Fröken Strand

"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

518 posts in this topic

Täälläpäin vähäistä tuollaisista puheista, onneksi.. vauvakuumeinen kaverini, joka pahaa halusta kummilasta "muistuttaa" minua vauvahommissa - tätä en pistä pahakseni, menee jo sisäpiirihuumoriksi :girl_haha:

Miehen sukulaisten kanssa oltiin juhannuksena mökkeilemässä, siellä parveisi jos jonkun näköistä sukulaista.. Siinä anopin ja muiden naispuoleisten (lapsellisten) kanssa jutellessa, anoppi sanoi että toivoisi kovasti joskus lapsenlapsia (miehen veli ja tämän vaimo eivät aio hankkia lapsia koskaan) ja lähinnä vitsailivat, että teemme lapsen anoppini mieliksi ja tungemme vauva-ajaksi sen anopille kun kerran niin sitä halusi, ja kasvatamme yhteiskuntakelposen siitä sitten mieheni kanssa :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva on jo tullut, joten me säästymme moisilta uteluilta ja kyselyiltä :D :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häihin tässä vaiheessa n. 3 viikkoa. :gpari:

Kieltämättä hirvittää, miten pystyy sanomaan sukulaisille/ muille vieraille/ystäville/jne., että "ei vielä olla raskautumassa, syystä X ja X.." Ja sitten sitä vastakommentointa, miksi vauva tulisi olla jo tulossa! Olethan jo 30+ joten kiirehhän teille tulee! Onhan teillä jo 4h+ sauna asuntokin!! (joten: Voi p****e. sanon minä). :girl_cray2:

Kun terveys ei ole parhaasta päästä mm. masennuksen takia, niin järkikin sanoo ei välttämättä ole kauhean viisasta hankkiutua vielä raskaaksi - > tiedossa muutenkin vielä lääkehoitoa vähintään 2 vuotta ja muuta mukavaa terveysasiaa. :girl_sad: Mies on onneksi samalla linjalla, että pieniä tulee, jos on tullakseen, kun terveys on hoidettu parempaan jamaan. :girl_in_love:

Anoppi on kovin toiveikas, että milloinka pieni(ä) tulee. Odotellu viimesen 3 vuotta...ja vihjannu kovasti. Huoh.

(No, kaikki aikanaan).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on ehkä se ainoa asia, jota odotan kauhulla naimisiinmenossa, koska emme halua lapsia. Jos jollekin, niin meille tämä on rasittava puheenaihe käydä läpi joka hitsin sukujuhlissa. Olemme yrittäneet hampaita purren sivuuttaa kaikki viime vuosien vauvalässynlää-kyselyt, mutta jos häiden alla/häissä mennään tähän puheenaiheeseen, saattaa olla, etten osaa pitää suutani kiinni. Ensimmäisestä, joka kehtaa kesken juhlien sanoa "kyllä se mieli vielä muuttuu" tai "mutta se on niin eri asia kun se on oma" tehdään varoittava esimerkki... :skilletgirl:

Ja mitä se kenellekään kuuluu, tuleeko sitä jälkikasvua vai ei. Kas kun Pirjomarjatta-täti ja Keijoyrjänä-setä eivät samantien pyydä saada nähdä mitä makkarissa tehdään, että meneekö varmasti oikein. Toivon, että iloisesti lapsettomat avioparit saisivat rauhassa pysyä lapsettomina, ja lapsia toivovat avioparit saisivat niitä mukuloita.

Tämä GingerKidin kommentti voisi olla mun kirjoittama, niinkuin kyllä moni muukin kommentti täällä. Mä niin toivon, että meidän kanta asiaan on tehty vuosien varrella sen verta selväks, että tyhmät ja kliseiset kommentit jää kaikilta pois häissä ja niiden jälkeen. Asian pitäisi olla selvä kaikille jotka on kutsuttu, sinänsä että k o homma nyt sitten edes kellekään kuuluu pätkän vertaa. Tää aihe saa mulla aina verenpaineen nousemaan ja oonki sanonu kaasoille, et jos kuulevat häissä että meille tullaan laukomaan jotain mielen muuttumisista ja muuta oksettavaa, mut pitää tulla hakemaan nopeesti tilanteesta pois koska en ota vastuuta mitä sitten päästän ilmoille, tai että mihin suuntaan oikea koukku ja vasen suora kohdistuu. En mäkään kysele lapsia haluavilta miksi haluatte lapsia, ai nytkö jo lapsia, miksi vasta nyt lapsia, miksi vain yksi lapsi, miksi noin monta lasta, mikä teidät tohon tilanteeseen ajoi... Ja just toi lapsivihaajaksi ja itsekkääksi p*skaksi haukkuminen menee enemmän kuin yli hilseen. Ei kai kukaan lapsi pyydä tulla tänne maailmaan, kyllä se lähtee siitä että MINÄ haluan äidiksi, MINÄ haluan isäksi, ME haluamme lapsen...ihan samalla tavalla kuin meillä on käänteisesti.

Neljät häät Suomi -ohjelman yhdessä jaksossa mulla alko kiehuttaan ku morsiamet hokivat koko ajan että "Lapset kuuluu häihin". Siis anteeks täh. Että kaksi aikuista ihmistä ei voi sinetöidä liittoaan ilman että paikalla on lapsia asiaa todistamassa? Ja joo, kyllä meidän häihin kaikkien kavereiden lapset on erittäin tervetulleita. Ainoa toive joka meillä on, mutta jota emme mihinkään aio kirjoittaa/kuuluttaa on, että pirpanat sitten voitaisiin illemmalla hakea pois jonkun hoitajan toimesta, että vanhemmat voisivat jäädä juhlimaan kanssamme aamuun asti. Ja näin esim kaasoni ja siskoni on tekemässä. On meinaan harvassa ne kerrat että saadaan kaveriporukat kokoon isona sakkina samaan aikaan. Mutta kai toikin on nyt sitten vaan itsekästä, haluta juhlia kaikkien ystäviensä kanssa kerran 5 vuoteen.

Argh. :girl_cray2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko avautua ihan törkeästä "tee lapsia, tai olet huono/epäkelpo nainen"-tuputtajasta. Olin uusimassa e-pillerireseptiäni ja sain 45 minuutin ajan kuunnella kuinka "24-vuotias on jo aika vanha äidiksi ja jos sitten vanhempana haluaa lapsia ja yrittää niitä saada, ei enää saakaan - nyt ne pitää tehdä". Hoitsutäti ei ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin varovaisesti, että "pitäähän sitä olla tahto vanhemmaksi, ennen kuin sellaiseksi alkaa ryhtymään - elämäntilanne ei ole nyt sopiva". Lopulta töksäytin, että todennäköisempää tällä hetkellä on että menisin steriloimaan itseni kuin ostamaan silmät toiveikkaasti kiiluen raskaustestin.

Aika hurjalta kuulostaa kyllä, että 24-vuotias on joutunut tuota kuuntelemaan.

Toisaalta monelle käy niin, että lapsia halutaan "sitten joskus", vuodet vierivät, eikä ehkä pysähdytä miettimään asiaa. Ja sitten 35-vuotiaana raskaus ei enää onnistukaan. Lapsettomuus on monille kuitenkin niin suuri suru.

Ehkä hoitaja tarkoitti vain hyvää, ja yritti herätellä miettimään, että milloin olisi lasten aika?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saapa nähä tuleeko meille muita kuin karvaisia vauvoja :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mua kans on vähän ärsyttänyt vauvautelut. Noh nyt kun mentiin kesällä naimisiin,kyselyt tahtoo vaan lisääntyä.. (eipä viitsitä tilannettamme vielä paljastaa, vaikka vauva jo oliskin tulossa..) Tulee kun tulee, ja liian uteliaat kommentit vaan ei oo kivoja (vaikka toisaalta ne ymmärtää..) :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme yrittäneet lasta kaksi vuotta, kihlautumisesta saakka.. Lasta alettiin (lähinnä äitini ja lähimpien ystävieni toimesta) odottaa jo tuolloin saapuvaksi, vihjailuja, suoraan kyselemistä ja ohimennen "vahingossa" vatsaa koskemalla, utelemalla. Satuttaa todella paljon kun ei kaipaamaansa lasta saa enkä ole uskaltanut kertoa kenellekään mikä tilanne on.. Ostimme lisää aikaa tälle asialle kun halusimme mennä naimisiin, etukäteen jo ahdisti miten painostus lisääntyy häiden jälkeen, kuitenkin optimistisesti ajattelin lapsen silloin jo olevan tuloillaan. Nyt kun häistä on kulunut muutama kuukausi, painostus on jo niin kovaa, että vältän ihmisten tapaamista ja kaikkea yhteydenpitoa välttääkseni tuskalliset tilanteet. Eniten harmittaa läheinen äitisuhteeni, kuivuu kasaan pikkuhiljaa.. huomaan, etten enää aina pidä äidistä, ainakaan en pidä häntä kovinkaan tahdikkaana ja viisaana ihmisenä jona olen häntä aina pitänyt. Olemme nyt melko rankoissa hoidoissa mieheni kanssa ja tukea kaivattaisiin todella, emme vaan vieläkään halua asiasta kenellekään kertoa.

Toivoisin, että kaikki ihmiset olisivat tahdikkaita, huomaavaisia ja tukisivat toisiaan uteliaisuuden sijaan. Miksi udella minulta vauvauutisia kun kaikki tietävät minun niitä haluavan ja näin arvaavan ettei ole vielä onnistunut. Eikö äitini voisi tukea minua sanattomasti, kyselemättä, varmuuden vuoksi jos epäilee asiaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko avautua ihan törkeästä "tee lapsia, tai olet huono/epäkelpo nainen"-tuputtajasta. Olin uusimassa e-pillerireseptiäni ja sain 45 minuutin ajan kuunnella kuinka "24-vuotias on jo aika vanha äidiksi ja jos sitten vanhempana haluaa lapsia ja yrittää niitä saada, ei enää saakaan - nyt ne pitää tehdä". Hoitsutäti ei ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin varovaisesti, että "pitäähän sitä olla tahto vanhemmaksi, ennen kuin sellaiseksi alkaa ryhtymään - elämäntilanne ei ole nyt sopiva". Lopulta töksäytin, että todennäköisempää tällä hetkellä on että menisin steriloimaan itseni kuin ostamaan silmät toiveikkaasti kiiluen raskaustestin.

Siis ihanko oikeasti joku ammattilainen sanoi nain? Tuosta kannattaa tehda valitus. Heidan asiana on kertoa faktat ehkaisymenetelmasta, ei missaan nimessa ottaa kantaa siihen pitaisiko 'potilaan' jo tehda lapsia tms.

Tähän sen verran, että tottakai terveydenhuollon asia on kertoa nuorille naisille myös faktat heidän lisääntymiskapasiteettinsa rajallisuudesta. Siis ihan ehdottomasti on. Ei ole kovin harvinaista että se tulee yllätyksenä 30+v. esikoista yrittävälle.

Mutta siis faktat faktoina, ja potilasta kuunnellen. Tässä tapauksessa on ihan ehdottomasti toimittu tahdittomasti ja tuntuu että th:n oma asenne on sieltä vahvasti pönkinyt esiin. Osalta väärääkin tietoa - kyllä 24v voi vielä huoletta elää vaikka vuosia ihan itselleen, mikään kiire ei siinä iässä ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille myös vihjaillaan vauvasta. Se tuntuu todella pahalta sillä olemme haaveilleet vauvasta jo pidemmän aikaa ja olemme vihdoinkin saaneet lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Miksei ihmiset voi jättää tällaisia asioita kyselemättä? Kaipa se vauvan saaminen on monelle niin helppo homma etteivät ymmärrä sen kyselemisen sopimattomuutta.

Vauvasta sopii kysyä kun pari ilmoittaa sen tulosta maailmaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh, kyllä tulee surulliseksi kun lukee joitain näitä viestejä. :/ Joillakin vain ei ole tahdikkuutta ollenkaan.

Itse emme halua lapsia. Äidiltä, mummolta ja anopilta on kuulunut "kyllä se mieli vielä muuttuu" , "erilaista kun se on oma", "kunhan aikuistutte" TÄH.

Voihan se olla, että mieli joskus muuttuu. Se ei ole kylläkään mikään fakta, ja meidän tapauksessa HYVIN epätodennäköistä.

En myöskään ymmärrä tuota erilaista kun se on oma- logiikkaa. Jos omaa ei halua hankkia, niin eikai tuota olotilaa tule koettua. Vihaiseksi minut taas laittaa aikuistumiskommentti. Miten ihmiset kuvittelee että me EI olla jo aikuisia?! Ollaan asuttu muutama vuosi omillaan, menossa naimisiin ja minä käyn töissä koulun lisäksi. Eikö ihmiset ymmärrä, miten loukkaavaa noin sanominen voi olla?

Muut ovat onneksi ymmärtäneet, että meille ei lapsia tule ja eivät ole ahdistelleet asiasta yhtään. Pidämme lapsettomat häätkin, ja vieraille tämä näkyi olevan aika itsestäänselvyys kun asiasta kuulivat :D

Pakko kertoa vielä, surullisenhauska tarina: Isäni sai sydänkohtauksen kk sitten, ja sairaalassa ollessaan oli lääkärit kyselleet tietysti asioita. Oli kysynyt, että onko lapsia. Iskä oli nyökännyt. Oli kysynyt että tuleeko lapsenlapsia. Oli iskä aivan järkyttyneen näköisenä pudistanut päätänsä. :D Iskän kanssahan en ole koskaan asiasta puhunut, mutta kyllä tuo näyttää miut hirveen hyvin tuntevan! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä lause on jo erittäin tuttua kamaa työpaikallani, pahin hetki oli yks päivä kun en jaksanut juoda aamukahvia, kun ti tehnyt mieli. Heti siitä nousi hirveä haloo että hei nyt se on jo raskaana..aaargh!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokunen vuosi sitten vielä ärsytti, kun udeltiin, että onko lisääntymisaikeita... Nyt se ei enää niin ärsytä. Tokaisen siihen vain, että "ei me taideta haluta lapsia". Joillekin sitä pitää hieman perustella (jolloin suurin osa onneksi ymmärtää ja ne jotka ei, jätän omaan arvoonsa...), toisille ei. Nykyään on onneksi vähän suvaitsevaisempi ilmapiiri vapaaehtoisesti lapsettomien suhteen. Häissämme ei tule olemaan juurikaan sukulaisia, lähinnä vain kavereita, jotka kaikki tietävät ettemme haaveile vauvasta. Ehkä yksi vanhempi sukulaisnainen saattaa jotain vauva-aiheeseen liittyen kysellä/vihjailla, mutta olen päättänyt tämänkin keskustelun päättää tuohon "ei haluta" -kommentiin. Josko hänkin sitten lakkaisi utelemasta (jää nähtäväksi:)) Ainoa, mistä varmaan loukkaantuisin, olisi vauvanvaatteiden saaminen häälahjaksi (toisesta ketjusta luin että tällaista tapahtuu, aika äimänä kyllä olin, tuo se vasta on hävytöntä..!) Sinänsä en pidä pahana, kun kaverit kysyvät, ollaanko suunniteltu lapsentekoa, kyllä minuakin kiinnostaa tämä asia kavereideni kohdalla ja monien kanssa voidaan aiheesta puhuakin siinä missä vaikkapa ollaanko ajateltu asunnonostoa... Eri asia on udella jatkuvasti "jokos..." -tyyliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi meiltä tällaiset utelut on jääny tosi vähiin - varmaan siksi, kun läheisissä on niitäkin joille lapsien saaminen ei todellakaan ole ollut helppoa - eli osaavat pysyä hiljaa. Ja olisi se vastaaminen sen verran tuskaista koska toivomus lapsen saamisesta on vielä nimenomaan toive, ei toteutumassa oleva todettu asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan toivottavasti kuitattu utelut tekemällä lapsi ennen naimisiin menoa. :girl_smile: Lapsi on siis 1v9kk hääpäivän aikoihin. Uskon, että nuo utelut kolahtaa kipeästi, mutta tuskin kukaan sillä pahaa tarkoittaa, moni saattaa vaan lämpimikseen availla keskustelua. Hienovaraisuus on toki asia erikseen. Se lasten hankinta kun on aika luonnollista naimisissa oleville 20-30 vuotiaille pareille. Toki muillekin.

Ööh, kai mä yritän vaan sanoa, että moni pitää lasten hankkimista avioitumisen luonnollisena jatkumona, koska "niin on aina ollut", ja jos nämä ihmiset eivät lastensaantiongelmista tai -haluttomuudesta tiedä niin voiko heitä oikeastaan syyttäkään... Toisaalta kun mulla ei niitä lastensaantiongelmia ole niin mikäpä mä olen mitään sanomaan. Eiköhän meiltäkin sitten kakkosversiota udella, että saa nähdä kuinka harmittomana mä sen koen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä ei kukaan ole varsinaisesti kysynyt milloin hankimme lapsia, mutta osa ystävistä olettaa meidän niitä ilmanmuuta hankkivan. Kunnes on käynyt ilmi ettei lastenhankinta ole meille mikään itsestäänselvyys. Voi olla, että emme halua siihen rumbaan lähteä lainkaan. Jotenkin mielestäni vielä sekin menettelee, että kysytään onko pari aikeissa hankkia lapsia. Sappeni kiehahtaa todella pahasti vasta siinä vaiheessa kun kysyjä ilmoittaa mielipiteenään, ettemme me tiedä onnesta mitään kun meillä ei ole lapsia. Aivan kuin lapsi olisi avain onneen ja autuuteen ja me reppanat tässä kaksin kitkutamme onnettomana. Kovin onnelliseksi me itsemme tunnemme kahdestaankin ja mikäli meistä tuntuisi että lapsi on välttämätön onnemme kannalta niin kaipa me sellaisen yrittäisimme saada, mutta kun siltä ei nyt tunnu. Jotenkin vaan niin töykeää käydä vähättelemään toisten onnea siksi, ettei heidän elämänsä vastaa omaa käsitystä onnellisesti tilanteesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun naimisissa ollaan niin tulee onnitteluja siitä ja sitten, että seuraavaksi on pikku väen vuoro... Ja kun sanomme kohteliaasti, että ei nyt ole ihan sen aika / tai että emme lapsia toivo, niin sitten sanotaan vaan, että luulemme olevamme niin vanhoja että tietäisimme mitä haluamme, kun selvästikkään emme tiedä... Turhauttavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan toivottavasti kuitattu utelut tekemällä lapsi ennen naimisiin menoa. :girl_smile: Lapsi on siis 1v9kk hääpäivän aikoihin. Uskon, että nuo utelut kolahtaa kipeästi, mutta tuskin kukaan sillä pahaa tarkoittaa, moni saattaa vaan lämpimikseen availla keskustelua. Hienovaraisuus on toki asia erikseen. Se lasten hankinta kun on aika luonnollista naimisissa oleville 20-30 vuotiaille pareille. Toki muillekin.

Ööh, kai mä yritän vaan sanoa, että moni pitää lasten hankkimista avioitumisen luonnollisena jatkumona, koska "niin on aina ollut", ja jos nämä ihmiset eivät lastensaantiongelmista tai -haluttomuudesta tiedä niin voiko heitä oikeastaan syyttäkään... Toisaalta kun mulla ei niitä lastensaantiongelmia ole niin mikäpä mä olen mitään sanomaan. Eiköhän meiltäkin sitten kakkosversiota udella, että saa nähdä kuinka harmittomana mä sen koen.

Minun mielestäni on periaatteessa ihan ok kysyä niin sanotusti yleisellä tasolla, onko pariskunnan toiveissa saada joskus lapsi(a). Siihen kysymykseen voi vastata kyllä tai ei, ja jos se riittää kysyjälle, niin mikäs siinä sitten. (Itse en tosin yleensä kysy puolitutuilta edes mitään tällaista, koska mitäpä se minulle kuuluu. Läheisten ystävien kanssa olemme toki asiasta keskustelleet.)

Sen sijaan "Milloin hankitte lapsia?"- tai "Joko on vauva tulossa?" -tyyppiset kysymykset ovat mielestäni ärsyttävän asenteellisia - ne sisältävät oletuksen, että kaikkien pitäisi hankkia/haluta lapsia, että kyseinen pariskunta on niitä hankkimassa tai että jokainen voi biologisen lapsen saada.

Kysymyksen muodolla ja tyylillä on siis mielestäni todellakin väliä. Ja sillä, kuinka kysyjä reagoi vastaukseen, joka saattaakin olla erilainen kuin hän oletti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan toivottavasti kuitattu utelut tekemällä lapsi ennen naimisiin menoa. :girl_smile: Lapsi on siis 1v9kk hääpäivän aikoihin. Uskon, että nuo utelut kolahtaa kipeästi, mutta tuskin kukaan sillä pahaa tarkoittaa, moni saattaa vaan lämpimikseen availla keskustelua. Hienovaraisuus on toki asia erikseen. Se lasten hankinta kun on aika luonnollista naimisissa oleville 20-30 vuotiaille pareille. Toki muillekin.

Ööh, kai mä yritän vaan sanoa, että moni pitää lasten hankkimista avioitumisen luonnollisena jatkumona, koska "niin on aina ollut", ja jos nämä ihmiset eivät lastensaantiongelmista tai -haluttomuudesta tiedä niin voiko heitä oikeastaan syyttäkään... Toisaalta kun mulla ei niitä lastensaantiongelmia ole niin mikäpä mä olen mitään sanomaan. Eiköhän meiltäkin sitten kakkosversiota udella, että saa nähdä kuinka harmittomana mä sen koen.

Minun mielestäni on periaatteessa ihan ok kysyä niin sanotusti yleisellä tasolla, onko pariskunnan toiveissa saada joskus lapsi(a). Siihen kysymykseen voi vastata kyllä tai ei, ja jos se riittää kysyjälle, niin mikäs siinä sitten. (Itse en tosin yleensä kysy puolitutuilta edes mitään tällaista, koska mitäpä se minulle kuuluu. Läheisten ystävien kanssa olemme toki asiasta keskustelleet.)

Sen sijaan "Milloin hankitte lapsia?"- tai "Joko on vauva tulossa?" -tyyppiset kysymykset ovat mielestäni ärsyttävän asenteellisia - ne sisältävät oletuksen, että kaikkien pitäisi hankkia/haluta lapsia, että kyseinen pariskunta on niitä hankkimassa tai että jokainen voi biologisen lapsen saada.

Kysymyksen muodolla ja tyylillä on siis mielestäni todellakin väliä. Ja sillä, kuinka kysyjä reagoi vastaukseen, joka saattaakin olla erilainen kuin hän oletti.

Hyvä pointti tuo kysymyksenasettelun asenteellisuus! Niin totta. Se on muuten outoa, että lapsista uteleva usein melkein vetää herneen nokkaan jos vastaus on jotain muuta kuin mitä hän odotti (eli kielteinen). Tällaisia juttuja olen kuullut. Että älä lähde kyselemään, jos et kestä totuutta.

Luin just aiemman kommenttini, ja huomasin että se saattaa vaikuttaa vähättelevältä. Anteeksi, jos joku pahoitti mielensä, se ei ollut tarkoitukseni. Se, mitä piti vielä lisätä (mutta unohdin.... ohhohps) on, että vaikka ne utelut olisikin ihan hyväntahtoisia niin ymmärrettävästi niistä voi ja ennenkaikkea saa pahoittaa mielensä. Ei se hyväntahtoisuus tee toisen yksityisasian utelusta yhtään oikeutetumpaa, hyväksyttävämpää tai hyvätapaisempaa. Ja entäs ne jotka laukoo näitä "ootko paksuna kun naimisiin meette?", huh mitä dorkia.

Myönnän, että itsekin olen joskus kompastunut tähän naimisiinmenon ja lastenhankinnan oletettuun korrelaatioon ja vastanaineilta asiaa kysellyt. Jälkikäteen kyllä ehkä hieman nolotti, mitä se mulle kuuluu ja mitä se oikeestaan mua edes kiinnostaa. Mut mut, ehkä sitä näin olettaa kun niin on tapana. Seli seli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo on kyllä ärsyttävä kysymys, tosin olen saanut kuulla sitä jo muutaman vuoden. Tosin nyt varmaan luullaan että on pullat uunissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä ei ole onneksi ainakaan vielä kyselty, vaikka hääsuunnittelut on jo täydessä vauhdissa. Varmaan kilahtaisin jos joku kyselisi, koska en ole lainkaan varma haluanko lapsia koskaan, eikä ole mieskään. Mutta se on varma, että jos niitä hankitaan, niin vasta useamman vuoden päästä. Haluamme nauttia ensin kahdenkeskisestä ajastamme herra ja rouva L:nä, ja minä valmistun ammattikorkeastakin vasta 2017. Osaan olla vähän turhankin äkkipikainen luonne sille päälle sattuessani, joten hyväntahtoisetkin kyselijät saattaisivat saada melkoisen kiukkuryöpyn vastauksena :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon luullut että tollanen vauva-kysely on joku legenda, mutta ei se näköjään ole. Mä olen kohta vuoden saanut kuunnella tätä tenttausta ja vielä useasti samoilta ihmisiltä. Appiukko on ehkä pahin ja seuraavaksi yksi hieman tutumpi asiakas. Olen molemmille ilmoittanut että mitään ei aleta edes yrittämään ennen kun häämatka on tehty marraskuussa. Silti joka kerta kun jompaakumpaa näen, niin aina jollain tavalla he asiaa utelevat. Raivostuttavaa!!  :girl_cray2:  Kyllä mäkin olen naureskellut aina että, no nyt ne meni naimisiin ja ens kesänä on vauva, mutta ei mun ole tullut mieleenkään kysyä keltään suoraan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti toivoo hartaasti saavansa joskus lapsenlapsia ja aikaisemmin se harjoitti ihan todella paljonkin kaikkea ei-niin-hienovaraista vilhjailua asiasta. Veljille hän ei tätä tehnyt, vain mulle, perheen ainoa tytär kun olen ja ilmeisestikin äidin mielestä tällä perusteella automaattisesti halukas hankkimaan itselleni suurperheen heti kuin suinkin vain mahdollista (kärjistetysti ilmaistuna). Yllättäen hääjärjestelyjen myötä jutut kuitenkin jossain määrin vähentyivät ja nykyään jos lasten hankinta nousee jossain yhteydessä esille, äiti otta aiheeseen osaa lähinnä tyylillä "olen jo luopunut toivosta", mikä on (jos mahdollista) vieläkin rasittavampaa kuin aikaisemmin esiintynyt suora toivominen. 

 

Komppaan todellakin tuota ylempänä esille tullutta kantaa siitä että toki sitä saa yleisellä tasolla kysyä että "oletteko miettineet jossain vaiheessa haluavanne tämmöistä" mutta sen enemmät utelut voisi mun mielestä jättää kyllä tekemättä. Jos kerran on tehty selväksi se että kyllä niitä lapsia vielä joskus halutaan tai ei haluta niin miksei asiaa voi jättää siihen, mitä asia sen enempää kuuluu enää kenellekään muulle kuin pariskunnalle itselleen?

Edited by piitu_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on todennäköisesti lapsiluku täynnä ennen häitä, joten noilta tiedusteluilta tullaan välttymään onneksi. Esikoinen saatiin puoli vuotta sitten, toista aletaan yrittää vielä tämän vuoden puolella. Häitä vietetään reilun parin vuoden päästä. Onhan tuo tavallista, että ensin häät ja sitten lapset, mutta kun se asia nyt ei kuulu kenellekään muulle kuin parille itselleen.

 

Jos nyt ihan rehellisiä kuitenkin ollaan, niin olisin itsekin halunnut ensin naimisiin ja sitten lapset. Oli kuitenkin meiltä yhteinen päätös yrittää lasta ensin. Plus, kun tuo mies nyt oli vähän hidas tuon kosimisen suhteen ( :rolleyes: ), niin ei niitä häitä sitten ehditty viettää aikaisemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei kyllä uteluita ole tullut. Johtuen varmaan siitä että läheisimmät ystävät tietävät että aloitetaan häiden jälkeen yrittämään ja kaukaisemmat on varmaan ymmärtäneet ettei se niille kuulu.. :)

 

Mutta on se kyllä oikeasti varmasti aika rasittavaa jos koko ajan ollaan utelemassa, toivottavasti tähän meidän tilanteeseen ei tule muutosta (siis että kyselyrumba alkaa) jos vaikka vauvaa ei alakaan kuulua kovin pikaisesti. Siinä tilanteessa se olisi kyllä aika kamalaa kun sitähän me halutaan mutta miten sitten selität jollekin puolitutulle mammalle että kyllähän me yritetään mutta ei nyt ole tärpännyt..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now