Hääkutsuun runo


Guest onnellinen

Recommended Posts

  • Replies 383
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 1 month later...

Tämä lienee kutsuun liian pitkä, mutta koska tämä on kaunein runo, johon olen ikänäni törmännyt, haluan jakaa sen kanssanne. Tietenkin tästä voi irrottaa kutsun runoksi vaikka vain yhden säkeistön tai kaksi. Tämä Michael Longleyn runo kertoo yhdessä vanhenemisesta.

HÄÄLAULU

Nyt pimeä on täysi, piirittää taloa,

yön hyönteiset koputtelevat

nälkäisinä päästäkseen sisään,

pimeää pitkin suuntaavat

kohti ikkunastamme tulvivaa valoa.

Ne kai uhmaavat kohtaloa yksinäisinä,

ainoat valvojat, niin kuin me,

niin onnellisina

että valo rikkoo meidän lihamme

ja ruoholle läikkyy säteitä,

tällaiset vieraat heijastavat

kuin tähdet hullaantuneet

tämän puutarhan kirkkautta

ajelevat sen valokäytävillä, juopuneet,

kukkien yläpuolella, jotka supussa nukkuvat,

nämä palvojat meidät pukevat

kuninkaallisiksi, kun ne lentävät

luoksemme, kunnes hiljaiset tähdet

vielä hiljemmin syttyvät,

ja niiden ikuisuudet yössä palavat,

pukeutua juhlavasti viittaan,

ympärillämme hiljaisuus, sinä

ja minä, pimeä luonto

ja harras valomme sen sisällä,

kuninkaallisuus sopii yön tunnelmaan.

Ja kun vallien yli syöksyy hiljaisuuteen

hiljaisuudesta, paatunut, äkkinäinen

ja äänekäs juna

sopeudumme helposti sen

sekasortoon ja rahtaukseen.

Välttämätöntä on syvä läheisyys,

koska olemme yhdessä sopineet,

että pimeys on tällaista

ikuisesti ja koska olemme rakastuneet,

ja pimeys jo ikääntyy.

Aamu on tulollaan, valot

kuten aina, aikataulussaan

pikkutunnit avautuvat päiväksi

meidän huoneemme eteishuoneenaan

se täyttää hiljalleen kaikki talot,

meidänkin on kaikkien uhalla

sanaa sanomatta yölamppu sammutettava

kun pimeän viimeiset rippeet laskeutuvat

sen päälle, ja häiriintymättä likaisena

makaavasta yöperhosesta

huomattava kuinka puut, jotka pimeä

muutti näkymättömiksi näyttävät

taas aikansa ja historiansa,

ja että minne tahansa silmämme näkevät

ei millään ole yön nimeä,

kukat kuihtuvat joka puolella

ja tähdet pois häipyvät

ja sekoittuvat häikäisyyn,

vaikka meitä hellästi ympäröivät

viime yönä ja me kaksi huoneessa

yksi niistä valoista olimme,

jotka aikainen aamu saa hälvenemään,

ja toivomme, että uusissa ulottuvuuksissa

yhteisen muodon onnistumme löytämään,

jossa voimme tuntea toisemme

tai että ainakin kun me olemme nousseet

ne näkyvät muistumina aamunkoitossa

yhä kirkkaina symboleina

kuin liput, jotka liehuvat taivaalla

kun kuningas ja kuningatar ovat poistuneet.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta?

Tuntisitko mun nimeni sanomatta?

Olisinko sinulle vain joku ihminen?

Vai yksi ja ainoa, ainutkertainen?

Tuntisitko sä käteni pimeässä?

Tietäisitkö mun tarinani kysymättä?

Olisinko sinulle läpi aikojen

Se yksi ja ainoa, ainutkertainen?

Juuri se oikea alla tähtien

Se yksi ja ainoa ainutkertainen

Kävelisitkö vierelläni kirkon ovesta?

Kuulisitko sä musiikin soivan holveissa?

Olisinko sinulle läpi aikojen

Se yksi ja ainoa, ainutkertainen?

-Sami Saari-

Link to comment
Share on other sites

Guest Pilvipouta(Guest)

Joku tuolla aiempana kyseli talvista runoa. Tässä yksi mielettömän kaunis. Kirjoittajaa en kuollaksenikaan muista, mutta joku suomalainen klassikko tämä on. Yritän tarkistaa tekijän, kun olen taas kotona.

"Sydäntalvella kukkaset kukkivat,

sydäntalvella puhkeevat puut.

Elo itse kuin ihmeeksi tullut on.

Sadut vaikenevat muut." :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
Guest heta syrjänen(Guest)
Meille tulee hääkutsuun seuraava runo:

:-XRINNALLAS RAKKAANI

Koskaan en todeksi uskonut oisi

sinut näin itsellein kokonaan saan.

Ilman sua tänään ei hääkellot soisi,

punaiset ruusumme lois hehkuaan.

Rinnallas rakkaani

elämän matkaani

hymyillen nyt lähden taivaltamaan.

Vierelläin rakkaani

kuljethan kanssani,

tien tämän elämään.

Ystävät yhteiset matkamme pienen

luoksemme tulleet on todistamaan,

maailman onnellisin minä lienen,

sinut kun kotiimme näin viedä saan.

Rinnallas rakkaani

elämän matkaani

hymyillen nyt lähden taivaltamaan.

Vierelläin rakkaani

kuljethan kanssani,

tien tämän elämään.

Antaako elämä lapsia monta,

tytön, vai pojan,

vai kumpaisenkin.

Toisiko säätä se myös sateetonta,

välillä paistaa sois auringonkin.

Rinnallas rakkaani

elämän matkaani

hymyillen nyt lähden taivaltamaan.

Vierelläin rakkaani

kuljethan kanssani,

tien tämän elämään.

san. Ulla Kytöluhta :-X

Link to comment
Share on other sites

Guest heta syrjänen(Guest)
Itse olen ihastunut tähän tekstiin:

"Minä sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole hetken huumaa,

se on nuotion hehkua hiljaista

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,

se ei kuole kun maassa on routa.

     

Minä sinua rakastan – katsothan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet!

Ne sinulle yksinään lahjoitan,

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

kun aika tuo murheita tupaan,

pidän sinua kädestä silloinkin

ja yhä rakastaa lupaan."

:-X

Runon olen joskus monta vuotta sitten ottanut talteen jostain lehdestä (jossa julkaistiin lukijoiden omia runoja), mutta tekijän nimi on hukassa...  :-/

Sulhasen mielipidettä ei vielä ole kysytty, mutta luulen, että saan aika vapaat kädet tuon runon (ja koko kutsukorttien) suhteen...  ;D

Link to comment
Share on other sites

Tätä oon ajatellu:

Rakkaus ei ole samaa kuin katsoa toisiaan silmiin, se on katsomista yhdessä samaan suuntaan.

-Antoine de Saint-Exupéry-

Meille tulee tämä sama runo, mutta vähän sujuvammin suomennettuna, eli:

:-X Rakkaus ei ole vain toisiinsa tuijottamista, vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista.  :-X

Kiitos tuosta runoilijan nimestä! Nyt saan ihan virallisen nimen sille! (valitettavasti nuita välkkyviä sydämiä ei saa paperikorttiin mukaan, tosin ois ne kyllä vähän kornit :P)

Link to comment
Share on other sites

mulla on kanssa vielä runo hukassa mutt tässä yksi ihana

" Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon.

Tänään käy toteen unelma,

jota tuskin uskalsin uneksia.

Kaikki onni on läsnä,

kaikki toivo ja varmuus.

Tänä päivänä me

alamme rakentamaan elämää -

suurempaa kuin kumpikaan meistä

olisi yksin kyennyt rakentamaan."

- Pam Brown -

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Sulho on ehdottomasti ilmoittanut ettei meidän kutsuun sitten runoja rustailla joten meillä tämä ihana runo tullee kirkko-ohjelman takasivulle....

Jos sinä olet omenapuu

tahdon minä olla omena

Jos sinä sytyt tuleen

tahdon minä olla vesi

tai herkästi syttyvä aine

Jos sinä hukut

tahdon minä olla pohja tai virta

Jos sinä katsot kauas

tahdon minä olla etäinen piste

Jos sinä suljet luomesi

tahdon minä olla äkillinen pimeys

-Tommy Tabermann

edit. tää nyt näköjään löytyikin jo tuolta kakkos sivulta, mutta olkoon tässä nyt kuitenkin toistona, musta tää on jotenkin niin kaunis....

Link to comment
Share on other sites

Guest taru(Guest)
Olipa kerran kesä kaunis ja kuuma.

Seurasi sitä onnen huuma ja tuuma.

Vois nyt veneen yhteisen vesille laittaa

Ja keulan tulevaisuuteen taittaa.

Purjeisiin kun myötäinen tuulee,

Muutkin onnen sanoman kuulee.

Kun xxx kirkon niemessä näät,

On siellä xxx ja xxx häät.

Vihkiminen tapahtuu klo xx.xx, xx.kuuta,

Toivottavasti teillä ei silloin ole muuta.

Kestikievariin jatkuu sieltä matka,

Hauskanpitoa myöhään yöhön jatka.

Yhteisbussi kulkee perille xxx:sta

Vieraiden ei tarvitse murehtia kuljetuksesta.

olisiko mitään tämän tapaista talvihäihin sopivaa. hauskaa ja erilaista

Link to comment
Share on other sites

Guest taru(Guest)
Olipa kerran kesä kaunis ja kuuma.

Seurasi sitä onnen huuma ja tuuma.

Vois nyt veneen yhteisen vesille laittaa

Ja keulan tulevaisuuteen taittaa.

Purjeisiin kun myötäinen tuulee,

Muutkin onnen sanoman kuulee.

Kun xxx kirkon niemessä näät,

On siellä xxx ja xxx häät.

Vihkiminen tapahtuu klo xx.xx, xx.kuuta,

Toivottavasti teillä ei silloin ole muuta.

Kestikievariin jatkuu sieltä matka,

Hauskanpitoa myöhään yöhön jatka.

Yhteisbussi kulkee perille xxx:sta

Vieraiden ei tarvitse murehtia kuljetuksesta.

olisiko mitään tämän tapaista talvihäihin sopivaa. hauskaa ja erilaista

Link to comment
Share on other sites

Nyt tuli ongelma:kumpi on oikea Eppu Nuotion alkuperäinen runo?

"Häät on sellaset, että marssitaan

ja yhdellä on päässä pitsiverho.

Sitten lauletaan virsi ja edessä

nyyhkii nenäliinakerho."

VAI

"Häät on sellaset, että marssitaan

ja yhdellä on päässä pitsiverho.

Kaikki nousee seisomaan ja

edessä nyyhkii nenäliinakerho."

Olen nähnyt molempia käytettävän, mutta haluaisin sen alkuperäisen!

Kiitos! [smiley=dankk2.gif]

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Meille tuli Eino Leinon Nocturnen ensimmäinen säkeistö:

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Ei ole ihan perinteinen hää- tai rakkausruno, mutta tuttu ja tärkeä meille.  :-X

Link to comment
Share on other sites

Guest pulttibois
Tämä tulee meille:

”Häät eivät synny kukista

tai hääkelloista tai kynttilöistä,

kirkon kuoreista tai pitseistä.

Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta

tai avaraa näyttämöä.

On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa

jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen –

luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista

kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta,

antaen toisilleen voimaa ja rakkautta

valmiina kohtaamaan

mitkä tahansa vastoinkäymiset,

joita tulevat vuodet saattavat tuoda.”

-Pam Brown-

KIITOS. tämä on ihana, tämän laitamme pienimuotoisiin hääkutsuihimme  :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Meille tulee tämä:

Olet nuori -

ja minä rakastan vain sinua.

Vanhenet -

ja minä vain rakastan sinua.

Olet vanha -

ja vain minä rakastan sinua.

Tämä on mielestämme tarpeeksi yksinkertainen ja samalla myös mukava sanaleikki  ;)

Sulhokin tykkäsi tästä!

Ainoa ongelma on, että runon tekijä ei ole tiedossani. Osaisikohan joku auttaa?

Link to comment
Share on other sites

Tämä oli kanssa kiva eräässä kutsussa

9.9.1990 Sydän löysi sydämen

9.9.1992 Vaihdoimme sormuksia merkiksi sen

9.9.2000 Vannomme ikuisen rakkauden

En muista oliko päivämäärät nyt justiinsa nuo, mutta periaatteessa kutsu alkoi tälläisillä sanoilla.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
Guest Smirgeline(Guest)

Meille tulee kutsuun Walt Whitmanin runon, taisi olla elokuvassa Love Story, josta oon sen bongannut jo ihan pienenä, ja jo tuolloin sanonu että tää tulee mun hääkutsuun... Sulholla tuskin on mitään sitä vastaan.

Tässä käteni,

annan sinulle rahaa arvokkaamman,

annan rakkauteni.

Annan sinulle saarnoja ja säädöksiä verrattomamman,

annan itseni.

Haluatko sinä antaa itsesi minulle?

Lähdetkö matkalle kanssani?

Pysyttelemmekö yhdessä niin kauan kuin elämme?

-Walt Whitman

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Meidän hääkutsussa on runona Finlandersin laulun Oikeesti kertsi... eli:

Tahdon oikeesti olla sinun,

    enkä vain leikisti rakastaa.

Kanssas oikeesti kokea kaiken,

    mikä ollut on unelmaa.

Tahdon syliisi painaa pääni,

    tahdon lämpöösi nukahtaa.

Olla kanssasi oikeesti onnellinen,

    sua oikeesti rakastaa!

                   san. Sinikka Svärd

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...