Fröken Strand

"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

520 posts in this topic

Kiitos vastauksista, ihanaa huomata ettei kaikki tosiaakaan ajattele että lapsia olisi pakko tehdä. Jos mies jossain vaiheessa aloittaa lapsipainostuksen tosissaan, enkä silloinkaan halua lapsia, niin en aio roikkua miehessä väkisin. Se ei ole reilua kummankaan kannalta. Täytyy antaa penska-asian kypsyä rauhassa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän kyllä ne sukulaiset, jotka aloittavat tämän virren heti avioitumisen jälkeen. Ja niitä on paljon. Tiedän myös, että kuuluvat siihen kastiin, joka ei hyväksy muuta vastausta kuin perinpohjaista selvitystä asiasta ja aikatauluista. Tokihan nyt nuoripari (24&26) hetikohtapian...

Sukulaiset kyllä tietävät, että aloin viime vuonna lukea toisia maisterin paprujani ja toiveissa olisi saada alkup. pääaineestani väitöskirja aluille mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ;) Mieskin päätti vielä insinööriytyä ensi syksystä alkaen. Kiitos mutta ei kiitos tähän väliin.

Historian opiskelijana lainasin kuuluisan termin jo valmiiksi suunniteltuun vastaukseeni. "Ei kuulu meidän 5-vuotissuunnitelmaan". Piste. Tämä pitää täysin paikkansa ja saa luvan kelvata ilman lisätilitystä. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, udellaan ihan kiusaksi asti. Varsin ärsyttävää on, että samat ihmiset kyselevät useita kertoja. Olen

sellainen paha ja itsekäs ihminen, joak ei pidä edes lapsista, niin välillä on vähän vaikeaa pitää kieli kurissa, kun samat ihmiset kyselevät asiaa

yhdeksättä kertaa.. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ymmärrän kyselyt lähipiiriltä tai lähinnä sen, että asia varmasti kiinnostaa heitä jonkin verran, mutta mun mielestä on hiukan mautonta alkaa udella lapsista työkavereilta/puolitutuilta, joita ei edes läheisesti tunne. Koskaan ei voi tietää toisen taustoja jne..

Miehellenikin kävi niin, että kun hän alkoi onnitella työtoveriaan kesällä syntyvästä lapsesta kävi ilmi, että heidän perheessään lasta oli odotettu hartaasti 5 vuotta, joten tällaisissakin tapauksissa ei välttämättä jaksa alkaa jokaiselle selittelemään omia asioitaan...etenkään siinä yritysvaiheessa.

Musta tuntuu, että ihmiset eivät useinkaan ole kovin hienotunteisia lapsikysymysten suhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä ei ihme kyllä ole kyselty mitään. No, ehkä kyselyt alkavat, kun sukulaiset ja tutut huomaavat, että olen täyttänyt 30. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiltä tuskin tullaan kyselemään, kun lapsi jo on eikä vielä siis naimisissa olla. Ei ollut häistä tai kihlauksesta vielä mitään puhetta ennen lasta tai lapsen synnytyäkään heti.

Ja vähän ot, mutta en mäkään voi sietää niitä naapurin kauhukakaroita. Oma muksu onkin ihan eri maata, ja ei siitä mikään kauhukakara kasva ;) No ei vaan, mutta siis eihän se nyt sitä tarkoita että jos on omia lapsia, niin täytyy pitää maailman jokaikisestä lapsesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllä mekin naimisiin mennesämme halusimme perustaa perheen ja niin teimmekin. Toistan itseäni ehkä tästäkin ketjusta: henkikirjoittaja sanoi meidät vihkiessään: puolisoina nmuodostatte perheen. Olemme mieheni kanssa täsmälleen samaa mieltä: olemme perhe, vaikka meillä ei ole lapsia ja tämä lapsettomuus on tietoinen, oma valinta.

Tämä se meilläkin on. Ärsyttää sellainen ajattelu, että vasta lapset tekevät perheen ja että ei kannata mennä naimisiin, jollei aio hankkia lapsia. Minä olen avoimesti kertonut oman puolen ihmisilleni, että minä en halua lapsia ja mies ei todellakaan halua lapsia, joten lapsia ei ole tulossa. Siltikin vanhempani niitä lapsenlapsia toivoisivat ja pahoin pelkään, että ainakin isä salaa ajattelee, että tämä kihlaus tarkoittaisi myös muuttuneita lapsisuunnitelmia.

Mies on sitä mieltä, että nämä asiat eivät kuulu kellekään, joten ei ole perheelleen sanonut mitään tästä, että lapsia ei meille ole tulossa. Sieltä puolelta sitten joskus tuleekin sellaisia vilpittömiä vihjailuja, joilta toivoisin miehen katkaisevan siivet ennen kuin jokin kerta töksäytän kahvipöydässä :rolleyes:. Jotenkin kun nämä utelutkin tuntuvat kohdistuvan enemmän naiseen sillä onhan nainen, joka ei halua lapsia, lähtökohtaisesti vähän outo ja kylmä olento verrattuna vapaaehtoisesti lapsettomaan mieheen :rolleyes:.

Rakastan lapsia enkä voi käsittää ihmisiä jotka ei niitä halua.

Ihaninta maailmassa on herätä aamulla siihen että oma lapsi tulee silittämään poskesta. Sääli että kaikki ei sitä halua kokea.

En ole valinnut olla haluamatta lapsia, en vain koskaan ole niitä halunnut. Ihan samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä ei ole valinnut haluta lapsia, vaan ovat vain niitä halunneet. Viime aikoina olen oikein ajatellut, että olisipa ihanaa, jos haluaisin lapsia. Kaikki kun kertovat, että se lapsi on mahtavinta, mitä maailmassa voi saada, ja uskon, että heidän kohdallaan näin on. Tuntuu siksi ikävältä jäädä paitsi sellaisesta onnesta, ja olisi vain niin helppoa, jos olisi aina halunnut lapsia. Mutta kun itse en vain koskaan ole niitä lapsia halunnut - ja ikääkin on jo mittarissa kolmekymmentä - niin kyllä se lapsenhankinta olisi minulle kompromissi. Maailmassa on niin paljon lapsia, joita ei ole haluttu sataprosenttisesti, niin minä en aio hankkia maailmaan yhtä tällaista lasta lisää. Vaikka uskon, että rakastaisin omaa lasta, niin en usko, että se lapsi toisi minulle yhtä suurta onnea kuin niille, jotka ovat aina lasta halunneet. Toki voi olla, että toisikin, mutta minusta olisi väärin sitä lasta kohtaan ottaa riski.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vielä ei kyllä ole mikään kiire, mutta entä jos vaikka viiden vuoden päästä tuntuu samalta? Onko kenellekkään käynyt niin, että on ollut todella "lapsivastainen" ja sitten alkanutkin haluamaan lasta?

Mä olin ennen todella "lapsivastainen". Mielestäni vauvat olivat ällöttävintä, mitä oli ja riehuvat kakarat kiristi pinnaa niin, että olisin voinut potkaista niitä... Yhtäkkiä sit kuitenkin tuli sellanen olo, että haluan OMAN lapsen. No, poikamme syntyi 2 vuotta sitten ja on mielestäni maailman ihanin olento. Ihan kurkkua kuristaa ajatella, että mitäs jos häntä ei olisi. Kova halu olisi saada jo toinen vauva. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että en silti edelleenkään mitenkään erityisesti tykkää lapsista yleisellä tasolla. Muiden lapset jättävät aika kylmäksi, vaikken niitä enää varsinaisesti vihaakaan. En myöskään osaa olla luontevasti muiden lasten kuin omani kanssa. Halusin vaan sanoa tällä sen, että vaikkei tykkäisi yhtään (muiden) lapsista, niin kyllä sitä OMAANSA ihan taatusti tulee rakastamaan enemmän kuin mitään koko maailmassa. Eivät lapset ole mikään yhtenäinen joukko, jossa kaikki ovat samanlaisia.

Yleisenä kommenttina tähän keskusteluun sanon sen, että itse en ikinä kehtaisi kysellä keltään lapsienhankinnasta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta (terveydentilasta, seksielämästä, jne.). Kyllä ihmiset kertovat ihan oma-aloitteisesti asioistaan, jos haluavat ne muiden tietoon ja jos eivät kerro, niin silloin asia ei kenellekään kuulu!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä olin ennen todella "lapsivastainen". Mielestäni vauvat olivat ällöttävintä, mitä oli ja riehuvat kakarat kiristi pinnaa niin, että olisin voinut potkaista niitä... Yhtäkkiä sit kuitenkin tuli sellanen olo, että haluan OMAN lapsen. No, poikamme syntyi 2 vuotta sitten ja on mielestäni maailman ihanin olento. Ihan kurkkua kuristaa ajatella, että mitäs jos häntä ei olisi. Kova halu olisi saada jo toinen vauva. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että en silti edelleenkään mitenkään erityisesti tykkää lapsista yleisellä tasolla. Muiden lapset jättävät aika kylmäksi, vaikken niitä enää varsinaisesti vihaakaan. En myöskään osaa olla luontevasti muiden lasten kuin omani kanssa. Halusin vaan sanoa tällä sen, että vaikkei tykkäisi yhtään (muiden) lapsista, niin kyllä sitä OMAANSA ihan taatusti tulee rakastamaan enemmän kuin mitään koko maailmassa. Eivät lapset ole mikään yhtenäinen joukko, jossa kaikki ovat samanlaisia.

Yleisenä kommenttina tähän keskusteluun sanon sen, että itse en ikinä kehtaisi kysellä keltään lapsienhankinnasta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta (terveydentilasta, seksielämästä, jne.). Kyllä ihmiset kertovat ihan oma-aloitteisesti asioistaan, jos haluavat ne muiden tietoon ja jos eivät kerro, niin silloin asia ei kenellekään kuulu!

Hassua jos näin tuleekin joskus käymään itsellekin.. :) Olen itse juurikin sellainen, jonka hermot ovat hyvin kireät.. ;)

Itseasiassa yksi tuttavani, joka myös oli hyvin lapsivastainen ennen, on ihan pienellä aikavälillä saanut useamman lapsen,jotka ovat hänelle tietystikin kaikki kaikessa.. mutta hän ei vieläkään pidä muiden lapsista.. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mäkään, vaikka yhden lapsen äiti olenkin ja lastani eniten rakastan, pidä tuntemattomien lapsista. Kavereiden lapset on siinä välimaastossa, mutta en mä kaikille niillekään oikeen osaa mitään jutella - just niille about samanikäsille ku oma muksu niin parhaiten. Ärsyttää ku tässä pihallakin rattaiden kanssa liikkuu niin heti on ties mitä naapurin muksua utelemassa mistä tuun ja mihin meen ja lässynlää... Sit ei tiedä et miten sen ikäsille lapsille edes puhutaan ja ja... Oon ihan vastakohta mun systerille joka on päiväkodissa duunissakin :D Hällä tosin sit ei omia lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän 12-vuotisena yhdessäoloaikana ei onneksi meidän kummankaan vanhemmat -tai sen puoleen kukaan muukaan- ole ikuna maininnutkaan naimisiinmenoa eikä lapsia. nyt hiukka pelottaa, rupeaako häitten myötä semmoista ininää kuulumaan miehekkeeni vanhempien puolelta. täytän tässä lähiaikoina 30 enkä ole ikuna ajatellut omia lapsia, en vaan tykkää lapsista ja sitä paitti mä olen vähän tämmönen "uranainen" että ei mun elämään semmoset "hidasteet" sovi! ;) mielenkiinnolla olen odottanut koska se biologinen kello alkaisi tikittämään, saas nähdä käykö niin joskus :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalle äidilleni kun ilmoitin että menemme naimisiin hän kysäisi että tuleeko sitten kohta lapsenlapsiakin. En katsonut syytä loukkaantua tästä, koska tiedän sen olleen vitsi sillä olen teini-iästä asti hänelle sanonut että en lapsia halua. Tottakai hän varmasti tahtoisi lapsenlapsia, mutta luulen että hän tietää että kyllä kerron jos meille on lapsi tulossa. Enkä todellakaan näe syytä miksen kertoisi.

Sen sijaan sulhasen äiti kysyi mielestäni erittäin tahdittomasti että "Ei kai <nimi> vaan ole raskaana." kun mentiin kihloihin. Tuo oli mielestäni kaiken huippu, en voi muutenkaan sietää koko ihmistä. Luultavasti siis luulee että yritän tulla raskaaksi ja väkisin ujuttautua heidän perheeseensä ja viedä heidän rahansa. Usein sulhon kanssa olen naureskellut tälle, sillä he eivät edes ole rikkaita ihmisiä.

Minua ei kuitenkaan häiritse kyselyt läheisiltä ihmisiltä, varsinkaan jos ne eivät sisällä mitään ennakko-oletuksia. Kuten että senko takia menitte kihloihin että toinen on raskaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa eräänä viikonloppuna vietimme aikaa jonkunmoisella kaveriporukalla ja mukana oli sitten pieni kummipoikani. Leikin ja lässytin hänelle kuten teen varmasti jokaiselle vastaantulevalle vauvalle. :) Saman illan aikana kysyttiin noin 5 kertaa että koskas me aiomme tehdä tuollaisen. Tiedän, että kyselijät eivät todellakaan tarkoittaneet pahalla, mutta tuollaiset kysymykset nostavat karvat pystyyn jo ensimmäisellä kierroksella.. Olen mielestäni kaikille jo ilmoittanut, että vauva on tervetullut häiden jälkeen jossain vaiheessa, mutta tähän elämänvaiheeseen sellainen ei vielä sovi. Miksiköhän ihmiset ei voi uskoa...?

Toinen esimerkki tulee kihlajaisistamme. Anoppini silloinen miesystävä onnitteli meitä kauniisti ja heti perään laukaisi: seuraavaksi kai juhlitaankin sitten varpajaisia! Sen enempää ajattelematta vastasin, että eiköhän ne häät ole kuitenkin ensin! Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus. Kyllästyttää selittää ihmisille valintaani, oma asiani se on ja kerron kyllä aikanaan jos tuo onnellinen tapahtuma sattuu kohdalle. Mietin jo, kehtaako juhlaohjesääntöön laittaa mainintaa tuosta asiasta, sillä en todellakaan ole kiinnostunut hääpäivänä vastailemaan, mutta keksin jo hyvän vastauksen(sekä hauska että epäinformoiva), jota käytän. :D Ja yritän ottaa hjuumorilla nuo utelut(dear lord, sitä tarvitaan...).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainoat jotka on meidän naimisiinmenosta kuullessaan kysynyt, että koska sitten lapsia tulee, on yksi mun luokkakaveri ja miehen sisko. Kuka muun ei ole kyllä millään tapaa ottanut edes lapsia-asiaa puheeksi kun ollaan puhuttu häistä. Mun sukulaiset ja ystävät kuitenkin tietää, että haluaisin vielä nykyisen koulun jälkeen jatkaa opintoja ja mies samoin. Että ehkä jo se kertoo heille siitä, että meillä lapset eivät ole vielä ajankohtainen asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu:

Ruvettiin rakentamaan omakotitaloa -> "Ai onko teille perheenlisäystä tulossa?"

Mentiin kihloihin -> "Onko teille vauva tulossa?" tai "Onko tämä nyt pakkonaiminen..?" tai sitten on vaan tarkkaan katseltu masua.

Ilmoitettiin menevämme naimisiin: "Oi, tuleeko teille vauva?"

Kyllähän ne ihmiset heti yhdistää häät vauvaan, se on vain vanhanaikainen ajattelutapa. Yrittäkää kestää te, joita se ärsyttää tai joittenka mieltä se pahottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihaninta maailmassa on herätä aamulla siihen että oma lapsi tulee silittämään poskesta. Sääli että kaikki ei sitä halua kokea.

Ihaninta maailmassa on herätä aamulla omia aikojaan ilman, että joku tulee silittelemään poskesta tai muutoin herättelemään. Sääli ettei kaikki osaa arvostaa rauhallisia yöunia. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naulan kantaan o.O.o.!

t. onnellinen aamu-unista ja aamiaisista vuoteessa säännöllisesti nauttiva ;)

Edited by elope

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihaninta maailmassa on herätä aamulla omia aikojaan ilman, että joku tulee silittelemään poskesta tai muutoin herättelemään. Sääli ettei kaikki osaa arvostaa rauhallisia yöunia. :lol:

Tosiaan naulan kantaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo on kyllä inhottava kysymys, johon valitettavasti olen joskus aikanaan itsekkin sortunut. Nyt, kun näyttää siltä, että meille ei luoja suo lasta sairauden takia, tuntuu utelut todella pahoilta. Eikä pidä olla naimisissa, riittää kun seurustelee, niin vauvoista kysellään jatkuvasti. Varsinkin kun en ole enää mikään hirvittävän nuori. :(

Asia todellakin on niin arka, ettei sitä saisi kysyä laisinkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän tuo asia on täysin henkilökohtainen, eikä siitä kuulu muiden udella. Olemme itse menossa naimisiin ensi kesänä (emme tosin ole kertoneet vielä asiasta sukulaisille tai tuttaville) ja monet utelevat jo nyt perheen perustamisesta... Ahdistaa, kun voi jo arvata, mikä kysely vauvauutisista alkaa, kunhan sitten kerromme hääaikeistamme. Ja vauva kun ei kuulu vielä lähivuosien suunnitelmiin eikä vauvaa aina edes saa vaikka sitten joskus haluaisikin...huoh...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itelle ei onneksi oo tullu tällasia kommentteja, enkä varmaan loukkaannu, jos kyseleeki, mutta jankuttamista en siedä minäkään. Lapsia en ihan heti halua, koska haluan nauttia hetken aikaa kahden elämisestä tuoreen miehen kanssa. Me muutetaan yhteen vasta häiden jälkeen, joten siinä on jo ihan tarpeeksi opettelemista ilman lastaki. Lisäksi vaikka tykkään lapsista, en niitä just tällä hetkellä halua itelleni vastuulle, omassa elämässä riittää kyllä kestämistä :)

Toisin sanoen, ne jotka ei lapsia (heti häiden jälkeen) halua, ei välttämättä oo mitään lapsenvihaajia, niitä ei vaan halua itselleen. Ja mun mielestä on paljon parempi, et ite ymmärtää vastuun lapsista, eikä yritä hommata niitä jos ei tunne osaavansa/haluavansa ottaa sellasta vastuuta. Eri asia on sitte, jos lapsia joka tapauksessa tulee. Sitte niitä tulee ja se vastuu täytyy osata ottaa ja ite tiedän voivani myös nauttia siitä tällasessa tilanteessa alkushokin jälkeen :)

Ja tuota en kyllä todellakaan käsitä, miks naimisiin ei vois mennä ihan vaan rakkaudesta? Eikös se kuitenki oo se alkuperänen idea? Kummia kommentteja teki ootte saanu. Ja mun mielestä avioliittokin kestää pidempään, jos pari on valmiita sitoutumaan toisiinsa ja rakastamaan hamaan loppuun saakka eikä paria oo sitouttamassa lapset. (Lapset siis voi siis saada kaks ihmistä sitoutumaan toisiinsa vielä vahvemmin, mutta tarkotan sitä, että täytyy siinä muutakin olla että liitto kestää)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja tuota en kyllä todellakaan käsitä, miks naimisiin ei vois mennä ihan vaan rakkaudesta? Eikös se kuitenki oo se alkuperänen idea?

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin rakkausavioliitot ovat melkoisen myöhäinen ja varsin länsimainen keksintö ;)

Naimisiin mentiin alunperin edullisten liittojen solmimiseksi sukujen välillä ja siksi, että saattaisiin jälkeläisiä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen kerran anoppini vihjaili vauvasta, kun olimme olleet avokkini kanssa yhdessä n.5kk.

'Kyllä tämä äitienpäivä on niin kiva juhla!' Wink, Wink!

Ja vihjailua on jatkunut siitä asti...

Välillä ahistaa,kun edes riitä vaikka olemme sanoneet,että ainakaan seuraavaan 5vuoteen ei ole pienokaisia tulossa, ehkäisy on niin hoidettu.

Anoppini on höösääjä ja kultainen ihminen, mutta... <_<

Olemme puhuneet lapsiasiasta mieheni kanssa. Jopa tulevien lapsiemme nimistä. :D

Alunperin olin pitkään sitä mieltä, että ei lapsia, koska tunsin että minusta tulisi huono äiti.

Ollessamme yhdessä mieleni ja tuntemukseni ovat muuttuneet. Kyllä. Ehkä. Muttei vielä.

Kaverini sai vasta aikoin vauvan, ja jonkinlaista kuumetta oli ilmassa. Se on taas tosin häipynyt.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä niin vähän aikaa, että tahdon viettää vielä aikaa ihan kahdestaan.

Kauhulla odotan kyllä häiden jälkeistä tilaa, sillä näitä milloin tulee vauva kysymyksiä on varmasti tulossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä "tehtiin" lasta 7 vuotta, ja voi että ne "joko joko" "miks ette tee lapsia?" "no mikä siinä nyt on ettei lapsia tule" -kommentit riipas joka kerta kovaa ja syvältä. ihmiset ei vaan osaa ajatella että ei se oo kaikille niin yksinkertaista jos itselle on ollu :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta Morre ;) Mut nykypäivänä kuitenki tapa on onneksi toinen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now