Guest Uniqzer

appivanhemmilta käsittämätön häälahja!

424 viestiä aiheessa

Hmm, rahalahjaksi omilta vanhemmilta tai appivanhemmilta tuo on aika pieni summa, mutta toisaalta...

sulhon äidiltä voisin hyvin kuvitella saavamme jotakin rahallisesti todella "arvotonta" mutta suurella rakkaudella ja vaivalla toteutettua - ja otan sen paljon mielummin vastaan kuin isonkaan rahasumman. Hänellä on tapana antaa pojalleen lahjaksi ihanasti kirjoitettuja valokuvakansioita ja muuta suloista. Jotenkin uskon että jotain symbolista saamme häälahjaksikin.

Eli olisin vaivautunut 50 euron setelistä, mutta en parin euron ruisjauhoista! Itsekin vien lahjaksi mielummin jonkun lahjan, jossa on joku juju, vaikka se ei kallis olisikaan, kuin muutaman euron rahaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Eli kyllä appivanhemmat olisivat saaneet säästöön enemmänkin, jos vaan olisivat ajatelleet.....

Raha ei merkitse kaikkea, mutta se, että näkee vaivaa toisen ihmisen eteen!

...eli olisivat sitten laittaneet tuon 50€ johonkin "tunteellisempaan" lahjaan.

Juuri tätä yritin äsken sanoa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sanohan miehellesi että ottaa asian puheeksi vanhempiensa kanssa. Onhan tilanne kiusallinen, mutta jos kysessä ei todellakaan ole se ettei ole varaa ja varsinkin jos velipoika on saanut enemmän. Missään nimessä asiasta ei kannata mitään sotaa aloittaa. Esimerkiksi itse voisin mainita että sillä teidän antamallanne viisikymmentaeuroisella ostimme sen ja sen tavaran, että kiitoksia vain. Tutkit reaktiota niin ainakin tiedät sen jälkeen jos he ovat vahingossa antaneet väärän summan. Jos he eivät reagoi siihen millään lailla, niinkerro vaikka mitä sait omilta vanhemmiltasi. Jos vieläkään ei mitään reaktiota, niin anna asian olla. Todennäköisesti olette sen verran hyvätuloisia, ettei s teidän talouttanne kaada kuitenkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

50 euroa häälahjaksi vanhemmilta, jotka eivät ole muuten osallistuneet oman lapsensa häihin rahallisesti mitenkään on kyllä mielestäni JÄRKYTTÄVÄÄ!

Omat vanhempani osallistuvat, vaikkei heillä paljon rahaa olekaan ja hävettää oikein, mutta uskon heidän siltikin repivän meidän häälahjaamme vielä jostain rahaa. He mieluummin pihistävät sitten vielä häiden jälkeenkin, mutta haluavat oman lapsensa hääpäivänä antaa jotain spesiaalia.

Niin minäkin kyllä teen aikanaan omien lapsieni kanssa oli tilanne mikä hyvänsä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

olkaa onnellisia että saitte toisenne...ja käykää mäkkärissä kunnon aterialla... ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En jaksa kommentoida enää itse kysymystä, kun siihen on niin moni jo kommentoinut. Joissakin vastauksissa on tullut esiin, että hyvin monet pitävät 50 euroa sopivana naapurin tytölle yo-lahjaksi. HUI! Kuulostaa huimalta summalta. Markka-aikana meidän perheessä annettiin 50 mk tai ehkä joskus jopa 100 mk. Siinä on ihan tarpeeksi muistamista mielestäni. Ei ne hirmu isoja summia vanhemmilleni olleet, mutta naapurin tyttö pärjännee sillä hyvinkin. Välillä tuntuu, että rippilahjoista ja yo-lajoista on tullut sellaisia helpon rahan juttuja. Jälkeen päin kuulee, kuinka sankari kavereilleen hehkuttaa, kuinka hirveän suuret summat on saanut lahjaksi.  :o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos he eivät yksinkertaisesti pidä sinusta/sulhasesta? Aika pahasti sanottu,mutta totta monessa tapauksessa.. Esim:Me saimme isännän kanssa Volvon kihlajais/tuparilahjaksi, isännän veli sai toivotuksen: otan osaa!! Ja vain siksi,että isännän veljen kihlattu ei ole "kuin" puoliksi suomalainen... Toi on mun mielestä vie törkeempää,kuin se 50€ (joka muuten on vähän)vastaan metsä... Vaikka sanonkin tämän onnellisena auton omistajana,olen oikeasti sitä mieltä... ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pimpu: Törkeää... joskus sitä ihmettelee missä aikuisten ihmeellisten suhteellisuudentaju ja peruskohteliaisuus on. Mahtoi tuntua veljestä ja kihlatustaan aika pahalta...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kannanpa minäkin korteni kekoon asian tiimoilta. Häät ovat vielä edessä ja ajattelen kiusaantuneena lahjojen saantia ja kyselyitä mitä haluamme. Totuus on, ettemme halua, emmekä tarvitse mitään. En myöskään halua vanhemmiltamme rahaa, enkä anna heidän osallistua kustannuksiin. Häät pidämme sen vuoksi, että haluamme itse juhlat pitää, emme ainakaan siksi, että saisimme lahjoja.

Jos joku antaa 50 €, niin hyvä. Jos joku antaa halauksen ja onnentoivotuksen, niin hyvä. Jos joku taas yrittää antaa 500 €, niin voi kauhistus - tunnen jääväni heille jotain velkaa. En halua kalliita lahjoja. Oikeasti toivon, että lahjat olisivat mahdollisimmat "mitättömiä".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Riippuu tietysti vanhemmista. Jos on todella köyhät vanhemmat, niin onhan toikin jo iso raha. Ja jos ovat osallistuneet kustannuksiin.

Meillä kummankin vanhemmat maksavat häät puoliksi, joten en odota heiltä mitään, vaikka matalan budjetin häät ovatkin tulossa  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä tulossa samanlainen ongelma. Tiedossa on että morsiammen vanhemmilta saattaa parhaassa tapauksessa irrota tuo 50eur, joka muuten on 0.5% hääkuluista että reilukerho kokoontuu kun 2 ihmistä kuitenkin meidän häissä aiheuttavat jaetuin kustannuksin sellaisen 1.67% kuluista joka tekee aika tarkkaan 167euroa. Mutta eihän sitä nyt voi sellaista rahaa tyttären häihin panna kun sillähän saa jo vaikka kuinkapaljon viinaa

Köyhiä? No ehkä päällisin puolin, satun vain pitämään heidän puolesta kirjanpitoa ja siellä tilillä sattuu olemaan yli 20 tonnia, ei asuntolainaa, autolainaa tai mitään muutakaan velkaa.

Omat vanhempani ilmoittivat suosista että "me maksetaan ne häät" kun laskeskelin vähän että pitää kotiuttaa pikkuisen rahastosijoituksia että saa rahat kasaan, eihän se kymppitonni iso raha ole mutta arvostan elettä kuitenkin, tarkoittaa se että isäni joutuu odottamaan uutta mersua ainakin puolivuotta pidempään.

Kyllähän sen ymmärtää ettei työläisperheeltä voi olettaakkaan samanlaista sijoitusta omilta vanhemmiltani, mutta toisaalta vituttaa se ainainen vittuilu autostani (joka on kuulemma liian kallis vaikkakin maksoin sen pohjolasta 2001 saaduilla osingoilla eikä velkaa ole.) ja se taivastelu siitä kuinka hyvin minun suvullani on asiat. ei vain viitsi sanoa että "kyllä sinäkin appiukkoseni olisit menestynyt elämässä ellet olisi juonut kaikkea" Lisäksi vituttaa se fakta että morsiammen välit ovat "hyvät" vanhempiin, joka kerta kun tuolla tulee käytyä kaikki vain huutavat kilpaa toisilleen. Lisäksi en tajua miksi pitää yhteyttä vanhempiin jotka morsiammen tarvitessa 900euroa yllättäen tulleeseen laskuun totesivat "anna mennä ulosottoon kyllä ne sen sitten perii kun on rahaa" Niin olisivat perineetkin, seuraavassa kuussa mutta luottotiedot olisivat menneet ja samalla luottokortit tai mahdollisuus edes asuntolainaan tulevaisuudessa.

Toki ymmärrän sen ettei se ole appivanhempien tehtävä maksaa häitä mutta vituttaa vain se välinpitämättömyys kaikkeen ja se ainainen "voi voi kun on kallista" voivottelu, ei se ole kallista enää se 10 tonnin auto jota anoppi hamuaa jos appiukko ei joisi sitä 50-70euroa viikossa. Tai puhumattakaan siitä paljonko bensakuluissa säästyisi kun vaihtaisi sen ikälopun 12litraa imevän auton uuteen jolla pääsee 6-7litralla sata. Mutta tässä on taas tämä vanha perinne velkaa ei oteta vaan kaikki maksetaan käteisellä.

Yritä siinä sitten selittää että velkaraha on halvempaa kuin oma pääoma kun vähän ottaa parikymppiä luottoa ettei tarvitse kotiuttaa hyvintuottavia sijoituksia.

Okei minä olen materialisti ja mitä siitä se kuuluu elämääni, mutta toisaalta mitäpä muutakaan se yrityskonsultti voisi olla.

Nojaa, häät tulee maksuun ja elämä jatkuu ennallaan ja samaten appivanhemmat mutta jumalauta jos meidän lapselle annetaan samanlaisia syntymäpäivälahjoja kuin muille lapsenlapsilleen niin sitten kyllä repeää. Eipähän ainakaan tule kysymystä kumpi pappa on se kivempi kun toinen on ostanut jo mikroauton ennenkuin lapsi on edes syntynyt ja toinen antaa 10euroa moporahaa 9 vuotiaalle ja sanoo että "tule koko kesäksi mulle töihin(orjaksi) niin mä ostan sulle sitten sen mopon" mopon hinta 1000eur tjsp. 60 päivää, vähintään 8h/d töitä sellainen 2eur/h taitaa olla tuntipalkka.

Kyllä vähän tänävuonna ihmetytti kun mentiin morsiammen veljenpojan syntymäpäiville ja tämä kyseinen 10eur annettiin lahjaksi ja vielä muistettiin kokoilta muistuttaa kuinka paljon sai rahaa... Ei siinä mitään itse kävin ostamassa jonkun PS2 pelin 60eur samana päivänä lahjaksi tälle mutta ei kyllä tullut mieleenkään alkaa mainostaa kuinka paljon se maksoi.

Ihmiset ovat omituisia, köyhät ihmiset erittäin omituisia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ootko " kapitalisti" pikkasen urpo!?Keskittyisit omaan elämään, etkä siihen mitä kaikki maksaa...!Pistipä vihaks... HYIHYI sinua! >:(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sa-2: sen kanssa samaa mieltä, tuli oksennuksen maku suuhun  >:(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ihmiset ovat omituisia, köyhät ihmiset erittäin omituisia.

Niinhän me olemme  ;D

Kylläpä olet hävytön  :o

Sääliksi käy sitä pappaa, jonka täytyy rahalla lapsenlapsensa rakkaus ostaa  ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä veikkaan, että Kapitalistin kirjoitus oli provo, eli vedätys.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä olen zzz:n kanssa. Kapitalistin kirjoitus oli todella loistavaa "kärjistystä" tämän ketjun viesteistä.

"Sääliksi käy sitä pappaa, jonka täytyy rahalla lapsenlapsensa rakkaus ostaa"... Tämä lause onkin oikein osuva kommentti myös alkuperäiseen viestiin. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä summa sitten olisi morsiamille sopiva häälahja vanhemmilta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minä veikkaan, että Kapitalistin kirjoitus oli provo, eli vedätys.

Nyt täytyy tunnustaa että kiinni jäin :) ei minulla oikeasti mitään pohjolan osakkeita ole ja appiukkokin on ihan jees tapaus

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Nyt täytyy tunnustaa että kiinni jäin :) ei minulla oikeasti mitään pohjolan osakkeita ole ja appiukkokin on ihan jees tapaus

Vaikka miten provoilet, niin kyllä sulla on silti ihan hyviäkin pointteja tuossa kirjoituksessasi. Minusta on tärkeää pystyä laskemaan (monella eri tavalla ;)), mitä kustannuksia häistä tulee, jotta häiden arvoa voidaan mitata myös rahassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
...mutta silti mielestäni omien vanhempien tulisi muistaa omien lapsien häät ja toivottaa uudet miniät/vävyt tervetulleiksi, tietysti omalla tavallaan.

En jaksanut lukea koko keskustelua läpi, mutta tämä pisti silmääni.

Minut appivanhempani toivottivat ihan sanallisesti tervetulleeksi sukuun lämpöisten halausten, kyynelten ja hymyjen kera. Tuo tervetulotoivotus lämmitti sydäntä niin paljon enemmän kuin se pieni (meille iso) rahasumma, jonka heiltä saimme, ettei niistä voi edes puhua yhtä aikaa.

Ei kai lahjan hinta ole se mittapuu, jolla mitataan miniän/vävyn arvoa tai sitä kuinka tervetullut on sukuun?! :o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä epäilen, että Kapitalisti oli ainakin osittain tosissaan, vaikka Kapitalisti muuta väititkin.. Onhan Kapialistin viestissä asiaakin, mikäli tuollainen tilanne olisi/on oikeasti.

Lapsen rakkautta ei voi ostaa rahalla. Ostettu rakkaus on pintapuolista. Muuhun en ota kantaa. Ai niin, Pohjolan osinko oli vuonna 2001 n. 4 e, joten kalliin auton hankkiakseen saa omistaa paljon osakkeita. Jokaisella menee kalliin raja jossain ja epäilen, että Kapitalistilla e rittäin korkealla. ;) ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta 50 euroa on kyllä aikas pieni rahalahja sulhasen vanhemmilta. Tosin lahjan suuruus on mielestäni ookoo esimerkiksi ystävän lahjaan tai nipinnapin esim. häälahjaksi annettuna, muttei alkuperäisen mainitsemassa tilanteessa.

Vaikka olenkin ollut työelämässä suhteellisen vähän aikaa ja tiedostan kyllä varsinkin opiskeluajalta sen, mikä arvo 50 eurolla on, on se silti mielestäni älyttömän pieni rahalahja lähisukulaisilta. Hämilläni olisi n varmasti, jos tuon kokoisen lahjarahan saisin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minusta 50 euroa on kyllä aikas pieni rahalahja sulhasen vanhemmilta. Tosin lahjan suuruus on mielestäni ookoo esimerkiksi ystävän lahjaan tai nipinnapin esim. häälahjaksi annettuna, muttei alkuperäisen mainitsemassa tilanteessa.

Tämä on musta ylipäänsä ongelma rahalahjoissa, ja siksi en itse kehdannut avata mitään häälahjatiliä vaikka tosiasia on, että tavaraa emme missään nimessä halua ja toisaalta juhlat vetävät rahatilanteemme aika tiukoille.

Eli siis kivahan on rahaa saada, mutta on todella kiusallista joutua ANTAMAAN sitä. Muissa lahjoissa voi kivalla idealla kompensoida lahjan taloudellista arvoa, ja muutenkin on epäselvempää mitä lahja on maksanut, mutta rahaa kun on pyydetty niin vieraat pystytään summan mukaan pistämään kylmästi jonoon.

Antaisin paljon tai vähän niin tuntisin oloni epämukavaksi ja miettisin pitkään häiden jälkeenkin että osasinkohan valita sen asemaani nähden (kuinka läheinen ystävä/sukulainen) sosiaalisesti korrektin summan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kylläpä tuo 50 € minunkin mielestä vaikuttaa kamalalta! Onhan tuo ihan iso raha, mutta tosiaan, se menee usein kerralla tuokakauppaan...

Itse ainakin arvostan sitä, että häälahja -varsinkin appivanhemmilta tai omilta vanhemmilta- on jotain muistamisen arvoista. Uskon itse, että saamme pöytähopeita. Sikäli ehkä turhia, mutta ikuista. Tosin meillä on onnellisesti siinä suhteessa, että vanhukset tuntevat meidät ja makumme ja sen mitä asioita arvostamme.

Häät ovat kuitenkin toivottavasti vain kerran elämässä, joten toivon kaikkien saavan niiden ansaitseman arvostuksen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi lahjasta / lahjoista on tulossa itseisarvo? Tuntuu käsittämättömältä kuinka voidaan odottaa lahjoja, koska osallistuminenkin on merkki huomioimisesta. Tuntuu kuin osa täällä kirjoittavista kokevat lahjapöydän kuvastavan statustaan. Kummallista.

Aloitukseen sanoisin, että eri lähtökohdista 50 EUR voi olla pieni tai suuri summa, puhumattakaan siitä mikä moisen lahjasumman ansaitsijan arvo siinä on (YO, häät tms.). Joku voi ansaita palan metsää, osaten kasvattaa sillä osinkoja - toiset ehkä eivät, kenties hupuloivat pois nopean intrestin vuoksi. Mene ja tiedä, tämä on aina lahjan antajan ajatuksissa. Jos joku hennoo, niin menköön ja kysyköön.

Jos joku kokee, että tässä hääpareja "pannaan halvalla" tavan vuoksi, lohdutan, että tapanani on ostaa lahjaksi taidetta, matka tai muu sellainen parin mielenkiinnon kohde mitä he eivät itse ehkä itselleen "raaski" ostaa.

Mieheni ja minä, suunnittelemme häitämme ja odotamme kauhulla keskustelua häälahjoista. Olemme kaikille todenneet, että meille tärkein asia on jos he pääsevät paikalle tai muistavat edes kortilla jos ovat estyneet. Heidän osallistumisensa ei vaadi fyysistä läsnäoloa, meille riittää myös ajatus.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään