"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

[Meikku88]

Näillä näkymin on meille tulossa elokuun loppupuolella..Häät heinäkuussa,joten ei ainakaan kenenkään tarvii tätä kysymystä meille häissä esittää (ellei jollain ole näössä jotain vikaa) jos nyt kaikki menee hyvin..

[Emmastiina77]

Veikkaan että kun ikää on 32 häissä niin on 100% oletus että vauvan takia naimisiin mennään. Kun on "viimeinen tilaisuus" tehdä lapsia. En usko että kukaan asiaa silti kysyy vaikka olettaa varmasti. Ja jos asiaa tiedustellaan niin sanon suoraan että turha odotella.

Lapsettomuus on tietoinen päätös joten en meinaa sitä salata jos joku kysyy, enkä puolustella jos joku kauhistelee.

[Guest vieras]

No meiltä kysellään vauvasta muutenkin, kun ollaan yli 30-vuotiaita ja selkeästi lapsirakkaita. Kaikki (ihan aiheellisesti) olettaa, että haluamme pian perheen. Ja oikeassa ovat. Nyt vaan pidän kaikkia sormia ristissä, että onnistumme. Muakin ärsyttää se, että yleensä pitää kysellä toisilta näin henkilökohtaisesta asiasta ja toisekseen, että ihmiset eivät ymmärrä raskautumisen joskus kestävän tai olevan jopa vaikeaa tai mahdotonta. Niitä neuvoja onkin sitten kiva kuunnella. Mutta me ei olla vielä edes siis aloitettu.

[o&m]

Meillä ollut kans kyselyä niinpäin että millon naimisiin kun on kerran jo lapsiakin. Esikoinen täyttää tammikuussa 8 ja mummoni on kysellyt jo hänen ristiäisistään (eli maaliskuusta 2001) lähtien että millon on häät. No mutta nyt ne sitten vihdoin on, 12 vuoden yhdessäolon jälkeen

[Kartio]

Ollaan onneksi sen verran nuoria, että ei ole käytännössä ollenkaan lapsentekopaineita suvun tai tuttujen taholta. Toisaalta - varsinkin kun näytän ihan vaippaikäiseltä - niin on pari kertaa tullut puolitutuille aiheesta puhuessa painotettua, että ei, en ole raskaana. Moni tuntuu tosiaan kuvittelevan, että se olisi ainoa syy mennä naimisiin. Ollaan 21 ja seurusteltu neljä vuotta, vuosi asuttu yhdessä. Minusta se on ihan riittävästi.

[Kartio]

Ja vähän aiheen vierestä, mutta kuitenkin. Ärsyttää ihan suunnattomasti, un ihmiset kysyy nimen omaan "vauvasta". Ja kun todella moni tuntuu aina selittävän, kuinka haluaa vauvan, tai että "meille tulee vauva". No joo, tulee vauva, niinhän siinä yleensä käy, mutta eihän se vauvana pysy. Muutamista tulee sellainen olo, että pitää saada juuri se vauva, ja kun se sitten kasvaa siitä ohi, niin sillä on jotenkin vähemmän arvoa. Älkää vaan kukaa ottako itseenne, puran vaan omaa ärtymystäni, en tarkoita tätä todellakaan kenellekään tietylle täällä tai edes omassa elämässäni.

[Martha]

Sen on kyllä itsekkin huomannut,kun on tulevista häistä jonkinverran ääneen puhunut,että seuraava askel on sitten lapsien tulo. Ei sillä kyllä minä haluaisin lapsia vaikka heti,mutta tuo mies ei taida olla siihen vielä valmis,kun kihlautumiseen meni 10vuotta ja kun naimisiin päästään niin siihen meni 12vuotta.. Olen kyllä tehnyt selväksi,että en halua "hirveän vanha" olla siinä vaiheessa,kun lapsia ruvetaan miettimään,että josko tuo naimisiin meno olisi sitten miehelle se viimenen silaus asian suhteen ja asia voisi edetä toimintaan.

[100404]

Minua taas ärsyttää näissä asioissa kärjistäminen. muutettiin miehen kanssa aikoinaan yhteen reilu vuosi seurustelun jälkeen, puoli vuotta siitä MINÄ ostin itselleni koiran, miehen kaveri tokaisi: se oli siinä sitten, seuraavana menette kihloihin ja teette lapsen... öö.. mitä?

osa tuntuu ajattelevan että jos nuoret "perustavat perheen" (eli tekevät lapsia, minuasta tosin perhe on myös kaksi ihmistä..) niin se on ihan kauheeta ja eläm on loppu. mutta jos joku ilmoittaa ettei halua lapsia niin sekin on ihan kauheeta ja eihän niin voi elää. silloin siinä ihmisessä on oikeesti jotain mätää.

Ja se että elämä menee tiettyy kaavaa.. mies -> yhteen muutto-> koira -> kihlat ->naimisiin -> asunto -> lapset... TÄH?

siis eikö ihan oikeesti kaikki vois elää ihan niin ku tykkää ja olla silti onnellisia,..

jep pikku purkaus,.. en väitä että jos oma elämä on menny suht. tutun kaavan mukaa ettei voi s olla onnellinen. mutta miks erilailla elävä ihminen ei oivs olla onnellinen?

p.s. ei menty kihloihin, muutin eri paikka kunnalle töihin ja siitäkös kaikki innostu että erotaan puolen vuoden sisällä... no ei erottu. asuttiin 2 vuotta erillään ja muutettiin taas yhteen. ja ihan onnellisia oltiin ja ollaan....

[Neko]

Tätä odotan mielenkiinnolla. Meistä kumpikaan ei ole koskaan halunnut lapsia. Lähipiiri tään kyllä tietää, ja ovat varmaan jo jollakin tavalla asian hyväksyneet, mut varmaan vielä tulee joku soraääni kyselemään tätä vauva-asiaa. Pitänee varata joku hyvä vastakommentti valmiiksi

[miizzy]

Mua ärsyttää suunnattomasti kun puolitutut kyselee että joko maha pömpöttää tai joko on maha pystyssä??!! Se on jotenkin inhottavasti sanottu ja todellakaan kuulu niille! Mentiin puoli vuotta sitten naimisiin ja kokoajan saa kuunnella tota. Kumpikaan ei halua lasta vielä, on ihan muut suunnitelmat. Ei todellakaan menty sen takia naimisiin, että "voidaan" hankkia vauva. Aaaarrrrgghhhh!!! Kiitos kun sain avautua.

[pölyökyli]

Mummini ensimmäinen kommentti oli kun sai kuulla hääaikeistamme, että ei kai teille vielä ole vauvaa tulossa Ei ole vielä, ensin koulu loppuun ja katsellaan sitten miltä tuntuu ja millainen elämäntilanne on. Nyt vaan meidän suvussa on paljon vauvoja, ja muutama mennyt kiireellä naimisiin, että ehtii ennen kuin vauva syntyy tai että saa ristiäiset järjestettyä samalla.

Itseäni kommentti lähinnä huvitti, enkä usko ainakaan oman sukuni osalta toisen suuntaisia kommentteja kuulevani. Miehen suvusta onkin sitten paljon vaikeampi tietää..Nuo puolitutut on kyllä pahimpia, kun muuten ei mitään yhteyttä pidetä, mutta kun voi olla hyvä juoruamisaihe tiedossa, niin sitten kyllä ollaan niin tuttavallisia että..argh!

[sode]

Meiltäkin ollaan kyselty asiasta jo ennen häitä ja täytyy sanoa että etenkin häiden jälkeen! Meillä ei kuitenkaan asian suhteen ole ollut kiire, eikä tosiaan toisten tahtojen mukaan olla lisäydytty! Mutta siis naimisiin menimme 04.08.2007 ja nytten meille on sitten vauva tulossa 23.06.2009, mutta ilman kenenkään painostusta.

[Guest Shesilli]

Me olemme seurustelleet jo 12 vuotta (maaliskuussa tulee täyteen) ja menemme siis heinäkuussa naimisiin, olemme viettäneet kahdestaan pitkän tovin ja meidän yritys tulla raskaaksi alkaa heti häiden jälkeen. Ihmiset ovat kyselleet kyllästymiseen asti ja olen alkanut vastaamaan, että kyllä alamme yrittämään heti häiden jälkeen.

Olen aina halunnut lapsia, mutta se on totta, ettei se välttämättä käy niin helposti, olen muutaman pariskunnan tavannut, kenellä mennyt vuosia, (Toinen näistä pariskunnista sai juuri kaksoset ).

Saa nähdä, miten käy häiden jälkeen, alkavatko kyselemään koko ajan olenko raskaana, siihen vedän rajan ja sanon, että kerron kyllä, kun olen...

[Eliza86]

Meiltä ei paljoa vauvauutisia kysellä, saimme juuri viime kesänä ihanat kaksostytöt ja aikaisemmasta suhteesta minulla on jo 4v tyttö! olen kaikille tehnyt selväksi että lapsia ei nyt ole vähään aikaan tulossa lisää.

Voin kyllä hyvin uskoa että tuommoinen kysely hermostuttaa. varsinkin sillone kun epäillään että mennään naimisiin vauvaun tulon takia. Nykyään ihmiset tahtoo unohtaa että toiset voi mennä naimisiin ihan vaan rakkaudesta...

[susannap]

Kyllä sen pitäisi olla ihan jokaisen parin oma asia, milloin he perheenlisäystä hankkivat vai hankkivatko lainkaan! Toi on niin todella rasittavaa, tuommoinen utelu!

[martsu80]

Mielestäni tosi ärsyttävää jos ihmiset rupee perheenlisäyksestä utelemaan, jospa keskittyisivät niihin häiden vierttoon vain.

Jos jotain vauvauutisia olisi, niin niistä voi sit kertoa ajallaan. Siinä myös loukataan sillä kyselyllä mahdolliseti muitakin tai paria joka on vaikkapa yrittänyt lasta jo pidempään mutteivät ole saaneet. Yllättävän moni pari kärsii nykyisinkin lapsettomuudesta. Eli olisipa ihmisillä enemmän hienotunteisuutta noiden asioiden suhteen..

[miinuska]

Multa kysyttiin baarissa ollessa (tupakka kädessä ja drinkki toisessa) että tuleeko teille nyt sitten vauva ku meette naimisiin..."Juujuu, sitähän tässä ollaan juhlimassa.."

[safira86]

Ekan kerran sain vauva vihjailuja kuulla marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun olin serkkuni yo-juhlissa. Kummitätini tokaisee kovaan ääneen, että "AI! Ei teille sitten vauvaa ollut tulossakaan, kun kerran viiniä juot" Juu ei ole tulossa ei.

Toisen kerran vihjailuja kuului toissa viikolla, kun oltiin sulhon isän luona käymässä. Sielä alkoi sulhon äitipuoli puhumaan pienten tossujen töminästä jne. Ei jäänyt epäselväksi, että perheen lisäystä odotetaan

[Sesilia88]

Mun äitini keskittyy mun isosiskoni painostamiseen tossa asiassa Tosin siskolla alkaa olla ikää sen verran, että jos meinaa tehä ni kannattais tehä nyt, mut ehkä kuitenkin tietää ite parhaiten

Siipan äiti kyl kysy et kuinka pian hänestä tulee mummu, mut mun mielestä se oli ihan positiivista, kun itse olen aikaisemmin ymmärtänyt ettei hänellä oo mikää hinku mummuksi.

Tiedän että muksu-uutiset otettaisiin ilolla vastaan, mutten kyllä halua lasta vielä vähään aikaan. En usko, että olisin itse valmis, ja vaikka olisin itse valmis niin tiedän että siippani ei ole valmis vielä isäksi. Johdonmukainen koiran hoitaminenkin tuottaa hänelle tuskaa. Tosin en ole varma onko kukaan miehistä valmis koskaan isäksi, ennenkuin tulee isäksi...Mä kuitenkin odotan vielä muutaman vuoden.

[Kartio]

Nyt on meilläkin vastaus valmiina sitten. Jos joku kahden kuukauden päästä häissä kyselee, että milloin vauva tulee, niin voidaan kertoa avoimesti, että elokuussa - siskolleni.

[Krisse84]

Yllätyn todella jos joku tätä minulta kysyy häiden aikaan. Meillä nuorimmainen tuolloin n. 4kk joten ei varmaan ihan heti uutta ole tulossa (jos nyt koskaan enään)..

[Victoria]

Vähän pidempi tarina ja problematiikkaa aiheesta vauva ja avioliitto, sarjassamme "näinkin voi käydä".

Menin kolme vuotta sitten naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa olimme tuolloin kolme vuotta olleet yhdessä. Toisin sanoen meillä oli yhteinen koti, olimme kihloissa ja yritimme raivokkaasti lasta. "Raivokkaasti" kuvaa ehkä miehen ajatusmaailmaa, hänellä oli lähes pakonomainen tarve saada biologisesti oma lapsi. Itse en tuossa vaiheessa ollut niin innostunut aiheesta, kun elämässä tuntui olevan niin paljon muuta puuhaa ja asioita, jotka olisi ollut hyvä saada tehdyksi ennen lasta. Olin kuitenkin taipunut tähän lapsenhankintayritykseen miehen tahdosta. Naimisiinmenomme aikoihin alkoi jo olla selvää, että lapsen saamisessa on jonkinlaisia vaikeuksia, kun mitään ei ollut pitkästä yrityksestä huolimatta alkanut tapahtua. Mies teki selväksi, ettei hän ole kovin halukas sitoutumaan parisuhteeseen, jossa tämän hänen elämänsä suuren päämäärän toteutuminen on jollain tavoin epävarmaa. Kuitenkin päädyttiin siihen, että häät pidettiin. Taustalla oli kova luottamus tämän päivän lääketieteeseen, jonka keinoin monia lapsettomuudesta kärsiviä voidaan auttaa.

Meitä ei voitu. Sain diagnoosin joulukuussa 2007 ja lapsettomuushoito keskeytettiin toivottomana lääkärin päätöksellä. Meni kuukausi, ja mies ilmoitti haluavansa eron, koska hän halusi etsiä itselleen uuden puolison kumppaniksi lapsenhankintaprojektiin. Kieltämättä siinä vaiheessa en tiennyt, mitä olisin sanonut, kun eräs tuttava onnitteli (suruun syömisestä pulskistuneen ulkomuotoni vuoksi, luulen) minua sukulaisen hautajaisissa, että "onneksolkoon sä näytät olevan raskaana" - aviollinen kriisimme kun ei ollut mitenkään julkinen ja olimme hautajaisissa yhdessä mieheni kanssa. Kiva siinä todeta koko pöytäkunnalle, että muksua ei oo eikä tuu ja kohta ei oo miestäkään.

Mikäs siinä sitten, kesällä pistettiin lakanat ja kipot ja kupit kahteen kasaan ja muutin asumaan yksinäni. Kuukausia jatkunut hellyyden ikävä ajoi viettämään lempeän lauantaiaamupäivän erään läheiseksi tulleen miehen kanssa pari viikkoa sen jälkeen, kun olin muuttanut omilleni. Vaikka lapsettomuusdiagnoosi on lapsettomuusdiagnoosi, ajattelin, että nämä lienevät kuitenkin siinä määrin henkimaailman juttuja, että on parempi hakea jälkiehkäisypilleri. Parempi pelata varman päälle ja niin edelleen.

Elämä tai Jumala tai Kohtalo ei paljon välitä ihmisen diagnooseista tai suunnitelmista tai varman päälle pelaamisista, mikä oli todistettava. Raskausviikkoja alkaa olla nyt takana onnellisesti kolmisenkymmentä, laskettu aika on loppukeväästä. Masuasukin isukki istui taannoin aamukahvipöydässä vastapäätä ja tokaisi siitä sitten pidemmittä puheitta "meeksä mun kanssa syksyllä naimisiin".

Arvatkaa uskaltaako kukaan enää kysyä multa yhtään mitään.

[aranel]

Meillä tuli vauva ennen häitä. Hauskinta oli et sovittiin hääpäivä 2 päivää ennen kun se plussa pärähti siihen testiin. En osannu edes aavistaa että odottaisin. Kovasti tuli kauhistelua et mites nyt kun ette vielä ees naimisissa oo. Etenkin miehen suvun puolelta.

[Kartio]

Victoria, aivan uskomaton tarina. Oli pakko pistää tuo talteen masentavien päivien varalle. Toivottavasti sait paremman miehen kuin se ensimmäinen - siltä ainakin kuulosti. Kaikkea hyvää teille kolmelle

[Guest Nanam]

Victoria, paljon onnea! Jokseenkin herkistyneessä mielentilassa ihan tippaa pukkasi linssiin kun luin tarinasi. :')

Minulta ei ole onneksi kysytty kuin vain kerran, että olenko raskaana. Se liittyi johonkin asiaan, jonka yhteydessä kielsin juovani alkoholia (en pidä humalassa olemisesta, mutta saatan joskus harvoin maun ja seuran vuoksi juoda pari lasillista mutta siihen se kyllä jää). Kysyjä tiesi minun menevän piakkoin naimisiin, joten hän kävi huuli pyöreänä tuijottelemaan mahaani ja utelemaan mahdollisesta raskaudestani. Juuei.

Jos vain Jahve, Allah, Kali ja Ukko Ylijumala suovat, meille ei tule koskaan lapsia. Yhtään. Ikinä. Mutta kuten Victoriankin teksti kertoi, koskaan ei saa sanoa ei koskaan.