Guest onnellinen

Hääkutsuun runo

384 posts in this topic

”Häät eivät synny kukista

tai hääkelloista tai kynttilöistä,

kirkon kuoreista tai pitseistä.

Ne eivät kaipaa suurta väenpaljoutta

tai avaraa näyttämöä.

On vain kaksi ihmistä ja heidän rohkeutensa

jättää taakseen yksi elämä ja löytää toinen –

luottaen toisiinsa ja osoittaen todellista

kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta,

antaen toisilleen voimaa ja rakkautta

valmiina kohtaamaan

mitkä tahansa vastoinkäymiset,

joita tulevat vuodet saattavat tuoda.”

-Pam Brown-

Moi!

Voisiko joku ystävällinen kertoa minulle, mistä tämän runon löytää englanninkielellä?

En ole onnistunut löytämään.

Olisin ikuisesti kiitollinen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille saattaisi tulla tämä:

Ei enää synny

sellaisia kuin sinä:

päät kääntyivät,

kun astuit sisään,

kuva tarkentui,

musiikki

tuntui hiljenevän.

Se on pätkä yhdestä runosta Otto Grundströmin kirjasta Tähtiotsa. Toinen vaihtoehto saattaisi olla tämä, samasta kirjasta:

Sinun nimesi

on minun nimeni puuttuva osa.

Minun nimeni

on sinun nimesi kadonnut etuliite.

Sinun nimesi merkitsee ruhtinatarta,

minun jalosukuista.

Yhdessä ne tekisivät kunniaa

kaiken synnytäjälle:

rakkaudelle joka ei ole valinta -

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt lukenut koko ketjua läpi, joten en tiedä onko tämä jo täällä...

Itse en ihan tavanomaista korkealentoista liirunlaarumia halua, joten vanhana suomirock-fanina ajattelin jotain tämmöistä:

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,

Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?

Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan,

Aamuteesi kanssas jakamaan?

Popeda: Tahdotko mut tosiaan

Ja sitten jatkoksi tyyliin: Kyllä, me tahdomme ja toivoisimme Teidän saapuvan tärkeää hetkeämme todistamaan sinne ja sinne...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulen, että tämä on meidän kutsussa ainakin osittain. Koska tämä kappale soi autossa, kun tajusin, että rakastan tuota miestä. Itketti, enkä voinut sitä heti kertoa. Oli ihana kesäilta ja piti istua ihan hiljaa kyyneleet silmissä ja odottaa, että pystyi sen sanomaan.

Teleks - SIIVET

Mä taisin jäädä kiinni tähdenlentoon

menin sen mukana

jo pitkän aikaa kaivannut oon enemmän sinua

kuin ketään muuta

mietin mihin kaikki oikein jäivät matkan varrella

oon ajatellut nämä yöt ja päivät enemmän sinua

kuin ketään muuta, kuin ketään muuta

Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

sen kaiken mitä niistä on jäljellä

niin sydän vähitellen arpeutuu

jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

se ainoo joka on mun mielessä

se olet sinä, ei kukaan muu

Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan elämä kuulua

tarvitsen vierelleni nyt jos koskaan enemmän sinua

kuin ketään muuta, kuin ketään muuta

Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

sen kaiken mitä niistä on jäljellä

niin sydän vähitellen arpeutuu

jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

se ainoo joka on mun mielessä

se olet sinä, et kukaan muu

Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

sen kaiken mitä niistä on jäljellä

niin sydän vähitellen arpeutuu

jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä

se ainoo joka on mun mielessä

se olet sinä, ei kukaan muu.

Edited by salza08

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen aina toivonut meille kappaletta Hymnistä rakkaudelle.

Tässä on eri säkeistöistä yhdistelty osa (Ranskaksi eka säkeistö on sama, toinen koko biisin viimeinen, syystä että suomalaisessa versiossa se viimeinen ei rimmaa niin hyvin tuon ekan kanssa.) Millonkahan sitä pääsee joskus ketään kutsumaan (toivottavasti pian...), sitä odotellessa... :D

Sinitaivas vaikka katoaa,

vaikka jäähän peittynyt on maa,

kun mua rakastat, se riittää,

kaiken muun voin unhoittaa.

Vaikka päivän yhden ainoan,

tietäisin mä eessä olevan,

kun mua rakastat, se riittää,

aika silloin seisahtaa.

:-X :-X

Le ciel bleu sur nous peut s'effondrer

et la terre peut bien s'écrouler

Peu m'importe si tu m'aimes

je me fous du monde entier

Nous aurons pour nous l'éternité

dans le bleu de toute l'immensité

Dans le ciel plus de problèmes

Dieu réunit ceux qui s'aiment.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee kutsuihin "runoksi" Raamatusta yksi kohta, mut mielestäni monet Raamatun kohdat on kuin runoja.

"Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,

miten kaunis on katseesi!

Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,

hunnun verhoamat."

Löytyypi Laulujen lauluista, 4:1. Tuolta löytyy muitakin hienoja kohtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä en muista olenko jo vastannu tähän ketjuun,mutta vasataanpa nyt :P

meille tulee pätkä yö:n taikasanat biisitä pieni pätkä.joka sitten myös tanssitaan juhlissa :-X

kun taikasanat lausutaan,

niin seisahtaa maa radallaan

ja katsoo kuu lapsiaan,

kun kaksi maan kulkijaa

tunnustaa rakkauttaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon ajatellut haikua meidän kutsuun.. Ei vaan ole löytynyt oikein mieleistä. Vielähän tuota on tosin aikaa kirjoittaa vaikka itse, mutta jos jollain olisi ideoita, niin otetaan kiitollisena vastaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on pari mahtavaa runoa, jotka tekis mieli työntää johonkin kohtaan kutsuja/ kiitoskortteja, mutta ei taida mahtua. Meillä tulee pätkiä häätanssista, mutta tässä on nää kaksi "hylkiötä":

"Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme

missä metsässä huojuimme

millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi

saman ikävän kantamina ja nyt

tällä tähdellä

tällä polulla kohdatessamme

sielumme samaa sukua

löysivät levon toisissaan"

-tuntematon-

Sikojen rakkaus

Kun auringon alla puhkeaa onni,

kun lehmänsä löytää muhkea sonni.

Kun kaislikon hauesta hauki saa parin

ja kukkoa kosii se kanoista arin.

Niin mikseivät sitten sika ja sika

saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa:

Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta,

niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta.

Kun peittojen alla on pehmoista kaksin

ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi.

Niin mikseivät sitten sika ja sika

saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa:

Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

-Ilpo Tiihonen-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meijän kutsuun tuli tämä:

"Mutta luojani oi olen rakastanut

olen rakastanut kaiken aikaa

olen rakastanut taivaan sineä kai

aamun usvaista outoa taikaa

Olen rakastanut sinun nauruasi

olen rakastanut kyyneleitä

minä elän ja kuolen sun edessäsi

olen rakastanut aina meitä

Olen rakastanut illan hämärää

kun on lumesta valkeat pellot

olen rakastanut tätä elämää

soikoon sille ne kauneimmat kellot"

*niisk*

Pätkä siis Yön biisistä..blackout vaan biisin nimen kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meijän kutsuun tuli tämä:

"Mutta luojani oi olen rakastanut

olen rakastanut kaiken aikaa

olen rakastanut taivaan sineä kai

aamun usvaista outoa taikaa

Olen rakastanut sinun nauruasi

olen rakastanut kyyneleitä

minä elän ja kuolen sun edessäsi

olen rakastanut aina meitä

Olen rakastanut illan hämärää

kun on lumesta valkeat pellot

olen rakastanut tätä elämää

soikoon sille ne kauneimmat kellot"

*niisk*

Pätkä siis Yön biisistä..blackout vaan biisin nimen kohdalla.

ONNEKSI olen yksin kotona. Silmistä valuu vesi niin että tarttisin ämpärin tuohon polvien päälle. Ihania.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee tämä:

" Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon.

Tänään käy toteen unelma,

jota tuskin uskalsin uneksia.

Kaikki onni on läsnä,

kaikki toivo ja varmuus.

Tänä päivänä me

alamme rakentamaan elämää -

suurempaa kuin kumpikaan meistä

olisi yksin kyennyt rakentamaan."

- Pam Brown –

Share this post


Link to post
Share on other sites
"Missä maassa, millä tähdellä kohtasimme

missä metsässä huojuimme

millä niityllä kasvoimme kukkien rinnakkain

Kulkivatko sielumme samojen usvien läpi

saman ikävän kantamina ja nyt

tällä tähdellä

tällä polulla kohdatessamme

sielumme samaa sukua

löysivät levon toisissaan"

-tuntematon-

^tuon runon on kirjoittanut Maaria Leinonen

Share this post


Link to post
Share on other sites

© Jo pilvihin taivas peittyy

ja paljas on rannan puu,

tuul' laineita ärjyen nostaa,

keto kukkiva kellastuu.

Suven hertas ja hempeä aika

se kestävi hetken vaan,

mut ainaiseksi se rinnan

voi velloa aaltoamaan.

Kesän kukkaset elpyy kyllä

taas tullessa keväimen -

kun kestäis kesämme lempi

yli talven ja tuiskujen!

eino leino

onko tämä teistä sopiva runo hääkutsuun? mies vaan naureskeli että vieraat aattelee et meidän suhde ei ole kovin vakaalla pohjalla kun epäillään jo et kestääkö meidän liitto edes seuraavaan kesään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No jos mielipidettä kysyt, niin ehkäpä joku muu kappale Leinon tuotantoa sopisi mun mielestä paremmin. Entäs Nocturne? Toisaalta, entäs jos tuon "kun kestäis" vaihtaisi muotoon "ja kestää", niin se ei vaikuttaisi mitenkään epäilevältä? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan ihana tuo yönlaulusta otettu pätkä;) Mutta, muistaako joku laulun nimeä???

Ompa kauniit sanat:) Tulisikohan kutsuumme on niin upea ??

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Biisin nimi on "hengissä". Aiii-van ihana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen.

Ja äkkiä vain huomaat

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa

hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

Tietääkö joku onko tämä Anna-Mari Kaskisen runo? Sulho löysi jostain keskustelupalstalta ja haluaisin varmistaa tekijän, ettei tule väärin kutsuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On kyllä kaunis tuo Lilli T:n runo!

Tietääkö kukaan Pikkumyyn rakkausruonoa tai olisiko ollut ajatuksia rakkaudesta, joskus olen sellaisesta kuullut. Vastailkaahan pikaisesti. Kutsuja pitäisi alkaa kiireen vilkkaan tekemään mutta vielä pahasti suunnittelu vaiheessa.. :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tietääkö kukaan Pikkumyyn rakkausruonoa tai olisiko ollut ajatuksia rakkaudesta, joskus olen sellaisesta kuullut. Vastailkaahan pikaisesti. Kutsuja pitäisi alkaa kiireen vilkkaan tekemään mutta vielä pahasti suunnittelu vaiheessa.. :mellow:

Moikka!

Tarkoitatko tätä:

"Kaksi karamellia kai lasketaan yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa"

Ihan takuuvarmaksi en mene lupaamaan tuota sanamuotoa, jostain täältä foorumilta olen sen itsekin poiminut, enkä oo jaksanut selata Tove Janssonin tuotantoa läpi tarkistaakseni sitä :P

Ajateltiin itsekin laittaa tämä korttiin :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan ajateltu laittaa kutsuun j.karjalaista koska se toimii tod.näk. myös meidän häätanssina :P Kyseinen laulu on myös alusta alkaen ollu "meidän laulu", eli:

Mä olen sinun,

sinun enkä kenenkään muun.

Mä olen sinun,

sama mitä tapahtuu.

Tää ei oo unelmaa,

satua kaukaisen maan.

Mä sulta kaiken saan,

sun kanssas mä kaiken jaan.

......

Share this post


Link to post
Share on other sites
Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen.

Ja äkkiä vain huomaat

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa

hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

Tietääkö joku onko tämä Anna-Mari Kaskisen runo? Sulho löysi jostain keskustelupalstalta ja haluaisin varmistaa tekijän, ettei tule väärin kutsuun.

Moips!

Ystäväni kirjotti tän aikoinaan kihlajaiskorttiin, ja on merkinnyt tekijäksi Hannu Tarmion... Mutta yheltä keskustelupalstalta taas löytyi tieto, että olisi juuri Kaskisen kirjoittama... :blink: Että tiedä nyt sitten tässä. Kiinnostuin näet itsekin tosta kaunnista runosta. Ei löytynyt Kaskisen kotisivuiltakaan... Tuuthan kertomaan, jos löydät tekijän? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entäs sitten kun linnut on lähteneet

ja verkkaan käy virtojen juoksu.

Entäs sitten kun päivät on viilenneet

ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

tuuli tuiskuna lunta kun heittää.

Yhä kätesi löydänkö kädestäin

paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy

se pois viekö elämän uskon.

Entäs sitten kun eessämme värjäytyy

ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

aallot raueten iltaan kun taipuu.

Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin

päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entäs sitten ku lyhenee askeleet

on haaveiden tilalla muistot.

Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet

nauru lasten ja leikkipuisto.

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin

kun kaikki jo sanottu kerran.

Sulle ojentaa tahtoisin elämäin

se on sun yhden elämän verran.

Elokuvasta Pekko ja massahurmaaja.

MSN-Emoticon-crying-038.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitin itse tällaisen runon kutsuumme:

On ollut yhteinen meil' osoite

jo melko monta vuotta.

Ei yhteisiä tavaroita

kerätty oo suotta.

Vaan ovessa meillä vielä,

on sukunimiä kaksi.

Yksi nimi tekee meidän

oven kauniimmaksi.

Sen jälkeen seuraavalla sivulla alkaa Tervetuloa vihkiäisiimme.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi mä kyyneehdin täällä :-X Rakastuin kahteen runoon ja nyt vain pitäisi päättää niiden väliltä:

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän kädestä Sinua silloinkin,

yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.

(A-M Kaskinen)

Entäs sitten kun linnut on lähteneet

ja verkkaan käy virtojen juoksu.

Entäs sitten kun päivät on viilenneet

ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

tuuli tuiskuna lunta kun heittää.

Yhä kätesi löydänkö kädestäin

paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entäs sitten kun päivät jo hämärtyy

se pois viekö elämän uskon.

Entäs sitten kun eessämme värjäytyy

ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin

aallot raueten iltaan kun taipuu.

Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin

päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entäs sitten ku lyhenee askeleet

on haaveiden tilalla muistot.

Entäs sitten kun silmiin saa kyyneleet

nauru lasten ja leikkipuisto.

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin

kun kaikki jo sanottu kerran.

Sulle ojentaa tahtoisin elämäin

se on sun yhden elämän verran.

Elokuvasta Pekko ja massahurmaaja.

Jälkimmäinen on mulle uusi tuttavuus, Kaskisen runoa olen ennenkin ihastellut. Molemmat jotenkin sopivat meille tosi hyvin, nyt olemme jo vuosien aikana rämpineet yhdessä aikamoisten soiden läpi ja niin lupaamme tehdä jatkossakin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now