"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

[Phlox]

Meillä on jo kaksi lasta joten en odota sen kummempia vauva uteluita häiden jälkeenkään. Korkeintaan ehkä anoppi saattaa hiillostaa kolmannen perään.

[Veela]

En tykkää uteluista, varsinkaan kun jos vastaan rehellisesti tulee "vastaväitteitä". Me ei siis kumpikaan haluta lapsia, ei olla koskaan haluttu. Jos tämän jollekin sanoo, on yleinen reaktio "kyllä se mieli vielä siitä muuttuu". No ei muutu, sama mielipide ollut molemmilla koko elämän ajan. Varsinkin miehen veljen vaimolle tämä tuntuu olevan vaikea käsittää ja aina kuulee häneltä että "KUN te saatte lapsia...". Ei siinä selittelyt auta ja nyttemmin olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jännä vaan, kun muihin mielipiteisiin ei koskaan noin kovasti vastaan väitetä...

[DaughterOfTheMoon]

Kyllä varmaan joku meiltäkin tulee kyseleen, mutta vastaus tulee olemaan 'ei ikinä, paitsi eläinlapsia'.

Me kun vaan ei tykätä lapsista eikä semmosia haluta, kumpikaan ja tämä asia ollaan käsitelty jo aikoja sitten. Minun äitihän on muutaman vuoden aina välillä papattanut että olisi se niin kiva kun sinulla olisi pieni lapsi jaari jaari... Ja sen muutaman kerran olen sitten äidille sanonut, että sori nyt, mutta ei, miksi pitäis jos me ei tykätä. Minä oon tiennyt jo vuosia että en lapsia halua. Ja se mielipide ei ole liikkunut mihinkään suuntaan, vahvistunut vaan.

Anoppikokelaskin asiasta joskus viime vuonna (vai toissasyksynä, enivei) kyseli, että kun olis ihana semmonen pieni tyttö mitä hän sais pukee pinkkiin. Minä kysyin ihan pokkana, että jos me moinen tehtaillaan niin ottaako hän sen sitten itselleen (hänelle siis on helppo tämmösiä lohkaista). Loppui ne kyselyt siihen kun ei luvannut 

Ja kaveritkin aika hyvin meidän mielipiteet tietää, mutta kyllä varmaan joku jossain vaiheessa vielä alkaa kyseleen, mutta siinäpähän kyselee.

[Tipsis]

Onneksi ei ole kukaan moista kysynyt! Ei nimittäin jaksaisi niitä todella typeriä kommentteja, mitä vastauksesta seuraisi. Samaistun siis moneen kirjoittajaan: tällä hetkellä lapset eivät todellakaan ole suunnitteilla häiden jälkeen, jos ollenkaan. Suurin osa läheisistäni tämän tietääkin. Toivottavasti kukaan sulhon puolelta ei ala myöskään häissä / häiden jälkeen kyselemään. Oletan, että nykyään ihmiset ovat sen verran fiksuja (?) etteivät moista kysy juuri siksi, kun eivät tiedä parin lapsihaluttomuudesta/haluista/saantiongelmista.

[ChEl]

Meidän esikoinen tulee olemaan vihkimisen aikaan reilu puoli vuotias, toivotaan että hän vähän hillitsee kyselyä mahdollisista sisaruksista.

[Sooda]

Meiltä kysellään tai siis kyseltiin paljon aiemmin ja ihan suoraan huomautettiin, että "teidän lapsesta tulisi varmasti tosi kaunis", "muistathan, että et sä nyt enää ihan niin nuori ole, että vuosia voisit odottaa". Meillähän on jo 2 lasta tai siis minun entisestä liitostani, mutta kaikille on ollut alusta asti selvää (ulkopuolisille ja lähipiirille), että mies pitää lapsia täysin ominaan. Meillä on nyt hyvä perhe.

 

Meillä on haaveena melko erilainen elämä nomadeina kun lapset pesästä lentää ja sen tapahtuessa me ollaan vielä hyvin nuoria, vauvan kanssa oltais taas 10 vuotta perässä. Sen lisäksi meillä on molemmilla ihmeellisiä pelkoja siitä jos lapsi ei olisikaan terve. En tiedä mistä ne pelot on tulleet. Tuntuu ehkä aika pinnalliselta, mutta siinä menis meidän suunnitelmat (vaikka voi tapahtua muutakin). Ollaan siis päätetty, että ei. Mies sen päätöksen erityisesti naulasi lopullisesti, koska mun temppuilevat munuaiset ei ehkä edes kestäisi raskautta eikä mies halua riskeerata mitn. Hän kun on sanonut, että ei koskaan ole halunnut lapsia, mutta mun kanssa kyllä. Sen sijaan jos on edes pieni todennäköisyys, että mulle voisi tapahtua jotain hän ei missään nimessä halua riskeerata, koska mut hän haluaa.

 

Me ollaan aika avoimesti vastattu ja perusteltu kaikille, että miksi ei ja kerrottu molemmat, että meillähän on jo 2 lasta. Ihmiset on ymmärtäneet kyllä ja kyselyt vähentyneet.

[Raitaa]

Vielä on vaikuttanut siltä, että ympärillä olevat ihmiset ovat niin hienotunteisia, etteivät ole alkaneet moista suoraan utelemaan. Palaan tarvittaessa asiaan häiden jälkeen. Saattaisin kyllä töksäyttää jotakin, että mistäs tiedät, onko se meille edes fysiologisesti mahdollista...

 

Sen sijaan kaason äiti oli kysynyt kaasolta meidän lapsentekosuunnitelmia ;D Ei kai tuommoisesta uteliaisuudesta voi oikein olla vihainen. Ja toisaalta sulhasen äiti on sanonut sulhaselle jo vuosia ennen, kun me oltiin ees yhdessä, että haluis lapsenlapsia. Sulhasen ikä (38) saattaa vaikuttaa tälläisiin toiveisiin. Tarkistin asian eikä anoppi ole palannut nyt lähiaikoina asiaan, eikä ikinä minulle suoraan. Kiitos hänelle siitä. Minulla on tosi mukava anoppi btw.

[Pippuripähkinä]

Meillä on kuulunut vähän vihjailuja jo useaan otteeseen, vaikkei olla vielä oltu yhdessäkään kuin vuoden verran vasta, ja kihloissa vasta kuukauden. Alkuvuodesta kun muutimme yhteen, aika moni kommentoi asuntomme sijainnin takia (viiden metrin päässä on päiväkoti) että jaahas, tulevaisuutta suunnittelette? Muistaakseni ainakin anoppi ja pari kaveria kommentoivat, ehkä myös äitini ellen väärin muista. Välttelevä "no ei nyt ennen opiskelujen loppumista..." on onneksi toistaiseksi kelvannut.

Olemme kyllä siis aikeissa jossain kohtaa hankkia lapsia, mutta ajankohta on toistaiseksi ihan auki. Mutta opiskelujeni jälkeen kylläkin.

[Adiela]

Me ei olla saatu vielä mitään vihjailuja koskien vauvanhankintaa, mutta voisin melkein laittaa pääni pantiksi että mitä lähemmäs häät tulevat sitä enemmän ihmiset alkavat utelemaan. Olen aika tehokkaasti ilmoittanut kaikille että itse en halua lapsia vielä lähiaikoina, ennen miestä ja vielä senkin jälkeen kun tapasin miehen. Eivätkä ne edellenkään ole suunnitelmissa, halutaan kuitenkin ottaa miehen kanssa ilo irti kahdenkeskisestä ajasta, matkustella yms. Ehkä sitä häiden jälkeen voi sitten pohdiskella asiaa ja miettiä mihin väliin elämässä ne lapset sopisivat. Minulla on kuitenkin suhteellisen vakaa tilanne työpaikan suhteen, joten mitään paniikkia ei pääse syntymään. 

 

Utelut vaan ovat rasittavia, ja meillä ruokkii alkoholittomuus myös noita epäilyjä ja ihmettelyjä. 

[johanna-]

Meiltä ei vielä kukaan oo tohtinu udella lapsista   onneks!

[Magneetti]

Tuleva anoppi ja kerran tai pari myöskin tuleva lanko ovat haaveilevasti maininneet perheenlisäyksestä. Oma isoäitini ja välillä tätikin puhuvat vihjailevaan sävyyn. Hieman kyllä ahdistaa, vaikka aiheesta onkin ollut miehen kanssa puhetta. Ei ole kuitenkaan vielä ajankohtainen asia ja muutenkin koko homma jännittää liikaa, että eipä ulkopuolisten utelut ainakaan asiaa helpota.     

[nedis]

Kyllä toi tilanne käy hermoille toisinkin päin...meillä kun on jo lapsia niin ekasta lähtien "no koskas te meette naimisiin"..ja kun se on tuo mies joka pistää koko ajan vastaan. olenkin ruvennut nyt kaikille utelijoille aina sanomaan aika tiukasti "että kysy tuolta (=mies)"

Itse kun niin kovasti haluaisin naimisiin, ehdottanut ihan kahdestaan maistaatissakin menemistä, mutta ei kelpaa, tahtoo ne bileet.

[Minzcu]

Meillä alkoi naimisiinmeno ja vauva -utelut oikeastaan jo silloin, kun seurustelua oli jo hetki takana Onneksi vauva -uteluihin ei tarvi enää vastailla, kun meillä jo yksi on ja toinenkin kerkiää tulemaan ennen häitä

[petosieni]

Voin kuvitella, että pikahäämme tuottavat merkitsevää vyötärönseudun tuijottelua. Tuottakoot. Pitää muistaa laittaa korsetti kireälle.

[Minitikru]

Tuo kysymys on kyllä niin syvältä suosta, koska mitä se kenellekään kuuluu!   Olettaisin kyllä, että meidän häissä tai häiden jälkeen tuota ei kuulla, ainakaan jatkuvalla syötöllä. Sulhanen on 20 ja minä 21 kun naimisiin mennään. Toki monet siinä iässä perhettä perustavat, mutta nykyään se ei kuitenkaan ole niin yleistä kuin ennen. Ja ei tosiaan iän puolesta ole mikään kiire, niin ei ainakaan kukaan voi ajatella! Ja päikkyyni olenkin kirjoittanut, että muutetaan häiden jälkeen Rovaniemelle opiskelemaan, jos ja kun saadaan tai edes toinen saa opiskelupaikan. Pelataan kyllä varman päälle ja haetaan molemmat moneen paikkaan. Ja siis pelkästään sinne Rovaniemelle kumpikin, ei tarvitse sitä pelätä että saataisiin opiskelupaikat eri kaupungeista. Koska opiskelut on kesken, tai oikeastaan vasta alkamassa ensi vuonna, niin luulisi ettei kukaan ajattele meidän siihen väliin lisääntyvän. Eikä me edes haluta lapsia heti häiden jälkeen. Halutaan olla vielä avioparinakin jokunen vuosi kahdestaan, ei olla valmiita lapsiperhe-elämään tässä vaiheessa. Ja paikalle tulevat vieraat tietävät tuon kaiken kyllä. Mutta voihan joku silti keksiä ruveta häiden jälkeen vouhottomaan jälkikasvusta 

    Tätä nimittäin on jo tapahtunut. Eräs sulhasen kaveri sanoi jotain että kiva kun olette menossa naimisiin, jokos teillä on lapsia suunnitelmissa? Hämmästyneinä sanottiin että taitaa siihen jotain viitisen vuotta ainakin mennä, ennen kuin niitä toivotaan. Koska opiskelut ja koska ei edes haluta lapsia vielä. Ei olla edes valmiita olemaan vanhempia vielä. Tämä kaveri tyytyi siihen vastaukseen. Ehkä kysymys kumpusi juuri tästä perinteisestä avioliitto ja lapset on suorassa yhteydessä toisiinsa -ajattelusta. 

    Sulhasen eräs toinen kaveri meni helmikuussa naimisiin ja hänelle vaimonsa kanssa on vauva tulossa alkusyksystä. Kyseinen kaveri on kahteen kertaan kysynyt että milloin meille tulee, kun kerran naimisiin olette ensi vuonna menossa! On saanut saman vastauksen kuin ensimmäinenkin. Mutta silti, eräässä illanvietossa heillä, kaveri kysyi minulta että eikö olisikin kivaa jos olisi vauva tulossa niin kuin heille. Suoraan sanottuna, ei, nyt juuri ei olisi yhtään kivaa   Tuumasin vaan, että meillä ei vielä ole lasten aika, mutta myöhemmin on, ja sitten varmasti ollaan iloisia kun vauva on tulossa. Jotenkin niin rasittavaa tuo jankkaaminen, etenkin kun hän tietää jo, että ne opiskelut ja ei olla muutenkaan valmiita saamaan lapsia vielä ja...     Mutta olen yrittänyt ymmärtää tätä kaveria. Hän on tosi iloinen isäksi tulosta ja ei varmaan malttaisi odottaa että raskausaika päättyy ja lapsi syntyy. Tuleva lapsi on selvästi jo tärkeä.  Ehkä hän sitten ajattelee, että olisi mukavaa kun kaveritkin pääsisivät kokemaan isäksi tulemisen ilon. Ja me ollaan "sopivassa vaiheessa" oleva pariskunta. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja menossa naimisiin. Toivottavasti hän  ymmärtää (isyyshormoneista huolimatta  ) että eiköhän monet hänen kavereistaan, myös me, päästä kokemaan vanhemmuuden ilo vielä jossain vaiheessa. Kaikki eivät vain sitä juuri nyt, samaan aikaan kuin he, voi tai halua    

     Pikkuveljeni keväällä katsoi mahaani ja kysyi iloisesti: " Ootko sää raskaana?" No en ollut enkä ole Muutenkin veli tykkää jankuttaa että milloin teille tulee lapsia? Ai miksi vasta viiden vuoden päästä? Ai miten niin voikin mennä neljä vuotta tai kuusi, miten niin viisi vuotta ei ole ihan tarkasti sanottu? Ai miten niin opiskella vielä? Miksi? Ai miten niin ette ole valmiita? Etkö tykkää vauvoista? Miten niin ne rääkyy koko ajan? Jne jne... Mutta, veljeni on 8 -vuotias, joten sikäli ei ole outoa ettei hän tajua käsitettä "valmis vanhemmaksi" tai tajua sitä että miksi me mieluummin opiskellaan ensin. Oikeastaan on aika huvittavaa, että 8 -vuotias innolla odottaa että milloin hänestä tulee eno 

   Semmoista se. Täytyy toivoa että yli-innokkaat tuleva isä ja tahdon olla eno jäävät ainoiksi jankkaajiksi. Pitäisikö kirjoittaa kutsukorttiin että " Lapsiutelut ehdottomasti kielletty!". No se varmaan vaan innostaisi kaikkia kyselemään  

     Ihan yleisesti tästä aiheesta: On omituista, miten kaikki eivät tajua, että joku pariskunta saattaa olla valmis menemään naimisiin, muttei ole vielä valmis hankkimaan lapsia, vaan kokee että niiden aika on myöhemmin.  Näin rumasti sanottuna, kyllähän avioliitosta pääsee eroon jos haluaa, lapsesta ei. Joskus tuntuu että tuota ei aina ymmärretä. Eikä kaikkiin avioliittoihin  koskaan tule lapsia. Ikävä kyllä kaikki eivät niitä saa, vaikka haluaisivat    Ja toiset eivät missään nimessä halua, vaikka ehkä voisivatkin saada. Kyllä jokaisen jolla on lapsia tai haluaa lapsia, pitäisi silti kyetä ymmärtämään että on ihmisiä jotka vapaaehtoisesti ovat lapsettomia. Ei lisääntyminen ole mikään kansalaisvelvollisuus johon kaikki voidaan velvoittaa. Se on ihan oma valinta, että haluaako yrittää saada lapsia vai ei, eikä kumpikaan valinta kuulu ulkopuolisille tai ole heidän arvosteluaan varten tehty.

[Amila]

Meiltä ei ole kukaan koskaan udellut vauvoista, vaikka ollaankin oltu jo ikuisuus yhdessä. Kavereiden kanssa ollaan tietysti puhuttu tulevaisuudenhaaveista, ja siinä yhteydessä lapsiasiaakin sivuttu, mutta esim. perheistä ja sukulaisista ei ole kukaan ottanut asiaa esille. Itse olen toki opiskellut pitkään, eikä siten ole ehkä ollut muidenkaan mielestä paras elämäntilanne lapsien hankkimiselle. Saa nähdä miten sitten häiden lähestyessä käy, alkaako uteluja tulla. En kyllä usko mahdollisista kyselyistä loukkaantuvani, asia nyt luonnollisesti kiinnostaa ainakin vanhempia ihmisiä, vastaan heille sitten vaan että se on yksityisasia, mikäli en halua asiasta puhua. Tietysti jos menee jankkaamiseksi, voi alkaa ärsyttää. Ja ymmärrän myös oikein hyvin niitä, joista lapsista uteleminen loukkaa syystä tai toisesta.

[Nanshe]

Oon aina ihmetellyt miksi niin monissa hääleikeissä ja -tietovisoissa kysytään, kuinka monta lasta pari haluaa. Mitä jos sitä lasta ei sitten koskaan saadakaan alulle?

[NYC 151015]

Olen tehnyt aikalailla kaikille kyselijöille selväksi, että vauvoja ei koskaan tule ja sillä sipuli - harva siihen rupeaa enää väittämään sen jälkeen vastaan, kun sanon että piuhat on pistetty poikki.

[Minitikru]

Piti oikein etsiä tämä ketju uudestaan. Sulhasen kaveri ja minun pikkuveljeni ovat onneksi luovuttaneet. He eivät enää toiveikkaasti oleta, että vuoden sisällä häistä tulisi vauva.

 

Mutta sulhasen mummu, ei edes kysy vaan suoraan luulee että tulee! Kävimme siellä tällä viikolla. Mummu kutoi sukkaa, ja kysyi että olenko minä käsityöihmisiä. Sanoin etten ole ja kerroin kuinka olin suorastaan kävelevä (vai virkkaava?) katastrofi koulun käsitöissä. Mummu katsoi meitä tietäväisen näköisenä ja virkkoi hitaasti: Noo, pianhan sää alat kutomaan nuttuja ja sukkia. Kun alkaa niitä pikkuvauvoja tulla. Täytyyhän sitä lapselle osata vaatteita tehä, ja sitte sulla ei muutakaan tekemistä oo." ?????? Meinasin kysyä että niin mistähän niitä pikkuvauvoja mahtaa tulla? Minusta ei ainakaan, ja on suorastaan biologinen mahdottomuus, että sulhosta moisia ulostautuisi. Vai aikooko joku jättää paketissa oven taakse? En ota vastaan sellaisia paketteja.

 

Tämän kommentin lisäksi vain sulhasen opiskelusuunnitelmista kysyttiin. Että mihin se sulhanen siellä Rovaniemellä aikoo hakea ja mikä on mieluisin vaihtoehto ja onko paljon pääsykokeita ja miten niihin pitää valmistautua... Öh. Mitä minun oikissuunnitelmille oikein kävi? Niiden takia me Rovaniemelle haetaan, sulhaselle löytyisi täältäkin sopivia opiskelupaikkoja, mutta tuon minun oikikseen pyrkimisen takia hänkin hakee Rovaniemelle opiskelemaan. Se on ihan yleisessä tiedossakin. Aina ennen on siis minultakin kysytty ja tämä hiivatin oikeustieteelliseen pyrkiminen on kyllä tiedossa. Luullaanko minun tosiaan paukahtavan heti paksuksi? Ja alkavan puskea niitä pikkuvauvoja (pakko sanoa, että tuo sana nostaa oksut kurkkuun) kuin liukuhihnalta muutaman kipaleen? Eihän niitä vauvoja niin vaan tule, tuosta noin, oho hupsis. Meinaan ehkäisy on keksitty. Ja käytössä pysyy vielä. 

 

Ehkä niitä vauvauteluita sittenkin tulee häissä... Saakohan niihin vastata että " Hyi helvetti, ei!" Ei varmaan saa. Vaikka sillähän se tulisi selväksi, ei tarttisi kenenkään kytätä minun vyötäröni seutua vielä moneen vuoteen.

[Nanshe]

Nyt vaan joku humoristinen tapa ilmaista asia häissä Kutsuun teidän parisuhteen tarina, johon myös tulevaisuuden suunnitelmat. Tai kutsun liitteeksi ohjeet juhlijoille, saapumisajankohtien ja kuljetusten lisäksi lista sopimattomista puheenaiheista. Tai teille oma hääauto tekstillä Vastanaineet, naivat vastakin ehkäisyn kanssa. 

 

Haetko oikikseen tänä keväänä? Tsemppiä luku-urakkaan! 

[Minitikru]

Hahah " Vastanaineet, naivat vastakin ehkäisyn kanssa"   No täytyy keksiä joku hyvä vastaus, siltä varalta että kysymyksiä tulee. Ärsyttää vaan, kun häät ja vauvat liitetään niin tiukasti yhteen vieläkin.

 

Juu, tänä keväänä haen Kiitos tsemppauksesta, sitä tosiaan tarvitsen!

[Kikkurakäkkyrä]

Minulta on siskot ja ystävät kyselleet, että "joko sinulla alkaa olemaan vauvakuumetta?", kun siskoni ja ystäväni saivat lapsen ja pidin lasta sylissä. Sanoin suoraan vain että "ei". Ystävä kysyi vielä että "ei yhtään?", johon vastasin "EI".

 

Inhottavia ja ahdistavia moiset utelut.

[Minitikru]

^ Joo tämä! Ei se vauvakuume mistään lapsen syliinottamisesta herää, jos ei ole taipumusta vauvakuumeiluun! Eihän kaikille koskaan tule mitään vauvakuumetta, vaikka lapsia tulisikin. Itse en ainakaan usko että saan mitään vauvakuumetta, lapsikuume on todennäköisempi Tai sitten päätös on aikanaan luokkaa tulee jos tulee, katsotaan mitä tapahtuu. 

 

Ja se nimenomaan on inhottavaa ja ahdistavaa ja hyvin tunkeilevaa kysellä että joko kohta tulee lapsia? Siis pitäisikö siihen vastata, että käytämme ehkäisyä tällä hetkellä, kiitti kysymästä! Sitähän siinä pohjimmiltaan kysytään (ainakin minun mielestä), että ehkäisettekö vai ette? Ja se taas ei muille kuulu. 

[maakaliina]

^Ja oikeastaanhan siinä kysytään pohjimmiltaan, että harrastatteko te seksiä ja SE nyt ei varsinkaan mummoille/kummeille/muille kuulu!!!

[giraffe]

Meillä on niin toisin päin! Oon koko ikäni (nyt siis 24v) vauvakuumeillut ja kaikki siitä tietää ja äiti aina toppuuttelee ettei vielä Moni on ihmetellytkin ettei vielä ole. Enkä meinaa siinä vaiheessa kun yritetään edes kertoa kellekkään, koska pelkään jo valmiiks sitä jos ei voitas saadakkaan..