Puhuuko miehesi suomea?

[missus]

Heissan Martta!

Ihan uteliaisuuttani, että mitäköhän kursseja tuo miehesi on käynyt? Oma ukkoni paahtoi syksyllä läpi työväenopiston kurrin, joka tuntui olevan täyttä roskaa ja nyt hän aloitti yliopiopiston kurssin, toivomme josko tämä olisi hieman parempi...

Josko se kieli nyt sitten pikkuhiljaa tarttuisi...  

[Guest Susie]

Nuo yliopiston kurssit tosi hyviä (sorry vaikken Martta olekaan). Meillä mies kävi yliopistolla 3-tasoon asti.

Opettajat ovat hyviä ja päteviä, ja teettävät paljon kotitöitä. Suurin osa kursseista on 2* viikosta iltaisin.  Kurssit ovat aika vaativia, kotitehtävät on tehtävä ja siellä on käytävä säännöllisesti, koska muuten putoaa kärryiltä. Näin ainakin miehen mielestä.

Perjantaina taisi olla ilmoittautuminen keväät lukukaudelle, joten sieltä saattaa löytyä vielä hajapaikkoja.

[-Nana-]

Mun sulhon äippä on myös suomalainen..  

ja puhuu siksi sujuvaa suomea, isäkin osaa suomea hyvin.

Kultani on asunut aina suomessa (suomen kansalainen vasta 5 vuotiasta),  paitsi lapsena ja nuorena vietti aina kaksi-kolme kk per vuosi mummolassa Kyproksella.

Meillä eii siis arkeen niin paljoo vaikuta turkkilaisuus, mutta kyllä se näkyy monissa asioissa...ja musta se on van hienoa, ja koitamme saada pidettyä kultuurin perheessä. Haaveena on joskus muutta Turkkiin asumaan, vaikka vaan muutamaksi vuodeksi katsomaan.. Mieheni puhuu siis turkkiakin hyvin.. muttei täydellisesti. Niinkun itse sanoo...  

-Nana-

[Rosmariini]

Ja aina tilaisuuden tullen yritti kaupungilla puhua suomea, mutta valitettavasti suomalaiset aina haluavat puhua englantia!

Juuri näin, tätä mun mies aina tuskailee. Eli käytännön kielitaidon edistyminen on aika hidasta, kun sitä pääsee harjoitteleen käytännön tilanteissa niin kovin harvoin. Aina kun hän menee baaritiskille ja mielestäni todella sujuvasti tilaa "iso olut ja kuiva omenasiideri" (tämähän oli kerrassaan pakko opetella heti ensimmäiseksi), vastaus tulee heti paikalla englanniksi...

Englannin puhuminen kuuluu muutenkin olevan Suomessa jotenkin kauhean coolia, meillä on muutama tuttavapariskunta, joissa kaikissa mies on suomalainen ja ne aina naureskelee, että Finnish birds yrittää lyöttäytyä heti seuraan kun bongaavat englantia puhuvan poikaporukan.. Nooh, mikäs siinä, onneksi ehdin onkimaan omani ennen muita!

[Martta]

Heissan Martta!

Ihan uteliaisuuttani, että mitäköhän kursseja tuo miehesi on käynyt? Oma ukkoni paahtoi syksyllä läpi työväenopiston kurrin, joka tuntui olevan täyttä roskaa ja nyt hän aloitti yliopiopiston kurssin, toivomme josko tämä olisi hieman parempi...

Josko se kieli nyt sitten pikkuhiljaa tarttuisi...

Kurssi on työkkärin järjestämä kurssi (en muista yrityksen nimeä, joka kursseja vetää.... Innofocus????). Kurssi ei ole kovinkaan erikoinen, mutta se on 5 kertaa viikossa klo 8.30-14 ja siellä puhutaan vain suomea, joten kyllä siellä oppii puhumaan jonkin verran. Mies valittaa, että siellä on paljon porukkaa, joita ei kiinnosta pätkääkään suomenkielen opiskelu. Se tietty vaikuttaa kurssin tasokkuuteen - jos kaikki olisivat kiinnostuneita, kurssi voisi olla parempi. Mun mies on aika motivoitunut ja muutenkin oppii kieliä melko helposti (puhuu italiaa ja englantia sujuvasti ja opiskellut niitä itse kotona).

Tuli mieleen hauska juttu: eilen hänen oli muodostettava lauseita tietyistä kirjaimista ja hän keksi seuraavan:

Pekka tupakoi lehmän kakkaa (ranskaksi tämä tarkoittaa, että tupakka on tosi pahaa) - opettaja ei oikein ymmärtänyt lausetta, mutta mun mielestä se oli aika hauska.

Mun miehelle ihmiset puhuvat mielellään suomea, välillä hänellä on vaikeuksia saada ihmiset puhumaan englantia.

[Soleil]

Hei missus!

Oon samaa mieltä kuin Susie eli yliopiston kurssit vaikuttavat hyviltä mieheni puheiden perusteella.

Ennen Suomeen muuttoa mieheni opiskeli vähän itsekseen sekä kävi suoraan kakkostason kurssin Pariisissa. Eka kurssi kun oli vaan Kiitos, Hyvää päivää ja sitä rataa, jotka mieheni oli jo opetellu kotona.

Aluksi joku kuukausi Suomeen muuton jälkeen mieheni kävi työkkärin kautta kurssin Amiedussa. Tunteja oli paljon viikossa ja opetus tiivistä siinä mielessä, mutta kuten Martta sanoi kurssilla käy sellaisia, joita ei ollenkaan kiinnosta suomen opiskelu. Kurssihan on pakollinen maahanmuttajille, jotka ovat työkkäriin ilmoittautuneet. Sieltä löytyy siis kaikenlaista porukkaa. Opetuskaan ei ole parasta luokkaa, ottaen huomioon, että työkkäri ei halua kustantaa ilmaiseksi kalliita hyvätasoisia kursseja.

Mieheni on yhden kurssin Helsingin aikuisopistolla, jossa taso oli hieman heikompi kuin yliopistolla. Opetus oli siis ihan hyvää, mutta siellä edettiin paljon hitaammin ja tasovaatimukset oli paljon vähäisemmät.

Parhaina mieheni pitää siis yliopiston kursseja, koska siellä on motivoituneita oppilaita ja hyvä, tarpeeksi nopeasti etenevä opetus. Miehelläni kun on kiire osata Suomea sujuvasti.  

Laitoin tonne ylös, että 'tulee toimeen', mutta kyllä se jo sujuvaa lähenee.

En ois oikeasti ikinä uskonut, että mieheni oppii noin nopeasti. Suomessa kun on oltu vasta vähän yli vuosi. Se itekin aina sanoo, että sillä on huono kielipää.

[Anniliini]

Vastasin "tulee toimeen" ja olen kyllä sulhostani oikein ylpeä! Hän kävi kesällä 2kk mittaisen kurssin yksityisessä kielikoulussa, opettelee kieltä käytännössä joka päivä työssään ja aloitti nyt myös kansalaisopiston kurssin, jota on yhtenä iltana viikossa.

Hän juttelee sujuvasti melkein mistä vain, vaikka jotkut sanat ja varsinkin sanonnat jäävät epäselviksi. Kieliopin kiemuroita hän jaksaa kirota, eikä esim. päätteissä (-sta, -lle, -a) ole hänen mielestään mitään logiikkaa.

Suloisinta on, kun mieheni juttelee isäni kanssa, joka puhuu "tarzan-englantia". Kumpikin kun ymmärtävät toisiaan juuri sen verran, että pysyvät juonessa kiinni! Se on sitten semmoista finglishta...  

Keskenämme puhumme lähes aina vain englantia, kun se vaan on niin paljon helpompaa! Pitäis varmaan enemmän yrittää sitä suomeakin pistää väliin...

[holly]

Mieheni muutti Suomeen kolme ja puoli vuotta sitten täysin ummikkona ja aloitti heti tänne tultuaan intensiivikurssit kesäyliopistolla - neljä iltaa vikkossa, ja tätä tappotahtia sitten paukutettiin koko lukukausi menemään, joten kun jouluun päästiin, mieheni oli täysin sekaisin partitiivien ja postpositioiden kanssa ja tuntui, ettei kieli millään mene päähän. Mutta kun peruskielioppi kuitenkin näin oli jotenkin salakavalasti mieheni kalloon päätynyt, alkoi hänen kielitaitonsa parantua huimin harppauksin, kun hän saattoi kieliopin sijasta keskittyä sanaston kartuttamiseen.

Kieliopintoja hän jatkoi tämän jälkeen Arbiksessa kerran viikossa kieliopin kertauskurssilla ja myöhemmin keskustelukursseilla.

Lopputulos tästä kaikesta on ollut se, että mieheni pärjää suomenkielellä ja kiikutti kotiin vuosi sitten ylpeydestä kankeana SPR:n ensiapukurssin todistuksen - ja kurssin hän siis kävi suomenkielellä!

Nyt minun kai sitten pitäisi osoittaa jonkinlaista asevelihenkeä ja opetella hollanninkieli, mutta toistaiseksi intoa tähän ei ole löytynyt. Miehen sukulaiset tosin ovat enemmän ja vähemmän suorasti (mm. lahjoittamalla kurssikirjoja...) tehneet selväksi, että olisi suotavaa jos opettelisin ko. kielen  

[chiki]

hmmm...vastasin  "no jotain" koska kyllahan avo koittaa kovasti..

Nama on mita tallahetkella on muodissa/muistissa:

*moimoi

*pusipusi (lausuttuna= *pusssipussssi*)

*paska

*iso paska

*hyvaa huomenta, yota

*hyva sanaa se tyrkaa yleensakin kaiken eteen esim. hyva paska, hyva hyva

*maito

*no niin  ja  *juuu juuu joita kayttaa aina kun koitan selittaa jotain hanen mielestaan todella pitkaveteista...

           

Asumme espanjassa ja puhumme espanjaa kotona (tosin koira on kaksikielinen) joten harjoittelu rajoittuu suomen vierailuihin ja anopin kanssa "jutteluun"  

[Finnmarie]

Mitenköhän tähän vastaisi

Kun olimme muutama vuosi sitten yhdessä Suomessa n. puoli vuotta, hän oppi aika laillakin suomea: selvisi äitin kanssa juttelusta (sai kahvia jos tahtoi, ja pullaa tahtoi tai ei)

Nyt kun taas täällä Saksassa asustellaan, on kieli päässyt unohtumaan...  Mutta innostusta löytyy.

Lähes päivittäin on käytössä:

- muru

- juustohiiri

- anna pusu

- muutamat kirosanat...

- mitä kuuluu

- kiitos

ja helppoja lauseita saa itsekin kasaan.

[eskimo]

Amerikkalaiseni puhuu täydelliseti Suomea, on asunut täällä vuodesta 1999 pysyvästi ja sitä ennen vaihtarina ja kesätöissä. Korjaan melkein kaikki kielivirheet joita ei enää paljon ole.

On monessa asiassa suomalaisempi kuin minä...avantouinti, tervasnapsi ja kovat löylyt jäävät multa väliin. Ompelee hääpukuni ja hurmaa anoppini ja muut sukulaiseni ja on peto myös keittiössä!

[Guest Lilja79]

Puhuu. Oppi on mennyt perille - kursseilla ei kyllä oppinut mitään, mutta arkielämä on hyvin opettanut: työt ja opinnot. Mieheni puhuu jotain sujuvan ja toimeen tulemisen välillä...murtaa aika rajusti ja oikeat päätteet voivat olla pahasti hakusessa, mutta ymmärtää oikein hienosti. Ei pelkää käyttää kieltä ja pystyy puhumaan melkein mistä tahansa, kunhan vain muistaa ajatella vastakeskustelijaa ja puhua niin hitaasti, että ehditään mongerrus ymmärtää. Mieheni on ollut Suomessa 6 vuotta.

[Guest Lilli_be]

Mieheni on ollut suomessa nyt 6 kk ja yllättävän hyvin on oppi mennyt perille ottaen huomioon että suomenkielen tunteja on vain kerran viikossa. Ei hän suomea nyt varsinaisesti puhu, mutta osaa muodostaa lauseita ja tuntee jo monta sanaa. Eilen hän jopa vitsaili ensimmäistä kertaa suomeksi. Minä olen vähän laiska opettaja...helpompi puhua ranskaa yhdessä. Mutta aivan varmasti kieli vielä joskus sujuu

[Sparkles]

Jenkki-mieheni on ihmeen innokas oppimaan suomea, mutta ei halua oppia sitä ainakaan vielä kirjoista, vaan ainoastaan kuuntelemalla. Ihmeen paljon on edistynytkin vuoden yhdessäolon aikana! Lauseiden muodostaminen ei vielä onnistu, mutta sanoja ja sanontoja osaa sadoittain. Tässä esimerkkejä:

- Huometa! On ensimmäinen sana, jonka kuulen aamulla. M lausuu sen kuitenkin lähinnä "houmenta"

- Kulta. Meidän perheessä ei ole koskaan käytetty "honey" tai "dear".

- Lopeta! (tuttu mm. riidellessä )

- Mennään! (kuulen usein kauppareissuilla, kun jään katseleen näyteikkunoita vähän liian pitkäksi aikaa...)

- Tu tänne, tule, tule!

- Tyhmä ja tuhma menevät aina sekaisin.

- Siat sanovat kuulemma "hör hör"  

- Anna pusu.

- Saan usein kuulla olevani "pieni mummi". (kun esim. valitan työpäivän jälkeen kipeetä selkääni)

- Hyvää yötä (lausu: huvvaa uota)

Ai niin, M:n ensimmäinen itse muodostama lause oli "Hyvä kissa on numero yksi." M oli tuolloin vihainen mulle ja antoi ymmärtää, että kissa oli sillä hetkellä parempaa seuraa kuin minä!  

Että tällaista on meidän arki.  

[hattuhirmu]

Lisäksi hän on oivaltanut miten helppoa suomenkielen sanojen muodostus on. Hän yksinkertaisesti lisää saksankielisten sanojen perään i:iin ja kehuu puhuvansa sujuvaa suomea

Oma kulta tehnyt saman oivalluksen, tosin englanninkielisilla sanoilla. Lisaksi han osaapi sanoa 'mina rakasta sinua' seka 'sina olet ihana'. Numerot ja viikonpaivat sujuvat myos ongelmitta, ja onhan toki kiva, kun oma rakas ymmartaa vaatimuksen 'anna pusu'.

Muita lausahduksia ovat:

-Muumipeikko on suuri

-Mita kuuluu?

-maito

-mussupossu  

-Hyvaa yota

..aantamys on taas valilla niin ja nain, mutta voi etta se on kutenkin niin sopo!

[Starflower]

me kun asutaan taalla Englannissa niin ei oo tarvetta varsinaiseen kielenopiskeluun...kylla silta muutama sana onnistuu, jokapaivaisessa kaytossa silla on 'moi moi' ja 'kiitos'. sitten on nama tavalliset:

maito

hyvaa yota

aiti

hyva

oltiin jouluna sukuloimassa suomessa ja tuo yllatti aivan selkealla suomenkielella pyytaen ruokapoydassa 'saanko maitoa kiitos'  saatiin me jouluksi 'Finnish for foreigners', mutta kun saisi aikaiseksi sita kattella vahan tarkem min....

[Laura]

Mina nakojaan omistan ainoan ei-suomenkielesta kiinnostuneen yksilon. Mies ei osaa sanan sanaa. Silloin harvoin kun kay Suomessa niin osaa hetkellisesti 'kiitos' ja 'nakemiin'. Mies puhuu muuten kylla kuutta(6) kielta, mutta hanen mielestaan suomi ei kuulu tarkeisiin kieliin. Mitenkohan kay, kun poikamme oppii puhumaan, ja pyytaakin isilta jotain suomeksi, vuoden sisalla se nahdaan???

[Niiina]

Aika suppea sanavarasto on munkin kullalla. Mutta seuraavat sanat sujuu:

- Lapin kulta (näin ollen myös kulta)

- Lopeta. Mä yleensä sanon niin mutta se toimii!

- Moi moi.

- Mikä hätänä / Mikä vialla. (oppi tämän ihan itse! En vieläkään tiedä mistä!)

- Äiti. (käyttää sitä aina puhuttaessa mun äidistä)

- Kiitos

- Aika iso lista kirosanoja. Valitettavasti.

- Suomalainen nainen. (is the best)

[Finnmarie]

Rakkaani on oppinut taas uusia sanoja

Ja ylpeä Finnmarie raportoi tietty heti

suursyömäri

käytöskukkanen

munuainen

mietintämyssy

ahmatti

[Finnmarie]

viimeisin uutuus on:

Hiljaa hyvä tulee

jonka sulhaseni oppi katsellessaan Tatortia (siis saksalaista poliisisarjaa) ihan täällä saksassa.... ohjaaja oli suomalainen, ja oli laittanut sitten yhden henkilön sanomaan

"Wie die Finnen sagen: hiljaa hyvä tulee"  

Niin, ja siskontyttöni määräyksestä harjoittelun alla ovat:

Hinku

Vinku (ei kukaan voi puhua suursyömäristä ja käytöskukkasesta osaamatta hinkua ja vinkua)

Vappuhuiska

[Antsa]

Mun mies on nyt innostunus "piereskelen" sanasta. Sitä se nyt laittaa kaikkiin kotitehtäviinsä, millon se on karhu puun takana kun piereskelee tai pankkirosvo, joka ryöstää pankin piereskelemällä...

Eipä mennyt pitkään tuollaista sanaa opettaessa... Yhtä nopea kuin "paska".

[Guest AlessiaG]

Kotikonstein ollaan päästy alkuun, pian tarvitaankin sitten jo jonkinmoisen kurssin/oppimateriaalin apua. Syksyllä on taas tiedossa matka Suomeen, joten eiköhän siltä reissulta jotain onkeen jää?? Motivaatio ainakin vaikuttaisi olevan korkealla, ja tuntuu herralla olevan kielipäätä, joten suunta on oikea. Ei ole suomi helppo kieli ei, näin sitä voi sivusta seuratessa todeta

[Guest Meoww]

Meillä on juuri menossa suomen kielen opiskelukriisi. Mies haluaa, että mä opettaisin, ja mä haluaisin opettaa. Ongelmana on vaan se, ettei sopivaa opetustapaa löydy.

Mies sanoo unohtaneensa kaiken, joten mä ajattelin aluksi tehdä sille sanasto- ja kielioppiharjoituksia. Se ei kuitenkaan kelpaa - eihän hän sellaisia voi tehdä, kun ei muista mitään. Sen sijaan se haluaa, että me keskusteltaisiin. Se on siis sitä mieltä, että kun ei muista mitään, ei voi tehdä kielioppiharjoituksia, mutta keskustella voi. ??? Tämä "keskustelu" koostuu sitten sellaisista fraaseista, jotka mies osaa ulkoa, eikä mun mielestä sellaisia toistelemalla opi mitään.

Mun pitäisi jollain taikatempulla sulloa suomen kieli miehen päähän. Nyt se istuu tuossa loukkaantuneena ja sanoo, että hyvä on, hän lukee sitten itse kirjasta. Voi taivas. Mun pitäisi opettaa niin, ettei hänen itsensä tarvitse opiskella...

Onko joku onnistuneesti ja innostavasti onnistunut opettamaan suomea miehelleen ilman suurempia mökötyskohtauksia? Miten?

[Antsa]

Minä EN ole onnistuneesti opettanut suomen kieltä. Välillä aina muistan kuitenkin tsempata toista kurssin lisäksi... Meillä tehokkaassa käytössä on mm. seuraavat metodit:  (en nyt tiedä miehesi taitoja, mutta tässä miten meillä)

-Opetelkaa sanoja, näistä helpoiten tarttuu tietty kirosanat, "alapäänjutut" (piereskelyt, paskat tms), ruokatarvikkeet ja ruuat (pitsa/lasagne/tomaatti...)

-Puhu SINÄ miehellesi yksinkertaista suomea. Esim ruokakaupassa: "Onko meillä perunoita?" Tähän mies voi helposti vastata "kyllä" tai "ei" ja osoittaa ymmärtäneensä.

- lähetä tekstiviestejä Suomeksi. Esim. "Pääsen töistä klo 15. Oletko sinä jo kotona?"

Täytyy nyt kuitenkin tähän vähän päivittää mun miehen taitoja, sillä nyt hän jo ymmärtää lähes kaiken. Kurssillakin neuvoo vaan kurssikavereitaan kun ne ei ymmärrä opettajaa, kieliopissa sitten kusahtaa... Me puhutaan yleensä pitkät pätkät ruokapöydässä ja puhelimessa suomea.

[Finnmarie]

Meilläkin voidaan menestyksestä olla montaa mieltä, mutta jotain on sentään opittu...

Jos olette Meoww muualla kuin Suomessa, niin suomesta saa mainion "salakielen"   tilanteissa, joissa ei voisi oikeen jotain ääneen sanoa, siirtyy sulhoni nykyisin suomeen

"Tuo tyttö on taas täällä. Miksi se on aina yksin ravintolassa?"

"Miehellä on hauska paita"

"Minä tunnen tuon naisen - se on outo"

...me ei muuten olla ihan hirveen kauheita juoruakkoja, vähän vaan  ;D

Samoin noilla ruokasanoilla on alotettu:

Otatko kahvia? Onko meillä hilloa? Söitkö kaikki salmiakit, senkin possu?!?

Ja jossain vaiheessa sulhon kämppä oli täynnä nimilappuja:

pöytä, tuoli, kirjahylly, tietokone, vessa, keittiö, ovi, lamppu, vaatekaappi, sukka, housut, kengät...

Sarjakuvia on myös luettu innolla, vaikkei kaikkea tajuaisi on kuvat apuna, ja niitä on hauskempi lukea työpäivän jälkeenkin kuin oppikirjoja...

Tällasia kikkoja meillä...