Maddie

Miksi ei avioliittoon siunausta?

214 viestiä aiheessa

Meille kummallekaan uskonto ei ole osa elämää joten miksi hakemaan siunausta avioliitollekaan.

Emme koe avioliittoa uskonnollisena asiana vaan se tehdään rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ollaan molemmat ateisteja. Eikä siis tietty edes kuuluta kirkkoon.

Muokattu: , käyttäjä: Kaisa^

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei uskota jumalaan, joten ei myöskään haluta mitään siunauksia. Naimisiin.infon tietopaketin mukaan vain 10% siviilivihityistä haluaa lisäksi kirkollisen siunauksen (Lähde).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei olla kumpikaan kristittyja joten miksipa meidan liitto mitaan siunausta kaipaisikaan :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei olla kristittyjä, joten ei luonnollisestikaan haluta mitään kristillisyyksiä meidän häihimme. Ollaan molemmat erottu kirkosta jo ajat sitten, ja musta, kuten näemmä monesta muustakin tässä keskustelussa, tuntuisi jotenkin kornilta lupailla niin vakavia asioita sellaiselle olennolle, jonka olemassaoloon en usko. Sulhanen taas ei halua siksi, että sen mielestä Jeesus-jutut on tylsiä :rolleyes: .

Onneksi ollaan samaa mieltä tästä eikä tarvitse ruveta vääntämään. Meille tulee vihkiminen juhlapaikalle ulos meren rannalle :wub: . Uskon, että tiedossa on siis ainakin meidän mielestä kauniimpi tilaisuus kuin kirkkovihkiminen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

-

Muokattu: , käyttäjä: Mim0sa

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on vihkiminen maistraatissa, koska mies ei kuulu kirkkoon. Alusta lähtien minä olen ollut sitä mieltä että kerran tahtoen riittää. Ei siinä mitään siunauksia tarvita, vaikka mies olikin sillä kannalla 6 vuotta. Viime vuosina nähdyt häät ovat sitten hänet minun kannalleni kääntäneet, eli kirkon toimitus on kummallekin "tyhjä" sanahelinä, oka ei anna mitään arvoa meidän suhteelle.

nyt sitten suunnitellaan vihkimistä marraskuulle. Se onko meillä mitään hääjuhlaa, on vielä kysymysmerkki...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä haluaisin kirkkohäät koska olen kristitty ja muutenkin tykkään traditioista, mutta sulhanen on vakaumuksellinen ateisti. Yritin puhua em. syistä ympäri avioliiton siunaukseen mutta mies ei halua minkään maailman taikamenoja häihinsä. Täytyy nyt sitten yrittää rakentaa siviiliseremoniasta mahdollisimman perinteinen ja juhlava...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tupla.

Muokattu: , käyttäjä: Lynx

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi ei avioliittoon siunausta? Koska ei ole ensimmäistäkään syytä sellaiselle. Jos olisimme uskovaisia, varmaan kirkkovihkiminen olisi paikallaan, mutta kun ei olla, joku ylimääräinen siunaus tuntuisi vielä kirkkohäitäkin suuremmalta (ja turhemmalta) pelleilyltä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä ei myöskään sulhanen kuulu kirkkoon ja on hyvinkin kovasti kaikkea siihen liittyvää vastaan, joten ei tule mitään kirkollisia lisukkeita. Maistraatissa vihitään, ja tuo siunaaminen tuntuisi niin typerältä ja turhalta, kun en itsekään mikään uskonnollinen ole vaikka kirkkoon vielä kuulunkin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkon tarjoama avioliiton siunaaminen on yhdessä rukoilemista avioliiton puolesta. Me emme rukoile yhdessä muutenkaan.

Emmekä kyllä kumpikaan kuulu kirkkoonkaan, eli näkisin, että tämä palvelu ei meille edes kuulu, koska emme siitä maksa kirkollisveroa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meile tulee siviilivihkiminen, mutta mitaan siunausta ei tule. Emme ole uskovaisia, emmeka kuulu kirkkoon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Käytiin kihjalaiskahveillamme mielenkiintoinen, lyhyt keskustelu sulhasen kummitädin kanssa aiheesta. Hänen mielestään, koska kirkkohäitä ei tule, pitäisi sentään käydä siunattavana. Perustelu: "no pitäähän teidän". Seeeeeelvä. Olemme ateisteja, eli millään jumalahöpölöpötarinoilla ei ole sijaa elämässämme eikä avioliitossamme, siksi ei siunausta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille ei myöskään tule avioliittoon siunausta, sillä meillä ei kumpikaan enää kuulu kirkkoon. Lisäksi kirkkohäät ovat aika tylsiä omasta mielestäni... jotenkin niin teennäistä kun ei edes pariskunta itsekkään ole välttämättä mitään uskovaisia. Onhan se ihan tyhmää mennä kirkossa naimisiin kaikkine siunauksineen jos ei mitenkään edes uskonto merkkaa mitään. Voisin jopa olla sitä mieltä, että siinä kyseessä on jo jonkinasteinen jumalanpilkka. Ihan oikeasti: Niitä vihkimispaikkoja on muitakin kuin se kirkko.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ole vielä menossa naimisiin, mutta olen kuitenkin pohtinut tätä(kin). Toisaalta haluaisin avioliiton siunauksen, koska käyn muutenkin kirkossa suhteellisen usein. Toisaalta uskonto ja jumalanpalvelukseen osallistuminen ovat minulle henkilökohtaisia asioita, enkä sitten oikeastaan tahtoisikaan sitä yleisöä siunausta seuraamaan. En myöskään tahtoisi kenenkään vaivaantuvan siitä, että joutuu häideni takia seuraamaan uskonnollista rituaalia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaaha. :) Taidammekin olla mieheni kanssa railakkaassa vähemmistössä "konseptimme" kanssa. Meille ei tule kirkollista siunaamista, eikä siviilivihkintää. Luitte oikein. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, ja enenevissä määrin tuo valtion suuntaan pyllistäminenkään ei ole innostanut. Onko esimerkiksi oikeassa liitossa kyse enemmän korkeammalta saatavasta luvasta ja velvoitteesta, vai keskinäisestä yhteisymmärryksestä ja kunnioituksesta? Ennen 1500-lukua avioliitto Euroopassa oli yksityisasia, johon tarvittiin vain keskimäärin osapuolien molemminpuolinen suostumus ja no, arvaatte-varmaan-mitä.. Kammottavan paljon minun makuuni historiankirjoista on paljastunut rahan tai muiden poliittisten intressien alullepanemaa perinnettä. Joten, pienellä edellisenkaltaisella perustelulla, mieheni (se sukupelkoisempi) lämpeni hänkin ajatukselle, että laatisimme oman kulun juhlaamme, välttäisimme vanhempien sukulaisten helpotukseksi perinteiseen, juridiseen liittoon viittaavia termejä kuten "naimisiin", "avioliitto", ym, ja tekisimme juhlasta enemmän sen ympärillä pyörivän, että kyseessä on perhe, rakkaus ja vapautuminen, ennemmin kuin yhteiskunta, auktoriteetit ja sitoutuminen. Juhlassa aiomme seremoniallisesti paljastaa, että otan mieheni sukunimen. Tälle näen perusteet siinä, että kyseessä on perheidemme yhdistyminen, eikä tuo jääräkään sitä pahaksi laittanut, hänelle se on kunnianosoitus jo tarvottua yhteistä taivaltamme kohtaan. Juhlaa kutsuimme kutsussa pilke silmäkulmassa rakkauden festivaaliksi, ohjelman koostuessa pääosin ruoan ja juoman lisäksi muusikkoystävistä ja -sukulaisista. Tiedän, tässä kohtaa moni kakoo pullanmuruja sieraimistaan, ja ajattelee, että hemmetin hipit. Mutta hei, elämässähän saa olla huumoria, ja eikö se niin mennyt, että poljetut polut ovat poljetuille ihmisille? (Tietenkään väheksymättä näin sanoessa keitään, perinteisempää kaavaa noudattavia kohtalontovereita! Rakkautta teidänkin ratkaisunne edustavat :) Jokunen vastaamaton kysymys on vielä päivän kulun suhteen, mutta pienellä pähkimisellä ja toivottavasti vielä pienemmällä stressaamisella uskon päivän menevän tavalla tai toisella nappiin. Myös mielenkiintoista on ollut seurata lähipiirin kirjavia reaktioita uutiseen. Muutamalle on ollut vaikea ymmärtää, kuinka tällainen voi silti olla meille ihan yhtä vakavaa kuin keskivertoinenkin vihkintä, kehotettu esimerkiksi ilmoittamaan uudestaan sukulaisille, ettei kukaan vaan osta kallista lahjaa. Hmm, vaikka kutsuunkin kirjoitimme, ettemme todella kaipaa lahjoja. No, kaikenmoista! Olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita vastaavista ratkaisuista? Juhlavieraidenkin kokemukset otetaan vastaan :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä tuo nyt niin erikoista ole nykypäivänä, jättää avioliitto siunaamatta.

Ihan yhtä lailla, kuin evankelisluterilainen menee naimisiin kirkossa papin aamenen kera, minulle ateistille riittää maistraatin paperi. Ihme hypetystä suuntaan jos toiseenkin.

Uskovaiset tekevät omien tapojensa mukaan, ja me muut sitten omiemme.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaaha. :) Taidammekin olla mieheni kanssa railakkaassa vähemmistössä "konseptimme" kanssa. Meille ei tule kirkollista siunaamista, eikä siviilivihkintää. Luitte oikein. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, ja enenevissä määrin tuo valtion suuntaan pyllistäminenkään ei ole innostanut.

- -

Juhlassa aiomme seremoniallisesti paljastaa, että otan mieheni sukunimen.

Lihavoinnit minun lisäämiäni.

Miten voit ottaa miehesi sukunimen, jos teitä ei vihitä missään? Vai onko siviili- ja kirkkovihkimisen lisäksi olemassa joku kolmas vaihtoehto?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei meilläkään tule siunausta, eikä kirkkoa, eikä pappia. Kumpikaan ei kuulu kirkkoon, minua ei ole edes kastettu, joten mitä varten pitäisi siunauttaa avioliitto, kun sillä ei ole minkäänlaista merkitystä kummallekaan. Harva enää nykyaikana kyllä kauhisteleekaan siviilivihkimistä. Odotan kyllä innolla jos sattuisi joku kauhistelijatäti tai -setä kohdalle. Se olisi niin mehukas keskustelunaihe. :D Meillä tulee siis henkikirjoittaja paikan päälle ja suoritamme varmaan jonkun pakanallisemman seremonian. Käsien yhteensitomisen ehkä. Tai sitten sytytellään kynttilöitä.

Vihkiryijyn kylläkin tahtoisin, mutta sehän ei ole kristillistä alkuperää vaan tarkoituksena on suojata morsiusparia pahoilta hengiltä, jotka maasta nousevat.

Mutta joo. Mitä väliä naiko sitä toisensa kirkossa vai maistraatissa. Sama homma se on paperilla. Toiset ei vaan halua rukoilla ja lukea sitä isoa kirjaa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaaha. :) Taidammekin olla mieheni kanssa railakkaassa vähemmistössä "konseptimme" kanssa. Meille ei tule kirkollista siunaamista, eikä siviilivihkintää. Luitte oikein. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, ja enenevissä määrin tuo valtion suuntaan pyllistäminenkään ei ole innostanut.

- -

Juhlassa aiomme seremoniallisesti paljastaa, että otan mieheni sukunimen.

Lihavoinnit minun lisäämiäni.

Miten voit ottaa miehesi sukunimen, jos teitä ei vihitä missään? Vai onko siviili- ja kirkkovihkimisen lisäksi olemassa joku kolmas vaihtoehto?

Itse olen myös käsittänyt että sukunimeä ei voi vaihtaa ihan vapaasti, vaan siihen pitää olla joku perusteltu syy.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi morsian, joka on menossa ensi kesänä sulhonsa kanssa vihille siivilimenoin. Ja muun muassa siksi, koska mies ei kuulu enää kirkkoon. Minä kuulun, mutta en kuitenkaan koe tarvitsevani minkäänlaista siunausta liitollemme. Me olemme muutenkin eläneet jo "synnissä" niin monta vuotta, lapset syntyneet avioliiton ulkopuolella yms. Joten mitä väliä...?

Sitäpaitsi kaikkien muiden häissä, missä olen/olemme vierailleet ovat olleet kirkkohäitä, joten on kiva järkätä nyt jotain vähän erilaisempaa sukulaisille ja ystäville...

Sekin on jotenkin mukavaa tietää, että voi vähän vapaammin suunnitella sitä itse seremoniaa, saa esim. valita vähän laajemmasta kategoriasta vihkimiseen tulo- ja poistumismusiikin ym...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaaha. :) Taidammekin olla mieheni kanssa railakkaassa vähemmistössä "konseptimme" kanssa. Meille ei tule kirkollista siunaamista, eikä siviilivihkintää. Luitte oikein. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, ja enenevissä määrin tuo valtion suuntaan pyllistäminenkään ei ole innostanut.

- -

Juhlassa aiomme seremoniallisesti paljastaa, että otan mieheni sukunimen.

Lihavoinnit minun lisäämiäni.

Miten voit ottaa miehesi sukunimen, jos teitä ei vihitä missään? Vai onko siviili- ja kirkkovihkimisen lisäksi olemassa joku kolmas vaihtoehto?

Itse olen myös käsittänyt että sukunimeä ei voi vaihtaa ihan vapaasti, vaan siihen pitää olla joku perusteltu syy.

Itse en tiedä miten tuo sukunimiasia menee, mutta mitenkäs muuten juridisesti? En siis ollenkaan kyseenalaista juhlanne tarkoitusta ja periaatteitanne, mutta eikö silloin liittonne jatku lain silmissä avoliittona (jos siis asutte yhdessä) jos ette solmi avioliittoa joko kirkollisen tai siviilivihkimisen kautta? Eihän siinä mitään jos näin haluatte eikä se kerro mitään liittonne vahvuudesta, mutta se on kuitenkin eri asia kuin "tavallinen" naimisiin meneminen. Esim. omaisuuteen ja mahdollisten lasten (juridiseen) isyyteen liittyvissä jutuissahan on eroja avo- ja avioliiton välillä.

Juhlanne ainakin kuulostaa mukavalta ja rennolta! Mielelläni olisin tuollaisessa tilaisuudessa vieraana :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Emme ole uskovaisia, emmekä kuulu kirkkoon.

Ja jos joku sukulainen tai muu tulisi ihmettelemään että "Miksei kirkossa..?" niin toteisin et ihan yhtälailla sitä on naimisissa siviilisti vihittynä mitä papin aamenen jälkeenkin, eihän sitä kirkkovihkimisen jälkeenkään tarvitse käydä vielä maistraatissa jotain vihkimisnäytöstä pitämässä..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sulhaseni ei kuulu kirkkoon, joten meille ei näin ollen tule kirkkohäitä. Vaikka minä kirkkoon kuulunkin, en ole mitenkään uskonnollinen eikä sillä siunaamisella ole minulle mitään hengellistä tai muutakaan merkitystä, ja koska se olisi siviilivihkimisen jälkeen vain nimellinen seremonia ja tuntuisi päälleliimatulta, kun kerran menimme jo oikeasti naimisiin.

 

Ainoa syy miksi olisin kirkossa halunnut mennä naimisiin (siis toisissa olosuhteissa) oli se että ne uruilla soitetut häämarssit nostavat tunteet ihanasti pintaan ja olisin halunnut isäni saattamana kävellä alttarille. Mutta nämäkään asiat eivät vaikuta niin paljon, että ryhtyisin näkemään vaivaa jonkun meille sinänsä merkityksettömän seremonian takia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään