"No nyt kun menette naimisiin, niin milloin tulee vauva?"

[Laika]

On kummallista, miksi ihmiset aina jaksavat udella tätä asiaa. Eipä tuosta juuri henkilökohtaisempaa aihepiiriä voisi olla, kuin lapsen saaminen. Silti osa ihmisestä tuntee kokevan, että tällaisten asioiden uteleminen/keskusteleminen, on ihan verrattavissa mitä kuuluu- kysymykseen. Ja auta armias, kun joku kaveripiiristä ilmoittaa saavansa lapsen. Aina alkaa se "noh, koskas te meinaatte...? -kyseleminen.

En tiedä olisiko kysymys mielestäni vähemmän tungetteleva, jos olisi edes varma, että haluaa joskus niitä lapsia...

[Guest Vieras]

Miten tämä VOI olla näin herkkä asia?

Ihan kuin vauvauutisten kysely olisi joku suurikin loukkaus ja v*ttuiluyritys!

Vauvauuutiset ovat tässä ikävässä maailmassa mukava ja ihana asia ja niitä kuulee oikein mielellään.

Myös itse vastaan kyselyihin iloisesti hymyillen, että ei vielä, joskus ehkä, eikä yhtään ole häirinnyt.

Toisaalta elämässäni ei muutenkaan ole ikinä ollut näitä muka-salattavia asioita. Olen kertonut palkat, isojenkin ostosten hinnat, asuinalueen, vaikka kamala onkin, yhtiövastikkeen, lainan määrän... jos vaan joku on ollut tarpeeksi kiinnostunut kysyäkseen.

Mitäpä noita salaamaan?

Jos jollekin tulee niiden tietämisestä hyvä mieli, niin siinähän sitten kyselee.

Ja jos joskus tulee eteen kysymys, jonka vastauksen koen yksityisasiana, jätän sitten vastaamatta.

Ei ihmisiä voi estää kyselemästä ja puhumasta, omia vastauksiaan voi säädellä.

Turha ahdistua asiasta, jolle ei voi mitään!

Olen minä lapsettomuustutkimuksetkin läpikäynyt, eikä silloinkaan ahdistanut.

Yrittäkää nyt edes ymmärtää, ettei ihmiset noita lapsiasioita pahalla ja kiusallaan kysele!

Maailmassa on noin satamiljoonaa henkilökohtaisempaakin asiaa. Kun se vauvantulon totuus valitettavasti alkaa viimeistään neljännellä kuulla näkyä kaikille, vaikka miten yksityisasia olisikin

[Guest kiptur]

kai se vaan voi olla NIIN herkkä asia. minun mielestäni tuollainen utelu on suorastaan epäkohteliasta, taikka mut on vaan kasvatettu todella kieroon paha mennä sanomaan. se että umpi vieraat kummin kaiman kälyt kävis kaupassa hihasta nyppimässä ja utelemassa saa mulle kyllä isohkon palkokasvin nenää. ehkä se tilanne todellakin on toinen kun on sen verta pitkällä et kuuromykkäsokea oravakin sen raskauden näkee. enkä kyl muutenkaan kailottele maailmalla asioitani, kun ei ole tarvetta huomionhakuisuuteen koskaan ollut. kukin saa taplata tyylillään, mut toisten asioiden kyseleminen juoruilu tarkoituksessa on tän allekirjoittaneet mielestä syvältä. jääköön utelijan ilo siiten tän kerran vähemmälle.

tais keittää vähän

[Guest java_sparrow]

Miten tämä VOI olla näin herkkä asia?

Mä koen suuria paineita siitä, että sitten kun lapselle annetaan lupa tulla, ei raskautuminen onnistuisikaan. Meillä on suvussa lapsettomuutta ja se todellakin pelottaa ja jännittää, vaikkei siitä mitään takuita olekaan, että itsellä olisi sama kohtalo.

Jotenkin se, että sukulaiset tai muut tuttavat kyselevät kovasti mahdollisen tulevan lapsen perään tuntuu kasaavan paineita entisestään. Olenko huono puoliso tai nainen, jos en pysty lisääntymään? Onko minulla oikeus sitoa mieheni mahdollisesti vialliseen kroppaani loppuiäksi, ja näin siirtää mahdollisen lapsettomuuden taakka myös sille rakkaimmalle?

[081108]

Meillä lapsi on häittemme aikaan jo kolmevuotias ja olemme useasti törmänneet kysymykseen "koskas teille tulee toinen?". Toista ei tule, piste. Ei kaikille tule tai eivät halua lapsia/toista lasta.

Lapsiasioista uteleminen on arka aihe. En usko, että kukaan niistä kyselijä kysyy sitä kuitenkaan ilkeyttään. Vaan on rehellisesti kiinnostunut.

[Guest Vieras]

En usko, että kukaan niistä kyselijä kysyy sitä kuitenkaan ilkeyttään. Vaan on rehellisesti kiinnostunut.

Näinpä

Juoruilumielessä udellut asiat ovat minustakin ikäviä, mutta miksei muiden ihmisten elämästä saisi olla kiinnostunut?

Itse empaattisena, sosiaalisena ja myönnetään, uteliaanakin tapauksena kyselen puolitutuiltakin paljon ja kaikenlaista. Näköjään olen sitten loukannut ties ketä tietämättäni ja monta kertaa.

Haluan osallistua, kerätä kokemuksia, ajatuksia, olla läsnä muillekin kanssaihmisille kuin niille, joita ihan likiympäristössä pyörii.

Sellaista yhteisöllisyyttä tiedättekö?

Sitä, ettei kukaan jäisi yksin murheineen. Ei ne asiat kyselemättä selviä ja on surullista jos sulkeudutaan kuppikuntiin, joissa kyräillään ulkopuolelle asenteella "meidän vauva-asiat ei ainakaan kenellekään muulle kuulu!!!#". Ei se naapurintäti tosiaankaan ilkeyttään sitä perheenlisäystä kysy! Se haluaa olla osa teidän elämää, kun samassa yhteisössä ja yhteiskunnassa eletään.

Miksi lapsettomuuskin on niin kamalan arka aihe? (kyllä, olen itse tutkimukset läpikäynyt ja ties mitä tuomioita kuunnellut eli se etooitekokenunietvoitietää-kortti voi jäädä tästä pois)

Ei se vauva vaikenemalla tule yhtään se paremmin.

Miksei voi sanoa utelijoille, että yritetty on, tulee kun/jos on tullakseen.

Onko kukaan ajatellut, että viime aikojen varsinkin nuorten pahoinvoinnista johtuvat asiat saattaa olla seurausta vanhanaikaisen yhteisöllisyyden ja osallistumisen katoamisesta? Pahaa oloa ei enää huomata, kun ketään ei kiinnosta kun omat lapset, mutta ne omat lapset ei missään nimessä saa kiinnostaa ketään muuta, niinku täälläkin tulee tässä ketjussa selkeästi ilmi!

Jokainen tavallaan, tämä minun yrityksenäni tehdä maailmasta parempi paikka.

[Jekka]

Joo samaa oon itsekkin kuullut. Olen ollut jo muutaman viikon naimisissa.

"Jokos vauva on tulossa?" Ihmiset vaan tuntuu olevan uteliaita. Joskus aattelen, että toiset liittää ton naimisiin menon ja lapsen syntymän toisiinsa. Mutta se tuntuu olevan yleinen lausahdus. Jokainen ottaa sen omalla tavallaan, miten suhtautuu siihen.

[Guest kiptur]

minusta en ole sen epäsosiaalisempi vaikka olenkin sitä mieltä etteivät omat asiat puolitutuille kuulu. eikä tätä maailman menoa se huononna, etten kerro kaikenmaailman utelijoille omia asioitani. en näkisi tilannettani kyräilynä ja sulkeutuneisuutena. olen oikeasti ihan avoin ihminen, ei tarvitse koittaa lokeroida minua tai muita asiaan negatiivisemmin suhtautuvia pelkästään tämän tiedon varassa.

jaa eiköhän ne jotka TODELLA ovat osa meidän elämäämme, saa tiedon ilman sairaalloista uteliaisuuttakin. kuten aikaisemmin sanoin, on aikalailla kiinni kysyjästä, tavasta ja motiivista.

en minä täällä tuomitse niitä jotka haluavat kaikille kaiken kertoa, älkää tekään tuomitko meitä, jotka eivät halua olevia tai olemattomia raskausviikkojaan naapurintädille kailottaa.

ja se miksei voi utelijoille ohjeen mukaisesti vastata? voi toki, mutta mikseivät voi olla utelematta?

[Guest Vieras_ddhmn_*]

Me menimme naimisiin salaa, vain kaksi läheistä ystävää oli todistajina. No siitähän se lähti. "Ookko pistäny muijas paksuk vai miks noi?". "Ai ei oo vielä tulossa, mutta kai te nyt yritätte jo?". "Eihän se ole perhe eikä mikään jos ei lasta ole". "Kyllä teijänkin pitäisi jo antaa meille niitä lapsenlapsia".

Ei tuntunut kivalta, ei. Meidän lapsettomuus on kyllä täysin vapaaehtoista, ja jos maailmankirjat eivät mene sekaisin, niin se asia ei tule muuttumaan. Tunti todella kurjalta, kun ihmisten mielestä vain raskaus oli pätevä syy meidän avioitumiselle. Vielä kurjemmalta tuntuu se, että suoraan ja epäsuorasti annetaan ymmärtää, että jos emme niitä lapsia pykää, niin olemme epäkelpoja, epänormaaleja ja julmia omia vanhempiamme kohtaan. Sillä kyllähän kaikkien kuuluu lapsia haluta, eikö? Kun olen vastannut, ettei lapsia tule niin kauan kuin ehkäisy pelaa, minua on katsottu vähän kuin sairastaisin jotain tarttuvaa tautia. Heti sen perään vähätellään, että ethän sinä voi vielä tietää, mitä haluat. Juu, tajuan, että mieli voi muuttua. Se ei kuitenkaan oikeuta ulkopuolisia väheksymaan varsin tarkkaan perusteltua, hyvin pitkäaikaista kantaani tähän asiaan. Ei raskaana olevillekaan lällätellä, että kyllä sinä sitten kadut - niinkin nimittäin voi käydä.

Pelkkä "Ootteko miettineet jälkikasvua?" ei olisi tuntunut niin pahalta, koska kysymykseen ei ole ladattu niin paljon ennakko-oletuksia ja eri ratkaisujen erilaista arvotusta. Ymmärrän silti, että vasten tahtoaan lapsetonta tuokin voi kirpaista - lapsettomuus on monelle todella kipeä asia, josta ei jatkuvasti halua tulla muistutetuksi. Siksi en itse kysele lapsisuunnitelmista, ellei toinen niitä itse ota puheeksi ensin.

[salza08]

Miulla on vauvakuume. Haluaisin siis jo vauvan, mutta se ei ole vaan vielä ajankohtainen juttu. Kun ihmiset kysyy, mie alan virnistellä kuin ääliö. Miestäni tämä kismittää, koska asia ei todellakaan ole vielä ohjelmassa. Ymmärrän, että olen aika rasittava vauvakuumeiluineni.

[Madison_]

Vieras said:

 

Edited April 10, 2016 by Madison_

[kameljontti]

Kannattaa mennä naimisiin kesken opiskelujen, niin kaikki on sitä mieltä, että "ette hanki vielä vauvaa, opiskelut ensin". Mieheni joutui lupaamaan äidilleni, ettemme yritä vielä lasta, kun pyysi kättäni. (Ja minä vaan poden salaista vauvakuumetta...)

[Guest Rymy]

Olikohan se peräti joka viides lasta yrittävä pari Suomessa, joille lapsen saaminen on syystä tai toisesta vaikeaa, toisin sanoen 20% pariskunnista ei saa lasta ilman vuosienkin yrittämistä - tai ikinä (voi olla että en nyt ihan tarkkaan muista prosenttimäärää, mutta huomattavan paljon se oli kuitenkin). Jotenkin kun tässä valossa miettii asiaa, kyllä se aika epäkohteliaalta tuntuu kysellä että koskas se vauva tulee. Itse ainakin toivoisin ihmisiltä sen verran huomaavaisuutta, että tällainen mahdollisesti kipeä ja arka aihe jätettäisiin rauhaan. Vastaiskuna voisin joltain vatsakkaammalta kyselijältä kysyä, että monennella kuulla hän itse mahtaa olla . Samanlailla siinä mentäisiin henkilökohtaisuuksiin..Toki ymmärrän että kaikki ihmiset eivät tajua että lapsen saaminen voi olla ongelma, varsinkin jos itse on pamahtanut paksuksi jo tyyliin ensisuudelmasta

[kameljontti]

Rymy, ihan oikea prosenttiluku. Itse olen vaan kuulluut tuosta positiivisemman version, eli 80% lasta yrittävistä tulee raskaaksi.

[Guest Vieras]

Näinpä

Juoruilumielessä udellut asiat ovat minustakin ikäviä, mutta miksei muiden ihmisten elämästä saisi olla kiinnostunut?

Itse empaattisena, sosiaalisena ja myönnetään, uteliaanakin tapauksena kyselen puolitutuiltakin paljon ja kaikenlaista. Näköjään olen sitten loukannut ties ketä tietämättäni ja monta kertaa.

Haluan osallistua, kerätä kokemuksia, ajatuksia, olla läsnä muillekin kanssaihmisille kuin niille, joita ihan likiympäristössä pyörii.

Sellaista yhteisöllisyyttä tiedättekö?

Sitä, ettei kukaan jäisi yksin murheineen. Ei ne asiat kyselemättä selviä ja on surullista jos sulkeudutaan kuppikuntiin, joissa kyräillään ulkopuolelle asenteella "meidän vauva-asiat ei ainakaan kenellekään muulle kuulu!!!#". Ei se naapurintäti tosiaankaan ilkeyttään sitä perheenlisäystä kysy! Se haluaa olla osa teidän elämää, kun samassa yhteisössä ja yhteiskunnassa eletään.

Miksi lapsettomuuskin on niin kamalan arka aihe? (kyllä, olen itse tutkimukset läpikäynyt ja ties mitä tuomioita kuunnellut eli se etooitekokenunietvoitietää-kortti voi jäädä tästä pois)

Ei se vauva vaikenemalla tule yhtään se paremmin.

Miksei voi sanoa utelijoille, että yritetty on, tulee kun/jos on tullakseen.

Onko kukaan ajatellut, että viime aikojen varsinkin nuorten pahoinvoinnista johtuvat asiat saattaa olla seurausta vanhanaikaisen yhteisöllisyyden ja osallistumisen katoamisesta? Pahaa oloa ei enää huomata, kun ketään ei kiinnosta kun omat lapset, mutta ne omat lapset ei missään nimessä saa kiinnostaa ketään muuta, niinku täälläkin tulee tässä ketjussa selkeästi ilmi!

Jokainen tavallaan, tämä minun yrityksenäni tehdä maailmasta parempi paikka.

Voin vastata.

Lapsettomuus on rankka ja erittäin henkilökohtainen asia. KAIKILLA on mielipide ja monenlaisia niitä on myös. Kaikille ei jaksa UUDESTAAN ja UUDESTAAN toistaa tarinaansa ja sitten kuulla kaikenlaisia loukkaaviakin kommentteja. Kuten 'musta on tyhmää, että lapsia aletaan hankkia niin myöhään ja sitten itketään kun niitä ei tule' (joten joudut selittelemään elämänvalintojasi, joita toinen sitten kokeen asiakseen arvostella) tai 'älä stressaa, munkin tuttu yritti kymmenen vuotta ja sitten lakkisi stressaamasta ja heti tuli raskaaksi' (jolloin yrität turhaan änkyttää, että onhan sitä ihan stressaamattakin yritetty) tai 'onneksi mulla on jo lapset tehtynä ettei ole noita ongelmia' (mitä noin epäreiluun lauseeseen voi edes vastata!!).

Tuossa sulle pari esimerkkiä. Kun sydämesi on säpäleinä ja pääset tuskin ylös sängystä aamuisin surun musertaessa viimeisimmän keskenmenon tai epäonnistuneen hoidon jälkeen, ei ihan oikeasti jaksa iloisesti selittää oman elämänsä kaikkein kipeimpiä ajatuksia yhdelle jos toisellekin ja kuulla ne kaikki idioottilauseet, joita sitten sieltä sataa. Nimittäin aika harva osaa olla empaattinen ilman jatkuvia oman mielipiteen toitotteluja. Ja harva osaa oikeasti pitää päänsä kiinni ja sanoa vain 'olen pahoillani'. Muuta ei ihan oikeasti haluaisi kuulla.

Joskus kun elämä näyttää mustalta ja suru on pinalla, ne jatkuvat ystävällisetkin lapsenutelut osuvat pahasti. 'Eikö nyt teidänkin olisi jo aika', 'koskas teille tulee lapsia', 'pitäisikö mun lainata tuota mun miestä apuun teille että alkaisi tapahtua'.. Ystävälliseen sävyyn heitettyjä juttuja, mutta asiasta joka on sillä hetkellä itselle kuolemanvakava.

[jennalo]

joo..meillä kans mummu oli heti kysyny äitiltä et "joko se on sit raskaana??"..oon sanonu et se lapsi tulee kyllä sitten joskus..jos nyt on mahdollista..mutta ei vielä..ei ainakaan häiden aikaan tämä tyttö oo raskaana...täytyyhän sitä kuitenkin maistella muutama siideri...ja kuohuviiniä

[Wilmari]

Meillä ainakin omat vanhempani ovat esittäneet selkeän toiveen lapsenlapsista. Isä varsinkin sanoo usein suoraan, että kyllähän niitä lapsia voisitte jo vähintäänkin harkita. Suhtaudun siihen ihan ymmärtäväisesti, mutta olen myös tehnyt selväksi, että vielä ei ole aika edes yrittää. Että odotelkoot rauhassa vaan. Onneksi pikkusisko on menossa myös naimisiin ja vauvakuumetta tuntuu olevan erityisesti sulhasella, joten eiköhän sieltä ole tulossa sitten niitä hartaasti odotetuja lapsenlapsiakin meidän iskälle ja äiskälle

Vauvauteluissa on aiheuttanut ällistystä eräs paikallinen gyne, joka on kahdella eri käynnillä kysellyt hyvinkin hyökkäävään ja syyllistävään sävyyn, että eikö niitä lapsia pitäisi jo alkaa tekemään. Että sulla kuule tikittää toi biologinen kello jo pahasti, että hopi hopi vaan. Ja minä olen hädissäni yrittänyt soperrella jotain opiskeluista ynnä muista. Olen kyllä ollut noiden käyntien jälkeen aika huuli pyöreänä. Kyllähän ne lääkärit haluaa kertoa ihmisille lisääntymisiän rajallisuudesta yms. mutta rajansa kaikella. Seuraavalla kerralla se varmaan jo vaatii kirjallisen selityksen, miksi ei ole maha pystyssä. Ja mä olen kuitenkin 'vasta' 27 v.

[ksk]

Tästä kokemuksia minullakin. Jostain syystä monesti ajatellaan/oletetaan, että häiden jälkeen tulee vauvauutiset

[BrideChilla]

Ja mä olen kuitenkin 'vasta' 27 v.

Ymmärrän kyllä että vauvakuume tulee kullekin eri vaiheessa etkä todellakaan ole vanha. Mutta lääkärisi varmaan tarkoittaa sitä että sen jälkeen kun nainen on yli 30v niin terveeen vauvan syntyminen laskee aika roimasti. Sen jälkeen kehitysvammaisuus ja muut riskit nousevat. En nyt siis tarkoita että nainen ei "saisi" tehdä lapsia yli 30v, mutta näin on minulle joskus lääkäri sanonut. Yllätyin itse kun kuulin tuon, nimittäin omaan korvaan tuo ikäraja tuntuu aika pieneltä.

[Guest SorbusHorror]

Vieras kirjoitti koskettavasti tuossa yllä. Kovasti toivon teille kaikkea hyvää.

Meillä on häät kolmen kuukauden kuluttua, eikä lapsia ole tarkoitus ainakaan näillä näkymin saada koskaan. Aika moni kavereistani on lisääntynyt viime aikoina, ja nyt saakin kuulla tuota "milloinkas teille"-paskaa. Olemme aina tehneet avoimesti kantamme lapsien tekoon selväksi, eikä varmasti kenellekkään kaverillemme olisi pitänyt jäädä epäselväksi. Minua jotenkin loukkaa se, että ei uskota kun sanotaan. Loukata on ehkä hieman tuhti sana tässä, mutta kun ärsyttää...

Kummankaan vanhemmilta ei onneksi tarvitse kuunnella uteluita. Anoppi on ymmärtänyt lapsettomuuden tuskan mieheni siskon kautta, joten on sanonut meillekin ihan suoraan ettei aio koskaan painostaa kun ei voi tietää toisen tilannetta. Ihana, viisas nainen.

Omat vanhenpani taas pitävät meitä turhan boheemeina lapsia hankkimaan, soittaisivat varmaan välittömästi lastensuojeluviranomaisille.

[Wilmari]

Ymmärrän kyllä että vauvakuume tulee kullekin eri vaiheessa etkä todellakaan ole vanha. Mutta lääkärisi varmaan tarkoittaa sitä että sen jälkeen kun nainen on yli 30v niin terveeen vauvan syntyminen laskee aika roimasti. Sen jälkeen kehitysvammaisuus ja muut riskit nousevat. En nyt siis tarkoita että nainen ei "saisi" tehdä lapsia yli 30v, mutta näin on minulle joskus lääkäri sanonut. Yllätyin itse kun kuulin tuon, nimittäin omaan korvaan tuo ikäraja tuntuu aika pieneltä.

Kyllähän nuo riskit on itsellä tiedossa, eikä ole vielä ollenkaan varmaa tekeekö niitä lapsia välttämättä mieli koskaan edes yrittää. Sen näkee sitten. Voin jopa olla hurja riskinottaja ja kokeilla vasta 35:na, jos sillä hetkellä siltä tuntuu Omakin äiti oli päälle kolmikymppinen, kun minut sai. Olen siis toki sitä mieltä, että riskeistä ja hedelmällisyyden laskemisesta kannattaa valistaa, ettei tule sitten kenellekään yllätyksenä myöhemmin. Tuntuu vain hieman omituiselta, että nykyaikana lääkäri tuputtaa nuorille naisille 'lapsentekoa' itsestäänselvänä asiana, vaikka aika moni ei lapsia edes koskaan halua.

[Sea Breeze]

Meidän sukulaismummo sanoi mulle tässä yks päivä, että KAIKKEIN PARASTA olisi nyt sulle kun alkaisitte heti tekemään lapsia. Varmaan

Edited May 17, 2009 by annika27

[Wagnerin morsian:D]

Me emme voi saada lapsia. Olemme kertoneet asiasta aika yleisesti, koska jossain vaiheessahan se tulee muutenkin tietoon. Minua itseäni ainakin on helpottanut olla avoin. Sanoimme myös niille, jotka pitävät puheita, ihan vaan sen takia ettei kenellekkään tule kiusallista oloa.

Moni on kysynyt, että miten jaksaa kun jokapuolelta kysytään vauvanteosta. Tottakai se surettaa, mutta eiväthän ne ihmiset voi tietää mikä tilanne on. Lapset ovat ihana asia ja sitä onnea kysymyksellä halutaan varmasti jakaakkin.

Tahdon tsempata kaikkia meitä jaksamaan, vaikka tilanne olisi kuinka huono!

[MimosaX]

Nämä utelut on todellakin rasittavia. Vaikka naimisissa ei olla keretty olemaankaan kuin reilun viikon, samaa on jo kyselty joka suunnalta. Miten edes naimisiinmeno ja lasten saanti liittyvät yhteen enää nykypäivänä? Tunnen aivan yhtä monta pariskuntaa joilla on lapsi ennen avioliittoa, kuin pariskuntaa jotka ovat heti häiden jälkeen putkautelleet lisää suomen kansalaisia.

Kysyms tuntuu jotenkin ahdistavalta. Halusin vain naimisiin miehen kanssa ketä rakastan, vauvakuumetta ei ole mailla eikä halmein ja opiskelutkin ovat niin rempallaan kuin vain voi. Ahdistusta lisää tieto siitä ettei lastensaanti tälläkään suunnalla ole ihan vaan tekemisestä kiinni.

[kameljontti]

Annika27, oon ihan samaa mieltä. Vaikka sydämestäni toivon jonain päivänä tulevani äidiksi, haluan vielä muutaman vuoden matkustella ja elää mieheni kanssa kaksin.

Toivon voimia kaikille, joille lapsen saanti on vaikeaa tai mahdotonta. Ehkä kaikki vielä jonain päivänä kääntyy parhain päin tavalla tai toisella. Tsemppiä!