Guest morstyttö05

Joudutko tekemään kaiken yksin?

138 viestiä aiheessa

Aion hoitaa kaiken yksin. Nopeemminhan se menee, kun itse soittaa esim valokuvaamoon ja varaa ajan, kuin että ensin soittaa jollekin toiselle ja pyytää hoitamaan asian, ja hän sitten soittaa... En mä oikein edes ymmärrä miksi muiden pitäisi meidän juhlat järjestää.

Yhden ainutta askartelua ei tule, ja juhlapaikkaa ei tarvitse koristella. Paikka on sitä silmällä pitäen valittu että itse pääsee helpolla.

Sulho kyllä kertoo mielipiteensä kun kysyn ja muutenkin, kuskaa mut pukusovituksiin jne, mutta mä taidan järjestelyt hoitaa. Ihan hyvä näin :) ei siinä niin iso homma ole. (häiden kokoluokka 70 henkeä)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minäkin hoidan kaiken yksin. Hyvähän se on sanoa, kun tässä on niin paljon aikaa, että asioita voi tehdä pikkuhiljaa hissukseen töiden ja koulun ohessa. Apua olen muutenkin huono pyytämään, lukuunottamatta tietysti sulhasta. Hän kyllä auttaa, jos niin pyydän. Mutta kaasoa en halua rasittaa pikkujutuilla, jotka nopeammin hoidan itse.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä myön SAAN tehdä kaikki järjestelyt yksin  ;D Kaasolta, vanhemmilta ja sulholta satunnaisesti saatan kysyä mielipidettä johonkin asiaan, mutta yleensä olen jo siihenkin mennessä päätökseni tehnyt!

Olen luonteeltani sellainen organisaattori ja järjestelijä, että oksat pois  ;) Luoja varjelkoon sitä poloista sielua, joka yrittää työntää nenunsa järjestelyihin  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

minä olen ja omasta tahdostani hoitanut kaiken yksin ja lähes kaikki on jo valmiina, lukuunottamatta joitakin askarteluja ja kutsuja, joita väsäilen talvi-iltoina. Sulhanen varasi hääpaikan, muuta hänen ei tarvitse tehdä, kunhan saapuu kirkkoon...heh heh. Kaikki tarvittava on varattu, tosin anoppi, joka osallistuu kustannuksiin, on aina muistanut mainita olisiko saanut muualta halvemmalla. Bändiä ja juhlatelttoja oli jopa kysellyt, mutta ilmeni, että minä olin saanut edullisemmalla. Kaaso on ollut hääpuvun hankkimisessa apuna ja varasi meikin ja kampauksen, muuta hänen ei tarvitse tehdä, kun sitten auttaa korsetin päälleni. Olen itse tilaillut täältä kaikki hänenkin asunsa;puvun, laukun, huivin ja kengät sekä lukuisan määrän koristeita ja omat asusteeni. Loistava foorumi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

kyllä vaan. varaukset soitan minä, menun teen minä (sulho kyllä sanoi juut ja jaat valmiisees menuun) kutsut, hankinnat yms itse...

toisaalta aikaa ja halua tehdä. enkä halua anoppeja yms tähän hössöttämään. parempi näin. sulho maksaa minä järkkään (maksetaan kokonaisuudessaan viulut itse)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Suurimmaksi osaksi teen kaiken itse. Ihana kaasoni auttaa askarteluissa ja kaikessa sellaisessa. Sulholta kysyn vaan että miten on kelpaiskos tämmönen esim.menu jne. ja hän kertoo mielipiteensä. Ja mulla on kyllä se hyvä, että äitini, anoppi ja eräs ystävä ovat luvanneet autella sitten kun tulee se aika että tarvii ruveta väsäilemään ruokia ja leipomaan, mutta siihen nyt vielä on aikaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse teen aika paljon, sulho saa hankkia auton (jos ei omamme kelpaa), hääyöpaikan. Toki mielipidettä kysyn kokoajan, ja aion laittaa hänelle värikynät kauniiseen käteen ja pyytää auttamaan esim.kutsujen värittämisessä ;) Onneksi sisko/kaaso on luvannut auttaa ja tiedän, että järjestämällä kotiini "tyttöjen illan" saan apua muiltakin kavereilta pikku näpertelyssä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

minä saan hoitaa häidemme järjestelyt.

avain on jo mainittukin, delegointi. mutta siitä ei ole apua jos saa itse korjata jälkiä, kuten sanoit morstyttö.

mä olen antanut hyvin tarkat ohjeet, ja painottanut että minulle saa ja pitää soittaa, jos joku asia epäilyttää.

tulee ainakin asiat hoidettua kunnolla, kun tekee itse.

en halunnut edes pitopalvelua, kun en ole koskaan kuullut että jollakin olisi mennyt pitopalvelun kanssa ihan nappiin, ilman mitään ongelmia tai valittamista.

toistaiseksi narut pysyneet hyvin käsissä, vielä kuukauden kun sujuisi. ;)

toivon kaikille kilometrin tosi elastista hermoa, jaksamista ja onnea!! :-*

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Taidanpa joutua..jopa järjestämään morsiamenryöstön tai niin ainakin kaaso ja bestman asian näkevät. Ei kai se kyllä minulle kuuluisi vai olenko vaan niin tyhmä etten sitäkään ymmärrä?  ???

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä meni häiden kanssa vähän siten, että itse hoidin suunnittelun ja järjestelyt. Kunnes pari viikkoa ennen häitä lähimmät innostuivat toden teolla, ja alkoivat hekin tehdä enemmän.

Jälkikäteen ajateltuna - olisi vain pitänyt delegoida tehtäviä paljon rohkeammin muille  ;)

Ja yleensä juhlien suhteen tehdä, toisaalta, enemmän..

Juhlathan eivät, kuten eräässä gallupissa vastasin, olleet olleenkaan mieleiseni. Kaikkea muuta. Sillä tässä kohtaa jätin kaiken mietinnän ja toteutuksen muille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No minäkin kannan korteni kekoon...sinänsä mukava huomata, ettei ole yksin tässä tilanteessa=) Meillä on häät "vasta" ensi kesänä ja hiljakseen olen niitä suunnitellut. Sulhanen on sitä sorttia, jolle "kaikki käy", eli aivan sama mitä vaihtoehtoja esitän, niin kaikki passaa. Välillä tämä jo ärsyttää, mutta eipä tule erimielisyyksiä...

Mutta eniten ärsyttää oman perheeni asenne! Emme oleta saavamme vanhemmiltamme mitään rahallista tukea häihin, vaikka aikoinaan kun sisko meni naimisiin (15v sitten), vanhemmat lupasivat sitten aikanaan avustaa minun häitäni samalla summalla. Nyt eivät ole puhuneet asiasta lainkaan, eivätkä muutenkaan ole kovin paljoa suunnitelmista kysyneet. Tekevät tod.näk. ne kaksi etelänmatkaa ensi vuonnakin, niinkuin aina enkä voi olettaakaan heidän uhrautuvan häidemme takia ja maksavan osaa...mutta kuitenkin mietityttää!!!

Siskoni häät olivat pienimuotoiset (tyyliin jakkupuku+kappeli ja läsnä vain perheet). Nyt kun kysäisin vihjaillen apua viikko ennen häitä, niin sain tylyn vastauksen, että; ei mun tartte mitään järkätä, olen aikoinaan omat hääni järjestänyt - käyn vain kampaajalla ja hankin uuden mekon ja tulen paikalle silloin kun pitää! Aika tylyä...tuli mieleen, että onkohan vähän harmissaan, kun ei kuitenkaan omat häänsä olleet varsinaiset kirkkohäät tai sen suuremmat?!

Olen välillä aivan umpikujassa suunnittelun suhteen, ja pidänkin jo hyvänä vaihtoehtona vihille karkaamista, jos tämä tällaista on. Kaasoa en ole vielä kysynyt, enkä halua häntä kovasti vaivatakaan - heillä kun esikoinen syntyy juuri keväällä ja varmaan on naperon ympärillä ajatukset hyvin pitkälle.

Toivottavasti sitä osaa sitten hääpäivänä nauttia olostaan, eikä homma mene pipariksi, kun stressi viimein helpottaa...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä mä järkkään pitkälti kaiken yksin, osittain omasta halusta, osittain siksi, että tilanne on mikä on.

Nämä ovat meidän minun ja mieheni häät, siksi en hirveästi kaipaa muiden kommentteja millaiset niiden tulisi olla. Toki vinkeille ja neuvoille olen avoin, mutta ainoastaan hyväntahtoisille sellaisille. Mieheni kun asuu toisella puolella palloa ja on kiireinen työssään ettei tämä paljon pysty auttamaan. Selitän kyllä tällä uusimmat tuulet päivittäin sekä pyydän ja saan tämän kommentteja. Yhdessä teemme kompromisseja (esim. menun suhteen). Jotakin hän on luvannut järjestää esim. hääyön. Sillä tavalla pirskeistä ei tule minun vaan meidän kemut.

Toivon kyllä, että tuleva appiukko hölläisi kukkaron nyörejä, kuten anoppi vihjaili. Anoppi varmasti mielellään auttaisi ja antaisi neuvojaan. Ehkä minun pitää uudenvuoden jälkeen piipahtaa heillä kertomassa ja näyttämässä ideoita ja yrittää kuunnella jotakin vinkkiä häneltä. Haluan, että heillä on mukava fiilis juhlissa. Äitini ei ole sanallakaan pukahtanut tahi kysynyt häistäni, eikä kommentoinut sanallakaan mitään mitä olen häistä sanonut. Olen äitini kanssa läheinen kyllä, tämä vain on jotenkin tyypillistä hänelle. No kunhan sulattelee, ehkä hän sitten alkaa kysellä. Apuun en silti luottaisi.

Siskoni on toinen kaasoni ja hänestä saan kyllä varmaan apua. Katsoimme jo yhdessä minulle pukua ja hän lähtee kanssani häämessuille. Toinen kaasoni on vanha ystäväni ja viime häihini hänestä oli suuri apua ohjelmaan. Molemmat heistä vaan asuvat toisella paikkakunnalla, joka toki hieman hankaloitaa. Enkä toisaalta halua heitä mahdottomasti rasittaa.

Vaikka jonkun verran apuja saankin on homma silti pitkälti minun harteillani. Tavallaan se harmittaa, toisaalta pidän siitä, että homma on hyppysissäni. Loppujen lopuksi, tämä on minun oma valintani.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on kyllä nähtävästi sitten asiat hyvin, teen kyllä lähes tulkoon kaiken yksin, mutta HALUAN tehdä ne yksin. Unelma-ammattini olisi olla hääsuunnittelija, joten tämä on kuin lottovoitto kun saa omiaan suunnitella.  :)

Malviina73, tosi ikävä tuo asetelma häittesi avustuksesta. Itse pikkusiskon omaavana tiedän, miltä voi tuntua, jos toisen häät kustannettaisiin tai annettaisiin avustusta ja toiselle ei! Meidän vanhempamme on luvannut meille molemmille tyttärille jo teinivuosinamme tietyn summan häihimme, molemmille yhtä paljon. Oli sitten häät isot tai pienet, avustus tulee jokatapauksessa saman suuruisena. Perheen henkinen tuki ja ilo hääparin puolesta on todella tärkeää.

Malviina73, ota ilo irti omista häistäsi, ne ovat vain kerran! Suunnittelet ja toteutat sen verran kuin huvittaa ja jaksat! Jos minä olisin sinä, tekisin kaiken viimeisen päälle ja hehkuttaisin häistäni kokoajan perheeni kuullen, ainakin tajuaisivat että minua ei heidän mielipiteensä tai tukemattomuutensa kiinnosta pätkääkään! Saisivat kuulla kurkkuaan myöten hääasoista ja nähdä kuinka onnellinen olet, myös ilman heidän panostustaan!  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yritän tehdä suurimman osan valmisteluista itse. Olen aika kontrollifriikki ja nyt kun auttavia käsiä on tarjolla tuntuu että ei ole itse enää niin hyvin ohjaksissa. Kiakilla tuntuu olevan mielipide siitä mitä tehdään ja miten. Sulhasella on muutamia asioita hoidettavana. Hän ajattelee että aikaa on vaikka kuinka paljon. Saa nähdä kuinka stressaantunut hän on sitten viikko ennen h-hetkeä  ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tulin näin jälkeenpäin vielä kertomaan kuulumisia.. :D

Häät oli ja meni, ja kaikki sujui suurimmaksi osaksi hyvin. Olin delegoinut hommia eteenpäin (kas kun ennen häitä alkoi jo kuulumaan jupinaa sukulaisilta että "miksi me ei saada tehdä mitään?? me kun NIIIIIN mielellämme autaisimme jos vain olisi jotain..." Just joo  ::)  ::)  ) Olin suunnitellut rauhoittavani viimeisen päivän ennen häitä kokonaan rentoutumisella jne. mutta toisinpa kävi  :-/ Häitä edeltävänä iltana ja yönä juoksin kuin stressi-hiiri paikasta toiseen hoitamassa juuri näitä delegoituja juttuja jotka olivat kaikesta huolimatta jääneet sukulaisilta tekemättä. Oli se vaan niin hienoa saada puhelinsoittoja illalla klo 20. aikaan anopilta, että "ups! unohdin ruusut kokonaan" ja eikun autoon kiertelemään jos vaikka joku kukkakauppa olisi vielä auki jne. Nukkumaan pääsin vasta puolen yön aikaan kun annoin periksi "olkoon sitten tekemättä, evvk".

Hääpäivänä järjestelyt sujuivat paitsi ne kaksi juttua, jotka olin delegoinut eteenpäin. Kuljetusta juhlapaikalta hotellille ei ollut, kun bestmän oli unohtanut sen, joten seisoskelimme sulhasen kanssa pihalla ja odotimme taksia..Toinen "pilalle" mennyt juttu oli hääohjelma, olimme sanoneet että kaksi etukäteen mainittua ohjelmaa riittää (ei etukäteisvalmisteluita yms), ja että kaikista KAMALINTA mitä tiedämme on just ne vanhat kaksimieliset kuluneet hääleikit, että pliis ei niitä! No, kaason ja bestmänin mielestä oli ilmeisesti hauskaa ja kivaa heittää just ne kielletyt ohjelmat.   :o  >:( Olipa tyyliin viimeinen naula arkkuun  ::) Olin kuitenkin niin onnen huumassa, että se ei pilannut ONNEKSI hääpäivää. Aika mauton temppu ns. kavereilta kuitenkin.  :-/  Mitä tästä opimme? Kultainen ohjenuora numero yksi: TEE KAIKKI YKSIN mikäli haluat että asiat onnistuu!! Huonolla tuurilla käy muuten just niin kuin minulla, eli kaikki muiden tekemät jutut menivät pieleen  ;D ;D  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me aiotaan välttää kaikki delegoinneista aiheutuvat kämmit sillä , että viikko ennen häitä pidetään viimeinen palaveri yhdessä kaasojen ja bestmanien kanssa ja siihen mennessä heidän on sitten pitänyt olla kaikki määrätyt ja itsekin haluamansa hommat tehtynä. Jos ei ole, niin sapiskaa tulee ja vielä on viikko aikaa pelastaa tilanne. Mullakin on luottamus pulaa tuon ihmisten "aikataulukäsityksen" kanssa. Siksi teen suurimman osan itse ja onhan se suunnittelu kivaa. Eniten apua kaipaan mielipide-, vinkki-  ja hössötyspuolelta. ( ja myähemmin keväällä tietty ois kiva saada hääkarkkirasioiden askarteluporukka kavereista kokoon tyylillä" hääviinien vaali- ja valintailta, jossa myös askartelemme".  kirjoitan tässä varmaan vähän kärttyisän tiukkaan sävyyn, mutta kohteliaastihan sitten pitää kaikista huomautettavista huomauttaa, jos sen aika on  :) ( eri asia tietenkin on se, millainen tilanne tän ketjun aloittajalla oli ollut, että oikeasti ihmiset oli todella saamattomia. Silloin musta kiukku onkin paikallaan.)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla on ideaalitilanne: minä maksan, mies järjestää ;) ;D. Meillä on alusta alkaen ollut ajatuksena se, että teetetään mahdollisimman paljon muilla eikä siis askarrella mitään, pidetään juhlat ravintolassa jne. Koska minä olen töissä ja muitakin kiireitä on kun taas mies lähinnä opiskelee, olemme sopineet että mies pääasiassa vastaa järjestelyistä. Minä olen tosin antanut paljon vinkkejä täältä lukemieni juttujen perusteella, esim. kutsukorttipaino löytyi eräässä keskusteluketjussa olleen vinkin perusteella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jokainen kokee tuo vähän erillälailla, minä ainakin nimittäin saan tehdä yksin, ainakin tiedän, että kaikki on kunnolla tehty. Äiti auttoi sen verran että kysyäisi pappia ja siskolle annoin meidän alkumalja lasit koristeltavaksi. Jotain olen kysynyt siskolta ja äidiltä, mielipiteitä, mutta olen kuitenkin tehnyt kaikki päätöset itse.

Meille tulee vieraita yli 130, joten suurin homma oli heille kaikille tehdä hääkarkin sijaan paperi ruusu. Kutsuja olen tehnyt 54 ja jokaiseen käsin kirjoittanut meidän nimet. Saman verran eli 54 olen tehnyt ohjelmalehtisiä, niiden sisustat ovat vielä vähän kesken. Aikaa ei mennyt aivan tuhottomasti noin kolmena iltana tein.

Sulhanen on tehnyt oman osan, aukonut paperinarua ruusuihin ja tehnyt kutsujen mukana lähtevän ajo-ohjeen.

Ehkä tuossa lähempänä laitan sitten siskon kaason osassa tekemään vielä koristeita, muttakun niistäkin on jo osa tehty.

Osa syy siihen ettei kukaan auta on siinä kun kukaan ei tiedä, vain minun perheeni tietää, mutta sulhasen perhekkin vielä elää pimennossa häistämme, saavat sitten tietää kun kutsu kolahtaa postiin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me teemme kaasojen kanssa yhdessä askartelut yms. Voin luottaa siihen, että sovitut tehtävät tulee tehtyä. Sovimme mitä kukin tekee ja olen kaikilta kysynyt että sopiiko ja jos ei oel sopinut niin olen itse hoitanut/tehnyt. Kaasoni sentäs sanovat jos ei joku sovi ja se on mielestäni tärkeää että uskaltaa sanoa. Yksi kaasoistani on aivan ilmiömäinen askartelemaan ja hän tekee mielellään koristeita ja yrittää minuu opettaa samalla...tosin mulla askartelupeukola unohtunut syntymän aikana jonnekin tai sitten ei ole vaan kasvanut ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on häihin aikaa viel puolisen vuotta, mutta pikkuhiljaa alkaa hermostuttaa kaikeen sen TYÖN määrä, joka vaaditaan häiden aikaan saamiseksi!!! Tunnustus: kuulun myöskin ryhmään vaativat ja ERITTÄIN kovapäiset naiset; kun jostain jutusta on päättänyt tykätä, muiden ehdotukset eivät käy alkuunkaan, vaan hermot alkaa mennä HETI, kun joku kehtaa olla eri mieltä...!! Eli ehkä on parempi, ettei sulho-parkakaan osallistu suunnitteluun  ;) SILTI tuntuisi mukavalta, jos hieman joskus saisi tukea/apua.. työtaakan alla vaan alkaa tuntua olo niin yksinäiseltä, kun tuntuu ettei muuta itse ehdikkään kuin pähkäillä mikä musiikki soi milloinkin, mitä väriä käytetään,mikä on menu,mitä kukkia on kimpussa, mitä pitää muistaa ottaa mukaan häämatkalle,onko tarpeeksi ohjelmaa, entä onko sormukset kunnossa, missä välissä on kuvaus, pitääkö alttarille varata hirmuinen läjä nessuja, jos monsuuni tulee, jnejnejne.......

Mutta ei auta itsesääliruikutus, takaisin sorvin ääreen, siskot! ::) mukaavahan se kaikki ( :o) loppujen lopuksi on!

Iso Peukku kaikille tee-se-itse morsiammille!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olen minimoinut kaiken väkertämisen ja askartelun, eikä minun siis kaasoakaan tarvitse kuormittaa kaiken maailman hömpällä. Ainoa mitä pitää askarrella, on kutsut ja myöhemmin sitten kiitoskortit. Juhlapaikassakin on kaikki paikan puolesta valmiina, kynttilöitä myöten. Mun ei tarvii muuta kuin saapua paikalle.  8-)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä kans paljon teen yksin. Ja oikeastaan ihan mielelläni. Tosin ensi viikolla pidän tyttöjen illan ja teemme kutsuja, koristeita ym. Joten en ihan yksin olekkaan!  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

mua ei stressaa työn määrä kun oon aloittanut niin aikasin, mut muut ihmiset aiheuttaa stressiä. Kaasot askartelee kiltisti mun puolesta ja toinen kaaso on sanonu poikkipuolisen sanan ainoastaan valokuvaajan hankkimisesta, mut eikähän se hiljene kun kuulee paljo pelkät harrastelijatkin maksaa. MUTTA äiti ja anoppi..vaikka mun lempisana on ollu pienestä asti "minä ite" ja sanon suoraan mitän haluan niin kyllä saa tapella koko ajan. Anopin kanssa alkaa sujua kun ollaan olen alkanut lähettää hänen kanssaan sähköpostia ja hän kuulee aina mitä olen suunnitellut ja saa esittää mielipiteitään, niin ei ole sitten hermoillut enää. Äiti on eri mieltä kanssani lähinnä kukka-asetelmista ja vaikka se on pieni asia niin minua stressaa pelkästään se, että anoppi ja äiti lukevat hääkirjoja ja suunnittelevat kauheasti kaikkea vaikka minulla on kaikki valmiiksi suunniteltuna.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vielä ei ole stressi iskenyt. Meillä on niinpäin että sulhanen on hoitanut melkein kaikki järjestelyt. Teen kolmivuorotyötä ja oma jaksaminen on välillä niin ja näin. Hääkarkkirasiat on työn alla ja niitäkin on tehty pikkuhiljaa. Häihin on aikaa n. kuusi viikkoa. Odotan oikein milloin se paniikki iskee vai iskeekö ollenkaan.  :-?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään