"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

[Kaisa^]

Kun ilmoitin äidilleni, että olen kihlautunut ja häät on jo kolmen kuukauden päästä, kysyi hän että "Mites nyt silleen, onko vauva tulossa?" - ja äiti kyllä tietää oikein hyvin että minä en todellakaan halua lapsia, en nyt enkä myöhemminkään. Pari viikkoa myöhemmin puhuin äidin kanssa asiasta ja kysyin miten hän saattoi kuvitella että meillä oltaisiin pieniin päin, ja hän totesi että tietää kyllä että en lapsia tahdo mutta oli ajatellut että jos olisi sattunut vahinko... Minä kylläkin tekisin abortin jos tulisin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, mutta ihan ymmärrettävää tietysti että äiti ei halua näin ajatella. Ja ymmärrän myös sen, että vauva-asia tuli mieleen kun meikäläinen täysin yllättäen pamauttaa että kolmen kuukauden päästä ois häät Muuten äiti on kyllä ihana kun se ei painosta mua lapsentekoon vaikka kovasti tykkäisikin lapsenlapsista. Sulhasen äiti ja isoäiti onkin sitten toinen juttu, aina kyselemässä milloin on lapsia tulossa ja pahoin pelkään että saavat vain lisää vettä myllyyn meidän avioitumisesta...

[Taikakukka]

Sulhon vanhemmilta on turha odotella sellaisia kyselyitä... Niillä kun on jo 5 lastenlasta. Mutta mun puolen suvulta varmasti tulee kyselyitä. Joskin häihin vielä 2 vuotta, niin ehtiihän tuossa jo ennenkin lapsen pyöräyttää. (periaatteessa). Ja aikamoinen vauvakuumekin on. Mutta koulu ensin, ensi keväänä pitäisi valmistua niin ehkä sitten.

äiti kyllä sanoin pari vuotta sitten, että lapsia ei tarvi tulla ennen kuin koulut on käyty Ja ihan samaa mieltä olin hänen kanssaan.

[satuminna]

Meidän lapsi on hääpäivänä 1v2kk joten en usko että hirveesti näitä kyselyitä tulee. muttamutta..

Mummuni on monesti kysynyt että joko on toinen tulossa. Olen aina vastannut että eka häät ja sitten katotaan.

Haluan kuitenkin hääpäivänäni mahtua mekkooni Joten varmasti sama mummu tulee kysymään häiden jälkeen joka kerta kun näemme että "Joko on toinen tulossa?"

[sukkula]

Saatiin olla suhteemme alussa aika rauhassa näiden "vauvauteluiden" suhteen, vaikka tiesin kokoajan että anoppi odottaa jo kovasti lastenlasta. Noh, nyt kun aikaa on kulunut pari vuotta ja anopin kaikki bestikset onkin jo mummoja niin onhan se utelu ja vihjailu alkanut. Ja vielä aika ärsyttävässä määrin. Aina kun teemme jotain suuria päätöksiä elämässämme kuten omakotitalon ostaminen niin se liitetään, et "ahaaaaaaa, nyt on tulossa vauva". Myönnettävä on että nämä vihjailut ovat vaikuttaneet minun ja anoppini väleihin, koska rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan hänen kommentteja kuunnellessani etten ole tarpeeksi hyvä puoliso hänen pojalleen jos ei niitä lapsenlapsia tule. Ja voin luvata ettei ole tulossa seuraavaan viiteen vuoteen

[Hilippa]

On tullut kyselyitä, vähän liikaakin. Tuossa juuri pari päivää sitten eräs vuoropäällikkö alkoi miettimään ääneen että kukas se pyöräyttää seuraavana.. Siinä sitten alkoivat naureskella että minunhan se on kun juuri olen mennyt kihloihinkin, joten totta kait se on raskaana.

Tunsin oikeasti kuinka verenpaine nousi korviin asti, sen verran alkoi suututtaa.

Tällaista se on ollut viimeisen puoli vuotta, ja nyt kun meni kihloihin niin tuntuu että koko homma on lähtenyt käsistä.

Eilen sitten meni lopullinen käämi kun eräs työkaveri naureskeli siinä että no koskas te hommaatte niitä lapsia? Loppui keskustelu kuin seinään kun vastasin että reilun vuoden yrittämisestä huolimatta ei ole vielä ilmoitettavaa..

Ollaan yli kolmenkymmenen ja ymmärrän toki että sitä uutista ihmiset odottaa. Kunpa vaan ihmiset vielä ymmärtäisi sen että niitä lapsia ei tehdä, ne saadaan. Ja kaikki kun ei tosiaan saa niitä kovin helpolla, tai ollenkaan.

[Chava]

Kuukauden päästä on häät ja pelkään ihan älyttömästi että joku "hyvää tarkoittava" sukulainen kysyy että no koskas te meinaatte niitä lapsia hankkia. Ollaan yritetty ja yritetty, lapsia toivomme niin kovasti että kipeää tekee. Asia on niin arka ja kipeä etten voi edes käydä lukemassa lapsettomuusketjua, ja tätäkin kirjoittaessa itkettää.

Pelkään että purskahdan omissa häissäni itkuun jos kukaan kysyy asiasta yhtään mitään. Monille tuntuu olevan niin itsestään selvää että totta kai lapsia tulee ihan noin vain jos tahtoa löytyy. Haluaisin kehittää jonkun purevan ja pisteliään vastauksen kysyjille, mutta en varmaan kykene sanomaan sitäkään.

[Rhonda_Tyger]

Edellisessä liitossa anoppi kyseli koko ajan, yritettiin silloin ja söin hormoneita, myöhemmin olen saanut tietää etten välttämättä voi saada ollenkaan lapsia. Kerran meinasin möläyttää anopille kahvipöydässä että mitä jos tuut näyttämään miten homma toimii, kun me ei ilmeisesti tiedetä. Olin niin kurkkuani myöten täynnö sitä utelua.

Nyt jos joku kysyy niin varmasti ensin ärsyynnyn ja koitan sitten kohteliaasti vastata että ei ole meillä ajankohtaista, tiedä voiko meille niitä pieniä edes tulla, enkä halua keskustella aiheesta enempää.

[Malssi]

^^ Joku oli vastannut, että "Mistäs tiedät, että mulla on kohtu??"

Huoh. Meilläkin olisi toiveissa lapsi, mutta hoidoissa ollaan. Eli en halua, että kukaan tulee kyselemään mitään. Anopille kerrottiin asiasta (tai siis mun anopille, miehen äidille). Ajattelin, että se ymmärtäisi. No, ihan mukava se oli ja ymmärsi. Se kuitenkin sanoi, ilmeisesti lohduttaakseen, että "Ainahan te voitte adoptoida." Joo. Ei se nyt kuitenkaan ihan joko-tai -vaihtoehdoilla mene, eli ei tule lapsia tai adoptoidaan. Mehän tullaan käymään vaikka mitä hoitoja läpi sitä ennen. Mua suututti, mutta ei se sillä mitään pahaa tarkottanu, ei se varmasti ajatellut sitä samalla tavalla kuin minä, enkä mä halunnu ruveta avautumaan sille. Avauduin sitten gynelle, joka onneksi on ihan ymmärtäväinen setä.

Äidille en ole kertonut, enkä haluakaan. Sitten tää juttu olis kaikkien naapurien tiedossa, ja olisi aina tosi inhottavaa mennä kotiin käymään. "Ai tekö ootte lapsettomuushoidoissa, no voi vitsi, toivotaan, että onnistuu!" :girl_impossible:

Täytyy sanoa, että äiti on kyllä ollut tosi fiksu. Aluksi häiden jälkeen se kyseli jatkuvasti, että "No joko siellä on tulossa..." kunnes mä sanoin sille, että ei se kuule oo niin helppoo, kun mulle ei tule menkkojakaan ilman pillereitä. Sitten se erittäin tapojensa vastaisesti meni hiljaiseksi ja pyysi anteeksi, että oli udellut jatkuvasti. Sanoin, että mä kyllä infoan sitten, kun asia on ajankohtainen, ja sen jälkeen se ei ole kysynyt. Nyt oon sit ruvennu miettimään, että pitäiskö sille sittenkin kertoa, mikä tilanne on. Muita uteluita on tullut randomina, aika vähän kuitenkin. Veikkaisin, että monet kyselee just anopilta, ja se varmastikin vastaa, että se on meidän asia.

Muille oon hymissy jotain epäselvää, "Jaa-a", tai jotain sinnepäin. Mies taitaa sanoa jotain "Kaikki ajallaan."

Edit: Toinen väkänen.

Edited January 25, 2011 by Malssi

[hhaidi.]

Kukaan ei siis voi mennä naimisiin (ainakaan nuorena, olen 19v) ilman että on "pakko" eli vauva tulossa.

Itsellä meinaa olla vähän samat tunnelmat. Tuntuu jotenkin, että kaikki ovat odotelleet kohtapuoliin vuoden, että meille tulisi vauva (me kun mentiin vajaan neljän kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin). Kyllähän muutamat ovat kyselleetkin että joko on vauvoja tulossa.. Ja nyt kun hääsuunnitelmista on kerrottu muutamille ihmisille, nii sekös lisää vettä myllyyn. Eihän näin nuorena tosiaan voi mennä naimisiin, jos ei ole raskaana.... Huoh..

Ja kyllähän me ollaan yritetty, muttakun ei vaan tärppää...

[SiiruS]

Meiltä alettiin kysymään lapsiasiaa jotakuinkin heti kun aloimme seurustelemaan. Ei siinä muuten mitään, mutta olemme uusioperhe ja meillä on nyt yhteensä neljä lasta (molemmilla meillä siis kaksi lasta edellisestä suhteesta), eikä tule mieleenkään tehdä tähän nyt uusia lapsia, etenkään kun minulla on koulu kesken. Häistä eivät missään vaiheessa kyselleet, mahtoi tulla yllätyksenä kun ilmoitimme kihlautumisesta Eivät vissiin kuvitelleet että mieheni haluaa toistamiseen naimisiin.

[Absinthe]

Meiltä ei ole kukaan häiden takia kysellyt, mutta ennen häitä on kyselty. Oma äitini tietää, että mä teen lapset sitten kun teen, tosin se ei ole rekisteröinyt sitä aivoissaan, että en ole varma haluanko lapsia. Miehen isä taas vihjailee ja kyselee melkein joka kerta ja tunkee miehen sisarusten lapsia mun syliini jatkuvasti. Se on todella kiusallista ja ahdistavaa. Olen 22 vuotias, mies on 30v, mies on sanonut, että hänelle on ihan sama tuleeko lapsia vai ei, jos tulee niin ok, jos ei niin ei haittaa. Mäkin kyllä tykkään lapsista ja siskonyttö on mulle todella tärkeä. Meidän suvussa on periytyvänä alkoholismia ja mielenterveydellisiä ongelmia, enkä mäkään ole masennukselta säästynyt. Lisäksi sairastin omituisen maksasairauden pari vuotta sitten ja lääkäri sanoi, että minulle todennäköisesti tulee raskaushepatoosi raskauden aikana. Näiden lisäksi mun selkäni on ihan romu (sekin perinnöllisistä syistä!) ja voin kuvitella, että olisin kipujen takia vuodepotilas useamman kuukauden. En siis näe juurikaan järkeä siinä, että vaarannan mahdollisesti oman terveyteni raskauden takia. En ole edes varma, että voinko saada lapsia jos haluaisin, mikä taas on ihan oma juttunsa. Joten minulle se kysely ja vihjailu on todella ahdistavaa.

Miehen siskon mies kyllä antoi viimeksi käydessämme ymmärtää, että tietävät, että lapsia tulee lähivuosina häiden jälkeen.. ei taida tulla.

[Hyasintti]

Paljon jaksamista Nobilikselle! Toivottavasti kukaan ei yritä udella mitään teidän häissä

Aivan käsittämätöntä, että ihmiset kuvittelevat olevansa oikeutettuja kyselemään näin henkilökohtaisesta asiasta. Mitä se kenellekään kuuluu, koska niitä lapsia tulee vai tuleeko ollenkaan.

Itseltäni ei ole suoranaisesti kysytty, mutta isoäidilläni on kova lapsenlapsenlapsikuume. Pikkuserkkuni (eli isoäitini siskon lapsenlapsi) on minua vain vuoden vanhempi, mutta hänellä on jo kaksi lasta, ja siksi minullakin pitäisi olla. Asiaan ei tietenkään vaikuta se, että minä olen opiskellut ja vasta kirjoittamassa graduani eikä töistä mitään varmuutta, kun taas pikkuserkkuni ei ole opiskellut mitään lukion jälkeen ja on tällä hetkellä maatilan emäntä. Selitin myös isoäidilleni, että me halutaan olla naimisissa ennen lapsia, johon sain vastaukseksi "kyllähän niitä lapsia voi ilman avioliittoakin saada".

[alphabetty]

Kukaan ei siis voi mennä naimisiin (ainakaan nuorena, olen 19v) ilman että on "pakko" eli vauva tulossa.

Täällä sama. Tulihan näitä hienoisia uteluja jo ennen ku kaikki ties, että mennään naimisiin. Mutta nyt tuntuu, että ihan kaikki kyselee asiasta. Toiselle foorumille tuli jo avauduttua aiheesta. Itteäni pikkasen häiritsee tää, koska koen että oon niin nuori, että mulla on vielä monta vuotta aikaa hankkia niitä lapsia. Ja jos nyt ensin edes valmistuisin ja ehtisin tekee töitä hetken aikaa, ennen niitä muksuja.

huoh.

[lumirinsessa]

On jotenkin järkyttävää, miten henkilökohtaisesta asiasta ihmiset voivatkaan udella. Kun "lapset ovat maailman luonnollisin juttu". Sama olisi sitten kysyä intiimejä ruumiintoimintoja, palkkaa tai painoa.. Eikö ihmiset tajua, että osa ei vain halua lapsia, ihan omasta tahdostaan, ja toiset eivät saa, vaikka haluaisivat, ja että tällainen satuttaa ja syvästi kumpaakin ihmisryhmää

Ja nyt kun olen tässä iässä ja naimisiin menossa, saan pelätä jatkuvasti töiden puolesta. En halua, että minut nähdään työmarkkinoilla epätoivottuna henkilönä, kun "se kuitenkin alkaa saada lapsia" tmv.

[Kiiunen]

Häistä kun kukaan ei tiedä niin utelut tulee varmaan vasta myöhemmin. Kauhulla odotan. Luotan siihen että ainakin mun äiti on jo ymmärtänyt ettei niitä ole tulossa. Mutta työkaverit oli jo meidän asunnon oston jälkeen kauhuissaan, miksi ostettiin niin pieni (61m2 kaksio) kun eihän sinne lapset mahdu. Yritä siinä sitten selittää hermoja menettämätä, että meidän tytöt mahtuu ihan hyvin eikä ihmislasia ole tulossa nyt eikä koskaan.

[Wipsukka87]

Meilläkin toiveita pienokaisesta. Muutamat ovat kyselleet että olenko pieniin päin kun mennään 'nopeasti' naimisiin. Ei, ei ole. Ja voi olla ettei koskaan tulekkaan.

Itku meinaa monesti tulla asian suhteen. Meillä 'yritystä' vuosi kohta takana. Nyt todettiin mulla kilpirauhasen vajaatoiminta jota sitten hoidellaan. Mulla myös takana paha umpisuolen tulehdus ja puhkeaminen nuoruus ajoilta. Okei, en ole nytkään vanha mutta silti.

Olisi kiva jos ihmiset ymmärtäisivät juuri sen asian, ettei ne lapset ole kaikille itsestäänselvyyksiä!

[willowfrost]

Minulta on kyselty lapsista siitä lähtien, kun menimme kihloihin ja kyllähän se vähän tekee kipeää, kun minulla on monirakkulaiset munasarjat ja tuon vaivan takia en tule kovin helposti raskaaksi, jos tulen koskaan tulemaankaan. Tätini kysyi kuullessaan naimisiinmenoaikeista, että onko vauvoja tulossa, mutta kerroin sitten rehellisesti, että minulla on tämmönen vaiva, että voi olla, ettei tule koskaan omia lapsia. Olen aina halunnut omia lapsia, mutta sen sitten näkee tulevaisuudessa, että miten käy, toivottavasti hyvin.

[Kosak]

Jos häissä tulee tuollaisia uteluja, pitänee vain vastata "Sitten kun niitä saadaan" ja lopettaa aiheen vatvominen siihen. Lapsiakin tunnutaan pitävän nykyään joinakin hemmetin projekteina, jotka hoidetaan kun aika ja paikka on sopiva. Minun mielestäni lapsia pikemminkin saadaan, eikä tuosta vain hankita kuin joitain tarve-esineitä. Niitä tulee aikanaan, ja täällä on odottamassa rakastavat vanhemmat kun sen aika on

[jenski87]

mäkin ootan "innoissani", että milloin porukka rupee kyselee,että koskas niitä lapsia tulee, kun yhtäkkiä vaan päätettiin mennä naimisiin. me ollaan oltu yhdessä n.3v,kertakaan ei ehkäisyä ole käytetty, eikä vieläkään lasta näy, vaikka tahtoa olisi, niin toivon tosiaan,että kukaan ei rupea tulevista lapsista kysymään.

jossain vaiheessa oma äiti on kysellyt, olen tokaissut vaan etten ikinä halua lapsia. en vaan kehtaa myöntää, ettei tärppää:/

[Kewe]

Meillä taas tämmöinen tilanne.

30.6.2010 Virallistettiin seurustelu

3kk eteenpäin plussaa näytti raskaus-testi. (Suunniteltu, haluttu, toivottu ja jo rakastettu lapsi tulossa)

1.5.2011 Karataan vihille

26.6.2011 Laskettu aika

2012 Kirkko häät jossain vaiheessa =)

Kukaan ehtinyt kysellä mistään lapsen teko hommista, kihloista yms kun itse ollaan kovin noppeina asioitten suhteen =) Lapsi-uutinen ei kyllä kenellekään yllätyksenä tullut niille, jotka meidät tuntee. Vihkiminen taitaa kyllä aiheuttaa pikkuiset shokit lähipiirille. Mutta sekhän tuskin mikään järkyttävä uutinen ole, kun lähipiiri meidät tosiaan tuntien tietää, että mitään kihloja on ihan turha odotella. Kumpikaan kun ei niihin usko =)

Pakko mainita, että ukon kanssa ollaan kyllä tunnettu pitemmän aikaa ja värkätty hyvän aikaa ennen kuin sovittiin, että ollaan oikeasti yhdessä =) Mitäpä tuota enää sitten turhaa jarrutteleen, kun tietää, että vierellä on se loppuelämän kumppani =)

[Pitsi]

Mun mielestä muiden ihmisten uteliaisuus on ihan käsittämätöntä. Olin aivan äimistynyt kun kihlautumisen jälkeen työpäikalla alettiin udella tästä lapsiasiasta, että koskas sitten niitä vauvoja tulee.. Olen itse 31-vuotias ja mennään ensi kesänä naimisiin. Me halutaan kyllä lapsia joskus mutta se koska ei kuulu kenellekään muulle. Ja kun ikää on jo tämän verran niin tuskin maltan odottaa mitä häiden jälkeen on luvassa. Varmaan innolla tutkailevat mahanseutua että onko siellä nyt vauva tulossa vai onko kesäkiloja kertynyt..

[lauwra]

Täällä myös eräs joka inhoaa ainaista kyselemistä, että "koskas niitä lapsia sitten". Kaverini tietävät jo, että tämänhetkinen kantani on, että joskus jos siltä tuntuu. Hankalaahan tämä on, koska avomieheni olisi valmis isäksi vaikka heti. Itse olen kuitenkin vasta valmistunut koulusta ja tahdon nyt keskittyä tuleviin häihimme sekä työhön. Olemme seurustelleet vasta 2 vuotta, joten koen, että tarvitsemme vielä paljon kahdenkeskeistä aikaa. Mieheni kuitenkin ymmärtää kantani eikä painosta minua.

Jos sukulaiset tai uteliaat puolituttavat vielä kerran kysyvät noista lapsista, niin olen päättänyt vastata että "jokainen kysely lykkää lasten tekemistä vuodella". Meinasin aluksi, että sanon minulla olevan hoitamaton sukupuolitauti, jonka vuoksi en lapsia voi saada, mutta siitäkös vasta juorut lähtisi leviämään Mutta saattaisivatpa ihmiset ymmärtää, että toisten henkilökohtaisiin asioihin ei pidä puuttua.

[kitikoo]

Lapsettomuus ei tosiaankaan ole helppo asia. Omassa perheessäni sitä esiintyi 10 vuotta sisaruksellani ja näin vierestä kuinka sydän oli toisella vereslihalla uteluista.

Huomasin, että kaunein tapa vastata vauvan hankkimisuteluihin hääpäivänään on : On ne lapset ihania. Katsellaan josko Luoja niitä sitten myöhemmin meillekin suo. Tänään kuitenkin juhlimme toisiamme.

Ja teille lapsettomuudesta kärsiville tiedoksi, että sisarenikin kävi kaikki hoidot läpi. Luovutti. Sitten näin unta että hän leikki tyttölapsen kanssa onnellisena hiekkalaatikolla. Nyt kummityttöni on 2v. Eli ei maailmankaikkeus ihan yksinkertainen ole. Luomuraskaus vastoin kaikin odotuksia. Onnea kaikille matkaan.

Kiti

[Guest Sarita]

Päässäni kiehahti oikein kunnolla viime viikolla, kun ystäväni kertoi menneensä kihloihin ja suunnittelevansa häitä loppukesäksi / syksyksi. Koulun käytävällä se sattui kantautumaan monien tyttöjen korviin ja siinä alkoi heti ihmettely: "Mitä?! Kuka menee naimisiin?" "Kai te sitten kutsutte meidätkin?" "Voi! Mä oon niiiiin kateellinen, ei oma poikaystävä ymmärrä kosia." Ja kaikkein pahimpana kovaääninen hihkunta: "Voi miten ihanaa. Jos häät on ens kesänä niin vuoden päästä tulee jo vauvojaaa!"

Miksi vilpitön iloisuus ystävän häistä on niin vaikeaa? Iloittaisiin vaan niistä häistä, kun itse ainakin tiedän, ettei ystäväni pidä lasten hankkimista ollenkaan ajankohtaisena. Ei ihme, että katui kihlauksesta kertomista samantien ja sanoi, että häistä puhumista jatketaan jossain ihan muualla kahvikupposen ääressä, ei enää sanaakaan koulun seinien sisällä.

[Aikka]

Mä olen onneksi välttynyt lapsikyselyiltä, vaikka olen päässyt jo 30v ikään ja mieskin on ollut sama 5 vuotta (ensi syksynä häät!). Mutta viime viikonloppuna täti sitten kysyi, että missäs sun perhe on. Rupesin selittään, että missä mies on, niin täti että eikun sun PERHE. Onneksi olin lukenut tätä palstaa, niin sain vastata että kai niitä muuten, mutta kun se tekotapa on niin ällöttävä Pitänee varautua siihen, että nyt kun häät on tiedossa niin kyselyitä rupeaa tulemaan enemmän... Sinänsä tekis mieli ruveta itkeskelemään, että voi kun en mä pysty saamaan lapsia, niin EHKÄ nämä kyselijät tajuaisi että asia on henkilökohtainen, eikä sovi keskusteluavaukseksi. Ja eipä sitä todellakaan tiedä, että pystyisikö edes saamaan, jos yrittäisi.