Raportoi Share Kirjoitettu October 6, 2008 En itkenyt. Muutaman kerran kyllä kostui silmät, mutta itkemiseksi ei mennyt missään vaiheessa. Alttarille kävellessä hymyilytti todella paljon, mutta tunteiden vuoksi hymyilemisestä ei meinannut tulla mitään. Lihakset eivät ihan toimineet, niin kuin halusin. Hääpäivänä oli muutoinkin todella seesteinen ja onnellinen olo läpi päivän. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 6, 2008 En varsinaisesti itkenyt, vaikka muutamaan otteeseen silmät kostuikin ja itku oli todella lähellä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 30, 2008 En itkenyt, eikä itkenyt miehenikään, vaikka olin alun perin varma että hän kyllä itkee varmasti!Ei tainnut itkeä kukaan vieraistakaan, naurun kyyneliä kyllä pyyhittiin kuulemma, pappi nimittäin oli TOSI hauska! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu October 31, 2008 Itkin aivan hirveästi. Parku tuli:- Vihkimisessä (myös maistraatissa ehtii hyvin itkeä). Hanat aukesivat kun vihkijä aloitti kysymään mieheltä "näiden todistajien läsnäollessa...", omalla kohdallani hyvä että sain vastauksen puristettua.- Meidän tullessa sisään juhlatilaan missä vieraat odottivat ja näimme heidät ensimmäistä kertaa (samoin he meidät).- Juhlapuhujan (Pro-Seremoniat) puheen aikana, useaan otteeseen.- Miehen isoveljen nostaessa onnittelumaljaa- Istuessani pöydän päähän ja nähdessäni vieraat ja uskomattoman kauniin juhlatilan.- Pahin kaikista: sopraanon lauluesityksen aikana, peitin kasvoni lautasliinalla ja karjuin ääneen.- Ja vielä illan päätteeksi appiukon uuden vaimon tullessa juttelemaan meille.Voi sitä ulinan määrää . Mutta vastapainoksi nauraa räkätin melkein kaikki ne hetket kun en itkenyt (tasaisen tyyni ja elegantti morsian, I know...). Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 9, 2009 Ajattelin ennen häitä että itken varmasti kirkossa, mutta yllättäen en itkenyt, eikä kovin moni muukaan..pappimme piti aikas hauskan vihkimisosuuden nimittäin Mutta sitten kun isäni piti maljapuhetta hääpaikalla, en pystynyt olemaan itkemättä...ja heti perään vollotti äitini ja moni muukin pyyhki silmäkulmiaan..mutta sulhanen pysyi tiukkana. heh. Kaikenkaikkiaanhan itkeminenhän on vain tunteiden purkausta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2009 Ollaan molemmat mahdottomia vetistelijöitä, ja kaikki hääaiheinen nosti etukäteen vedet silmiin tosi helposti, mutta sitten itse vihkimisen aikana ei itketty lainkaan - vain musiikkiesityksen aikana silmäkulmat hieman kiiltelivät Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu January 14, 2009 Yllätyksekseni en itkenyt. Papin puheen aikana piti vähän nieleskellä, kun edesmennyt isä mainittiin, mutta muuten pysyi silmät kuivana. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 16, 2009 Yllättäen tirautin vähän vain 2 kertaa...ensimmäinen purkaus sattui vihkimisen yhteydessä, kun ystävämme soitti akustista kitaraa ja lauloi L.Kravitzin "Let Love Rule"´n. Toisen kerran minut herkisti kyyneliin saakka kaasoni kaunis puhe runoineen . Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 16, 2009 Kyllä minä itkin ja kovasti itkinkin kirkossa. Meillä oli niin kaunis lauluesitys ja lisäksi mun pikkuveljien kyyneleet saivat mut herkistymään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 17, 2009 (muokattu) Luulin että oon kova miisu enkä varmana rupea parkumaan, mutta toisin kävi. Kun kävelin isin käsipuolessa kohti alttaria häämusiikin soidessa, niin kyllä piti purra huulta ja silti kyyneliä tipahteli pari. Ja kun anoppi luki alttarin vieressä oman osuutensa Raamatun tekstistä ja rupesi parkumaan niin että minun äitin piti mennä viereen tukemaan niin sillon kyllä pääsi mullakin märö. Anopin liikuttuneisuus kyllä itketti lähes koko juhlakansaa.Häävalssin aikana lähes kaikki jostain syystä itki, paitti mie ja mun mieheni. Meillä oli hauskaa, jotenki ei vain itkettäny. edit: typo Muokattu: February 17, 2009, käyttäjä: veega Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 8, 2009 alttarilta tullessa silmät kostui, ei jotenkin itkettänyt mutta oli niin onnellinen olo. kirkon puoliväliin mennessä sain tilanteen hallintaan. toisen kerran itketti kun lausuin runoa miehelle, ei ois pitänyt antaa muiden puheiden olla ensin, koska ne sai mut jo herkistymään. ois pitänyt lausua se oma runo ensiksi. varmaan moni ei edes kuullut sanoja kun itketti niin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 25, 2009 Mulla alkoi leuka väpättää siinä vaiheessa, kun mieheltä alettiin kysymään, että tahtooko se. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa, tosin ääni väristen omatkin vastaukseni kajautin ilmoille. Mutta kun perhe tuli onnittelemaan (maistraattivihkiminen, onnittelut saman tien), niin siskon tullessa kyynelehtien halaamaan aloin itsekin itkemään. Oli se vaan niin ihanaa nähdä läheisten olevan niin onnellisia puolsetamme Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 15, 2009 Etukäteen olin ajatellut, että todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa itkettää. Niin ei kuitenkaan käynyt; ainoastaan hyvän ystävän puheen aikana taisi silmät hieman kostua, mutta vain hetkellisesti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 15, 2009 Ei itkenyt kukaan. Tosin maistraatin kaavassa nyt ei mitään henkilökohtaista tms. itkettävää olekaan, eikä se vihkitilaisuus muutenkaan ollut hirveän liikuttava, tunnepitoinen kylläkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 16, 2009 Vastasin, että tirautin pari kyyneltä. Silmät kostuivat siinä vaiheessa kun sisko luki meille apassirukouksen ja sen jälkeen meidät julistettiin aviopuolisoiksi.. Ja sitten vanhemmat tuli onnittelemaan. Olin tuossa vaiheessa niin liikuttunut, että en kyennyt puhumaan heti (eli vastaamaan onnitteluun mitään)... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu April 26, 2009 Itkin koko vihkimisen ajan, ovelta siihen asti, että ulosmarssi lähti soimaan. Sen jälkeen en oikeastaan muuten kuin bestmanien (!) puheelle vähän. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 22, 2009 En itkenyt. Olin ihan varma että liikutun kyyneliin asti mutta näin ei käynytkään. Yleensä itken jo telkkariakin katsoessa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 25, 2009 En itkenyt.Huuli väpätti koko matkan alttarille mutta en itkenyt, lähellä oli. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 2, 2009 En itkenyt, en kirkossa enkä juhlassa, mitä vähän ihmettelinkin jälkeenpäin kun kevään aikana olen hääohjelmia katsoessani märistä vollottanut joka kerta viimeistään siinä vaiheessa kun pari astelee alttarille...Eipä tainnut mieskään itkeä, ainakaan niin että olisin huomannut. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 16, 2009 Vähän joka välissä tuli kyyneleet silmiin, niin kirkossa kuin juhlassakin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 17, 2009 Pelkäsin tätä ihan hirveesti etukäteen mutta toisin kävi. Kirkossa oli itku tosi llähellä, mutta eipä vaan tullut vaikkakin olin päättänyt ettei haittaa jos näin käy.Oikeestaan ainoat isommat kyyneleet tulivat onnitteluvaiheessa kun ihanat ihmiset onnittelivat ja halailivat. Kyyneleitä tuli myös vähäsen kun puheita pidettiin, lähinnä mieheni puhe minulle oli NIIN koskettava!!! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu June 30, 2009 Olen kyllä tunteellinen ja itken joskus tv:tä tai elokuvia katsellessa ja ihan arkielämässäkin, joskus stressaantuneena. Omissa häissä ei kuitenkaan tullut itkettyä kertaakaan. Hymyiltyä sitäkin enemmän. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 20, 2009 Itkin vihkimisen aikana ja juhlissa kun otettiin vieraita vastaan tuli tirautettua muutaman kerran, oli niin mahtava nähdä joitain rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa ym. Sitten hanat meni jo onneksi kiinni Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 26, 2009 Luulin että itken koko ajan, mutta pari kyyneltä tulikin vain kaason puheen aikana Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu July 26, 2009 En itkenyt, vaikka olin varautunut siihen, että vollotan koko päivän. Ainoastaan kaasoni ihanan puheen aikana tuli itku. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.