rebelgirl_81

Sukulaisten reaktio toiseen avioliitton?????

45 posts in this topic

Me tuossa karkauspäivänä päätettiin vihdoin hääpäivä joka olisi elokuussa 2010!!!! Ongelmana on vaan se, että pelottaa kertoa omille sukulaisille, koska olen ollut jo kerran naimisissa ja erosta "vasta" 3 vuotta......onko kokemuksia reaktioista...........

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioeroni astui voimaan maaliskuussa 2003, ja avioiduin toista kertaa marraskuussa 2006. Yhtään negatiivista tai edes ihmettelevää kommenttia en muista kuulleeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun avioeroni astui voimaan syyskuussa 2006 ja avioidun uudestaan elokuussa 2008. Toki olen törmännyt hitaisiin katseisiin ja hiljaisuuksiin, jopa ihan läheisimpieni osalta. Helppoa ei ole ollut, suhteemme joutui alussa koville vaikkei edes naimisiinmenosta vielä puhuttu. Rokin oli sitä hirveän vaikea ymmärtää, koska tietenkään hän ei ollut läsnä silloin kun olin vielä naimisissa ja hänelle avioliittoni on vain osa "kaukaista" menneisyyttä. Oma perheeni sensijaan ei meinaa tottua Rokkiin millään, vaikkakin tällä hetkellä osallistuvat jo ihan mielellään häiden suunnitteluun ja muuhun sellaiseen. Ymmärrän sen kyllä toisaalta, sillä eiväthän he (vaikka kuinka läheisiä ovatkin), ole koskaan päässeet pääni sisälle. Eivät ole tienneet kuinka aikaisessa vaiheessa sydämeni oli jo eronnut vaikka olin edelleen naimisissa. Eivät he tienneet kuinka monta vuotta olen kaivannut jotain ihan muuta kuin mitä minulla oli.

Rokin ja minun suhde on ollut päätähuimaavan vauhdikas, räiskyvä ja elämää suurempi, alusta asti. Eihän se varmaan ole yleisten normien mukaan "soveliasta" avioitua a ) näin pian ja b ) näin pian edellisen eron jälkeen tai edes c ) yleensä toista kertaa alle 30 -vuotiaana. Sehän tekee minusta harkintakyvyttömän hepsankeikan ;) Soveliasta tai ei, naimisiin mennään koska hitto vie niin tämän pitää mennä. Kärsivällisesti odotellaan sitä, että sukulaiset ja ystävät ehtivät kyytiin mukaan, ja kyllä ne vielä ehtivät. Niillä on loppuelämä aikaa :)

Edited by Solalen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun mieheni oli ollut eronneena vajaat 2v 4kk, kun menimme naimisiin. Kukaan ei ääneen kommentoinut nopeahkoa toimintaamme. Olisimme kyllä menneet naimisiin nopeamminkin, mutta kun se ei sopinut aikatauluihimme ;) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä siis sulho toisella kierroksella... avioero tuomio on päivätty 9.12. 2005, kihloihin menimme 1.1. 2006 ja häitä vietetään 14.6.2008. Anoppi oli ensin vähän hämillään, mutta kukaan muu ei ole ihmetellyt eikä nokkaansa koputellut, eikä kyllä anoppikaan enää vaan on täysillä mukana hääjärjestelyissä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on hääpäivänä mennyt vajaa 2 vuotta siitä kun avioero astui voimaan. Eroa kyllä haettiin liki vuotta tuota aiemmin mutta koska toinen osapuoli oli kadonnut maan nielemänä, niin se pitkitti päätöksen saamista.

Kukaan ei minun puoleltani ole kommentoinut asiaa, eikä mieheni puolelta kukaan ole edes kysynyt, kauanko olen ollut eronneena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suhtautuvat paljon paremmin koska ensimmäisellä kerralla olin nuori ja tyhmä(?) ja liian nopeasti mentiin yhteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tuntui tosi kivalta kun äiti sai tietää kihlautumisestamme niin ensimmäiset sanat oli "älkää nyt naimisiin menkö"......ne tykkää kyllä sulkista mutta.......mietityttää tämä naimisiinmenosta kertominen......tekis mieli olla kertomatta.... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei vaan kaikki, olipa ihana löytää keskustelupalsta, jossa pohditaan sukulaisten reaktioita. Näitä olen tässä yksinäni paljon mietiskellyt....mitä jos menisin toisen kerran naimisiin kun on vähän pyydyttekin. Kihloihin olen mennyt jolukuussa 07

Itselläni on pitkä liitto takana ja 3 nuorta 16 v,18v 19v (siis ikää on jo minulla jokin verran) ja avopuolisollani (saman ikäinen kuin minä)on 2 nuorempaa lasta 7v ja 9v. No siinä taustatietoja..itse haluaisin mennä naimisiin, mutta tosiaankin nuorten reaktiot pelottavat sillä he ovat yllättävän mustasukkasia koko tilanteesta ja sitten vähän mietityttää vanhempieni reaktiot, vaikka he ovatkin suvaitsevaisia, mutta jotenkin olen asitivani, että he ajattelevat kannattaako sitä uudestaan mennä naimisiin ja sitten kuinka omaisuus jaetaan...tuntuu hassulta, että joutuu ajattelamaan tämmöisiä asioita ja tuntuu kuin olisi jotekin "pikku-lapsi" vaikka onkin jo elämää nähnyt ja kokenut.

Ja jos menee naimisiin millaiset häät? Toisaalta tekis mieli mennä salaa, mutta ei sittenkään..no niin pitkälle en ole vielä miettinyt kun pitäisi saada selvitettyä ensin nämä ajatukset kunnolla.

Teksti on vähän sekavaa mutta en osannut kaikkea kirjoittaa mitä mielessäni liikuu

Hyvää kevättä

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mun äiti sanoi: "Ensin menit naimisiin, kun täytin 50, joten juhlani jäivät sinun juhliesi varjoon. Nyt ajattelin juhlia 55-vuotissynttäreitä ja sä taas menet naimisiin." :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun menemme ensi elokuussa naimisiin on omasta virallisesta erostani kulunut vasta reilu 1 v.

Sukulaiset ovat silti innolla tulossa häihimme :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itellä ero takana 4/07 ja virallinen päätös erosta 14.12.2007. Ei kyllä koko aikana ollut kummallakaan mielessä, että palattais vielä yhteen. Uusi rakkaus tuli odottamatta elämään, ja yhteistä taivalta takana vajaan vuoden. Kihloissa ei vielä olla, mutta silti häistä jo puhuttu.. Vähän stressaa tuo mitä muut ajattelee, niin ankeeta kuin se onkin. Jotenkin aattelen, etten enää kehtaa pitää toisia kirkkohäitä tais uurempia juhlia. Toisaalta kumpikaan ei kuulu enää kirkkoon, joten se niistä kirkkohäistä. Mut jotenkin helpompi jopa jutella mahdollisesta tulevasta lapsesta kuin toisista häistä. Aika hupsua sinänsä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

samoin ankeelta tuntuu, :( kun miettii mitä muut ajattelee, jos menisin uudelleen naimisiiin ja toisaalta on typreää ajatella sitä mitä muut ajattelee sillä minähän tätä elämää elän ja päätän omista menoistani ja haluistani, mutta jotenkin ajatukset vaan ajautuvat siihen mitä muut ajattelee.

Mietin myös minkälaiset häät....tosiaan tuntuu, että isoja häitä ei enää kehtaa pitää yhdet isot häät ovat olleet jo nuoruudessa minulla ja avopuolisollani ovat ollet pienemmät häät, no ei häntä stressaa tälläiset ajatukset ollenkaan, no häen puoleltaan ei ole paineita sukulaisista eikä lapsista.

Olisi kiva kun kertoisitte erilaisista mietteistänne, onko teillä muillakin tälläisiä ajatuksia ?miten olette ne ratkaiseet? :unsure:

Entä miten teidän murrosikäiset lapset ovat suhtautuneet näihin hääjuttuihin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain vihdoin kerrottua mutsille ja se vaan totes, et tehkää mitä lystäätte....toisaalta ihan positiivista kun luulin, et se haukkuu mut pystyyn mut sitten kun alettiin puhumaan häistä niin tuli sellanen fiilis, et mun pitäis hävetä kun olen menossa TAAS naimisiin.....että ei mun TARVI (eli älä vaan kutsu) kutsua sukulaisia,että voidaan pitää ihan pienet häät perhepiirissä......tuntu ihan himppusen pahalta.....kai mä oon sit joku suvun musta lammas kun tulin järkiini ja erosin ah niin ihanasta ex-miehestäni.....v......u pitäköön tunkkinsa me pidetään ihan sellaset bileet kun halutaan ja jos joku ei tule niin se on sen oma ongelma.......... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmh... sisko sekä broidi onnitteli, äiti (joka on nyt viidettä kertaa naimisisssa) tais sanoa "jaahas." Isälle en ole kertonut enkä sitä myöten myöskään äitipuolelle. Vähäsen hirvittää heidän ja etenkin äitipuolen reaktio. Hän kun tuossa vhän aikaa sitten tokaisi puhelimessa, että "älkää nyt sitten ainakaan muksuja tehkö." Siis :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

joopa joo, sain myös omalta äidiltäni taasen sellaisen lausahduksen puhelimessa, että vähän harmittaa, kun luottamus on huono tähän mun uuteen parisuhteenseen en oikein ymmärrä ,kun kaikki menee ihan hyvin, sieltä vaan tuli että "toistaiseksi asut hänen kanssaan"....olin aika ihmeissäni. Mitenkäs tässä nyt sitten kertoo naimisiinmeno suunnitelmista, en tiedä?? Tosi tylsää että omat vanhemmat ei oikein hyväksy ja on niin epäileväisiä.

No kait tämä kaikki on niin uutta että niiden pitää totuttautua.......

Share this post


Link to post
Share on other sites

.

Edited by wee

Share this post


Link to post
Share on other sites

musta tuntuu välillä siltä, että osa tuttavista ja sukulaisita ajatelee, että me ei olla tosiamme vaikka yhdessä jo asutaan. Häitä tässä sitten vihdoin ja viimein suunnitellaan, no suunnittelut on jo pitkällä, mutta kenellekkään en ole vielä uskaltanut paljastaa meidän suunnitelmia, kohta sekin aika tulee....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumpikin meistä on menossa naimisiin toista kertaa. Mun asumuserosta on nyt 5 vuotta aikaa, virallisesta avioerosta 4 vuotta. Miehellä erosta on 8 vuotta muistaakseni. Kukaan ei ole kommentoinut negatiivisesti siksi, että olemme uudella kierroksella, mutta enemmän ihmetystä on aiheuttanut nopea tahti: kihloihin vajaa 7kk ensitapaamisesta, naimisiin 7 kk kihlauksesta - tai ehkä ei se nopeuskaan niin ole hämmentänyt (onhan meillä jo ikääkin 32-37v. - mutta monikulttuurinen etäsuhde on saanut aikaan vähän kulmakarvojen kohottelua ja varoituksen sanoja.

Kyllä meilläkin on mietitty, että onko sopivaa järjestää kunnon häät, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei meillä ole oikein mitään syytä arastellakaan, kun todellakin on aihetta juhlaan molempien aika rankkojenkin vaiheiden jälkeen. Tosin kutsutaan vain lähimmät sukulaiset ja ystävät ja riisutaan vähemmän tärkeitä ohjelmannumeroita.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entä miten teidän murrosikäiset lapset ovat suhtautuneet näihin hääjuttuihin?

Mun miehelläni on kaksi teini-ikäistä poikaa (13 ja 15 v.), joiden äiti on uusissa naimisissa.

Pojat ovat olleet ihan yllättävän positiivisesti mukana hää-jutuissa, kuten tulivat mukisematta sovittamaan pukuliikkeeseen liivejä, vapaaehtoisesti jakavat ohjelmat kirkon ovella ja välillä kyselevät "ons siellä häissä tätä tai tuota".

Lähinnä tuntuvat jokseenkin olevan huvittuneita siitä, että joku oikeasti haluaa mennä heidän isänsä kanssa naimisiin :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entä miten teidän murrosikäiset lapset ovat suhtautuneet näihin hääjuttuihin?

Itselläni ei lapsia ole, sulhasella 15 ja 14-vuotiaat, jotka asuvat äitinsä luona. Lapset ovat suhtautuneet erittäin positiivisesti, olivat iloisia, kun kuulivat että hääpäivä on sovittu :) Ja ovat myös tulossa mukaan juhlimaan, vaikka matkaa on 2000 kilometriä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erosin heinäkuussa 2007, uudestaan naimisiin syyskuussa 2008,mies ekaa kertaa menossa naimisiin,siksi isot häät tulossa!! Ensimmäiset hääni olivat pienet, vain 30 vierasta,odotin lasta eikä mies suostunut kirkossa vihkimiseen,seurakuntatlossa ja äkkiä pois. Pikku tytöstä lähtien haaveilin isoista kirkohäistä ja nyt saan ne, 100 vierasta tulossa,kaasot on ja bestmanit,polttarit tulossa,hääsviitit ym. siis kaikki ihana!! Miehen takia menemme isosti naimisiin, hänen sukulaisia melkein kaikki.itse kutsuin vain vanhemmat ja sisarukset, edes serkkuja en kutsunut.

Kukaan ei ole puhunut pahaa tahi ihmetellyt, meidän juttu on jotain kutsumusta,kaikki tapahtunut nopeasti mutta kun sen oikean löytää niin se on menoa...

Naiset, pieni vinkki, tai ainakin toisella kerralla kun miehen löytää katsoo ensin sen luonnetta kuin ulkonäköä, katso sen sydämeen, niin minä tein, rakastuin ensin mieheni luonteeseen,miten hän välittää toisista ihmisistä,ottaa muut huomioon.. ei ihme, että hänellä on kavereita häihin tulossakin!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ekaa kertaa naimisissa, mut mies toista.. miehen sukulaiset ja ystävät ovat olleet pelkästään iloisia, että olen "huolinut" ukkelin. Hänen ensimmäinen liittonsa oli lyhyt ja ero "ruma", joten uudesta liitosta ollaan oikein positiivisella mielellä! Ja erosta on kuitenkin jo 11 vuotta!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me tuossa karkauspäivänä päätettiin vihdoin hääpäivä joka olisi elokuussa 2010!!!! Ongelmana on vaan se, että pelottaa kertoa omille sukulaisille, koska olen ollut jo kerran naimisissa ja erosta "vasta" 3 vuotta......onko kokemuksia reaktioista...........

Voisin kuvitellä sukulaisten olevan innoissaan kun pääsee taas häihin :) ja myös sitä että olet taas onnen kukkuloilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menin ekaa kertaa naimisiin 18 vuotiaana lyhkäisen seurustelun jälkeen, no liitto loppui melkeen yhtä nopeasti kun alkoi. Nyt ollaan seurusteltu 8v joten monet ovatkin jo pitkään kyselleet että koskas saadan juhlistaa teidän liittoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now