Raportoi Share Kirjoitettu May 14, 2011 Mää olin ihan äimistynyt! En osannut odottaa kosintaa lainkaan, vaikka paikka ja aika olivat siihen täydelliset. Mies oli hankkinut sormuksenkin valmiiksi ja pitänyt sitä piilossa meillä kotona kuulemma jo hyvän tovin odottamassa (varmaan siivouskaapissa, kun en kerran ollut siihen törmännyt!) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 17, 2011 Mies on kosinut minua kahdesti aiemminkin, enkä ole suostunut. Ei sillä, ettenkö haluaisi viettää loppuelämää hänen kanssaan, mutta naimisiinmeno on tuntunut aina vaan niin etäiseltä asialta, ei ollenkaan minua varten. Vaan kolmas kerta toden sanoi, ja todella yllätyin siinä määrin, että pelästyin - ellen jopa vähän suuttunutkin. Mies kosi siis vanhempieni ja sisaruksieni läsnäollessa, ja minulta tietenkin odotettiin myöntävää vastausta todistajien läsnäollessa Mies siis laski sen varaan etten voi enää kieltäytyä, enkä tosiaan olisi halunnut "nolata" häntä kaikkien katsellessa.Hetken emmittyäni kuitenkin suostuin, vaikken ollut vielä varma. Mutta nyt, päivä päivältä enemmän ja enemmän tiedän haluavani naimisiin mieheni kanssa. Ja nyt on toki olo kuin kellä tahansa onnellisella, tulevalla morsiamella <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 21, 2011 Halkesin onnesta kun mieheni (minun mielestäni suhteellisen lyhyen seurustelun jälkeen 6kk) sanoi yllättäen että haluaa naimisiin kanssani. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 22, 2011 Vastasin, että tulin iloiseksi. Mutta toki olin samalla myös kauhuissani ja ihan vähän pettynyt. Kauhuissani siksi, että olimme kuitenkin seurustelleet vasta kaksi vuotta. Tunne oli sellainen "no huh, nyt sitä mennään" Olin vähän pettynyt siksi, että olisihan kosinta voinut tietty hieman romanttisempi olla - kun mies natusti sipsejä ja samalla kysyi "eikö meki voitas pikkuhiljaa mennä kihloihin?", niin en kyllä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Mä ja mun suomalainen perustahditon mieheni.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 26, 2011 Halkesin onnesta :-X Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu November 6, 2011 Voisi kai sitä sanoa että halkesin onnesta kun itkuunkin pillahdin Meillä täsmälleen tämä sama. Kaiken kukkuraksi olin aivan varma, etten itkisi, mutta pillahdin itkuun saman tien kun tajusin, että mies aikoo polvistua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu November 6, 2011 Ensimmäiset päivät meni täysin epäuskoisena, kosiko se muka oikeasti? Onnesta kyllä halkesin heti vaikka asian tajuamiseen menikin pari päivää. Niin yllärinä tuli Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 2, 2012 Ihka ensimmäinen tunne oli vain totaalinen yllättyminen. Auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Mies siis onnistui yllättämään aivan täysin. Sitä seurasi liikutus.Täysin samat tunteet kävin läpi juhannuspäivänä 2009. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 19, 2012 Halkesin onnesta (ja itkin). Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 13, 2012 Vastasin että tulin iloiseksi, mutta kyllä minä ehkä vähän onnestakin halkesin. En kuitenkaan aiempia keskustelumme pohjalta uskonut kosintaa tulevan vielä ainakaan vuoteen, sen verran naimisiin meneminen vaikutti miestä jännittävän. Mutta jokin siinä tilanteessa oli niin ainutkertaista, että en täysin yllättynyt tai alkanut pillittämään, kun mies kysyi että tulenko vaimoksi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 14, 2012 Vastasin että tulin iloiseksi, vaikka ei se onnesta halkeaminenkaan kaukana ollut. Olin ehkä niin hämilläni ja yllättynyt kosinnasta, että en vielä siinä vaiheessa täysin onnesta revennyt. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 15, 2012 "Halkesin onnesta!" Olin todella iloinen ja positiivisesti yllättynyt siitä, että mies tahtoi sitoutua yhtä paljon kuin minäkin. ♥ En malta odottaa että pääsen toden teolla suunnittelemaan, mutta näillä näkymin häät ovat vasta 2014, koska rahatilanne ei anna periksi aikaisemmille häille. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 17, 2012 Itse halkesin onnesta, olin kosintaa jo tovin odotellutkin ja mitä muuta siinä voi tehdä kun se vihdoin sieltä tuli! <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 23, 2012 Kosintaa oli jo odotettu tovi, mutta se yllätti silti! Ajattelin ettei tuo mies saa sitä aikaiseksi kuitenkaan! Halkesin siis onnesta kun mies polvistui ja kosi! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 23, 2012 Enpä voi osallistua äänestykseen, sillä kosija olin minä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 24, 2012 (muokattu) Vastasin muu tunne, koska niinkuin monilla muillakin minun ihan ensimmäiset tunteet olivat täydellinen yllättyminen ja häkeltyminen, niin yllätyksenä se kosinta tuli. Ja jotenkin se koko tilanne oli niin tunnetta täynnä kun mies-raukka tärisi siinä vieressä kun jännitti niin paljon. Mutta kun sain sanottua myöntävän vastauksen ja sulattelin tilannetta muutaman minuutin niin sitten se onnen aalto tuli yli ja koko loppuiltana en pystynyt lopettamaan hymyilyä. Tosin tuo onnesta halkeaminen taisi tulla vasta seuraavana päivänä kun sen oikeasti tajusi. Muokattu: May 24, 2012, käyttäjä: Beeb Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 17, 2016 Minäpäs ajattelin osallistua äänestykseen, vaikka olinkin kosijana! Kysymyksen lentäessä ilmaan oli ensimmäinen ajatukseni apua eikö se suostukaan. Olin todella jännittynyt - ehkä jopa peloissani, sillä en uskaltanut liikahtaakaan. Muistinkohan edes hengittää? Kun mies oli selvinnyt pahimmasta säikähdyksestä, rauhoittunut ja suostunut kosintaani, tuntui älyttömän helpottuneelta. Ja onnelliselta. Mies vastaisi tähän paniikki. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 14, 2016 (muokattu) Ensireaktio minullakin monen muun tapaan oli täydellinen häkeltyminen (tai lähinnä paniikki). Kosinta tapahtui täysin odottamattomana hetkenä, kihlautumisesta olin toki jo kovasti haaveillut, mutta kuvittelin ettei se miehen mielestä ollut vielä ajankohtaista. Vaan mitä vielä, mies oli suunnitellut kosintaa jo pidemmän aikaa. Häkeltymisestä huolimatta tajusin sentään vastata kosintaan myönteisesti. Hetki siinä vierähti sulatellessa ja ymmärtäessä, että mitä just tapahtui! Voi sitä onnen ja hölmön hymyilyn määrää, kun hämmenys alkoi haihtua... Muokattu: July 14, 2016, käyttäjä: neem Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 15, 2016 Oltiinhan niistä puhuttu ja kiusattu toisiamme, mutta lopulta se kuitenkin tuli ihan yllätyksenä Tuo tilanne tuli jotenkin niin yllättäen, että häkellyin totaalisesti (muistikuvatkin vähän hatarampia kun meni jotenkin ihan sumussa :D). Mutta kun pahin pöllästys meni ohi niin tuli onnenkyyneleet. Tuntui kyllä ihanalta <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 1, 2017 Ensimmäinen tunne vaihtui yllättyneisyydestä nopeasti onnellisuudeksi ja onnen kyyneleiksi. <3 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 2, 2017 Olin osannut odottaa kosintaa, mutta silti se pääsi yllättämään. Päässä vilisi valtava sekamelska tunteita, päällimmäisenä sellainen epäuskoinen "Tämäkö oikeesti on se hetki jota oon odottanut, onko se vihdoin totta?!" Olin onnellinen ja helpottunut. Ehdittiin seurustella 8 vuotta ennen kosintaa, joten oli ihana saada vihdoin varmistus että halutaan samaa tulevaisuudelta. Ja kyllä tuntuu hyvältä nyt kun ei enää tarvitse odottaa, just uutena vuotena mietin että jos ei olisi vielä kosinut niin viettäisin koko illan ajatellen "entä nyt?". Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2017 ^Vähän samoissa tunnelmissa. Ollaan ilmeisesti vihdoin päästy yhteisymmärrykseen, millaista elämää suurinpiirtein halutaan yhdessä elää eli sinällään helpottunut. Ei tarvi alkaa tässä vaiheessa metsästämään uutta. Toisaalta vieläkin pieni epävarmuus jäytää jossain takaraivossa, mutta eiköhän se tästä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 5, 2017 Mä olin onnellinen. Itku tirahti, epäuskokin oli ensin, että oikeestiko sä nyt kysyt vaimoksi. Onneen pakahtuminen oli eka tunne. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 7, 2017 Itse kosin miestä (täytyi käyttää karkauspäivä hyödyksi, jos olisi saanut hamekankaan :D), mutta tunteet olivat varsin neutraalit. Oli jo itsestäänselvää, että menemme naimisiin, joten tavallaan vain päivitimme "virallisen" parisuhdestatuksen vastaamaan ajatuksiamme. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 21, 2017 Jotenkin se kihlaus tilanne oli niin aneeminen ja tylsä että oli lähinnä semmoinen uskooko tähän nyt olo. Vieläkin välillä miettii että ollaankohan me nyt oikeasti kihloissa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.