Maddie

Miksi ei avioliittoon siunausta?

214 viestiä aiheessa

Onko täällä muita morsiamia, jotka vihitään maistraatissa eikä tule ollenkaan avioliittoon siunaamista?

Meillä mies ei kuulu kirkkoon, minä vielä kuulun.

Aluksi halusin avioliittoon siunauksen, mutta tarkemmin ajateltuani sillä ei ole minulle mitään merkitystä eikä mieheni sitä olisi halunnutkaan.

En koe tarvitsevani kirkon/Jumalan siunausta, sellaisena rituaalina kun luterilainen kirkko sen tarjoaa. Tai mikään muukaan uskonnollinen yhteisö tms. sen puoleen.

Avioliitto on meille enemmän juridinen ja rakkauteen liittyvä, kuin uskonnollinen juttu. (jos tuosta nyt joku jotain tolkkua sai :)) Meidän kahden juttu, jota halutaan sitten juhlia lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa.

Kertokaahan mietteitänne!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä olisi mitä luultavimmin sellainen morsian!

Meillä on tilanne melkein sama kuin teillä. Minä kuulun (vielä) kirkkoon, sulho ei. Hänelle ei ole väliä, tuleeko meille siunaus vai ei. Minä olenkin sitä mieltä, että asia ei pahemmin hänelle edes kuulu, sillä minun uskonvakaumuksestani tässä asiassa on kysymys eikä hänen. Olen ollut jo muutaman vuoden ajan hyvinkin epävarma uskostani ja siksi päätin selvittää kantani asiasta oikein toden teolla, ennen kuin päädyn siihen siunaukseen. Minusta sitä ei tule hankkia vain siksi, että kirkossa pääsee "leikisti" suvun edessä naimisiin. Minusta siunauksen valintaan täytyy olla uskonnollinen pohja. Ja minulla tätä pohjaa ei taida tarpeeksi olla, joten tällä hetkellä olen syvästi sitä mieltä, että jätämme kuitenkin sen siunauksen väliin. Tarkoitus olisi hankkia siviilivihkijä juhlapaikalle tai sitten menemme jo pari päivää juhlia ennen naimisiin maistraatissa. Aikaa häihimme on kuitenkin vielä niin paljon, etten ole alkanut vihkijää vielä täydellä teholla metsästämään!

Uskon, että siviilivihkimisestä voi saada yhtä kauniin seremonian kuin kirkollisestakin vihkimisestä, joten emme tarvitse Murun kanssa kirkkoa tai pappia juhlatunnelmaa korottamaan. Suunnittelemme vihkiseremoniamme itse siten, että seremonia ei olekaan ihan muutamassa minuutissa ohi  ;) vaan siihen kuuluu niin puheita kuin musiikkiakin. Sormukset ja suudelman vaihdamme myös tietysti  :-X Sormusvala olisi ihana, mutta pelkään, että pelkkä tahtominen on tarpeeksi vaikeaa sopertaa itkuntuherruksen lomassa...

Näin meillä!

Maddielle vielä lisäkysymyksenä esittäisin, että millaisen seremonian te aijotte viettää? Tuleeko jotain ylimääräistä ohjelmaa sekaan vai etenettekö lyhimmän kaavan mukaan?  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli juhlapaikalla siviilivihkiminen. Itse kuuluin tuolloin vielä kirkkoon, joten siunauskin olisi saatu, jos olisi haluttu. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään tärkeä asia minulle - ja sittemmin olen eronnut kirkostakin. Minusta avioliitto on meidän kahden asia, ei siihen mitään kirkkoa tarvita. Sitä paitsi en pystyisi olemaan vilpittömin mielin alttarilla tahtomassa jumalan kasvojen edessä...minusta se olisi rienaamista, koska en siihen itse uskoisi.

Lisäksi en halunnut, että olisimme menneet naimisiin ilman 'todistamista' eli halusin, että meidät vihitään nimenomaan hääjuhlan yhteydessä, ei päivää kahta ennen jossain maistraatin pimennossa kaksin (plus todistajat tietty). Halusin, että sukulaiset ja ystävätkin pääsevät todistamaan, kun sanomme tahdon ihan oikeasti :):-*

Me ymppäsimme seremoniaan sisääntulomusiikin, morsiamen luovutuksen, runonlausuntaa, musiikkiesityksen ja lisäksi bändi yllätti toisella musiikkiesityksellä. En tiedä kauanko seremonia kesti, kun ei ole tullut kestoa videolta mitattua.

katti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos kommenteista, samoilla linjoilla siis muutama muukin.

Meillä on siviilivihkiminen Vsan maistraatissa perjantaina ja hääjuhla sitten lauantaina. Vieraat kutsutaan vaan hääjuhlaan, mutta jos joku (kaverit ehkä koska asuvat lähellä) haluaa tulla maistraattiinkin (vanhempien ja siskon+mies lisäksi) niin saa tulla. Erikseen ei pyydetä sinne esim. pitkän matkalaisia. Saavat tulla sitten suoraan juhlan lauantaina.

Seremoniasta pitäis ton miehen kanssa keskustella, luultavasti kävellään musan saattamana sisään ja ulos. Sormuksen vaihto ja pusu meilläkin, ehkä joku runo siihen väliin. Mies ei meinaa tajuta että jos ylimääräistä ei tule, se on muutamassa minuutissa ohi.

Päiväkirjasta voi lukea lisää "Maddie & Mies 2.8.2003".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hih, tulipa tässä vielä mieleen, että miehen kavereista oli kuulemma joku kysellyt illan mittaan, että niin milloinkas teidät vihittiin :o ::) ;D Yritä siinä sitten pokkana selittää, että hetki sitten silmiesi edessä...

katti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihan varmasti saa juhlavan myös siviilivihkimisestä.

Ainakin kattin ja miehensä vihkiminen oli mun mielestä tosi juhlallinen.

Oli marssit ja runot ja laulut ym. ja puhe oli yhtä juhlallinen, kuin kirkossakin.

Samanlainen vihkiminen oli viime perjantainkin juhlissa, joissa olimme. Morsiuskaaren alla pari "saivat toisensa" ja ensin "häämarssin" soitti kitaristimme akustisella kitaralla ja minä lauloin yhden laulun pianon säestyksellä.

Juhlallisia ja kauniita tilaisuuksia  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Hih, tulipa tässä vielä mieleen, että miehen kavereista oli kuulemma joku kysellyt illan mittaan, että niin milloinkas teidät vihittiin :o ::) ;D Yritä siinä sitten pokkana selittää, että hetki sitten silmiesi edessä...

katti

Oho!  :o Tuollaista ongelmaa en ole tullut ajatelleeksikaan! Mitäpäs, jos vieraat eivät tajua todistaneensa vihkimistämme....  ::)

Tuohon siunausasiaan: meistä kumpikaan ei ole edes lapsena kuulunut mihinkään kirkkokuntaan. Kirkolliset perinteet tuntuvat kuuluvan ikään kuin vieraaseen kulttuuriin, vaikka molemmat olemme osallistuneet uskonnon opetukseen ja olleet esim. useissa kirkkohäissä olleet vieraina. Ei siis tulisi mieleenkään tulla vihityksi tai siunatuksi menoin, jotka koemme vieraiksi, ja joiden perustaan emme usko. Jos saamme vihkijän juhlapaikalle, on meilläkin ihana vapaus tehdä vihkimisestä juuri sellainen kuin itse haluamme.

Kieltämättä odotan saavani selitellä tätä joillekiin sukulaisille, kun maistraatissakaan eivät oikein tunnu aina ymmärtävän, että joku ihan tosissaan tahtoo vain ja ainoastaan siviilivihkimisen.  ::) Minä ja sulhaseni taas olemme aika tiukkoja tässä asiassa, emme kumpikaan kuvittelisikaan liittyvämme kirkkoon hääjuhlan takia. Mikäli emme saa vihkijää hääpaikalle, tulee meille aika koruton maistraattivihkiminen lähiomaisten läsnäollessa ja jonkinlainen sormusvala tms. juhlan yhteyteen. Elän kuitenkin siinä toivossa, että sukulaisemme pääsevät ihmettelemään vihkimistämme juhlapaikalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Oho!  :o Tuollaista ongelmaa en ole tullut ajatelleeksikaan! Mitäpäs, jos vieraat eivät tajua todistaneensa vihkimistämme....  ::)

Mä ajattelen sen niin, että on ko. vieraan omaa tyhmyyttä ja mielen köyhyyttä, jos ei sitä tajua ::). Ja jos ainoa oikea tapa jonkun mielestä olisi kirkkovihkiminen, niin voi voi, omapahan on ongelmansa ;D

katti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuleva mieheni ei kuulu kirkkoon joten meille tulee siviiliseremonia. Itse kuulun kirkkoon ja myös uskon jonkinasteisesti sen sanomaan, mutta en silti tunne tarvitsevani sen siunausta avioliitollemme. Olemmehan talsineet yhteistä polkua jo muutenkin kohta kymmenen vuotta, ilman virallista siunausta, mutta silti olomme siunatuksi kokien.

Toisaalta olen ajatellut että ehkä sitten joskus kun lapsemme kastetaan (sellaista ei vielä ole kyllä edes tilauksessa), niin sitten samalla vois myös siunata avioliittomme ja kodin...

Mutta siunausta ei tule ainakaan nyt vihkimisen yhteyteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiva kuulla, että on muitakin samoilla linjoilla. Me käymme vihillä perjantaina ja hääjuhla on lauantaina. MInä v aluksi haikailin vihkijää juhlapaikalle, mutta tähän ratkaisuun siitten päädyttiin. Mies ei ole oikein innoissaan "kaikenmaailman rituaaleista" juhlakansan edessä.

Oli kuitenkin suostuvainen siihen, että pujoittaisimme toisillemme sormukset sitten hääjuhlassa  ;D Meillä ei siis kihloja olekaan.

Alunperin ajattelin, että ihmiset saisi heitellä riisiä meidän päälle kun tullaan juhlapaikalle jollain ihme ajoneuvolla (traktorilla?) mutta nyt olen jo ruvennut miettimään, että onkohan se jo liikaa (vaikka olinkin saanut jo sulhon puhuttua tähän  ;D

Noo, onhan tässä aikaa vielä melkein kolme kuukautta miettiä. Ideoita otetaan vastaan, miten riisinheiton voisi ympätä tällaisen tapahtumaan...

Mulla on muuten uskonasioihin siinä mielessä hassu kanta (ts. ehkä jonkun mielestä hassu), että vaikka en (eikä sulhokaan: papin eteen saisi kuulemma vaan aseella uhaten) haluakaan osallistua uskonnolliseen seremoniaan, ei minulla ole mitään sitä vastaan, että hääjuhlassa luettaisiin vaikka jotain henkeviä Raamatusta lainattuja ajatuksia rakkaudesta tai laulettaisiin aihetta liippaava hengellissävytteinen laulu.

Siis onhan kirkko kuitenkin meidän kulttuuriperintöä siitäkin huolimatta, vaikka en itse katso voivani osallistua mihinkään kirkollisiin seremonioihin puhtain mielin.  

Tunnistaako joku tästä yhtään omaa ajattelutapaansa tai ymmärtääkö ylipäätään mitä tarkoitan ???

Sepä tekee asian mielenkiintoiseksi, että kaaso on alkanut joku aika sitten seurustelemaan papin kanssa, joten saatetaan kuitenkin saada kirkonmies häävieraaksi  :) Ja hän on toki lämpimästi tervetullut, mukava mies.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miramis: Mä olin ajatellut sitä riisin heittoa joko siinä vaiheessa kun tullaan maistraatista ulos (pe) tai kun tullaan juhlapaikalle (la) jossa kaikki muut jo ovat. Tai sitten kaaso voisi järkätä jossain välissä kun porukka siirtyy ulos juhlatilasta (joka on aika pieni, joten pyritään olemaan ulkona paljon) niin että me tullaan viimesenä ja sitten saavat nakella sitä riisiä. Vaihtoehtoja on mietitty...

Mä ajattelin kanssa että kaaso vois maistraatissa lukee jonkun rakkausrunon ohjelmanumerona. Pitää nyt vielä miettiä tota perjantain ohjelmaakin. Riippuu vähän siitäkin ketä sinne haluaa tulla. Vieraat kun on pyydetty vaan lauantain hääjuhlaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei kuuluta kirkkoon, joten siksi.

Millainen seremonia tuo siviilivihkiminen on? Koruton ja lyhyt kaiketi... Kuuluuko sormuksen pujottaminen normaalikuvioon vai pitääkö erikseen pyytää...?  :o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pro-Seremonioiden sivuilla on hieman vihkikaavasta ja muutenkin siviilibileistä asiaa: http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/haat.phtml

Meillä äiti oli juoninut riisinheiton niin, että kun ruokailun aikana/jälkeen livistimme valokuvattavaksi juhlapaikan välittömään läheisyyteen, porukka kerääntyi ulos riiseineen. Kun tulimme takaisin juhlapaikan pihaan, ihmiset heittelivät riisiä päällemme. Ihmiset seisoivat kunniakujassa eli ihan kuin kirkosta ulos tultaessakin, me vain olimme menossa sisään eikä ulos :)

katti

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No, meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, joten ei olisi edes mahdollista "siunailla" ;D

Mutta vaikka kuuluisikin, en usko, että pystyisin kirkkovihkimiseen. Kuunnella siinä vakavalla naamalla asioita, joita ei missään mielensä sopukassa pysty allekirjoittamaan. Pyh, sanon minä  ::)

Me emme lisäile kaavaan mitään, joten se on ohitse siinä n. kahdessa-kolmessa minuutissa. Meille se on mitä passelein vaihtoehto ja ajaa sen tärkeimmän asian ;)

Yhdessä välissä yritettiin taikoa vihkijää paikan päälle, muttei jaksettu siitä stressata, kun ei tuntunut onnistuvan.

Meillä tämä kaikki on selvää, jopa suvulle, mutta bestman  ??? kauhistelee. Että varmasti täytyy hävetä jotain eikä ne ole mitkään oikeat häät ilman pappia  ::) >:( Välillä tekisi mieli tirvaista  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
No, meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, joten ei olisi edes mahdollista "siunailla" ;D

Vaikka kumpikaan ei kuulu ev.lut. kirkkoon niin kyllä siunauksen saa. Vihkimisen saa jos toinen kuuluu ev.lut.kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kirkkoon tai kristilliseen yhdyskuntaan. Siunaaminen on kai (en muista nähneeni) melkein samanlainen kuin vihkiminen mutta silloin pitää tietysti käydä ensin tuomarilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Vaikka kumpikaan ei kuulu ev.lut. kirkkoon niin kyllä siunauksen saa. Vihkimisen saa jos toinen kuuluu ev.lut.kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kirkkoon tai kristilliseen yhdyskuntaan. Siunaaminen on kai (en muista nähneeni) melkein samanlainen kuin vihkiminen mutta silloin pitää tietysti käydä ensin tuomarilla.

No, mutta jos kumpikaan ei kuulu mihinkään yhdyskuntaan, niin ei kai sentään? Minkäs takia he pakanoita siunailisivat ??? Ja kuten todettua, aivan sama ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minusta avioliitto on meidän kahden asia, ei siihen mitään kirkkoa tarvita. Sitä paitsi en pystyisi olemaan vilpittömin mielin alttarilla tahtomassa jumalan kasvojen edessä...minusta se olisi rienaamista, koska en siihen itse uskoisi.

Lisäksi en halunnut, että olisimme menneet naimisiin ilman 'todistamista' eli halusin, että meidät vihitään nimenomaan hääjuhlan yhteydessä, ei päivää kahta ennen jossain maistraatin pimennossa kaksin (plus todistajat tietty). Halusin, että sukulaiset ja ystävätkin pääsevät todistamaan, kun sanomme tahdon ihan oikeasti :):-*

Kuin sanasta sanaan myös meidän ajatuksemme. Tosin kirkosta erosimme jo pari vuotta ennen häitä, kun meille täyspakanoille selvisi, ettei näyttävien ja juhlavien häiden järjestäminen seremonioineen kaikkineen edellytä kuulumista kirkkoon. Eli meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla (ja ihana vihkiminen olikin, kartanon pihalla kiviportin juurella!) kaikkien vieraidemme todistamana. Mukaan seremoniaan saatiin laskeutuminen vierasjoukon näkösälle portaita pitkin, hidas kulku vihkipaikalle vierasjoukon ohi soittajien soittaessa häämarssia, vihkijän lyhyt puhe ja vihkiminen sormuksineen, lauluesitys ja vielä juhlava siirtyminen juhlatalolle. Eli mitään ei jäänyt puuttumaan!

Kirkkoajatuksessa tökki kaikkein eniten juuri tuo Katin mainitsema "rienaus", eli valojen vannominen meidän näkemyksemme mukaan mielikuvitusolennon silmien edessä olisi loukannut sekä omaa maailmankatsomustamme ja vakaumustamme että niiden oikeasti uskovien vakaumusta. (Vaikka anopin mielestä ensi alkuun olisi pitänyt ottaa kirkkovihkiminen, koska niin KUULUU tehdä, mieli tosin muuttui viimeistään vihkitoimituksen jälkeen...)

Mielestäni siunaus kirkossa jotenkin vielä korostaa tapahtuman uskonnollista luonnetta, sillä sehän on täysin vapaaehtoinen. Moni taas ottaa kirkkovihkimisen, koska se on komeaa ja "perinne" eikä oikeasti ole edes tiedossa, että niin ei ole pakko tehdä. Pahimmat saarnat ja paasaukset olen kuullut nimenomaan näissä avioliiton siunauksissa - vai olisiko vain silloin osunut harvinaisen tiukkapipo pappi paikalle?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidät vihitään maistraatissa ja sitten pidetään juhlat erikseen. Emme ole uskonnollisia (vaikka itse kuulun kirkkoon), eikä kirkkohäät ole se "meidän juttu".

Halusimme, että meidän vihitään maistraatissa, eikä  juhlapaikalla, koska halusimme, että siitä tulee sellainen  mukava pieni ja intiimi tilaisuus.  :-*

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta on järkevää jättää kirkolliset seremoniat pois jos  ne eivät itselle merkitse kuitenkaan mitään!  :) Itse kuulun kirkkoon ja halusin mielelläni kirkkohäät kuten myös mieheni, joten tätä asiaa ei tarvinnut pohtia meidän kohdalla. Minusta typerintä on se, että vihkiytyy tai "siunautuu"  ;)  kirkossa tai jopa liittyy kirkkoon vain sen takia, että kirkossa muka "kuuluu" mennä naimisiin. Mikä järki siinä on  ??? Teatteriesitykset kuuluvat ihan muualle! Kukin vakaumuksensa mukaan! Ei kai se kivaa ole kenellekään jos pappi puhuu kuin kuuroille korville eikä morsiuspari itse usko sanaakaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Halusimme, että meidän vihitään maistraatissa, eikä  juhlapaikalla, koska halusimme, että siitä tulee sellainen  mukava pieni ja intiimi tilaisuus.  :-*

Meillä taas aivan samasta syystä ei haluta vihkimistä maistraatissa. ;D Joskus ehkä tulossa pieni ja intiimi tilaisuus illalla ihanassa paikassa, jossa vain me ja todistajat paikalla.

Ja en todellakaan halua liitolleni siunausta, koska olen tullut siihen tulokseen, että tulen eroamaan kirkosta lähiaikoina.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juu, minä kuulun kirkkoon, mies ei. Ei me edes harkittu mitään kirkollisia meininkejä, kun en minäkään koskaan ole ollut mitenkään uskonnollinen. Ja tässä meidän tapauksessa kirkkoa ei tarvita edes sukulaisten takia tai siksi, että tulisi "oikeammat" häät. Me kun käydään siellä maistraatissakin kahdestaan. Ja minun käsityksen mukaan maistraateissa voi saada yhtä komeat juhlat aikaan kuin kirkossakin. Meille varattiin puoli tuntia aikaa, mutta perusvihkikaava kestää vain pari minuuttia sisältäen lähinnä vaan ne "tahdon"-osat ja pari muuta lausetta. Olis kumminkin saanut varata vaikka kolme tuntia sitä tilaa, jos haluaisi muutakin ohjelmaa. Siellähän voi olla musiikkiesityksiä, runoja, muita puheita ja mitä vaan keksiikin. Ei siis tartte olla mitenkään koruton tapahtuma.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista vanhempien luvalla, eli 16-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin tokaisin äidilleni serkkuni häiden jälkeen suunnilleen, että "kauniit juhlat, mutta mulle on sitten turha odottaa kirkkohäitä. Siinähän menee päivä pilalle jos joutuu kuuntelemaan niitä jeesusjuttuja."

Nyt kuutisen vuotta myöhemmin olen ihan samoilla linjoilla. Omana hääpäivänäni en halua kuunnella "niitä jeesusjuttuja" kun ne eivät minulle mitään positiivista merkitse. Onneksi on tullut tässä matkan varrella löydettyä mies, joka on vähintään yhtä pakana kuin minäkin, joten tästä asiasta ei tule mitään erimielisyyksiä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei ollut siunaamisia kun mä olen ateisti :) Kumpikin kyllä kuulutaan kirkkoon (mä kuulun vaan siitä syystä että pääsen kummiksi jos pyydetään)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eijalle tiedoksi, kummiuden vuoksi ei kannata kuulua kirkkoon. Itse olen sylikummi enkä kuulu kirkkoon, erona muihin kummeihin vain se, että ei ole seurakunnan kummitodistusta.  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Eijalle tiedoksi, kummiuden vuoksi ei kannata kuulua kirkkoon.   

Tuota en tiennytkään... olen aina luullut, että pitää kuulua kirkkoon. Kummipoikani kastanut pappikin aikoinaan kyseli tarkkaan oman seurakuntani, koska asun toisella puolella Suomea.

Sitten vielä kysymys... Miksi ihmiset ensin menevät naimisiin maistraatissa ja perään siunaaminen kirkossa? Jos ei kirkkohäitä halua, miksi siunaus? Onhan se kuitenkin "melkein" sama asia, tunnustaa uskonsa siihen siunaukseen... Valaiskaa minua tietämätöntä   :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään