riinakata

Meneekö muilla hermo anoppiin? (yhdistetty)

309 viestiä aiheessa

On toisaalta helppoa suunnitella häitä, kun en ole anopin kanssa väleissä :D Tulevan mieheni kannalta vain harmittaa, että anoppi ei kysele mieheltä hääjärjestelyjen etenemisestä tai että kukaan miehen perheestä ei ole ilmoittautunut häihin. Tiedän, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneet edes omien lastensa hääjärjestelyistä, mutta tiedän tulevan anoppini tapauksessa, että häntä kiinnostaa juhlien järjestäminen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla on hieman erilainen ongelma anopin kanssa. Kyse ei ole päsmäröinnistä, vaan lähes täydellisestä haluttomuudesta osallistua valmisteluihin. Miehen vanhemmat maksavat osan häistä, omat vanhempani osan ja suurimman osan maksamme itse.

Olemme yhtä pientä juttua heidät pyytäneet hoitamaan, mutta se ei käynyt. He eivät ole tarjoutuneet tekemään mitään, eivät ole ehdottaneet yhtään mitään minkään suhteen. Se tuntuu vähän siltä, kuin heitä ei niin kiinnoistaisi meidän häät.

Silti anoppi tokaisi tuossa vähän aikaa sitten, kuinka paljon häntä häät stressaavat!!! Häntä, joka ei ole tikkuakaan pistänyt ristiin häiden eteen. Omat vanhempani ovat osallistuneet todella moneen asiaan. Ehkä itse voisin enemmän pyytää apua, mutta en oikein viitsi sitten väkisin tuputtaa.

Mielestäni kyllä rahallisen tuen pitäisi jo riittää. Tokihan se on varmasti inhottava tunne jos tuntuu, että heitä eivät häänne kiinnosta mutta toisaalta voiko toista ihmistä velvoittaa kiinnostumaan? Sekin on mielstäni jo paljon, jos joku haluaa osallistua rahallisesti toisen hääpäivään.

Itse luulen, että emme saa rahallista tai henkistä tukea omien häittemme järjestämiseen. Rahallisen tuen puuttuminen ei sinänsä yllätä koska anoppi on sen verran itsekäs ihminen, että vaikka onkin hyvätuloinen niin haluaa käyttää joka sentin itseensä. Eikä mielestäni edes tarvitse laittaa rahaa toisten bileisiin. Samoin tästä itsekkyydestä johtuen en usko, että tulee pahemmin kiinnostumaan häistä muutenkaan. Kunhan vaan ilmaantuu paikalle. Omat vanhempani puolestaan varmaan tuputtavat rahaa mutta oma äitini ei ainakaan varmaan tule nostamaan pikkurilliäänkään käytännön järjestelyissä, isäni uskon olevan enemmän avuksi.

Kaiken tämän hyväksyn koska ovathan ne meidän juhlamme ja meidän ne tulee maksaa ja järjestää. Ei kenenkään muun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No tosiaan me olemme menneet vasta 3 viikkoa sitten kihloihin ja nyt jo meni ermot anoppii että appiukkoon. Tosin ei siksi että yrittäisivät määräillä. Ilmoitimme heille melko nopeasti kihlautumisesta. Vastaus li hyvin nuiva. Katselivat sormustani eivätkä edes onnitteleet. Olin hieman ihmeissäni mutta en sitten jaksanut enempää ajatella kunnes kuulin kun anoppini miehelleni selitti "eihän tuollainen kihlautumisjuttu ole mikään erikoinen asia. Sormuksia saa ja sormuksia voi heittää menemään" Pahoitin tuosta todella mieleni! Noh.. eipä tämä tähän jäänyt. Kerroimme äidilleni kihlautumisesta ja hän repesi ihan riemusta. Oman äitini koira oli anopilla hoidossa joten kun olimme koiraa hakemassa äiti onnitteli kovasti anoppiani ja appiukkoani "Onneks olkoon! Saatte sukuun miniän. Ja voi että kun minä saan maailman parhaan vävypojan" Appivanhemmat vain tuijottivat äitiäni hiljaa eivätkä sanoneet YHTÄÄN MITÄÄN! Kiusallinen hiljaisuus kunnes appiukkoni alkoi puhumaan koirista.

Ei sen väliä jos heitä ei häämme kiinnostaisi, mutta kohtelias täytyisi minusta olla. Mieheni kävi heidän kanssaan juttelemassa ja ovat tulossa joku päivä kahville. Saa nähdä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla on hieman erilainen ongelma anopin kanssa. Kyse ei ole päsmäröinnistä, vaan lähes täydellisestä haluttomuudesta osallistua valmisteluihin. Miehen vanhemmat maksavat osan häistä, omat vanhempani osan ja suurimman osan maksamme itse.

Olemme yhtä pientä juttua heidät pyytäneet hoitamaan, mutta se ei käynyt. He eivät ole tarjoutuneet tekemään mitään, eivät ole ehdottaneet yhtään mitään minkään suhteen. Se tuntuu vähän siltä, kuin heitä ei niin kiinnoistaisi meidän häät.

Silti anoppi tokaisi tuossa vähän aikaa sitten, kuinka paljon häntä häät stressaavat!!! Häntä, joka ei ole tikkuakaan pistänyt ristiin häiden eteen. Omat vanhempani ovat osallistuneet todella moneen asiaan. Ehkä itse voisin enemmän pyytää apua, mutta en oikein viitsi sitten väkisin tuputtaa.

Mielestäni kyllä rahallisen tuen pitäisi jo riittää. Tokihan se on varmasti inhottava tunne jos tuntuu, että heitä eivät häänne kiinnosta mutta toisaalta voiko toista ihmistä velvoittaa kiinnostumaan? Sekin on mielstäni jo paljon, jos joku haluaa osallistua rahallisesti toisen hääpäivään.

Itse luulen, että emme saa rahallista tai henkistä tukea omien häittemme järjestämiseen. Rahallisen tuen puuttuminen ei sinänsä yllätä koska anoppi on sen verran itsekäs ihminen, että vaikka onkin hyvätuloinen niin haluaa käyttää joka sentin itseensä. Eikä mielestäni edes tarvitse laittaa rahaa toisten bileisiin. Samoin tästä itsekkyydestä johtuen en usko, että tulee pahemmin kiinnostumaan häistä muutenkaan. Kunhan vaan ilmaantuu paikalle. Omat vanhempani puolestaan varmaan tuputtavat rahaa mutta oma äitini ei ainakaan varmaan tule nostamaan pikkurilliäänkään käytännön järjestelyissä, isäni uskon olevan enemmän avuksi.

Kaiken tämän hyväksyn koska ovathan ne meidän juhlamme ja meidän ne tulee maksaa ja järjestää. Ei kenenkään muun.

Minusta on vahan hassua ensin kommentoida anoppi-arsytys-ketjussa toiselle, etta mitas valitat, saattehan te jo rahallista tukea appiksilta. Ja sitten toisaalta itsekin haukkua omaa anoppiaan itsekkaaksi, kun ei halua osallistua haidenne kustannuksiin :unsure: Ei millaan pahalla, mutta vahan pisti silmaan tama.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

MENEE!!!

Toisille tuntuu olevan vaikeaa ymmartaa etta pojasta on kasvanut mies :)

Onneksi mieheni on hossotukseen ihan yhta kyllästynyt.

Joskus on vaan hyvä olla kuuntelematta kaikkea....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on kiva ja harmiton, ulkomailla asuva anoppi. Miehen hermot ei sitä kyllä kauhean pitkään kestä. :girl_haha:

Ex-avokkini äidistä en voi sanoa samaa. Kuusi vuotta meni niin, että kävimme säännöllisesti sunnuntaisin lounaalla anoppilassa ja poika sai lämpimän vastaanoton ja halauksen aina, minut sivuutettiin. Muutenkaan en kokenut olevani kovin tervetullut ikinä, vaikka yritin olla kohtelias ja ystävällinen. Huipennus oli kun hän otti yhden lasin liikaa viskiä exäni serkun häissä ja tuli ilmoittamaan mulle kimpunheittoa ennen, että "toivottavasti sä et saa tota". Sitten myöhemmin majoituksen pihalla exäni ja hirviöanoppi huusivat naamat punaisena ja minä itkin vieressä. Anteeksipyyntö tuli exälle kahden viikon jälkeen ja minulle viikon tai kahden jälkeen siitä. Kyseessä oli klassinen "viet mun ainoan pojan" -tilanne. Kaikenlaisia ihmisiä sitä tuleekin elämässä vastaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kauhulla odotan mitä sitten tulevaisuudessa on joskus edessä, jos ja kun me vihille miehen kanssa mennään.

Kokemusta on jo lapsemme nimijuhlien järjestämisestä, joiden vuoksi minä ja luultavasti anoppikin itki monet itkut, joten ei kiitos ikinä enää :girl_cray2:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Anteeksi vaan, mutta ei taida olla anopin häät tulossa. Ei siis luulisi olevan hirveästi sananvaltaa siitä ketä kutsutaan, elleivät kustanna koko lystiä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla kävi kyllä hyvä tuuri, en olisi voinut saada parempaa anoppia. Ihana ihminen, johon ei tarvitse menettää hermojaan. Ei yritä puuttua meidän hääjärjestelyihin, mutta auttaa toki tietysti pyydettäessä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun täytyy onnekseni sanoa myös, että minulla on maailman ihanimmat appivanhemmat. Aion myös kiittää heitä hääjuhlassa kiitospuheessa siitä, että ovat ottaneet minut avosylin vastaan heidän perheeseensä. Myös omat vanhempani ovat miehelleni erittäin ihania ja he ovat sanoneetkin, että paras mahdollinen vävypoika :)

 

Tsemppiä kaikille, kenellä tilanne ei ole yhtä helppo!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Heeh, tuli tuosta "muilla" mieleen, että mun ja miehen äidit ei tuu ollenkaa toimeen keskenään :D Tai no, tulee sen verta mitä nyt iltaa yhdessä 'täytyy' istua, mut aivan uskomatonta et kaks aikusta naista voikin käyttäytyä niiin lapsellisesti!

 

Mulla ei oo mun anoppia mitään vastaan, mitä nyt joskus rasittavuuteen asti antaa 'hyvä vinkkejä' (omasta mielestään) enkä mä kohteliaana ihmisenä kehtaa sille sanoa, et ei se nyt ihan tollain.. :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ei mene anoppiin vaan appeen ... Anoppi on maailman ihanin :-X

Mutta appiukon vuoksi olisin valmis viettämään täysin alkohollitomat häät! :skilletgirl:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Menee ja pahasti.

Taustoina sen verran että anoppi on alkoholisti vaikkei sitä itse myönnä ja aina rähinäkännissä kun juo. Muutenkin perin epäsosiaalinen ihminen ja ikää yli 50.. 

 

Kutsun kun viime viikolla sai alkoi napina siitä että miksi ne häät on niin lyhyet, eikö sinne voi jäädä vaikka yöksi. Vihkiminen on klo 12, sen jälkeen ruoka ja kakkukahvit. Klo 17 toivoimme juhlapaikan tyhjentyvän iltajuhlaa varten jonne tulee meidän ystäviä, nämä ei ole vihkimisessä läsnä. Ja herneet anopin nenussa palkoineen kun tuo selitettiin. 

 

Seuraavana alkoi kiukuttelu vieraista, miksi koko sukua ei ole kutsuttu. No juhlapaikalle mahtuu 35henkeä, joten se asetti tietyt rajat vastaan.. Meni jo juurineen herneet nenuun..

 

Kaikista suurin ongelma oli kuitenkin siinä ettei hänen veljeään kutsuttu. Ei olla vuosiin oltu väleissä ja alkoholisti hänkin. Mies sai raikuvan puhuttelun siitä että eno PITÄÄ kutsua. Ei muuten kutsuta ja soitan muuten poliisit jos anoppi sen raahaa paikalle.

 

Kaiken muun hyvän lisäksi on suunnitellut jo mistä meidän kannattaa ruuat hankkia ja mitä meidän kannattaisi tarjota. 

 

:hysteric:

 

 

Huoh, helpottipa kummasti.. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ei mee hermot, koska oma anoppini on sopivan innoissaan häistämme ja lisäksi hermojen pituutta lisää se, että ottavat myös osaa juhlien kustannuksiin (maksavat vanhempieni kanssa ruokailun), josta olen todella iloinen :)

 

Tosin mullakin varmaan menisi hermo, jos anoppi asuisi esim. naapurissa ja jatkuvasti kävisi hössöttämässä häistä, mutta 600 kilsan välimatka pitää hänet onneksi aisoissa :D Aika ihana anoppi mulla on joka tapauksessa.

 

Yllä olevalle voimia oman anopin kanssa, onhan tuo kyllä melkoista. Toivottavasti saatte onnistuneet juhlat :)

Muokattu: , käyttäjä: JennyH

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

KYLLÄ MENEE HERMOT. Hän meinasi olla määräilemässä milloin saamme mennä naimisiin, vanhemman veljen pitäisi kuulemma mennä ensin... No voivoi jos ei ole aikeita/rahaa/halua tehdä sitä, emmehän mekään ikuisuuksia aio odottaa.

 

Anoppi haluaa säästää... Tottakai se on fiksua, mutta pitää ajatella asiaa myös käytännön ja aikataulun kannalta. Muutama kymppi säästää tietyissä tilanteissa hermoja.

 

Anoppi määrää vieraslistaa ketä kutsutaan ja ketä ei...

 

Anoppi haluaa vaikuttaa väriteemaan "pitää sitä jotain väriä olla"... Itse haluan enimmäkseen valkoista.

Näitä mm...

 

Oma äitini sanoi, että nämä eivät ole anoppini häät. Eivätkä olekaan. Haluan niistä minun ja tulevan mieheni näköiset juhlat.

Muokattu: , käyttäjä: Manskuinen

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuli sitten ehkä paras kommentti ikinä (aikaisemmin mainitsemalta henkilöltä).
Koska meidän juhlissa on paljon lapsia, on alkoholitarjoilu vasta illemmasta (pl.ruokaviinit), kun lapset ovat poistuneet (kuitenkin n.19 alkaen, eli aikaa on vielä n.7h juhlia). Tähän sitten: "kai teillä jotain viinaa on niille, jotka eivät malta odottaa??"

 

Kiehahdin ihan täysin! "Ei minä en ole alkoholisti! en vain pärjää hetkeäkään ilman viinaa lauantaina." :skilletgirl:

Sukkaa suuhun ja hampaita yhteen ... Onneksi kuulin tuon välikäden kautta, enkä suoraa sanojalta.

Sen edellisten kommenttien kanssa, kun oli jo taistelu, ettei otettu LUJAA yhteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, että muillakin menee hermot anoppien kanssa! Meillä taas koko miehen suku tuntuu jyräävän mut alleen. Anoppi on häsäämässä koko ajan, ostamassa tavaroita, joita ei tarvita edes välttämättä, tuhlaamassa ihan älyttömästi rahaa kaikkeen. Jaksaa väittää, ettei tee mitään ilman minun lupaa..tuntuu kuin olisi kohta menossa vieraaksi omiin häihin. Onko muilla ollut vastaavaa?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ei anoppiin mene yhtään hermot, mutta oman äidin kanssa paloi käpy jo alta vuorokaudessa siitä, kun häistä ilmoitin. Ei hänellä mitään meidän naimisiin menoa vastaan ole, mutta kun hän oli ajatellut esim. juhlapaikan suhteen ihan jotain muuta kuin minä... Pitäköön itse omia juhliaan missä haluaa! Hmph.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No mulla anoppi taasen kyllä tukee ja auttaa..kyllä mä välillä joudun kulmia sille kohottelemaan merkitsevästi kun huomaan että lähtee jutut liikaa lentoon. Onneksi on niin viksu yksilö että ymmärtää jo parista naaman liikkeestä ja suu menee hyvin äkkiä suppuun. :D Sulhasen isän puolella taas ei sitte niinkään iisiä...isä uusissa naimisissa ja vaimonsa nyt vaatii että hänen jouk vanha ja hyvin sairas äitinsä pitäs kutsua kun asuu heidän luonaan väliaikaisesti...olin ensin että kai se sitte kutsutaan..Mut sitte todettiin miehen kans et eihän me edes tunneta naista! Mies tietää ja on lapsuudessa kait jotenki tuntenut..mutta noin niinku 20 vuotta kun vierähtää eteenpäin ni jaa-a!

 

Silti eilen tuli soittoa isän äidiltä että missä tämän vanhan naisen kutsu ja mitä jos joku (appiukon vaimo!) pahoittaa mielensä yms yms...piti oikein isännän korottaa ääntään ja keskeyttää sanoakseen että nää on muute hei Meidän häät ja Me päätämme ketkä sinne tulevat ja mahtuvat, jos se on jollekulle ongelma ni sitten se on!..Onneksi mulla on niin rohkea ja reilu toi mies että se kykenee sanomaan miten asiat on...Kurjaa silti. P**ka maku jäi suuhun...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Menee hiukan mutta ei ehkä kuten muilla. Anoppi ei ota mihinkään kantaa, ei suunnittele, ei ehdota mitään, ei keskustele häistä. Toisaalta ei myöskään tuputa mielipidettään tai "pakota" mihinkään.

 

Mutta ei ole anopin vika, tiedän sen. Jos appi olisi elossa tilanne olisi aivan varmasti toinen, nyt anoppi on sulkeutunut (kirjaimellisesti kotiinsa) eikä mitään juuri tee. No käy töissä mutta siihen jää. Eniten mua ehkä rassaa jo valmiiksi se, että varmaan jo ruokailun puolivälissä anoppi on kotiinlähtöä tekemässä. Siis ainakin viimeaikaisten tapaamisten perusteella voisin näin veikata. Kun edes kakkuun asti jaksais...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei mene hermot kun ei anoppi osallistu millään tavoin juhlien suunnitteluun :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Menee. Menee ihan arjessa lähes joka päivä. Yritän pitää asialliset välit, vaikka lähes jokainen kerta kun nähdään, mietin että miten tollaisella naisella on niin kiltti ja kultainen poika. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun kuulee häistämme. Kihlautumisesta kuultuaan nainen, joka ei juuri käytä alkoholia, tirpaisi oikein kunnon kännin. Tiedossa on varmaan melkoista valitusta jokaisesta päätöksestämme, koska tyyppinä hän vain on niin negativinen ja kaksinaamainen ihminen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt keittää kyllä yli. Anoppi on enimmäkseen mukava ja kultainen, hoitanut mm. soittelujuttuja ja järjestelyitä, koska mennään naimisiin hänen kotipaikkakunnallaan. Välillä on käynyt ylikierroksilla suunnittelujen suhteen ja heitellyt ihan älyttömiä ideoita, jotka ollaan saatu sitten jotenkin teilattua.

 

Noh, ostettiin muutama viikko sitten lautasliinat ja servetit. Anoppi on alusta asti halunnut niitä Dunin kalliita kankaisen tuntuisia, mutta olen todennut, että ei niitä osteta, kun siinä heitetään rahaa melkeinpä roskiin. Muutama päivä sitten anoppi oli soittanut sulhaselle, että ei halua riitaa, mutta haluaa ostaa toisen väriset servetit, vaikkei ole edes nähnyt niitä meidän ostamia! Mulle ei ole asiasta ilmottanut mitään, kun ei ilmeisesti uskalla.  Periaatteessa oisin voinut harkita servettien vaihtamista, mutta nyt ottaa niin paljon päähän tuo tyyli, että jyrätään mun yli, eikä edes sanota siitä suoraan päin naamaa. Okei, olen lapsellinen, mutta jos sieltä nyt tulee jotkut kalliit servetit joiden hintaa kaunistellaan, niin minä en niihin taivu, kun ei ole uskallettu kysyä multa koko asiasta. Sulhasen mielestä asia kuittaantuu sillä, että anoppi on sanonut ettei halua haastaa riitaa, ois sitten sanonut sen mulle suoraan. Servetit on pikkujuttu, mutta jos tuo tyyli hoitaa asioita mun ohi tulee tavaksi niin minä en enää vastaa puheistani.

 

Turha kai tässä on enää mitään omien mieltymyksien mukaan kohta suunnitella, kun anoppi ostelee kuitenkin oman mielensä mukaan jotain aivan muuta. Aika monta kertaa olen pohtinut jo, että kenenkä häitä tässä järjestellään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Menee. Menee ihan arjessa lähes joka päivä. Yritän pitää asialliset välit, vaikka lähes jokainen kerta kun nähdään, mietin että miten tollaisella naisella on niin kiltti ja kultainen poika. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun kuulee häistämme. Kihlautumisesta kuultuaan nainen, joka ei juuri käytä alkoholia, tirpaisi oikein kunnon kännin. Tiedossa on varmaan melkoista valitusta jokaisesta päätöksestämme, koska tyyppinä hän vain on niin negativinen ja kaksinaamainen ihminen.

 

kuulostaa ihan omalta anopiltani. Järkyttävä sairas narsisti jota omat lapsetkaan ei voi sietää eikä me olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mieheni ainoastaan äitienpäivänä ja jouluna näkee. Varmaan tulee ajaa mun yli autolla kun kuulee häistä! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään