Olisin halunnut häihimme...


.o.O.o.

Recommended Posts

Oliko aiemmissa häissäsi jotain sellaista, minkä olisit halunnut myös seuraaviin häihin, mutta luovuit siitä nimenomaan siksi, että se on "jo kerran häissäni nähty"? Jätitkö pukeutumatta valkoiseen pukuun, koska aiemmissa häissäsi asusi oli valkoinen? Rakastat ruusuja, mutta nyt oli pakko valita kimppuun muita kukkia? Päätit juhlia pienellä porukalla, koska ekat häät oli pakko pitää jäähallissa vierasmäärän vuoksi? Vai jotain muuta..?

Link to comment
Share on other sites

Noista vaihtoehdoista valitsin vain kohdan "tiettyjä kukkia". Kalla on edelleen lempikukkiani, mutta koska ne on ekalla kerralla nähty, en niitä nyt enää halua. Onneksi mielessä on toinenkin erittäin hyvä vaihtoehto...

Vaihtoehto "valkoinen hääpuku" sopisi muuten, mutta minun kohdallani väri on viininpunainen. Viininpunainen on lempivärini ja ensimmäinen hääpukuni oli myös aivan ihana viininpunainen iltapuku. Haluaisin edelleen pukeutua viininpunaiseen, mutta täytyy nyt katsoa minkälaisen puku-version löydän.

Muutoin ei paljon päällekkäisyyttä tule, koska ensimmäiset hääni olivat todella pienet (vain todistajat ja illallinen), nyt on tarkoitus bilettää urakalla.

Mies ei tunnu muistavan omasta ekasta kerrastaan yhtään mitään yksityiskohtia (eikä valokuviakaan hänellä ole), joten sieltä en myöskään revi stressiä.

Yritetään vain tehdä nyt meidän näköiset bileet.

Link to comment
Share on other sites

No, itse en ole aiemmin ollut naimisissa mutta mieheni on. Suunnittelimme ja toteutimme häät kuin olisimme kumpikin olleet ensimmäistä kertaa asialla :) . Mitään ei siis jätetty pois miehen ensimmäisten häiden takia. Toki varmistin, ettei esim. häävalssi tai -marssi ollut sama. Mies ei tosin muistanut, mitä ne olivat ekalla kerralla.

Link to comment
Share on other sites

En haluaisi mitään mitä ensimmäisissä häissäni oli. En oikeastaan halunnut sitä kaikkea silloinkaan! Ehkä jos jotain haluaisi mainita niin ei-aineellisista asioista toivoisin samanlaista luottamusta suhteeseemme muiden taholta ja samanlaista vilpitöntä onnentoivottelua. Nuo eivät ole ihan yhtä itsestäänselviä kuin olivat ensimmäisellä kerralla, mutta tähän asiaanhan emme täysin voi itse vaikuttaa.

Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ollut mitään noista ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla tulee sitten olemaan mm. paljon enemmän vieraita, valkoinen hääpuku jne.

Olisin halunnut edelleenkin punaisen puvun niin kuin ekallakin kerralla oli, mutta miehen mieliksi pukeudun valkoiseen. Huntua en voisi kuvitellakaan laittavani erityisesti siksi, että minulla on jo "neitsyen maine" mennyt aikaa sitten, onhan mulla takana avioliitto ja siitä muistona rakas kuusivuotias poika. Ei ollut huntua kyllä ekallakaan kerralla, koska en vain pidä siitä.

Samaa on ainoastaan tietyt vieraat ja sisko kaasona :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
Ehkä jos jotain haluaisi mainita niin ei-aineellisista asioista toivoisin samanlaista luottamusta suhteeseemme muiden taholta ja samanlaista vilpitöntä onnentoivottelua. Nuo eivät ole ihan yhtä itsestäänselviä kuin olivat ensimmäisellä kerralla, mutta tähän asiaanhan emme täysin voi itse vaikuttaa.

Aivan täsmälleen samaa toivoisin minäkin. Pelottaa, että ihmiset jotenkin surkuttelevat ja miettivät, että tuosta sitä ei tullut muuten mitään. Suhteemme alku on ollut hyvin vaikeaa aikaa erityisesti minun sukulaisteni kanssa, vaikka olemme kovin läheinen perhe. Jostain syystä heidän on ollut vaikea hyväksyä uutta rakkauttani, väittävät että pelkäävät vain puolestani mutta minusta joskus tuntuu että siinä on takana jotain henkilökohtaistakin. Jotain... Jotain että sisimmässään he eivät jotenkin hyväksy eroa ja uutta liittoa, pitävät minua haihattelijana (tämän kyllä tiedänkin) tai muuta sellaista. Ja kaipaavat entistä miestäni eivätkä koe tuntevansa vielä uutta (vajaa vuosi yhteistä taivalta takana, puolitoista häiden aikaan). Olisi varmaan pitänyt seurustella viisi vuotta ensin. Mutta kun minä en voi elää niinkuin muut haluavat, elämme niinkuin itse haluamme. Toivoisin niiiiiiin kovasti häälahjaksi sitä vilpitöntä onnea meidän puolesta, että se rakkaus on lopultakin löytynyt. Kun se on niin onnellista.

Olen ihmisenä muuttunut siitä kun 7 vuotta sitten astelin alttarille exäni kanssa, olin silloin niin hirveän nuori ja jotenkin naiivikin, ettei tarvitse pelätä että tulisi samoja elementtejä näihin häihin. Hyvin ollaan eri linjoilla vihkipaikkaa myöten kuin silloin joskus oli. Tärkeintä tietysti on, että mennään ekaa kertaa naimisiin, minä ja muru, muulla ei oo niin väliä. Tottakai ajattelen sen verran, että erilaiset musat ja kukat, mutta oikeastaan ne menee ihan luonnostaan koska en välttämättä niitä haluaisikaan.

Link to comment
Share on other sites

UusioMorsian, aivan samoja ajatuksia ja ongelmia minulla. Tuntuu, että joillain ihmisillä on hieman sellainen "ei tuosta kuitenkaan mitään taaskaan tule"-asenne. Aivan kuin eronnut ei olisi ansainnut uutta mahdollisuutta onnistua ja olisi loppuikänsä luuserin ja epäonnistujan leima otsassa.

Meillä on sen verran ikää ja tehtyjä virheitä takana, että mielestämme emme tarvitse viiden vuoden koeaikaa :rolleyes:

Mutta on onneksi niitäkin ihania ihmisiä, jotka ovat oikeasti onnellisia puolestamme ja täysillä mukana juhlimassa!

Link to comment
Share on other sites

Joo toi on jotain niin.. argh.. kun supistaan, miten uudesta liitosta ei mitään vois tulla. Ärsyttää oikeestaan mun äitikin toisinaan, kun se saattaa todeta "voi miten ne jotkut jaksaa vielä touhuta" vähän siihen tyyliin, että mitä hittoa sieki toista kertaa painut enää alttarille, etkö jo oppinu kerrasta. Ja nyt kun se vielä otti herneet nenäänsä siitä, että vaihdan sukunimeni, mitä en ekalla kertaa tehnyt. HUOH. (Meni hieman ot, mutta pakko oli purkaa.. ;) )

MINÄ tiedän, että nyt on Sen Oikean vuoro tulla mun kans alttarille. NYT. Ei sillon ekalla kertaa. Sillon teki jo alttarilla mieli sanoa "En tahdo", mutta nyt tiedän, ettei semmosta tunnetta tule koskaan tän miehen kohdalla :)

Äänestykseen liittyen; meitä ei vihitä kirkossa niinkuin minut ja ex vihittiin (se basic-meininki). Meidät kirjataan maistraatissa virallisesti aviopareiksi ja vuotta myöhemmin siunataan luonnossa, vaaran päällä. Häämekkoni tulee olemaan musta+kultainen, viimeksi oli shampanjanvärinen "linnanneitoluomus".

Muokattu: , käyttäjä: _petomaani_
Link to comment
Share on other sites

Uusiomorsian, diddo :) Mä löysin elämäni miehen melko pian eron jälkeen ja sekös sit aiheuttaa edelleen pientä kitkaa....meitä ei ikäänkuin oteta täysin tosissaan vaikka ollaan oltu yhdessä lähes 1.5 vuotta. Kun me joskus aikanaan vihille mennään, mä haluaisin mennä ihan kahdestaan tai korkeintaan parin tutun todistajan läsnäollessa. Ekalla kierroksella sain hienot häät, onnettoman liiton....mutta en silti tämän takia haluaisi toisella kierroksella ekojen vastakohtaa, mutta nyt haluaisin intiimin tilaisuuden....ei tartte enkä halua miellyttää ketään muita.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

No ensimmäisenä oli vihkipaikka ja häämarssi! Ja tietty valssi :grin:

Valkoiseen pukeduin kaikesta huolimatta.. vaikkakin siinä oli kellertäriväiä koristeta.. :grin: "ettei ihan valkonen" :grin:

Hunnusta mä kaikista eniten sit luovuin... eihän se nykyään olen asia eikä mikään vaikka on huntu mut mulle se vaan oli SE...

Sen siaan minun päätäni koristi tiara jota ei ennen ollut :grin:

Toki myös häävieraista valittiin vaan lähimmät... ei mitään 150 henkilön häitä nou tänk juu!

Ja kesä häät vaihtu talvi häiksi :grin:

Eli toisaaltaan kaikki oli eriä päitsi mun vanhemmat ja äitini siskon perhe oli paikalla. Muut vieraat oli "uusia" ;)

Jotkut tietty veti herneensä nenään tästä järjestelystä.. mutta minä et ku kerran ovat jo saaneet olla mun häissä... niin ei kait sitä toista kertaa... paitsi ne äitin siskon perhe *enkelihymiö" ;)

Ex-mieheni meni samassa kirkossa naimisiin ku minun kanssa... ja minusta siis minusta! se tuntuu vieläkin vähän hölmöltä lievästi sanottuna... valaa ny valanasa samalla alttarilla... mut mieliä on monia!

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...
  • 1 month later...
En haluaisi mitään mitä ensimmäisissä häissäni oli. En oikeastaan halunnut sitä kaikkea silloinkaan! Ehkä jos jotain haluaisi mainita niin ei-aineellisista asioista toivoisin samanlaista luottamusta suhteeseemme muiden taholta ja samanlaista vilpitöntä onnentoivottelua. Nuo eivät ole ihan yhtä itsestäänselviä kuin olivat ensimmäisellä kerralla, mutta tähän asiaanhan emme täysin voi itse vaikuttaa.

Aivan kuin minun näppikseltäni! Pidimme aikoinaan isot juhlat, koska tiesin että vanhempani haluaisivat niin, ne olivat kesällä koska se oli käytännöllisempää jne. Tein paljon muiden ehdoilla. Nyt sain toisen mahdollisuuden ja aiomme viettää pienet ja intiimit häät talvella, mikä on ollut haaveeni. Mutta en jätä mitään pois pelkästään siksi, että se olisi "jo kerran nähty".

Link to comment
Share on other sites

Ehdottomasti eri vihkipaikka kuin ekalla kerralla! Samalla alttarilla seisominen toisi ekan kerran epävarman olotilan ja vaikean suhteen muistot mieleen :angry: , eikä ajankohta todellakaan ole niille oikea!

Ekalla kierroksella olin niin kovin nuori ja naivi. Mielessä oli enemmänkin satuhäät ja päivä prinsessana olo - vaikka en tietystikään ajatellut olla vain tietyn "määräajan" naimisissa. Näin jälkeenpäin kyllä kauhistelen ja mietin miten ajattelematon olinkaan. :(

Valkoinen hääpuku huntuineen vaihtuu nyt shampanjan väriseen pukuun tiaralla.

Keskisuuret kesähäät taas pieniin intiimeihin talvihäihin.

Olen oikein tyytyväinen tulevaan ja nyt vasta tuntuu, että menen naimisiin! :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Mun ensimmäiset häät oli kaikkea sitä mistä olin aina haaveillutkin, joten nyt joudun luopumaan monestakin, joista ekana tulee mieleen

-kirkko (ei missään nimessä samaa alttaria kiitos)

-tiara

-häämarssit

-isän saattaminen

Lisäksi on paljon pieniä asioita ja yksityiskohtia mitkä on kerran käytetty, mutta toisaalta niitä tuskin kukaan muistaa, joten on harkinnassa, voisiko, ja haluaisinko niitä vielä käyttää <_<

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

En ole vielä toista kertaa avioitunut, mutta vastaan silti, koska kihloissa ollaan miehen kanssa ja häät on suunnitteilla jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

En aio luopua mistään haluamistani asioista toisissa häissä siksi, koska jotain oli ekoissa häissä. Ja piste. Ei sillä ole väliä, mitä oli silloin. Tein aikoinaan paljon kompromisseja järjestelyissä, koska en uskaltanut tehdä häistä oman näköisiä vaan "näin kuuluu olla" mentaliteetilla mentiin. Nyt olen kasvanut vahvemmaksi itseni kanssa, ja uskallan haluta ihan omia asioita enkä niitä, mitä "on ollut tapana". Siksikin ehkä en välitä siitä, mitä oli ekoissa häissä, koska näistä toisista tulee varmasti melko lailla erinäköiset.

En haluaisi mitään mitä ensimmäisissä häissäni oli. En oikeastaan halunnut sitä kaikkea silloinkaan! Ehkä jos jotain haluaisi mainita niin ei-aineellisista asioista toivoisin samanlaista luottamusta suhteeseemme muiden taholta ja samanlaista vilpitöntä onnentoivottelua. Nuo eivät ole ihan yhtä itsestäänselviä kuin olivat ensimmäisellä kerralla, mutta tähän asiaanhan emme täysin voi itse vaikuttaa.

Aivan kuin minun näppikseltäni! Pidimme aikoinaan isot juhlat, koska tiesin että vanhempani haluaisivat niin, ne olivat kesällä koska se oli käytännöllisempää jne. Tein paljon muiden ehdoilla. Nyt sain toisen mahdollisuuden ja aiomme viettää pienet ja intiimit häät talvella, mikä on ollut haaveeni. Mutta en jätä mitään pois pelkästään siksi, että se olisi "jo kerran nähty".

Eli siis kompskomps täysillä noihin kahteen kirjoitukseen! (Tuossa yllä asia onkin selkeämmin sanottu..)

Muokattu: , käyttäjä: NelliKaneli
Link to comment
Share on other sites

Ainoa mistä luovun on juhlapaikka. En kyllä sitä erityisesti haluaisi, mutta sulhanen ilmoitti, että ei sinne. :D

Ensimmäisellä kierroksella oli pienet häät, maistraattivihkiminen ja musta-hopea puku. Tällä kertaa tarkoituksena on järjestää noin 80 hengen kemut paikanpäällä tapahtuvalla siviilivihkimisellä ja puvuksi haluaisin jonkin vaaleasävyisen, en kuitenkaan valkoista. Niin ja tällä kertaa voisi olla häätanssi ja kakku, kun niitä ei eka kerralla ollut.

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Näistä luovun, mutta en kyllä olis välttämättä näitä enää halunnutkaan:

-kirkko on eri, mutta kirkko kuitenkin tulee

-juhlapaikka tietysti eri

-isä ei saata mua

-huntua en laita, mutta tiaran ja valkoisen puvun kyllä kuten ekalla kerralla

-en kutsu juhliin vanhempieni työkavereita ja serkunkumminkaimoja, vierasmäärä ekoissa yli 300 hlö :grin: ja nyt n.120

-samoja musiikkeja en halua enkä häävalssia lainkaan, häätanssi tilalle

-valkoinen limousine vaihtuu mustaan :grin:

-lempivärini valkoinen ja hopea saavat toisissa häissä lisukkeeksi mustan

-ekat häät oli heinäkuussa ja koska uusi mieheni(joka menee ekaa kertaa naimisiin) halusi kesähäät on meidän häät elokuussa

-lempikukkaani liljaa ei enää tule, mutta jotain valkoista kukkaa kuitenkin

-kimppuni oli kyllä niin kaunis että saman voisin ottaa uudestaan, mutta en ota

Tässä näitä mitä tuli mieleen. :girl_wink: Mulle kelpais pienetkin juhlat, mutta mies haluaa vähän isommat ja haluan minäkin toki juhlia kaikkien ystäviemme kanssa kun vihdoin olemme löytäneet toisemme. :-X:gpari:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Valkoinen hääpuku, huntu, paljon vieraita ja kirkkohäät jäävät pois. Pukuni tulee olemaan viininpunainen, meidät vihitään maistraatissa, kun Inssi ei kuulu kirkkoon ja vieraita tulee alle 20. Ehkä mahdollisesti tulee kirkollinen siunaus tuossa meidän lähikirkossa, katsoo mitä päätetään. En välttämättä edes haluaisi samantyylisiä häitä kun aikoinaan ja tuleviin olen varmasti enemmän kuin tyytyväinen, sehän on vain yksi päivä loppujen lopuksi.

Link to comment
Share on other sites

Valkoinen hääpuku, huntu, paljon vieraita ja kirkkohäät jäävät pois. Pukuni tulee olemaan viininpunainen, meidät vihitään maistraatissa, kun Inssi ei kuulu kirkkoon ja vieraita tulee alle 20. Ehkä mahdollisesti tulee kirkollinen siunaus tuossa meidän lähikirkossa, katsoo mitä päätetään. En välttämättä edes haluaisi samantyylisiä häitä kun aikoinaan ja tuleviin olen varmasti enemmän kuin tyytyväinen, sehän on vain yksi päivä loppujen lopuksi.

Sama täällä pitkälti. Valkoista pukua ei ollut (huntua ei ollut edelliselläkään kierroksella), viininpunaisessa mekossa astelin maistraattiin miehen ja kahden todistajan läsnäollessa. Kesällä vähän paikataan kun pääsen vauvamahasta eroon ja järjestetään avioliiton siunaustilaisuus kotipihalla, mutta sinnekkään ei valkoista enää päälle tule.

Edellisissä häissä oli paljon lempikukkaani, callaa, ja mustavalkoteema. Nyt pitää miettiä kukat uusiksi kesää ajatellen ja teemaan tulee vielä kolmas väri lisää ettei ihan samantyylistä sentään ole. Isoin ero kuitenkin lienee se että en olisi ekalle kierrokselle halunnut niitä perinteisiä hääjuhlia ja ne piti kuitenkin järjestää. Nyt järjestetään ne rennot puutarhajuhlat, jotka olen aina halunnut! :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 2 months later...

Minulla on toiset häät vasta tulossa, mutta vastaanpa minäkin silti. Olen siis kihloissa.

Haluan korjata kaikki virheet, mitä tein rahapulassa tai epävarmuuksissani silloin edellisellä

kerralla. Isä ei ainakaan saata enää, koska sekoili niin kovasti viime häissä. Oli myöhässä ja

jännitti niin, että minullekin meinasi tulla paha olo.

Erilaista tulee olemaan:

- puvun väri (silloin vaal.pun, nyt valkoinen)

- häävalssi on eri kappale (silloin Akseli ja Elina)

- ei kirkkovihkimistä, siviilivihkiminen paikan päällä

- isä ei saata, vaan poika

- koristeiden värit (vaaleanpunainen silloin, ei sitä ainakaan)

- vihki- ja juhlapaikka, koska kaupunkikin on vaihtunut

Ja tällä kertaa panostan paikan valintaan, viimeksi meni jotenkin ihan pieleen. Paikka ei ollut kovin kaunis sittenkään, pelkästään halpa (eli ilmainen).

Lempikukkani on gladiolus, aion kyllä ottaa niitä taas morsiuskimppuun ja pöytäkoristeisiin.

Vierasmäärä on sama ja varmaan ruuatkin samat - viimeksi tarjoiltiin vain runsaasti alkupaloja (varsinkin kalaa) ja ruokaisia salaatteja ilman pääruokaa. Pidän ideaa niin omanani, että haluan sen taas.

Link to comment
Share on other sites

  • 10 months later...

Vastasin kirkkovihkimisen mutta se ei kyllä ihan ole koko totuus. Olemme menossa todistajien läsnäollessa lähes salaa naimisiin ja pidämme pienet intiimit juhlat myöhemmin. Ekalla kierroksella oli isot häät, upea puku, yli vuoden mahtipontinen suunnittelu täällä naikkareissa jne. Nyt tuntuu jotenkin samojen vieraidenkin kutsuminen vaikealta vaikka toisaalta juuri tämän ihmisen kanssa haluan juhlia yhteistä tulevaisuutta. Vaikeita juttuja.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...