Maddie

Miksi ei avioliittoon siunausta?

214 viestiä aiheessa

Ei kuuluta kirkkoon, eikä mitään siunauksia.

Joku loitsu ois kyllä toisaalta nasta!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Meille ei tule siunausta. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon emmekä myöskään kaipaa meille merkityksettömiä uskonnollisia puheita.

Sama meillä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies ei usko Jumalaan ja sen mielestä kirkollinen vihkiminen olis jotenki tekopyhää. Mulle käy ihan että on sit siviilivihkiminen, kunhan tilaisuus muistuttaa kirkollista. Että kävelen isin saattaessa musiikin soidessa ja vihkijä juttelee kivasti. Toisaalta vähän harmittaa toi kirkko-osuus, mutta eiköhän tilaisuudesta tuu ihan nätti ilman kirkkoakin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Varmasti tulee nätti ilman kirkkoakin; älä yhtään ole huolissasi :) Eikä siviilivihkiminen tosiaan tarkoita sitä, että pitää luopua "perinteisistä" morsiuspuvusta ja häämarsseista ja käytävää pitkin kävelemisestä, jos ei niin tahdo... Niin ja meidät vihkinyt tuomari puhui niin hienosti, että isäni viimeksi sunnuntaina käydessään kehui vielä uudestaankin, kuinka oli parempi kuin mikään pappi ikinä!

Muokattu: , käyttäjä: tammikuu09

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eräs ystäväni vihittiin siviilisti juhlapaikalla. Vihkijän puhe ja koko vihkitilaisuus oli mielestäni paljon kauniimpi kuin kirkossa olleet vihkimiset. Tilaisuus oli tehty juuri hääparin näköiseksi ja vihkijääkän ei heti erottanut papista siviilivihkijäksi, kun oli pukeutunut mustaan vaatteeseen. Mutta jonkun toisen mielestä kirkossa olevat tilaisuudet eivät vedä vertoja siviilivihkimiselle, mutta makunsa kullakin. Meidän liittoa ei siunata syystä, että emme usko Jumalaan

Muokattu: , käyttäjä: siile

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule siunausta, koska mies ei usko Jumalaan. Meillä meni keskustelu itseasiassa niin päin, että kirkkoon kuulumaton mies toivoi kirkollista siunausta hienojen puitteiden vuoksi, kun taas minä kirkkoon kuuluvana ja uskovana koin siunaamatta jäämisen pienempänä pahana kuin siunauksen hakemisen "vääristä" syistä.

Minulle avioliitto on pyhä ilman siunaustakin. Olen myös harkinnut siunauksen pyytämistä jälkikäteen kahden kesken. Sukumme eivät ole erityisen uskovia ja suurin osa perhe/lähipiiristä on eronnut kirkosta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me kuulumme molemmat kirkkoon, mutta vain nimellisesti. Kumpikaan ei usko mihinkään jumalaan, ja meille on ollut alusta asti selvää ettei kirkkohäitä tule. Siksi tuntuisi hieman kummalliselta ja vieraalta käydä siunaamassa avioliittomme kirkossa. Lisäksi kumpikaan meistä ei ole koskaan viihtynyt kirkossa, miksi siis "kiduttaa" itseään esim. sukulaisten takia. Sanoma Jumalan siunauksesta ynnä muusta tuntuu tyhjältä, tässä liitossa on vain kaksi osapuolta. Emme kuitenkaan halunneet myöskään korutonta pikavisiittiä maistraattiin, siksipä meidän vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla.

Muokattu: , käyttäjä: mirachu

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei kumpikaan kuulu kirkkoon ja ihan ateisteja ollaan. Eli ois vähän hassua pitää kirkkohäät. Itse asiassa se tuntuisi vähän vaikealta, tai siis tulisi varmaan melko vaivautunut olo kun kumpikaan usko mihinkään yliluonnolliseen (voiko näin nyt sanoa, älklää vetäkö uskovaiset hernettä nokkaa :girl_haha: ). Teini-iässä kävin riparin+kastettiin ja sen yhden kesän kuuluin kirkkoon. Ahdisti kyllä, vaikka ripari olikin ihan hauska. Ja tämän tein sen tähden, että halusin kokea ko. reissun+jos myöhemmin on tulossa viakkapa kirkkohäät. Pidin silloin, ihan oletetuskikin varsinkin siihen aikaan, että maistraattihäät eivät ole kovin kummoiset.

Noh, nyt kun miettii omia suunnitelmia, niin on niässä maistraattihäissäkin kummasti iso hintalappu :girl_haha: Eli ihan oikeat hääjuhlat tulee ja minusta tuntuisi romanttiselta ajatus, että vihkijä tulisi juhlapaikalle. Miksi vieraidne pitää oikeesti juosta paikasta toiseen? Varsinkin kun meillä on oikeasti juhlapaikka vähän kauempana. Vielä en vain tiedä, käymmekö pikkupikkuporukalla maistraatissa ja puhuja tuleekin muualta ja on sormusten vaihto juhlapaikalla vasta..vai miten. Riippuu ihan maistraatin/käräjän toiminnasta, miten mennään. Eli joka tapauksessa juhlapakalla on jonkin sortin "vihkimistilaisuus".

Mielessäni ainakin hiästä on tulossa hienot, joten ei mene mitenkään "vaatimattomiksi" vaikkei rahaa aiota kamalasti törsätäkään.

Voin toki teille siskot luvata, että jos valokuvaus- tai juhlapukuliikkeessä sorsitaan maistraattihäitä, niin en sieltä ostele mitään (+varmasti kerron etiäpäin ko. paikan ilmapiirin) :girl_wink:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule kirkollista siunausta, koska emme sellaista tarvitse tai kaipaa emmekä edes saisi. Kumpikaan ei usko eikä kuulu kirkkoon.

muoks. Jaa, huomasin vasta nyt että tuo allekirjoitukseni laskurin kuva on Raamatusta! Menköön nyt vielä muutaman päivän. :rolleyes:

Muokattu: , käyttäjä: Nanam

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkollinen siunaus on kirkkoon kuuluville ja tosi uskoville. Itse en kuulu kirkkoon, mutta ei tarkoita etten uskoisi jumalaan... mielestäni avioliitto siunataan ihan itse ja läheiset siunaavat liiton pääsemällä hääjuhlaan... Jos kirkollista siunaamista haluaa niin mielestäni sitten tulisi mennä kirkossa naimisiin... mutta jokainen tyylillään...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siksi koska en usko, enkä kuulu kirkkoonkaan. Plain and simple.

Mies uskoo ja olisi halunnut siunaamisen tai edes jotain hengellistä puhetta hääjuhlaan. Mennään sitten kuitenkin naimisiin koruttomasti kahdestaan eikä (onneksi) tarvitse mitään hengellisiä juhlapuhujia miettiäkään tai sen puoleen stressata juhlista muutenkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meistä ei kumpikaan usko jumalaan, joten ei tietenkään haluttu siunausta tai mitään hengellistä yms.

Muokattu: , käyttäjä: Dante

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse menisin mielelläni kirkossa, mutta meillä syynä miksi emme mene kirkossa on se että kirkko ei meitä vihi kun olemme naispari.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Itse menisin mielelläni kirkossa, mutta meillä syynä miksi emme mene kirkossa on se että kirkko ei meitä vihi kun olemme naispari.

Onneksi suvaitsevaisuus kehittyy ja olemme päivä päivältä lähempänä tilannetta, jolloin seksuaalivähemmistöille taataan kaikki palvelut myös kirkon taholta. Mielestäni se on aika iso myönnytys kirkolta, jonka piirissä kuitenkin myös paheksutaan tällaista edistystä. Eipä silti, me menemme naimisiin maistraatissa aivan luontevasti, kun emme usko jumalaan emmekä kuulu kirkkoon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on aikalailla sama tilanne kuin ketjun aloittajalla Maddiellä, eli mies on eronnut kirkosta ja minä oon vielä kirjoilla. Meillä vihkiminen on paikanpäällä. Olisin halunnut kirkkovihkimisen, koska pidän tosi paljon kirkkorakennuksista ( aika navia, mutta näin on). Sitten kun se vaihtoehto jäi pois sanoin, etten maistraatissa mene naimisiin, että sitten se vihkijä saa tulla paikan päälle, ja jos sää sallii niin meidät vihitään ulkona.

Itse tyrmäsin ajatuksen avioliittoon siunaamisesta heti alkuunsa, tosin siippakin sanoi ehdottoman ein. Minä pidän, kun asiat tehdään yhdellä kertaa :girl_wink: Ainoa syy miksi loppujen lopuksi sitä harkitsin oli se, että siskoni mies on pappi, ja olisi ollut kiva jos hän olisi meidät vihkinyt. En usko itsekään jumalaan, ainakaan siinä muodossa missä kirkko sen opettaa, mutta olen ajatellut, että pysyn kirkon kirjoilla, että tulevat lapset saa kaiken sen minkä minäkin olen pienenä saanut. Minulla ei ole suvun tai vanhempien pelkoa tässä usko asiassa, mutta en ole vain kokenut tarvetta erota kirkosta. Yksi sisaruksistani on eronnut kirkosta, yksi ei usko niin kuin en minäkään, mutta kuuluu, ja yksi on vielä sen verran pieni, että täytyy vielä katsoa mihin suuntaan hän kasvaa. Josko tulisi oikein tosi uskovainen :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sesilia: Ihan mielenkiinnosta, mitä lapsesi saavat sellaista, mistä jäisivät paitsi, jos eivät kuuluisi kirkkoon? Ihan sillä kiinnostaa, kun ilmeisesti mäkin olen sitten jäänyt jostain merkittävästä paitsi...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei siunausta ole, koska emme kumpikaan kirkkoon kuulu. Periaatteessa me olisimme halunneet tulla vihityksi kirkkorakennuksessa, niissä on tietynlaista juhlallisuuden tuntua, mutta emme halua pappia tms. vihkimään. Näin ollen meidät vihitään maistraatissa ja sieltä sitten jatkamme juhlimaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meistäkään ei kumpikaan kuulu kirkkoon eikä siksi halua myöskään naimisiin/siunausta kirkossa. Kirkko olkoon niille jotka siihen uskovat.

Meillä on maistraatissa todistajani 1 läheisin ystävä kummaltakin ja juhlat jatkuvat sitten myöhemmin omassa kodissamme seuraavat kaksi päivää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me kuulutaan kumpikin kirkkoon, mutta meidän usko ei ole meidän mielestä niin vahva, että voitaisiin mennä naimisiin kirkossa. Ollaan mietitty, että meille se olisi vaan hienot puitteet ja sitä kautta jotenkin väärin niitä kohtaan ketkä oikeasti ovat uskossa. Siksi me avioiduimme maistraatissa ja siunausta ei tule. Kuitenkaan ei ainakaan vielä olla niin ei-uskovaisia, että kirkosta oltaisiin erottu. Nää on monimutkaisia asioita...

Sesilia88:n tavoin meidän mahdolliset lapset tulevat todennäköisesti kyllä kuulumaan kirkkoon. Sahrami79 tätä ihmetteli, joten voin omasta puolesta kertoa miksi näin... Eli meille molemmille kirkon toiminta on ollut iso osa lapsuutta (pykäkoulut, kerhot, leirit yms.) ja silloin uskonto oli tärkeä osa elämää. Lapsena usko oli niin vilpitöntä ja se jotenkin teki elämästä turvallisen tuntuista. Eli vasta myöhemmin usko on "kadonnut" tai ehkä paremminkin uskon sellaisiin asioihin mihin haluan, mutta en niihin mitä kirkossa opetetaan. Jostain syystä vaan haluan, että lapseni saa pienestä lähtien mahdollisuuden uskoa ja kuulua siihen yhteisöön. En aio pakottaa lastani uskomaan/tyrkyttää hänelle uskontoa ja hän saa vapaasti erota kirkosta halutessaan. En tätä kantaani osaa sen paremmin selittää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lähtotilanne: minä olen evankelisluterilainen, mieheni ulkomaalainen ei-kristitty. Tulemme menemään naimisiin ensin maistraatissa edellä olevan syyn takia, mutta koska en ole pelkästään moisesta vihkimisestä koskaan haaveillut ja tunnen uskoni olevan vahva, otamme myös avioliiton siunaamisen kirkossa. Tästä siunaustilaisuudesta tuleekin sitten unelmieni häät ja hääjuhlaa vietämme myös samana päivänä. Tarkoitus on maistraatissa siis ensin vihkiytyä ja joidenkin kuukausien päästä siitä viettää kirkkohäitä ja hääjuhlia.

Kehottaisinkin heitä, jotka eivät koe olevansa uskossaan vahvoja mutta ovat kuitenkin kirkon jäseniä niin jättämään kirkollisen siunaamisen väliin. Miksi tehdä jotain, johon ei oikeasti usko? Tärkeintä on se, että avioliitto on kuitenkin solmittu ja se päätös on aina rohkea näinä päivinä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska maailmankatsomukseemme ei kuulu uskonto eikä siis myöskään kirkko.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli aluksi se tilanne että mies vielä kuului kirkkoon kun häät lyötiin lukkoon, itse olen eronnut vahvan vakaumuksen vuoksi kirkosta heti kun täytin 18.

Olisimme siis saaneet siunauksen mutta mielestäni se olisi ollut todella teennäistä/vaivaantunutta jo sen takia että itse en usko pätkän vertaa kristillisiin asioihin ja haluan myös avioitua niiden arvojen mukaisesti, eli ei siis siunausta. Vaikka sulhasen puolesta se olisikin ollut mahdollista. Tämä oli myös hänen mielestään ehdoton oikea ratkaisu. Myös osa vieraista olisi varmasti ihmetellyt jos siunaus olisi ollut mukana koska tietävät vakaumukseni niin hyvin.

Vihkijä tulee paikanpäälle upeassa miljöössä pidemmän kaavan mukaan vihkien, joten silti pelkkään maistraatissa piipahtamiseen ei tarvitse tyytyä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule siunaamista koska erosin kirkosta pitkän pitkän kypsyttelyn jälkeen viime joulukuussa. Oltiin kyllä juteltu asiasta miehen kanssa ja olin pariinkin kertaan kysellyt että eihän hän vain ala sitten toivomaan esim. kirkko-häitä kun niin teen. Mieskään ei siis ole uskovainen vaan tyypillinen suomalainen tapa-kristitty. Itse tiesin jo n. 10 vuotta sitten ettei se kristinusko ole minun juttuni enkä halua kirkkohäitä. Kuitenkaan en pidä kovin suurta haloota omista ajatuksistani koska minulla ei ole mikään missio käännyttää muut pakanoiksi.

Siksi olikin vähän hassua kun olen anopin kanssa jutellut hää-asioista ja yksi kommentti oli että enkö voi liittyä takaisin (vitsillä mutta kuitenkin). Just!

Minä siis en halua siunaamista koska en usko Jumalaan enkä siis tarvitse häntä siunaamaan liittoa. Kyllä tämä on kahden kauppa. Olisi hassua seistä kirkon edessä koska minulle on tärkeintä vain se että kumpikin sanoo tahdon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mukavaa huomata, että moni muukin on samoilla linjoilla tämän asian suhteen. Eli että koska uskonto ei ole osa elämää, ei tahdo myöskään sitä osaksi avioliittoaan. Kunpa jonain päivänä yleinen asenne ja maistraatin palvelut paranisivat niin, että maistraatissa ja kirkossa vihkiminen nähtäisiin saman arvoisina.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään