Naimisiin/naimisissa niin, ettei kukaan tiedä?

[Guest vieras]

Olen samaa mieltä, että salaa naimisiin menneet eivät halua mitään julkisuutta. Itse en ole sen kummemmin muistanut näitä salaa naimisiin menneitä. Minusta ei kuulu heille lähetellä kortteja tai kukkia. Emme itsekään odottaneet keneltäkään mitään, koska emme kutsuneet heitä. Olisin ollut tosi vaivautunut jos meille olisi alkanut sadella kortteja ja onnitteluja jälkeenpäin.

Ja joku kysyi, että onko kaduttanut kun ei juhlinut häitä. Ei todellakaan. Jos saisin uudelleen valita, jättäisin kutsumatta ne vähätkin ihmiset.

Ei tarkoita, ettei ole juhlaihminen jos ei halua juhlia häitään isosti. Toisille vain  ei merkitse nämä rituaalit niin paljon. Itse olisin ollut tosi vaivautunut jossain hunnuissa ja pitseissä. Minusta olisi ollut naurettavaa laittaa isoja summia yhteen päivään kun sillä rahalla sai maksettua osan omasta talosta.

Olemme muutenkin viettäneet tärkeimmät juhlat intiimisti pienen porukan kesken.

Mutta jokainen meistä on erilainen. Toinen haluaa olla edes yhden päivän keskipisteenä ja saada kokea sen, kun häntä meikataan ja laitetaan. Ja miksi ei saisi. Onhan se monelle tytölle unelma. Jo vanhojenpäivistä huomaa, että meillä naisilla on halu laittautua joskus. Siihenkin päivään uppoaa nykyän käsittämätön summa rahaa uusine pukuine ja kampauksineen. Mutta jos on varaa ja halua niin mikäs siinä. Mutta asia on vain niin, että kaikki ei ole sen tyyppisiä ihmisiä. Toiset saavat tyydytyksen sitä kun istuvat rakkaansa kanssa rannalla hiljaa ja kuuntelevat linnun laulua ja ihmettelevät elämisen ihmettä. Toinen taas kokee, että elämä jäi elämättä ellei saanut kokea sitä yhtä päivää kaikkien keskipisteenä.

Eli ehkä joku katuu, joku ei. Olekin jollekin joskus vastannut, että pitäkää minulle sitten isot hautajaiset jos jäi häiritsemään kun en järestänyt häitä, enkä aio järjestää edes 50 vuotisjuhlia. Juhlikaa sitten kun en ole itse sitä katsomassa ;D ;D

[Guest Eshter]

Olen oikeastaan aika samaa mieltä muistamisesta Rikin ja vieraan kanssa. Siksihän mennään salaa naimisiin, ettei kaivata huomiota.  

[Neferty]

Olen oikeastaan aika samaa mieltä muistamisesta Rikin ja vieraan kanssa. Siksihän mennään salaa naimisiin, ettei kaivata huomiota.  

Tai sitten siitä syystä ettei yksinkertaisesti ole varaa (rahaa) kutsua kaikkia....  :-[

Anyway, kiitos kommenteistanne! Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo sen verran, että tähän mennessä jo yllättävän moni onkin muistanut meitä, jotkut jopa todella runsaskätisesti (vaikka emme edelleenkään mitään lahjoja odottaneet, kortti olisi riittänyt). Sattui olemaan huono päivä kun tuon vuodatukseni tänne näpyttelin  :

[Mirame]

Me menimme viime kesänä salaa naimisiin, todistajatkin olivat maistraatin puolesta. Kuulumme kyllä molemmat kirkkoonkin, mutta itse jotenkin kammoksuin kirkkohäitä ja ihan jo ajatus kirkkohäistä kahdestaan tuntui naurettavalta...

Alunperin toisena vaihtoehtona meillä oli vihkiminen juhlapaikalla ihan läheisimpien (8-10 hlöä) läsnäollessa, mutta loppujen lopuksi nuo salahäät kahdestaan tuntuivat kuitenkin meille sopivimmalta vaihtoehdolta. EIKÄ KADUTA YHTÄÄN!

Postitimme samana päivänä "nimenmuutosilmoitukset"  ystäville ja tutuille. Illallisen jälkeen soitimme kuitenkin vanhemmille, jotta he saavat viestin hiukan ennen muita. Anoppi oli ehkä ensin aavistuksen järkyttynyt, mutta rauhottui, kun kuuli ettei kukaan mukaan ollut etukäteen tiennyt asiasta.  Tämä olikin meillä tarkoin harkittu pointti - emme halunneet, että ketään läheisistämme nostetaan erityisasemaan paljastamalla salaisuutta etukäteen pyytämällä vaikkapa todistajaksi.  Ehkä siksi kukaan ei loukkaantunutkaan, kun tasapuolisesti ketään ei oltu kutsuttu!

Onnitteluita (lähinnä tekstiviestejä ja kortteja) saimme myöhemmin ja toki ne ilahduttivat mieltä. Olimme kuitenkin tarkoituksella valinneet hääpäiväksi arkipäivän kesäloma-aikaan, joten monet saivat/lukivat nimenmuutosilmoituksen lomilta palattuaan vasta muutamien päivien ja viikkojen jälkeen. Sekin omalta osaltaan varmaan auttoi ihmisiä ymmärtämään, että halusimme olla "low profile" ja mitään lahjoja ei meille tarvitse tosiaan ostella.

Emme ole myöhemminkään järjestäneet minkään sortin kahvikutsuja tai muita juhlia. Ajattelimme, että kavereiden kanssa voidaan bilettää myöhemminkin ja ihan ilman mitään syytä. Ensi syksynä olemmekin järjestämässä kimppapirskeitä muutamien tuttujen kanssa ja toivomme, että silloin kaikki ystävät pääsisivät paikalle. Mutta nämä eivät ole mitkään hääjuhlat, vaan bileet muuten vaan. Ja kun useampi ihminen on mukana järjestelyissä, niin emme edes nouse juhlakaluiksi muiden yli.  

Mirame

[Nana_L]

Me aijottiin aluksi mennä "salaa" naimisiin. Ilmoitukset olisi viesteilty sitten matkalta. Viimetipassa kuitenkin sitten kutsuttiin molempien vanhemmat ja sisarukset todistamaan ja juhlimaan. Olihan se mukavaa, kun oli läheisimmät ihmiset mukana. Osa syy oli myös juhlinta. Olisimme joutuneet järjestämään kolme erilaista juhlaa: hääpäivän  juhla itselle, bileet kavereille ja vielä sitten juhlat vanhemmille heidän asuinpaikkakunnallaan noin 600km:n päässä. Totesimme tämän menevän niin mutkikkaaksi, että helpompi oli kutsua kotiväki paikalle.

Kyllä ajatus salahäistä oli kuitenkin niin herkullinen ;D

[Guest Panda Panda]

Meillä on nuo salahäät vasta tulossa... vain kaaso ja bestman tietävät  ;D Vanhemmille kaaso vie kirjeet, kun me ollaan jo turvallisesti lentokoneessa. Ja mun siskolle tottakai. Kavereille kerrotaan sitten kun ollaan päästy perille, me kun mennään porukalla reissuun  

[suru_82]

Me ollaan menossa salaa vihille vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Ei haluta sukulaishäitä, mutta meillä on ihan romanttiset hääsuunnitelmat muuten, ettei me pelkkää maistraattivihkimistäkään haluttu. Me nimittäin mennään vihille Kemissä lumilinnan kappelissa. Vihkimisen jälkeen mennään hotellille syömään ja sviittiin :-X :-X

saman päivän lehdessä on ilmoitus, että vihille ollaan menossa ja siinä on pieni runokin.

Toivottavasti kaikki sujuu loistavasti  ;D

Lisätty: Kaikki meni vähän suunnitelmien vierestä paikan päällä, mutta yllätys saatiin pidettyä salassa viimeseen saakka. Ihanaa olla rouva  ;D.

[Guest pikkuviikari]

Meillä taitaa mennä vähän varaslähdöksi  

Alun perin piti vihkiä 5.5.05 maistraatissa ja tuon päivän olen kertonut joillekin. No sitten muutettiin mieltämme ja meidät vihitäänkin Lapin reissulla jo kuukautta aikaisemmin... siitä ei taideta kertoa juuri kenellekään  ;D Juhlat on joka tapauksessa 14.5. ja sitten ei liene asiasta epäselvää

[kbell]

Meillä on "salahäät" ensi viikon perjantaina!  ;D  Vieraita tulee neljä ja vanhemmille ilmoitetaan uutinen sitten seuraavana päivänä.

Hiukan mietityttää lähisuvun reaktiot ja tuota ilmoitusasiaa (lähinnä sukunimen vaihtumista) vielä mietitään. Jonkinlaiset kortit kuvan kanssa oli tarkoitus lähettää, mutta saapi nähä mitä tehdään. Mun mielestä riippuu aika paljon sukulaisista ja ystävistä (ovatko miten läheisiä jne.) muistavatko he salaa naimisiin menneitä vai ei. Kyllä minä lähetin kortin ja pienen lahjan parhaalle ystävälleni, kun hän meni salaa naimisiin. Kivahan se on jos joku kortilla vaikkapa muistaa, mutta noita muistamisia ei kannata ottaa itsestään selvyyksinä! Silloin ei ainakaan pety kovin pahasti, kun ei ole mitään odottanutkaan.

Mä en usko, että mua jää harmittamaan kun ei isoja juhlia pidettykään. Veljen häissä ensi kesänä aion sitten juhlia senkin edestä!  ;D

[¤Pixie79¤]

Ai että kun houkuttais tehdä kaikki salassa... pelkään vaan että siitäkin loukkaantuu sukulaiset ja ystävät.

[-Helmi-]

Meillä suunnitelmissa myös käydä vihillä salaa kahdestaan.   :-X

Sitten jonkin kauniina päivänä ajattelimme kutsua perheemme, siis sisarukset ja vanhemmat koolle ja kertoa vihkimisestä heille. Jos vaan saamme onnistumaan, niin tämä kaikki tapahtuisi yhden viikonlopun aikana, eli salaisuus ei olisi salaisuus kovin pitkään. Haluan perheemme tulevan paikalle niin, etteivät he etukäteen tiedä tulevansa juhlimaan vihilä käymistämme. Itse juhlistamisen aiomme pitää jossakin intiimissäravintolassa ja toivomme tilaisuudesta mukavaa, rentoa yhteistä hetkeä.

Sitten jos jaksamme kestitsemme ystävät yhtä epämuodollisesti joskus sopivana ajankohtana..

[Neferty]

Piti palata nyt tänne kertomaan, kun nyt tuli oikeastaan ensimmäinen oikea "reaktio" tuohon meidän puoli vuotta sitten tapahtuneeseen "salanaimiseemme" (tai ainakaan mitään muuta syytä emme ole keksineet):

Mieheni serkun tytär pääsee ripille vajaan kahden viikon kuluttua ja rippujuhlaan on kutsuttu kaikki muut paitsi meitä. Miehen vanhemmat ja hänen sisaruksensa perheineen on kutsuttu. Onhan tässä tietenkin vielä muutama päivä aikaa, mutta kyllähän tämä aivan päivänselvää on, kun kaikki muut on kutsuttu jo aikoja sitten, eikä meihin ole otettu mitään yhteyttä, vaikka välit kaiken puolin muuten on kyllä kunnossa. Olemme käyneet tuon serkun perheen luona vierailulla useammankin kerran (ennen naimisiinmenoa, nyt talvella emme ole käyneet) ja miedät otettiin aina todella ilolla vastaan. Ymmärtäisi kyllä jos nimenomaan emme heitä olisi häihimme kutsuneet että vähän suuttuvat, mutta kun emme siis pitäneet sellaisia häitä ollenkaan...

Noh, ei voi mitään... Mies on ymmärrettävästi vähän harmissaan, ja minä taas miehen puolesta. :-[

[HannaG]

Meillä on maistraatissa aika varattu ensi keskiviikolle   Vähän jännittää  

Vihkimisestä tietää anoppi (jolle lapsi menee hoitoon siksi aikaa) ja mun äiti (joka on tehnyt mun "vihkikoltun").

Todistajat tulee maistraatin kautta ja naimisiin mennään Vaasassa (Pirkanmaalta ollaan kotoisin). Vaasa on meille kahdelle tärkeä paikka joten päädyttiin sitten siihen.

Me ajateltiin tylsästi kertoa naimisiinmenosta tekstiviestillä. Nyt kun vielä keksisi mitä siihen laittaisi  ???

[m.mottonen]

Minä haluaisin mennä naimisiin ikään kuin salaa, mahdollisimman pienimuotoisesti. Olen sellainen stressaaja, että isojen juhlien (jollaiset mieheni haluaa) järjestäminen hirvittää Ja maksaahan ne, isot bileet. Siis jos kerta juhlat järjestetään, niin ne järjestetään sitten viimeisen päälle.

[Guest Riki]

- - -  Me ajateltiin tylsästi kertoa naimisiinmenosta tekstiviestillä. Nyt kun vielä keksisi mitä siihen laittaisi  ???

Täällä sivustolla on jossakin ketju tekstiviesti-ilmoista. Taisi olla täällä siviilivihkimisen puolella jopa. Siellä oli minusta ihan kivoja ideoita omaan viestiin...  

[Guest m.i.j.j]

menemme maistraatissa "salaa" naimisiin ilman että kerrotaan kenellekkään ja seuraavalla viikolla lähetetään kutsut juhliin jotka järjestetän sitten muutama kuukausi hääpäivän jälkeen.

[rosa-lilja]

Me ollaan kans mietitty että salaa kun maistraatissa käydään kuitenkin. Mutta sukulaiset vois pettyä  :-[Ei olla vielä pääteetty miten tehdään :-/

[Ciara]

me menimme naimisiin ihan salaa. asiasta tiesi muutaman päivän etukäteen esikoisen kummit. vihkimistä seuraavana päivänä sukulaisille ja ystäville saapui postitse ilmoitus vihkimisestämme.

pääosin kaikki olivat onnellisia puolestamme vain äitini oli "katkera kusipää" kun ei etukäteen asiasta tiennyt. yhteisestä päätöksestä halusimme asian salata.

[elope]

Me menimme salaa naimisiin niin että vihkijää ja todistajia lukuun ottamatta kukaan ei tiennyt asiasta etukäteen. Sukulaisten ja ystävien kommentit ovat kaikki olleet yllättyneen iloisia

Meidät vihittiin kuumailmapallossa ja kommentit ovat olleet "tuo on ihan teidän näköisenne tapa mennä naimisiin!"

Suosittelen salaa karkaamista, oma kokemuksemme oli täydellinen vihkipäivä!

[syklaami]

Meillä naimisiinmenosta ei tiedä muut kuin todistajat ja maistraatin täti. Muille emme asiasta aio kertoakaan ennen vihkimistä, vaan lähetämme valokuvat samana päivänä. Kumpikaan ei kaipaa suurta joukkoa enemmän tai vähemmän läheisiä sukulaisia tai ystäviä paikalle, vaan tärkeintä on naimisiin meneminen.

Oletettavaa on, ettei jälkikäteen tule kovin suurta polemiikkia asiasta koska uskon, että läheiset tietävät jo että meiltä on turha odottaa suuria hääjuhlia! Ollaan tähänkin asti tehty asiat omalla tavallamme - miksi sitä sitten nyt yhtäkkiä  muuttumaan?

[Laiskuri]

Yritetään parhaamme mukaan pitää avioliitto yksityisasiana. Ollaan menossa naimisiin piakkoin. Kuukauden kuluttua avioitumispäätöksestä en voinut enää pitää asiaa sisälläni vaan kerroin molemmille siskoilleni. Tuntui, että petän siskojani salaamalla tämän asian. Isällekin aion kertoa jossain välissä. Tämä siksi, että asia vaikuttaa perintöön. Mies ei ole vielä kertonut kenellekään eikä aio kertoa häiden jälkeenkään. Ei tulisi mieleenkään kertoa kummankaan työpaikalla edes häiden jälkeen. Sormuksesta mies sanoi, että ei halua niitä, sillä sittenhän kaikki huomaisivat. Kummatkin olemme sitä mieltä, että ei kuulu muille, olemmeko naimisissa, sillä vihkiminen ei vaikuta elämäämme millään tavalla, kun olemme jo parikymmentä vuotta seurustelleet. Tämä osoittaa, että olemme toisillemme luodut elämänkumppaneiksi, kun tässäkin asiassa olemme samoilla linjoilla.

[Fröken Strand]

Meillä on varsinainen hääjuhla ja avioliiton siunaaminen 5.4.2008.

Vihille menemme sitä ennen maistraatissa, päivää vain ei ole päätetty. Välillä olemme suunnitelleet helmikuuta 2008, välillä jotain muuta. Sulhanen on sitä mieltä, että voisimme mennä hyvinkin naimisiin vaikka heti, mutta hänen sukulaisilleen asiasta ei saisi kertoa. Syynä se, että he "vetäisivät herneet nenään, koska olisimmekin olleet naimisissa jo pidempään".

No, minulle tuo olisi täysin poissuljettu vaihtoehto, sillä minulle avioliittomme alkaa maistraatista, enkä sitä halua pitää millään lailla salassa.

Saa nähdä, mihin päivään päädymme. Onko muilla ollut samanlaisia "ongelmia"?

[PikkuPrinsessa]

Menemme maistraatissa salaa vihille vajaan kahden viikon kuluttua. Alunperin tarkoituksemme oli järjestää noin sadan hengen kartanohäät ensi vuonna, mutta asiaa puoli vuotta mietiskellessämme totesimme, että se ei ole kyllä ollenkaan meidän juttumme. Tällä hetkellä kaikki läheiset ovat siinä tiedossa, että ensi vuonna juhlitaan kirkkohäitä, joten lievää shokeerausta on tiedossa muutaman viikon kuluttua, kun astummekin avioliiton satamaan kahden kesken, otamme todistajat maistraatista ja sieltä suoraan lähdemme mökkilomalle kuherruskuukautta viettämään tunturin juurelle. Halusimme päivän meille kahdelle, ja sen nyt saamme! Emme ole vielä päättäneet, kuinka ilmoitamme asiasta läheisille. Ehkä laitamme sähköpostitse epävirallisen hääkuvan tai kuvaviestin puhelimitse. Suvuissamme sana kiertää nopeasti, joten informaatioksi riittää vanhempien ja sisarusten tiedottaminen -sana kulkee varmasti kulovalkean tavoin eteenpäin. Mietinnässä on vielä, josko sitten lähipiirimme syötämme ja juotamme ns. hääiltamien merkeissä -rentoa grillailua, yhdessäoloa ja jokaiselle mukavat asusteet ja telttamajoitus. Prinsessapuolen hoitaa tunturin laella hääpäivänä kaksin nautittava vaaleanpunainen prinsessakakku, pääkallosnapsi ja skumppa piknik-viltin päällä loikoillen ja toisistamme nauttien. Odotamme meidän ihanaa päivää todella suurella sydämellä, ilman häästressiä ja suuria valmisteluja. Hieman kyllä jännittää läheisten reaktiot, mutta uskomme heidän näkevän itsekin, että tämä juuri on se Meidän Juttu. Mukavaa juhannusta kaikille!

[marrasmorsian]

Alunperin meinattiin ettei kerrota yhtään kellekään etukäteen, ja jälkikäteenkin sitten pikkuhiljaa kun tulee sopiva tilanne, esim. joulukorttien lähetys.

Päätettiin kuitenkin reilu viikko ennen naimisiinmenoa, että miehen veli tulee todistajaksi, ja hänelle piti kertoa, koska hänen piti ottaa töistä tunti vapaata sen takia. Samalla saatiin idea, että minun veljeni tulee myös todistajaksi, koska hän oli tulossa meille häämatkamme ajaksi kuitenkin eläimiä kaitsemaan, mutta hänelle ei kerrottu etukäteen mitään, sai tietää maistraatin hississä.

Ja sukulaisille yms kerrottiin sitten häämatkalta tekstarein ja puheluin, veljemme olivat hipihiljaa tapahtuneesta kuten vannotimme.

Jaa ilkeitä vai? Saatiinpas yllätettyä kaikki!

Välillä mietityttää, että mitäs jos ei oltaisikaan kerrottu kellekään...

Muokattu: January 9, 2008, käyttäjä: marrasmorsian

[Toast]

Mekin mennään melkein salaa naimisiin parin viikon päästä. Aluksi meidän piti mennä naimisiin vasta joulukuussa, jolloin kutsut juhliin olisi ollut helppoa lähettää joulukorttien välissä, mutta aina sattuu ja tapahtuu, joten aikaistettiin vihkimistä melkein puolella vuodella. Alun perin asiasta tiesi vain yksi ihminen, mutta sitten sulhanen halusi kertoa vanhemmilleen. Niinpä tällä hetkellä molempien vanhemmat tietävät asiasta, sekä kaksi kaveria (todistajat). Sisaruksille soitetaan vihkimisen jälkeen ja muut saavat kutsut muutamaa päivää myöhemmin. Tosin tietäjien piiri vielä vähän laajenee, kun näyttää siltä, että toinen kavereista ei pääsekään todistajaksi. Pitää siis kertoa vielä kolmannelle kaverille, ellei sitten oteta toista todistajaa maistraatista. Vaikka sama kai tuo, pianhan se selviäisi joka tapauksessa.

Minä halusin salaisen vihkimisen, koska koen, että naimisiin meno on meidän kahden välinen asia. Kaksi todistajaakin on vähän liikaa. Haluamme kyllä molemmat juhlistaa naimisiin menoa, mutta itse vihkiminen on mielestäni hyvin intiimi tilanne, ja kymmenien vieraiden läsnäolo tuntuisi jotenkin kuin tirkistelyltä. Eikä tämä edes liity mitenkään siihen, että pelkäisin keskipisteenä olemista... Ja onhan ihmisten yllättäminen kivaa, ei siitä mihinkään pääse!