinkieli). Mekin puhutaan kotona lähes poikkeuksetta englantia, mikä paitsi hidastaa miehen suomen oppimista, myös heikentää mun omaa suomen kieltä. Pitäis tietty puhua suomea, mutta kun englantia puhutaan molemmat sujuvasti..

Toki noita kielikukkasia kuullaan meilläkin jatkuvasti. Paras tähän mennessä on ehkä ollut se, kun mies sekoittaa vieläkin sanat tavallinen ja täydellinen keskenään. Eli meillä ostetaan täydellista kokista ja juhlapaikka on tavallinen :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on kyllä morsian, eikä mies, mutta suomea puhuu sujuvasti tietenkin : ) Suomen opettelu alkoi heti suhteemme alussa ja nykyään kolmen vuoden yhdessäolon ja vuoden suomessa olon jälkeen jo oikein hyvin.

Mullakin alkaa hänen äidinkielensä sujua ihan kohtalaisesti. Pidimme molemmat itsestään selvänä, että toisen kieltä opetellaan ja ihan kunnolla. Itse koen asian niin, että olen "omimmillani" suomen kielessä, että ei minua voi oikeastaan edes syvällisesti tuntea muilla kielillä. Englantia toki osaan erittäin hyivin, mutta ei siinä kuulu oma murteeni, taustani, sanaleikit, puhetapani ym.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei puhu vielä mutta halu oppia on kova! Tällä hetkellä eletään skypesuhteessa ja siinä ei oikein jaksa satsata kielen opiskeluun kauheasti - joskus innostutaan sentään. Mutta niinä kertoina kun on viettänyt pari viikkoa Suomessa, on alkanut tapailla sanoja ja yksinkertaisia lauseita. Kerran vastasin puhelimeen ja sieltä kuului: Terve muruseni, mitä kuuluu? Säikähdin melkein :D

Tällä hetkellä sanavarasto on jokseenkin tällainen:

Kiitos. Kiitos paljon. Ei kiitos.

Anteeksi.

Huomenta.

Hyvää joulua.

Hyvää yötä. Nuku hyvin.

Minulla on ikävä sinua.

Yksi kuppi kahvia. Yksi kahvi. Saisinko yhden kupin kahvia.

Maito.

Mitä kuuluu?

Paljon pusuja.

Saisinko pusun. Nyt.

Haluatko leipää?

Koti

Tule

Koira

Kissa

Minun muruseni.

Leppäkerttu.

Hyvä.

Väsyttää.

Napa.

Pieni.

Seurakunta.

Yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton... (laulunsanoja)

Saksanpähkinä.

Rakastan sua rakas rakkaani, sydämestäni

Minun ihana hullu

Joo joo. Niin. Kyllä. Ei.

Minä olen bulgarialainen.

Kello viisi.

Keskusta.

Satama.

Kirja.

Karhu.

Aku Ankka.

Apteekki.

Ravintola.

Paperikassi.

Harakka.

Kompotti.

Sekä muita yksittäisiä sanoja :P

Ja numerot yhdestä kymppiin onnistuvat.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ne ei tosiaankaan :lol: Eikä kyllä ole toivoakaan että oppisi...Miehellä on huono kielipää tai ylipäätään lukupää, hyvä jos on ikinä yhtään kirjaa edes lukenut. Tavallaan on kiinnostunut kyllä kielestä ja toivoo välillä että hankkisin hänelle jonkun kasettikurssin että voisi kuunnella autossa.

Parin Suomen-reissun aikana sekä esikoisen puheesta on oppinut pari sanaa: moi, pois, kengät, vaippa, traktori, hei hei, housut, pipo :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aika huonossa jamassa on täälläkin suomenkielen taidot. Mies taitaa kyllä kaikki lapsiperheen normi lausahdukset, kuten "Onko kakka tullu?" yms. Niillä ei vain kovin pitkälle kodin ulkopuolella pötkitä. :P

Suomessa mies on asunut vähän vajaa 4 vuotta, keskenämme puhumme englantia ja lapsillekin olisi tarkoitus opettaa kaksi kieltä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies on asunut Suomessa nyt lähes kolme vuotta ja kieli on vielä hakusessa aika pahasti. Mies ymmärtää todella paljon kuulemastaan ja lähes aina tietää ainakin mistä puhutaan vaikka yksityiskohdat jääkin väliin. Mutta puhuminen taas ei tunnu sujuvan, jos vain voi millään käyttää englantia. Huomaan itsekin ihan yllättyväni toisinaan, kun kuulen miehen puhuvan suomea esim. isälleni ja lauseista saa hienosti selvää! Mutta sitten kun tivaan miksei mies puhu useammin suomea, on vastaus ettei kehtaa / uskalla. Meidän pitäisi tietenkin ahkerammin puhua keskenään englantia mutta jotenkin arjesta tulee aika raskasta, jos koko ajan pitäisi olla tosita opettamassa! Olen miettinyt, että vaikka tunti päivässä vain suomea voisi olla toteuttamiskelpoinen ajatus eikä liian rankkaa kuitenkaan. Toisaalta on hyvä, että puhumme keskenämme englantia kotona ja tyttäremme kuulee näin enemmän englantia suomen rinnalla ja sekin vahvistuu. Tuntuisi aika vähältä englannin kielenkäytöltä tytölle, jos vain isänsä suusta kuulisi englantia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mieheni on ollut Suomessa reilun kaksi vuotta. Kävi heti alkuun työkkärin järjestämän maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen. Taso vaan ei ollut päätä huimaava loppuvaiheessa, opettajien aika meni motivoidessa sellaisia oppilaita, joita kieli ei kiinnostanut pätkääkään. Mieheni sai silloin toimia apuopettajana :) Hienosti hän oppi ja nopeasti myös. Hän sai yleisestä kielitiedon testistä kolmosen, eli saa hakea sillä kansalaisuutta, jos joku päivä siihen innostuu. Miehen kielenoppimiseen on varmasti vaikuttanut se, että hän sai heti monia kavereita omien ystävieni miehistä ja toteaakin usein heille "puhu vaan suomea mulle, mä ymmärrän sen paremmin kuin ton sun englannin". Mies hoksaa tosi paljon sanoja esim. telkkarista, kysyy multa mitä ne tarkottaa ja ottaa ne sitten heti käyttöönsä. Mutta kitenkin edelleen purkka ja burana menee sekaisin, se on varmaan sama juttu, kun mun pitää aina englannissa miettiä et "june, july" että muistan kumpi on kumpi. Paljolti puhutaan suomea kotona, joskus englantia kun on semmonen asia, että miehen on se ymmärrettävä. Mutta kielipäätä näyttää olevan, niin äkkiä on kielen oppinut! Ja hoitaa kaikki puhelut esim. pankkiin, lääkäriin, jne. ihan itse ja oma-aloitteisesti. Aina on asiat lutviintunut, joten eiköhän mies ihan ymmärrettävästi puhu. Eikä kovasti edes millään omalla murteella, vaan sillai että kaikki ymmärtävät :) Itse en hänen kieltään (hindiä) ihan helposti oppisikaan. Kuulostaa semmoselta "mongerrukselta" mun korvaan, että huh huh :rolleyes: En erota edes sanoja toisistaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä puhuu niin hyvin, ettei kukaan tajua kovin nopeesti ulkomaalaiseksi :) Mutta sillä onki etulyöntiasema, ku on Virosta :D Se kävi kans tollasella maahanmuuttajien kielikurssilla vuoden ja sen oli pakko oppia nopeesti suomee, että se pystyy kommunikoimaan opettajan kanssa. Jaa miksikö? Noku virolaisille ei ollu omaa kurssia ja englanninkieliselle sitä ei kannattanu laittaa, ku siellä oli afrikkalaisia ja muita, joille suomi on tosi vaikeeta. No sitte se laitettiin venäjänkieliselle kurssille. Mies kyl osaa jonku verran venäjää, muttei todellakaa nii hyvin, että se ois voinu puhua opettajan kanssa suomen kieliopista. Tuloksena nopeaoppiminen ;):P

Apuna oli kyllä myös se, että se tuli meidän seurakuntaan ja sai paljon suomalaisia kavereita. Aluksi sen kanssa puhuttiin englantia (jopa minä surkealla englannillani), mutta aika nopeesti sen kans sai alkaa puhua suomee.

Hauskoja nuo kielikukkaset (nauraa tälle: osaanko minä englantia? :lol: ). Miehelläki on sattunu aika kivoja mokia ku se sovittaa muista kielistä sanoja suomeen. Paras oli, ku lastenkerhossa leikittiin piilosta ja pikku tyttö kiersi kovasti, muttei löytäny yhtä, joten mies oli avulias: "Hei pieni hintti sulle, se on tuolla päin" (enkusta:hint=vihje) Tälle on naurettu jälkeen päin niin paljon! Mies ei tietenkään tajua mitään, kun tyttö kattoo vähän hölmistyneenä, mutta lähtee kuitenki miehen osoittamaan suuntaan :D

Muokattu: , käyttäjä: Anna-Caro

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Omasta mielestäni puhuu erittäin hyvin henkilöksi joka on ollut kielikoulutuksessa vasta 6kk ja oli varma ettei ikinä opi Suomea =)

Mulle vaan tuottaa vaikeuksia puhua hänelle Suomea kun on niin tottunut kommunikoumaan Englanniksi (mies siis Britti). Pitäs yrittää enempi itekki, ni oppis varmaa vieläki nopeemmin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puhuu ihan hyvin suomea 10v maassa asumisen jälkeen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun mieheni puhuu ja todella hyvää ja selkeää suomea, vaikka vasta 3 vuotta Suomessa! Kävi melkein vuoden kestävän kurssin + minä aloin kotona puhua vain suomea ja kuulemma se auttoi paljon! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä puhu ei..

On käynyt parit kurssit mutta koska asumme vielä ulkomailla ei meinaa ne vähätkään opit päässä pysyä.

Sanoi aikoinaan että vasta sitten voidaan muuttaa kun hän osaa kielen ;) No sitä odotellessa.. :D

kotona puhumme keskenämme "englantia" + sana sieltä toinen täältä eli ihan omakielemme, jotain ymmärtää kun lapsille puhun ettei enää

ihan kaikkea tarvi enää tulkata mutta jotain silti vielä. Mutta on sittemmin tosiaan löysännyt tuosta ajatuksesta että ensin kieli ja sitten muutto, nyt on ensin työ ja sitten muutto! :)

Toive ja haave olisi että tämä "välikieli" jäisi pois ja voisimme molemmat puhua omia kieliämme, minä hallitsen mieheni kielen suht ok, mutta se toiseen suuntaan ymmärtäminen vähän vielä uupuu ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuleva mieheni on alkanut puhumaan vähän Suomea. On opiskellut kieltä työväenopiston kursseilla viimeisen puolen vuoden aikana, kun on ollut Suomessa. Lisäksi itseopiskelua ja ollaan vähän puhuttu kotona. Hän on hätkähdyttänyt minut monesti sanavarastollaan ja on oppinut mielestäni nopeasti ja motivaatiota riittää.

Alkuun puhuttiin aina englantia, mutta nyt tavoitteena on puhua suomea niin paljon kuin mahdollista. Tajusin yhtenä päivänä, että teen karhunpalveluksen hänelle jos puhun liikaa englantia. Hänellä ovat parhaat mahdollisuudet oppia Suomea Suomessa.

Jonain päivänä opettelen hänen kielensä, unkarin. Nyt osaan vain muutamia perussanoja.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hyviä suomen opiskelutapoja kotona ovat juuri sarjakuvat (tai Aki Kaurismäen elokuvat... ), lenkillä voi tehdä taivutusharjoituksia ja joku tietty rutiini, jolloin aina puhutaan suomea. Suomen puhuminen vaikka 3kk putkeen olisi tietty tehokkain tapa, mutta siitä kyllä lipsuu niin helposti. Puhumme keskenämme eniten suomea ollessamme ulkomailla (toimii hyvin varsinkin tinkimistilanteissa :P )

Suomalaiset puhuvat helposti englantia, mutta eivät välttämättä lähisukulaiset tai esim. mummot. Oma mieheni on tänä kesänä käynyt palvelutalolla jutustelemassa mummojen kanssa. Siellä kukaan ei vaihda englantiin. Harrastus vanhusten parissa on silti varsinainen haaste murteiden yms takia. Tamperelaiset mummot kaupassa osaavat kyllä silti puhua ulkomaalaisillekin suomea riittävän selkeästi. Sukujuhliin on mies myös raahattu keskustelemaan mummojen kanssa ja hyvin on sujunut.

Suomi alkaa siis jo sujua melko hyvin, ääntäminen on aina ollut hyvää ja jo joitakin vuosia on pystynyt asioimaan virastoissa ilman apuani. Ja kuusi Suomi-vuotta takana ja kielten opiskelu on ollut ajoittain vaihtelevaa. Yksi kaverini pisti työkaverit avustamaan suomi-opinnoissa ja oppi todella nopeasti. On se vaan mahdollista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hienosti puhuu! Mieheni asunut Suomessa seitsemisen vuotta. Yhteinen kielemme on suomi, asumme Suomessa. Vaikea olisikin kuvitella tunteiden, ainakin niiden syvimpien, ilmaisua ilman tätä yhteistä kieltä!

Yhteinen lapsemme oppii luonnollisesti kaksi eri kieltä. Suomi tulee olemaan vahvempi kieli.

Itselläni työn alla hänen kielensä (itse)opiskelu. Kuukauden hänen kotimaassaan vietettyämme ja takaisin Suomeen tullessamme, osasin muutaman arkipäivän sanan/lauseen. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun mieheni ei puhu suomea, jos ei muutamia lauseita ja sanoja otetas siis lukuun, on luvannut kyllä opetella :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Toistaiseksi ei ole ollut mitään tarvetta opetella, kotikielenä arabia ja englanti. Suomalaiset ponnekkaat kirosanat ovat kyllä juurtuneet herran selkäytimeen pahemman kerran :blush:

Anopille mies soittaa silloin tällöin ja pyytää minua ensin kirjoittamaan asiansa paperille suomeksi ja lukee tuon tarinan sitten ihan sujuvasti. Ääntäminen on tuolloin kyllä hämmästyttävän hyvää... Veikkaisin isännän oppivan tyydyttävälle tasolle ahkeralla opiskelulla n. vuodessa, jos tarvetta olisi. Hauskuuttaa minua välillä puhumalla"suomea" ja näillä uusilla sanoillaan merkityksineen on salaa kartuttanut sanavarastoaan. Hallussa n. 300 sanaa, joista suurin osa jäänyt päähän tällä ällistyttävällä menetelmällä (esim. kukka, sukka, tukka, rukka / pato, mato, sato, lato, kato/ hissi, pissi, tissi).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuleva mieheni on ollut Suomessa kohta vuoden ja on ollut suomen kielen kurssilla tämän vuoden alusta. Neljässä kuukaudessa on oppinut jo ihan hyvin. Tasoluokituksilla on parempi kuin ykköstaso, mutta ei vielä kakkostasolla. Itselleni vaan tuntuu vaikealta muistaa yrittää puhua myös suomea, että mies oppisi paremmin. :P Mutta ottaen huomioon ettei jokaipäiväisessä elämässä tarvitse ollenkaan suomea yrittää käyttää on omalla, välillä aktiivisellä välillä vähemmän, opiskelulla hyvin oppinut.

Miehen omat kielet tosiaan akan ja englanti ja yhdessä käytetään englantia. Suomen lausumisessa on selvä vierasperäinen aksentti.

Muokattu: , käyttäjä: Ilusao

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei puhu vielä kuin muutamia hassuja sanoja, mutta suomen oppimisen halu on kova enkä epäile hetkeäkään etteikö hän oppisi nopeaan kunhan pääsisi Suomeen vähän pidemmäksi aikaa tai aloittaisi jonkun kurssin...nyt ulkomailla ei oikein ole mahdollisuuksia eli mä olen toiminut "opena" sen vähän mitä olen. Itse taas aloitin juuri arabian opiskelun eli toivottavasti edes minä pystyn kommunikoimaan auttavasti mieheni sukulaisten, uuden perheeni kanssa kaukomailla :)

Muokattu: , käyttäjä: giz

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei puhu Suomea, mut ei myöskään asuta Suomessa. Eikä oo kiinnostunu opettelemaan... Osaa kirjoittaa tekstarissa "muru" :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei, eika nyt suuresti ole akuuttia tarvettakaan koska emme asu suomessa. Irtoaa tietenkin kirosanat, ja naiden lisaksi sekalaista valikoimaa: koira, istu, kylmä, nälkä, maahan, ei - ja mun suosikki, lapsille iltaisin sanottava 'hampaas, hampaas nuku nyt!' :grin: ainiin, ja 'koira ulos nyt!'

Meilla puhutaan kotona ihan omaa kielta, suomen, hollannin, ranskan ja englannin sekoitusta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puhun varsin hyvää suomea, koska olen täysin suomalainen. :grin:

Tuo morsio taas osaa joitain sanoja ja lauseita, mutta tuskin tulee koskaan sen suuremmin opettelemaan koska ei ole mitään suunnitelmaa Suomeen muuttaa/palata. Itse olen varmaan se joka kielikurssille laitetaan.

Anteeksi että kaappasin aiheen sivuraiteilleen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään