Fröken Strand

"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

521 posts in this topic

Itseltäni ei ole koskaan kyselty vauvojen tekemisestä, tiedä sitten muuttaako naimisiin meno tilannetta jotenkin. Vanhempani ei ole ikinä sanonut halaistuakaan sanaa siitä että toivovat lapsenlapsia tai muutenkaan viitanneet asiaan. Kuusikymppinen lapseton tätinikin sanoi vain että ilman lapsia pärjää ihan hyvin..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos joku loukkaantuu minun jutusteluistani niin siinähän loukkaantuu. Itse olen vaan imarreltu jos jotakuta kiinnostaa minun asiat niin paljon että kyselee jotain lisääntymisestäni.

En usko, että pelkkä lapsista jutteleminen sinänsä olisi esimerkiksi tämän ketjun aloittajana se ärsyttävin asia. Se oletus, että avioituminen olisi vain tulevaa lisääntymistä edeltävä "toimenpide", lienee se raivostuttavin piirre tässä siinä kyselemisessä, jota useat häitään odottelevat saavat osakseen.

Kuten Vieras_R_ ylempänä sanoi, on ärsyyntymisessä varmasti kyse lähinnä siitä, ettei avioituminen rakkaudesta tulevaan puolisoon tunnu olevan kenenkään mielestä tärkeää, vaan hääparin oletetaan menevän naimisiin vain, jotta voisivat alkaa tähän ns. lapsentekoon.

Avioliitto ja lasten saaminen ovat molemmat iloisia perhetapahtumia, jotka usein tapahtuvatkin suunnilleen samalla aikavälillä ihmiselämässä. Siltikin voi kumpikin näistä tapahtua ilman toista eli naimisissa oleva pariskunta saattaa elää koko elämänsä lapsettomana ja lapsiperheen vanhemmat saattavat olla menemättä ikinä naimisiin. Kumpikaan näistä edellä mainituista toteutuksista ei ole mitenkään äärimmäisen harvinainen, mutta kuten tässäkin ketjussa moni on kertonut, niputetaan nämä kaksi asiaa - naimisiinmeno ja lapset - usein automaattisesti yhteen ja lopputuloksena siitä sitten nämä enemmän tai vähemmän ärsyttävät kysymykset, koska tulee vauva, jos ollaan avioitumassa tai koska avioidutaan, jos on vauva tulossa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harvaa varmaan häiritsee yksinään se kysymys "Koska teille tulee lapsia?", vaan häiritsee se, ettei kieltävään vastaukseen tyydytä.

Joo, näin uskon myös minä.

Samoin minulla on lapsi ja haluan niitä joskus lisääkin. Miksi itse takerruin tohon lapsettomuus seikkaan johtuu siitä, et olen seurannut vierestä hyvän ystäväpariskunnan taistelua lapsettomuushoitojen kanssa. Me samasta asiasta kärsimättömät ei edes pienessä määrin osata ajatella heidän tuskaansa. Tällöin pienikin kysely lapsista saattaa loukata. Sen takia ei varmaan kaikkia niin miellytä tämä " mielenkiinto" omiin asioihin, kun kuitenkin se on monesti vaan puhdasta uteliaisuutta.

Multa saa tulla kyseleen, jos ei kysymys miellytä ei välttämättä myöskään vastaus :P Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :P Myöskään tämä ei ollut riidanhaastamista, vain puhdasta mielipiteen ilmaisua :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksiselitteisesti:

Minä en voi sietää vauvauteluita tai -kommentteja keneltäkään ihmiseltä. Olen niitä vuosien aikana kuullut jo aivan tarpeeksi.

Myönnän, että vauvautelut vähentävät arvostustani kyseistä ihmistä kohtaan. Harmillista, mutta näin se vain on.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kaverit, jotka kyselevät lapsista, saattavat nähdä minussa tai siis lapsettomissa ihmisissä yleensäkin sellaisen elämän, joka heiltä mahdollisesti on jäänyt saavuttamatta/voi jäädä saavuttamatta lasten vuoksi. He eivät niinkään kysy pahalla, vaan haluavat (usein alitajuisesti) vakuuttaa itselleen, että heillä on jotain mitä tuolla lapsettomalla ihmisellä ei ole ja näin parantaa omaa oloaan.

Itse jonkin verran erilaisia ihmissuhteita ja niiden katkeamisia sekä lisääntymistä nähneenä haluaisin huomauttaa, että juuri naimisiin menneillä on myös tapana kysellä ettekös tekin jo kohta astele alttarille ja juuri eronneet ovat sitä mieltä että sinunkin kannattaisi ukkosi jättää kun se sua noin kaltoin kohtelee. En näkisi tätä oman olon parantamisena toisen kustannuksella, vaan että toisen elämää katsoo omista lähtökohdistaan, ja mikä itselle on tuonut jotakin hyvää, sen uskoo tuovan jotakin hyvää myös toiselle. Eli näkisin että kyse voi olla myös siitä että onnellinen ihminen toivoo onnea myös muille, mutta erehtyy luullessaan, että onni muodostuu kaikille samoista asioista kuin hänelle itselleen.

Mutta itse ihmettelen, miksei kysyvälle voisi sitten avoimen rehellisesti vastata että "me ollaan yritetty nyt puoli vuotta ja toivottaisiin, ettei asiasta kauheasti kyseltäisi kun vähän on epätoivoa ilmassa muutenkin" tai että "joo, me ollaan ajateltu että ehkä joskus kolmen vuoden päästä, mutta ei nyt vielä" tai että "hääyönä ajateltiin rituaalisesti polttaa kortsupaketit takassa ja vauva saa tulla heti."

Jos kyse on ystävistä ja sukulaisita jotka kyselee, eikä siitä naapurin v-mäisestä akasta joka aina on kaikesta ilkeilemässä, niin kai niillä riittää sitten myötätuntoa ja ymmärrystä. Suuri salaperäisyys tällaisissa asioissa antaa vain vaikutelman siitä, että on olemassa joku suuri salaisuus, ja silloinhan jokainen haluaa EKANA arvata tai kuulla siitä raskaudesta.

Edited by Suzy Moon

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta itse ihmettelen, miksei kysyvälle voisi sitten avoimen rehellisesti vastata että "me ollaan yritetty nyt puoli vuotta ja toivottaisiin, ettei asiasta kauheasti kyseltäisi kun vähän on epätoivoa ilmassa muutenkin" tai että "joo, me ollaan ajateltu että ehkä joskus kolmen vuoden päästä, mutta ei nyt vielä" tai että "hääyönä ajateltiin rituaalisesti polttaa kortsupaketit takassa ja vauva saa tulla heti."

Tästä puuttuu vaihtoehto: toivottavasti ei koskaan (tai jollain muulla tavalla ilmaistuna sama asia).

Valitettavasti tällainen vastaus ei kaikille kelpaa vaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelle vaaditaan perusteluja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

sain tänään juuri ihanan tekstiviestin äidiltäni. Hän asuu 450 km päässä (onneksi) ja olemme menossa viikonloppuna kylään. Tekstiviesti oli lyhyt ja ytimekäs : haluatko ottaa ostamani vauvanvaatteet mukaan tullessanne?

Pieni selitys paikallaan: ollaan oltu kk naimisissa. Minä valmistun vasta keväällä ja vauvaa ei husban kanssa edes yritetä vielä saada. Äiti nyt vain olettaa että tottakai olen jo paksuna ku kerta salaa mentiin naimisiinkin.

Äiti meni isäni kanssa 20-vuotiaana naimisiin (kuten minä nyt) ja hän synnytti minut 22-vuotiaana. Hän tietysti kuvittelee että minulla on samat aikeet :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta itse ihmettelen, miksei kysyvälle voisi sitten avoimen rehellisesti vastata että "me ollaan yritetty nyt puoli vuotta ja toivottaisiin, ettei asiasta kauheasti kyseltäisi kun vähän on epätoivoa ilmassa muutenkin"

Sen vuoksi, että lapsettomuus on niin kipeä asia, ettei siitä jokaiselle vastaantulijalle huudella :angry: Lisäksi asiasta väärille ihmisille kertominen aiheuttaa entistä pahemman ja jatkuvan kyselytulvan "joko tärppäsi, joko tärppäsi" sekä raivostuttavia ohjeita "älkää stressatko..., tekemällä niitä tehdään..., kyllä nekin yritti ainakin kaks kertaa..., ajatelkaa jotain muuta...". SIKSI.

Share this post


Link to post
Share on other sites
sain tänään juuri ihanan tekstiviestin äidiltäni. Hän asuu 450 km päässä (onneksi) ja olemme menossa viikonloppuna kylään. Tekstiviesti oli lyhyt ja ytimekäs : haluatko ottaa ostamani vauvanvaatteet mukaan tullessanne?

Siis apua, menikö sun äiti jo ostamaan teille vauvanvaatteita vaikka ette ole lasta vielä suunnittelemassakaan? Joillain ihmisillä ei ole sitten yhtään tahdikkuutta :angry:

Edited by viiru08

Share this post


Link to post
Share on other sites
En oo menossa (vielä) naimisiin enkä hankkimassa (vielä) lapsia, mut voin kuvitella sen kuinka muakin ärsyttäs jos tultas heti "tahdon" jälkeen utelee lisääntymisestä. Ei siks että ois tosi törkeetä puhuu lapsista, vaan siks että sen naimisiinmenon pointti on mun mielestä se rakkaus sitä omaa kultaa kohtaan, eikä se että "mennää nyt naimisii ni voijaa hankkii lapsii". Lapsille sitten oma aikansa, mutta kyllä mä haluan juhlia häitäni nimenomaan rakkauden ja yhteisen elämän juhlana. Jotenkin se jos tullaan heti lapsista utelee on jonkinlainen (tiedostamaton?) kannanotto siitä että "te menitte nyt naimisiin vaan lastenhankinnan takia", sikäli siis jollain tapaa tahditonta, ikäänkun sitä rakkautta ei arvostettaisi sinällään. Tosin harva sitä niin aattelee kysyessään, se onkin enemmän sellasta alitajuista tahdittomuutta, joissain tapauksissa ihan vaan leikkimielisyyttä.

Juontaahan se kysely juurensa varmaan siltä ajalta kun naimisiin mentiin puhtaasti lasten takia (uskoisin), kun lapsentekotoimenpiteitä ei saanu harrastaa ennen häitä (ja ehkäsyitäkään ei vissiin oikeen suvaittu), joten aika luontevasti sillon häät tarkotti että nyt saattaa heti perään putkahtaa vauvoja ja jotta niitä vauvoja sai alkaa hankkia piti mennä naimisiin. Mutta kun ei enää nykyään oo niin niin ite haluan kyllä pitää hääni puhtaasti minun ja kumppanin juhlana, en vauvan.

Hienosti sanottu, kuin omasta suusta :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

hän on alkanut hyvissä ajoin keräämään vaatteita, ja vauvatoiveita hän on esittänyt ihan siitä asti kun aloin olemaan husban kanssa. Minun piti ottaa jo tyyliin toisilla treffeillä selvää husban vauvatoiveista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ On sulla ainakin tarmokas äiti :lol: Mun on ihan toisenlainen, sitä ei vois vähempää kiinnostaa tuleeko meille joskus vauva vai ei :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tästä puuttuu vaihtoehto: toivottavasti ei koskaan (tai jollain muulla tavalla ilmaistuna sama asia).

Valitettavasti tällainen vastaus ei kaikille kelpaa vaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelle vaaditaan perusteluja.

Ihmeellisesti joutuu aina selittelemään, kun sanon napakasti ei koskaan. Sen jälkeen tulee kommentit "kyllä te vielä niitä haluatte" tai "etkö sä tykkää lapsista?". Olen sitten ihmetellyt, miten se ettei halua lapsia liittyy lapsista tykkäämiseen. Samoin kun sanon etten tykkää laittaa ruokaa, niin luullaan etten osaa laittaa ruokaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoittelen nyt ilman tunnisteita, koska aihe on tavallaan arka...

Tämän hetkinen fiilikseni on se, että en halua "omia" lapsia, vaikka rakastan lapsien kanssa touhuamista ja olemista. Suurin syy tähän fiilikseen on se, että olen hirvittävän synnytyspelkoinen (vaikka olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa) ja samoin älyttömän kipuherkkä. Tiedän myös, että koko raskausaika tulisi olemaan yhtä tuskaa, koska olen muutenkin jo taipuvainen masennukseen. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että voisihan sitä tarjota kodin sellaiselle lapselle, jolla sitä ei vielä ole, toisin sanoen esim. adoptoida. Mutta siihen ei vielä oikein ole mahdollisuutta, kun opiskellaan kumpikin. Eikä hetki olisi muutenkaan oikea.

Miehen suku on todella kärkäs näissä lapsiasioissa ja juoruavat sen minkä ehtivät. Neuvoja tyyliin "nyt et sitten saa"/"nyt sun pitää" tulisi raskausaikana ihan varmasti ja oma pinna palaa kaikkitietävistä ihmisistä ja kommenteista tosi helposti. (Tarkoitan tällä niitä ääripäiden neuvoja, muuten hyväksyn kyllä neuvot hermostumatta :) ) Tein sitten ratkaisuni ennen häitä ja marssin anopin luokse ja sanoi, että jos joskus olen raskaana, se ei kuulu muille ennen kuin itse otan asian puheeksi. Eli vaikka maha pömpöttäisi, ei asiasta puhuta, ellen itse halua JA VARSINKAAN KUKAAN EI TULE KOSKETTELEMAAN MAHAANI.

Kuulostaa vähän kärkkäältä näin kirjoitettuna, ihan nätisti asian anopilleni ilmaisin ja pienen alkuhämmennyksen jälkeen tajusi mitä tarkoitan. Eipä ole siis kukaan tullut vauvauutisia kyselemään, taisi juorupiiri toimia myös tämän asian levittämiseen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itse kyselen ja juttelen aika avoimesti kaikesta mahdollisesta, myös lapsista ja lisääntymisestä koska ne on minulle niin luonnollinen asia. Ylipäätään näen kaikkialla vaan vauvoja, lapsia ja raskaana olevia naisia ja olen itse aina vauvakuumeessa :D

Rakastan lapsia enkä voi käsittää ihmisiä jotka ei niitä halua. Häät yhdistän automaattisesti lapsiin, itsekin olin raskaana mennessäni naimisiin.

Tässähän tämä ongelman ydin tulikin kätevästi esille. Koska minun maailmassani on joku tosi tärkeää, sen täytyy olla olla ainut oikea vaihtoehto myös kaikille muillekin. Oma napa on se kaikkein tärkein ja rakkain. Mitä siitä jos muut loukkantuvat. Ylevä asenne joka kertoo lähinnä kantajansa surullisen kapea-katseisesta maailmasta jossa vaihtoehtoja on rajallinen määrä. Samoin elämänkokemusta.

Onneksi maailma on oikeasti rikkaampi kuin tämä. Kuten tästä keskustelusta on hyvin käynyt ilmi, meidän joukkoomme mahtuu heitä, joille lasten saaminen on vaikeaa, heitä joille sattuu vahinko, heitä jotka ovat syntyneet vanhemmiksi, heitä jotka eivät ikinä halua lapsia, ja heitä jotka ehkä joskus haluavat. Minusta on ihanaa että polkuja on yhtä monta kuin kulkijoitakin. Hitto miten tylsää olisi, jos me kaikki tallattaisiin sitä samaa ennalta määrättyä uraa pitkin :rolleyes:

Jos joku loukkaantuu minun jutusteluistani niin siinähän loukkaantuu. Itse olen vaan imarreltu jos jotakuta kiinnostaa minun asiat niin paljon että kyselee jotain lisääntymisestäni.

Again, onneksi kaikki eivät ole ihan näin halukkaita loukkaamaan muita kanssamatkustajiaan.

Sitä paitsi, kuten tässä on jo monesti tullut esille, kysymisessä ja olettamisessa on vissi ero.

1) Ihminen joka sanoo "Oletko ajatellut tätä lapsi-asiaa" tai "Sopiiko sinulle että puhutaan mahdollisiin lapsiin liittyvistä ajatuksista? Tiedän että tämä on joillekin yksityinen aihe" osoittaa todellista kiinnostusta ja hienotunteisuutta kanssakeskustelijaansa kohtaan.

2) Hän, joka heittää ilmalle idioottimaisia oletuksia "No, koskas teille on tulossa?", "Kai te jo harjoittelette kovasti" "Joko on pulla uunissa, kyllähän sun nyt miehellesi täytyy vauva tehdä" on kiinnostunut vain ja ainoastaan omasta navastaan ja sen kapeakatseisesta ympäristöstä.

Heitän nyt vain ilmoille perusteettoman veikkauksen, mutta tuon viestin perusteella epäilen vahvasti kirjoittajan kuuluvan tähän 2-vaihtoehdon koulukuntaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Komppaan täysin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin komppaan. Naan puki hyvin (ja diplomaattisemmin kuin olisin itse osannut) sanoiksi minunkin ajatukseni.

Edited by Sieglinde

Share this post


Link to post
Share on other sites

No huh huh, en edes vastaa tuohon Naanin viestiin :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän on kyselyitä tullut jonkin verran. Varsinkin eräs puolituttu ihminen aloitti kyselyn, että milloinkas teille on vauva tulossa välittömästi, kun alkoi itse odottaa esikoistaan ja sitä kyselyä on jatkunut viimeiset kolme vuotta (meillä ei ole lapsia, emmekä ole niitä vielä edes yrittäneet). Kyseisen henkilön kohdalla alamme molemmat mieheni kanssa nähdä jo punaista, kun joka ikinen kerta ko henkilön nähdessä hän kysyy välittömästi tervehdysten jälkeen, että joko teille on vauva tulossa. Ja kyselyistä ei näytä tulevan loppua millään, ei auta hyvällä eikä pahalla eikä edes se, että olemme painokkaasti sanoneet ilmoittavamme kyllä hänellekin jos meille on joskus vauva tulossa. Rasittavaa! Asia ei ole meille kummallekaan mitenkään arka eikä edes kovin ajankohtainen, vauva tulee sitten joskus, jos tulee, mutta jatkuva kysely puolitutun ihmisen taholta ärsyttää. Omien ystävien kanssa kyllä keskustellaan avoimesti lasten hankkimisesta ja myös sen vaikeudesta, minkä vuoksi myös avoimesti saatamme ystävien kesken kysyä asiasta suoraan eikä kukaan siitä loukkaannu.

Edited by Aria

Share this post


Link to post
Share on other sites
No huh huh, en edes vastaa tuohon Naanin viestiin :/

Anna mä arvaan - sua ei kiinnosta mun mielipiteet? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ahdistaa tuo lapsentekoasia ihan kauheasti. Olen jo 27, eikä minulla ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Lähinnä pelkään lapsia, enkä kestä niiden huutoa ja riehuntaa. Pelottaa, että naimisiin menon jälkeen (4 kk häihin) alkaa järkyttävä painostus miehen, omien vanhempien ja apen + anopin puolelta. En tunne olevani yhtään valmis äidiksi, en ole koskaan suoraan sanottuna erityisemmin pitänyt lapsista. Haluaisin haluta lasta, mutta ei vaan kiinnosta. Tiedän tuttujani, jotka ovat oleet aikoinaan samaa mieltä kuin minä, mutta heillä on jossain vaiheessa lapset alkaneet kiinnostaa ja ovatkin hankkineet niitä.

Vielä ei kyllä ole mikään kiire, mutta entä jos vaikka viiden vuoden päästä tuntuu samalta? Onko kenellekkään käynyt niin, että on ollut todella "lapsivastainen" ja sitten alkanutkin haluamaan lasta?

Oon ajatellut tämän asian niin, että jos mieleni ei muutu ajan myötä, en ala tekemään lasta kenenkään muun tahdosta ja painostuksesta. En omien, appivanhempien tai miehen takia. En halua "uhrata" omaa elämää sen takia, että joku muu haluaa minun tekevät lapsen, jos en sitä itse halua.

(Joku varmaan vetää tämän takia nyt herneen nenään ja saan kuulla, kuinka itsekäs olen. :mellow: )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahdistunut:

Lapsiasiassa on hirvittävän hankala tehdä kompromisseja; lasta joko yritetään tai ei yritetä.

Sanoisin, että ole huoleti "itsekäs" (minusta lapsiasia on aina itsekäs - teki niin tai näin). Minusta on väärin jo lastakin kohtaan hankkia hänet vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Eikö lapsella olisi oikeus syntyä rakkaudesta ja halusta vanhemmuuteen? Ei siksi, että noudatetaan vain ympäristön toiveita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ahdistunut, ei niitä lapsia mikään pakko ole hankkia! :) Kai olet miehesi kanssa jutellut siitä että et välttämättä koskaan halua lapsia? Itellä vähän sama mieli kuin sulla, en siis tiedä vielä haluanko lapsia koskaan. Ainakin sen tiedän että en niitä halua milloinkaan lähiaikoina! :D Reilua on kuitenkin että molemmat tietävät asian, että ei tule yllätyksiä (eikä painostusta kumpaankaan suuntaan!). Täällä mies sanoi että jos en koskaan tule niitä haluamaan niin ollaan sitten kahdestaan. Tosin se ei oo vielä itekään mitenkään valmis ja asia on kaukainen, joten kai se on helppo sanoakin... :/ Mutta tulevaisuus näyttää, mille kannalle asetutaan. Jos miehelle joskus nousee lpset kovin tärkeiksi ja itsellä tulee varmuus siitä että en niitä haua niin en mä sitä väkisin mun luona pidä. Turha sitä nyt vielä on surra, kun ei oo mitään tietoa vielä kummastakaan. :)

Ja morrea komppaan että älä vain ryhdy äidiksi ympäristön paineen vuoksi! Meillä ei oo kun tää yksi elämä, se kannattaa elää kuten itsestä tuntuu parhaalta! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on hyvin epäkohtelijasta lapsisuunnitelmia udella (, vaikka kuinka paljon itse lapsia rakastastaisikin). Nyt on niin monta "kauhuraskausta" lähipiirissäni ollut, ettei ole itsellä haluja raskaaksi ryhtyä saati keskustella asiasta.

On se sitten niin kivaa kun ystävä joka on juuri lapsensa menettänyt istuu siinnä vieressä ja nielee kyyneleitään kun minulta udellaan... ja abracadabra... huomaa tämä kyselijä vieressäni istuvan saman ikäisen tytön ja päättää tunkea nokkansa hänenkin asioihin. Onkos jo sinulla lapsia? eikös olisi mukavaa kun teidän lapset sitten yhdessä leikkisi?

Viikottain joku minua asiasta hiillostaa, eikä ole hyvällä loppunut. Pian kyllä loppuu ja aika pahalla... Mittari on täynnä!

Ahdistunut:

Itse en pidä kaikista lapsista. Suurin osa on hyvin ärsyttäviä ja kurittomia. Mitään käytöstapoja ei ole edes pelkkään kaupassa käyntiin opetettu. Itseäni hävettää kulkea sellaisen "apinalauman" lähettyvillä (toivottavasti kukaan ei luule että nämä on minun... :grin: ) Mutta ilokseni olen huomannut että en vihaa lapsia, vaikka aikaisemmin olen ajatellut että jokainen lapsi on kamala. Jälleen eilen seurassani istui töissä kaksi varsinaista kullanmurua. :-* Kauniisti kasvatettuja, avoimia, iloisia ja jotenkin vain heidän seurassaan oloni oli luonteva. (edelleen kyllä naapurin kauhukakarat ovat sellaisella mustalla listalla ettei ovet heille aukea. Tosin heidän käytöksestään syytän kuitenkin lasten äitiä. ;) ) Jos et koskaan halua lapsia niin sitten se on ok, mutta ei sinun tarvitse myöskään kauhukakaroita kasvattaa jos lapsen haluatkin joskus. Vain sinä tiedät (tulevaisuudessakin) mitä sinä haluat. Jos et nyt tiedä, niin sitten annetaan ajatuksen kypsyä valmiiksi. Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun oma valintasi. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now