"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

[Mimmmii]

Toivon että mahdollisimman pian!

Ei onneksi ole kamala hätä, häihin on vielä hieman reilu vuosi aikaa! <3

[miguli]

Kyl mä ymmärrän, miks ihmiset sellaista kyselee. Monethan saa lapsen vuoden sisällä häistä ja toiset on raskaana omissa häissään. Meiltä ei onneks udella mitään. Ollaan niin nuoria ja miehellä opiskelutkin pahasti kesken.

[Guest Inkku]

Kerrompas tähän nyt oman mielipiteen asiasta. Ensin vähän taustoja jotta tiedätte millaisista lähtökohdista mielipiteeni tulee. Olen 26 mies 27 menemme heinäkuussa naimisiin silloin olemme seurustelleet 10 vuotta. Lasta rupesimme haaveilemaan 4 vuotta sitten ja silloin jätimme myös ehkäisyn, vuodenpäästä hakeuduimme hoitoihin ja hoidoista ensimmäinen IVF tuottikin toivotun kaksi viivaa ,mutta muutaman päivän päästä selvisi, että keskenmeno on tulossa. Tämän jälkeen jatkoimme hoitoja tuloksettomasti. Nyt olemmekin päättänyt pitää tauon häiden ajaksi hoidoista.

Suurin pelko minulla on, että nämä vauva kyselyt alkavan mieheni suvun puolelta josta ei vielä tähän mennessä ole kuulunut paljoakaan uteluita, omat vanhemmat ja läheiseni tietävät kyllä tilanteemme. Menemme naimisiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä, haluamme päivästä ikimuistoisen ja onnellisen. Minulle tämä lapsettomuus on todella herkkä paikka ja en ole tähän mennessä pystynyt monestikkaan vastaamaan lapsikyselyihin mitenkään korrektisti tai vaikka vitsillä, pahimmassa tapauksessa painun vain vessaan itkemään ja joudun jättämään mieheni aika ikävään tilanteeseen.

Kysely vain tuo mieleen niin raastavana sen kaipuun lapsesta ja tuo todellisuuteen sen että minä olen pystymätön naisena tuottamaan jälkikasvua. Syyllisyyden tunteilta ei myöskään voi välttyä, sillä mieheni on aina halunnut lapsia, ja se raastava totuus että minä saatan tuomita myös hänet ikuiseen lapsettomuteen jos nämä hoidot eivät tuota sitä toivottua tulosta. Ajatus myös siitä että jos mieheni vanhemmat tietäisivät meidän jo yrittäneen vuosia ja lapsettomuuden johtuvan nimen omaan minusta olisivatko he niin kannustavia tai onnellisia että kyllä heidän poikansa nyt saa hyvän vaimon. Vai toivoisivatko kenties että emme menisi naimisiin.

Maailmaan mahtuu niin monta mielipidettä kuin on ihmistäkin ja toivon vain että jaksan ottaa vastaan sen mitä on tulossa.

[Guest Inkku]

Lisäystä edelliseen..

Ymmärrän etteivät ihmiset millään pahalla halua kysellä perheenlisäys suunnitelmista, sillä onhan aivan normaalia että ihmiset menevät naimisiin ja saavat lapsia eikä välttämättä tule mieleenkään että taustalla voisi olla jotain muuta. Mutta ymmärryksestäni huolimatta se lyö kuin puukolla sydämmeen.

häiden jälkeen kyselyiltä tuskin voi välttyä suvun puolelta vaikka mitä tekisi tai sanoisi. Itse en henkilökohtaisesti kuitenkaan aio koskaan kysellä keneltäkään lapsi suunnitelmista ellei kyseessä ole ihan lähimmäinen ja toivoisin muidenkin ihmisten toimivan näin mutta se toive ei tule koskaan käymään toteen.

sitten on ne puoli tutut joille asia ei ihan oikeasti kuulu, välttäkää nyt hyvät ihmiset kyselemistä ja utelemista naapurilta, työkaverilta tai puolitutulta heidän suunnitelmistaan lapsen suhteen tai älkää tuijotelko mahaa ja heittäkö kyseenalaista juttua "onkon teille tulossa kun masu noin pömpöttää" tai "suosittelis teillekkin " viitaten omiin lapsiinsa.

tässä minun mielipiteeni

[Sofraia]

Mua ärsytti valmiiksi jo omien häiden alla ajatus siitä, että ihmiset alkaa kysellä. Oltiin annettu vauvalle lupa tulla, ja olin henkisesti valmistautunut pitkään ja rasittavaan yritykseen, kun kerran sekä mua että miestä oltiin kuulemma tehty pitkään ja suvussa ja kavereilla oli milloin kelläkin ollut asian kanssa kamppailua.

Häämatkalla sitten napsahti plussa testiin. Ei tietenkään kerrottu kellekään heti, kun koskaan ei tiedä, mitä sattuu alkuraskaudessa jne. Yllättävää oli, että ne kyselyt rasitti ihan yhtä paljon siinä vaiheessa, kun itse jo tiesi, milloin vauva sitten mahdollisesti on tulossa. Muutama kaveri kysyi ihan vitsillä, että no, onkos sitä jo pulla uunissa, ja oli tosi inhottavaa joutua kertomaan asiasta niin, että oikeasti ei olisi vielä halunnut. Tai sitten jos puolitutut kyseli ja kommentoi alkoholittomuuden tai muun takia, niin ei siinä todellakaan halunnut alkaa kertomaan, että no itseasiassa joo, kuudetta viikkoa, mutta että mun vanhemmatkaan ei vielä tiedä. Valehtelu ei ollut mukavaa, mutta kuitenkin parempi vaihtoehto tuossa kohtaa. Oltiin (ja ollaan edelleen) raskaudesta siis ihan onnesta soikeana, mutta mielellään itse haluaa valita ajankohdan, jolloin kellekin kertoo. Ja munkin mielestä oli ihan eri asia, jos joku kysyi neutraalisti, että "minkälainen ajatus teillä on lasten suhteen?" kuin että "milloinkas teille se (häiden jälkeen automaattisesti hankittava) vauva sitten tuleekaan?"

[Guest Vieras]

Pakko kommentoida hiukan noissa Inkun viesteissä ollutta asiaa, vaikka saattaa mennäkin vähän OT.

On käsittämätöntä, kuinka edelleen hyvää tarkoittavat kanssaihmiset pöhköpäisesti kyselee lapsen tulossa olosta, vaikka yhä useamman pariskunnan elämä noudattaa jotain muuta kaavaa kuin seurustelu-naimisiin-koti-lapset. Moni ei halua lapsia, mutta lapsettomuudesta kärsii niinkin moni kuin viidesosa lasta toivovista pariskunnista. Valitettavasti pariskunnasta ei voi useinkaan päältä nähdä, kummasta asiasta on kyse - tai onko kyseessä vaan sopivamman ajankohdan odottelu.

Kummassakin tapauksessa utelu voi olla tosi kiusallista ja kipeää, eikä se valitettavasti varmaankaan vähene muulla kuin rehellisyydellä. On sanottava suoraan, että emme ole ajatelleet hankkia lapsia, tai että emme voi saada lapsia ainakaan nyt tai ehkä ikinä. Avoimuus on ainoa tapa purkaa kaikkia osapuolia rasittavaa spekulointia ja vähitellen kollektiivinen ymmärrys ehkä lisääntyy, ettei lasten hankkiminen tai saaminen ole niin itsestään selvä asia kuin millaiseksi se mielletään. Lapsettomuus, joka ei ole itse valittua, on valtava suru, ja sen pitää saada olla sitä. Lapsettomuutta saa itkeä. Siitä ei pidä yrittää tehdä kevyempää tai pienempää asiaa kuin mitä se omassa elämässä on.

Inkku kirjoitti miehensä vanhemmista, jotka eivät tiedä tilannetta. Tuntematta heitä tekee mieli kannustaa kertomaan asiasta. Heidän tulisi kuitenkin kunnioittaa poikansa rakkautta ja ratkaisua sitoutua mahdollisesti lapsettomaksi jäävään parisuhteeseen. Ja kannattaa muistaa myös heidän näkökulmansa: vaikkei vanhemmilla olekaan oikeutta päättää aikuisten lastensa elämästä, heillä on kuitenkin usein toiveita ja odotuksia nimenomaan lastenlasten saamisesta. Se saattaa olla myös näille isovanhemmiksi pääsemistä toivoville surutyön paikka, jos käy ilmi, ettei lastenlapsia ehkä tule. Tämän surun ja pettymyksen läpikäyminen on heille parempi vaihtoehto kuin roikkua mahdollisesti vuosia epävarmuudessa, toivon ja toivottomuuden rajalla uskaltamatta ehkä koskaan kysyä onko pikkuisia ikinä tulossa.

Vaikka itseä kuinka sattuu ja suututtaakin, on hyvä yrittää malttaa mielensä ja muistaa, etteivät ihmiset kysy loukatakseen tai satuttaakseen. He kysyvät useimmiten ilon pilke silmäkulmassa ja aika moni on myös valmis jakamaan surun, kun kuulee osuneensa vahingossa herkkään paikkaan.

[NickyRE79]

Voi ei, ihmiset on ajattelemattomia.

[Guest hiphei]

meillä on jo 3 lasta joten tätä ongelmaa ei tule että kysyttäisiin lisääntymisestä.

päinvastoin, enemmänkin kysellään että ei kai lisää ole vaan tulossa

kaikkien yllätykseksi toivottavasti pääsemme neljännestä kertomaan pian <3

[Guest Metrumia]

Niin, kyselyjä varmaan rupeaa kohta tulemaan enemmälti. Toisaaalta se on ärsyttävää, toisaalta luonnollista. Jännä vaan on, että ne ovat usein kaukaisemmat sukulaiset, jotka kyselevät. Lähemmät osaavat nähtävästi odottaa.

Oikeastaan se, että kysellään, on vaan merkki siitä, että meillekin lasta odotellaan ja toivotaan. Ainakin näin haluaisin ajatella! Ja jos/kun se lapsi on sitten tulossa, sitä on sukuun odoteltu ja toivottu. Mutta totta tosiaan - eihän sitä edes tiedä, saako niitä.

[tähtikello]

Meille oli ehtinyt syntyä jo kolme lapsukaista ennen hääpäiväämme. Meille ei esitelty kysymyksiä tulevista lapsitoiveista.. Eräs sukulaisemme pyysi nähdä sormukseni, jossa on kolme kiveä, hän totesi; "Voi kiva, siinähän on yksi kivi jokaista lastanne kohden.. Eihän teille nyt enää niitä lapsia tule, lapsilukuhan alkaa varmastikin olla jo täynnä.."

Ihmisillä on olettamuksia lasten suhteen, valtaosa tuntuu ajattelevan, että pitäisi olla se yksi tai kaksi, mutta neljä on jo liioittelua..

Itse en kysele lapsi-asioista edes läheisimmiltäni. Olen sitä mieltä, että kyllä he itse ottavat asian puheeksi silloin, kun heistä itsestään tuntuu asiasta hyvältä puhua. Joskus vaikka kuinka kipeästi lasta toivoisi, niin aina se ei onnistu, ja on varmasti tosi raskasta vastailla kyselyihin, vaikka niillä ei pahaa tarkoitetakkaan. Toisekseen on olemassa myös pariskuntia, jotka eivät edes toivo lapsia, vaan ovat elämäänsä täysin tyytyväisiä ja onnellisia kahdestaan.

Olen miltei varma, että jos meille joskus syntyisi vielä se neljäs pikkuinen, sitä ainakin jotkut sukulaiset pitäisivät "vahinkona", (mitä se ei kuitenkaan olisi).

[Mörri]

Äitini tekee minut hulluksi.

Veljeni sai vauvan vähän aikaa sitten. Olemme vauvasta olleet iloisia ja vanhempani ovat heittäytyneet isovanhemman rooliin suurella innolla. Itsekin olen vauvasta iloinen ja hän on kyllä mielenkiintoinen pakkaus. Olen myös iloinen vanhempieni puolesta, että saivat ensimmäisen lapsenlapsensa ja voivat sitä hössöttää, kun kerran se heille tuntuu olevan tärkeä asia.

MUTTA. Luulin äitini olevan vähän "järkevämpi" tapaus minun suhteeni. Veljeni vauvan syntymisen jälkeen ja mieheni ja minun häiden jälkeen äitini kyselyt ovat lähteneet ihan käsistä. Nykyisin joudun varomaan sanomisiani, että äitini ei saisi väärää käsitystä. Esimerkiksi jos aloitan kertomaan jotain asiaa sanoilla "Haluatko kuulla yhden asian", äitini ilme muuttuu aurinkoiseksi ja näen silmistä miten vauva-uutista odotetaan. Joudun joka kerta lisäämään kommentin "ei siis liity mieheen ja minuun mitenkään" tai jotain vastaavaa ja pettymys äidilläni on suuri. En voi ymmärtää, mistä tuo innokkuus on nyt tullut ja miksi. Olen selvästi ilmoittanut, että emme aio hankkia lapsia vielä (jos niitä ylipäätään voin saada), minä haluan saada opiskeluni ensin päätökseen ja en ole vielä läheskään varma haluanko lapsia ylipäätään ja mies on sanonut keskustellessamme, että ei vielä lapsia halua. Mikäli lapsia joskus haluamme, on tarkoitus saada ensimmäinen lapsi ennen kuin täytän 30 vuotta jo ihan terveydellisistä syistä, mutta siihenkin on vuosia aikaa. JA siis jos ylipäätään haluamme tai voimme lapsia saada. Ja eikö lasten hankkiminen /saaminen pitäisi lähteä nimenomaan niistä tulevista vanhemmista, eihän herranen aika lapsia tehdä sen vuoksi, että isovanhemmat niitä lapsenlapsia haluavat. Välillä tekisi mieli sanoa suorat sanat äidilleni. Hänellä on jo nyt yksi lapsenlapsi, miksi hän ei voi hössöttää sen kanssa ihan rauhassa ja purkaa kaikki isoäiti-juttunsa nyt tähän vauvaan ja antaisi minun olla ihan rauhassa. AAAAAARRRGGH, menee ihan tosissaan hermot ja on todella surullinen olokin tästä. Miksi minun ja mieheni elämä ei kelpaa heille ihan tällaisena, jos me olemme onnellisia? Haluamme viettää muutaman vuoden ihan kahdestaan ja vaikka meillä omakotitalo ja farmariauto onkin, ei se tarkoita lapsia heti häiden jälkeen... En ymmärrä.

[Hello K]

Meiltä varmaan ennemminkin kysytään, että eihän tule häiden jälkeen vauvaa 2 lasta jo, tekemistä riittää niiden kanssa ja häitä suunnitellessa.

[poppins]

Lukematta koko ketjua voin jo otsikon perusteella sanoa että tämä asia koskee myös minua. Sekä minun että sulhaseni äiti on alkanut vinkkailla pikku hiljaa parin viime vuoden aikana lapsenlapsitoiveistaan. Olemme siis olleet nyt juuri sen pari vuotta kihloissa. Häitä vietetään ensi kesänä. Minua ihan ahdisti kun anoppini (mukava ihminen, tulemme toimeen) tuli hiljattain piirtelemään kaaria mahani ympärille ja sanomaan että tähän sitten häitten jälkeen näin ja näin paljon lisää...

Meillä tilanne on se, että meidän molempien suvut pääsevät nyt ensi kesänä ensimmäistä kertaa tämän sukupolven häihin, eli kukaan serkuistamme tai sisaruksistamme ei ole mennyt naimisiin. Totta kai pikkutömistäjien toivojat kääntävät katseensa meihin. En sano, etteivätkö esimerkiksi minun sukuni jäsenet ole saattaneet ahdistella 10 vuotta vanhempaa serkkuani jo kauan tästä aiheesta (etkö jo ole löytänyt ketään, milloin tuot tytön näytille jne), sillä emme ole kovin läheisissä väleissä. Joka tapauksessa pelkään että kyselyt laajentuvat suuresti vielä häiden jälkeen.

Haluamme lapsia, mutta vasta myöhemmin. Minä olen 21, sulhaseni 23. Olemme seurustelleet 6 vuotta ja asuneet yhdessä 4, mutta haluamme vielä reissata ja kulkea kahdestaan ennen lapsia. Opiskelutkin ovat kesken. Tismalleen samat syyt kuin monella muulla kirjoittajalla täällä.

Toivottavasti kaikille teille tulee tuuria sukulaisten ja tuttujen kanssa! Jospa he vaikka sattuvat edes vahingossa pitämään suunsa kiinni.

[Greeneyes]

Meillä on muutenkin tällainen "perinteinen" ensin naimisiin ja sitten lapsia periaate, joten kyselyt ei sinänsä mua ole haitanneet. Varsinkin kun olemme jättämässä ehkäisyn häiden jälkeen pois ja vauva saa tulla, kun on tullakseen.

Meidän lähipiirissä ei muutenkaan ole tapana ihmeemmin tällaisia kysellä, kun ollaan kaikki vähän siinä iässä, että lapsia pitäisi alkaa tekemään, mutta harvemmalla on vielä edes harkinnassa Tuleva anoppi on aika suoraan jo ilmaissut, että lapsenlapset on enemmän kuin toivottuja ja mahdollisimman pian. Mutta eipä sekään mua ihmeemmin ole ärsyttänyt.

Tietenkin, jos ongelmia tulee eteen vauvaprojektissa, niin varmasti kyselyt alkaa jossain vaiheessa tökkiä ja tuntua pahalta. Nyt menee vähän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos hymyssä suin

[MadameMaria]

Helvetin ärsyttävää.


Ei mulla muuta.

Edited January 22, 2016 by MadameMaria

[tika84]

Meilläkin kyselyjä tulee ihan varmasti, enkä ole vielä keksinyt mitä vastata. Minusta se asia ei kuulu kenellekkän ja en halua kertoa, että alamme yrittämään silloin ja silloin, jos sitten jotain ongelmia ilmenee, eikä lasta ala kuulua, niin sitten joutuu selittelemään sitä ja tuolloin asia voi olla jo paljon arempi kuin nyt...

Joten vinkkejä siitä mitä vastata, otetaan vastaan...

[Mikaste]

Minuakin kyselyt alkaa jo ahdistamaan..etenkin kun tässä on oikeasti yritystä ollut mutta ei tärppää. Nyt kysely vain tiheni kun kerroimme hääsuunnitelmista

[Sapsu]

Samoilla linjoilla Greeneyes sinun kanssasi!

[Cybella]

ARGH! Siis itse törmäsin tähän kysymykseen vasta, kun kävin maalla isän puolen sukulaisia moikkaamassa... Meillä on hyvin yksinkertanen selitys, miksei vielä todellakaan lapsia: aloitan syksyllä koulun, joka kestää 3,5v. Käyn sen loppuun ja sen jälkeen katsotaan asiaa uudelleen. Mut ei elämä, kun on ärsyttävää tollanen kysely! Kyllä me ilmoitetaan asiasta, kun se on ajankohtaista!! Ja mikä ihmeen kiire on saada lapsia, me ollaan molemmat sulhon kanssa vasta 24v eikä ees osattais ajatella lapsia elämäämme tällä hetkellä. (ja pakko lisätä tähän, että on kuitenkin kaikkien oma asia, millon haluaa lapsia. jos joku niitä haluaa vaikka 18 tai 40 vuotiaana niin mikäs siinä )

[24/72010]

Me (tai siis tuleva mieheni..) osti keväällä omakotitalon ja ylihuomenna 24.7. ovat häät. Vappuna kuulin paikallisessa pubissa mieheni "kaverilta" että meille on tulossa vauva, enkä itse ollut asiasta ollenkaan tietoinen

Kukaan ei siis voi mennä naimisiin (ainakaan nuorena, olen 19v) ilman että on "pakko" eli vauva tulossa. Lisäksi satuin juuri tuolla hetkellä, kun juorusta kuulin, juomaan vettä (etten olisi aivan sekaisin vielä aamullakin) ja sekös vielä lisäsi huhumyllyä. Onneksi sain sanottua, että olipas yllättävä tieto kun en itse ole kuullut

Tämä ei tosin ollut ensimmäinen kerta.. Kun olimme kihlautuneet 3 vuotta sitten, päälläni oli kaunis vihreä tunika, mieheni sukulaistäti kyseli että "onkos mitään muuta" ja katseli merkitsevästi vatsaani, joka nyt ehkä vähän pömpötti. Ei muuten tuntunut 16-vuotiaan mielessä mukavalta.. :/

Mutta nyt naimisiin ja katsotaan niitä vauvoja sitten joskus! Tsemppiä kaikille

[Aamukahvi]

Minun äitini ja mummuni ovat molemmat todenneet, ettei ole kiirus asian kanssa, ehtiihän sitä, mutta isomummuni onkin sitten ehtinyt vihjailla ja suoraankin sanoa jo monen monta vuotta asiasta, oikeastaan siitä lähtien kun joku 5 vuotta sitten tapasi miehekkeeni. "Vielä ehtisin nähdä viidennen sukupolven." "Eikö tuollainen olisi aika mukava?" Tuli sanomaan minulle, kun maailman ärsyttävin pikkupoika riehui mummun synttäreillä. "Juu juu mummu, TOOOOSI mukava." En ole nähnyt häntä vähään aikaan, on varmasti kuullut naimisiin menostamme, voin vain kuvitella kuinka lapsenlapsenlapsenlapsi-haaveet kasvavat. (tulikohan tarpeeksi lapsen-sanoja).

[morsio11]

Meillä tuli näitä kyselyjä jokunen vuosi sitten, vaikka emme olleet edes naimisissa. Viime vuonna syntyi poika, joka tietysti lopetti nää sairaan ärsyttävät vauvautelut, mutta nyt sitte saa kuulla vähän väliä, että koska naimisiin. Eniten ärsyttää mun KAVERIT jotka kyselee. Luulis niiden ite tietävän kuin ärsyy toi kysely on. En ole vielä edes parhaalle kaverille kertonut ensi kevään häistä. Saapahan luun kurkkuun, kun seuraavaksi tajuu kysyä

[Brix]

No ei TODELLAKAAN (ainakaan viiteen vuoteen)!

Oli häiden aikoihin perus vastaus. Kun meni 20v naimisiin niin kyllähän sitä sai kuulla muutamilta, mutta hiljenivät ihan kiitettävästi. Kaverit jotka tunsi hyvin ei vaivautunut kysymäänkään, ne tiesi ettei todellakaan...

[sussune]

Sitten kun me mennään naimisiin meidän vauvat on 8v ja 6v

[h-hetki2012]

No multapas kysästiin komeesti kun kerroin kihlautumisesta, että oonko siis raskaana. Ihan kuin vain se voisi olla ainoa syy sille että mua on kosittu. Onneksi ei tullut lähipiiristä.

Ja kyllä molemmat äidit hieman painostaa...