Trio

Itkitkö häissäsi?


194 viestiä aiheessa

^ Komppailen vartijanmorsianta - hymyilin läpi hääpäivän, koska olin ihan käsittämättömän onnellinen ^_^:-X Ainoa itku tuli kirkossa virren alkaessa, joten se jäi osaltani laulamatta, mutta sain kasattua itseni melko nopeasti ennen toimituksen jatkumista. Suosittelen siis nenäliinan varaamista mukaan, omaani säilytin kirkko-osuuden ajan tyylikkäästi puvun rintamuksessa, josta se oli helppoa ja nopeaa kaivaa esiin tarvittaessa ;):girl_haha: 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En kertaakaan, mikä on melko outoa, koska yleensä itken todella herkästi.

 

Kirkossa alttarille saapumisessa oli kyllä hyvin lähellä, samoin silloin kun isäni piti puheen ja meille esitettiin kauniita kappaleita :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuvittelin ennen häitä, että itkisin koko päivän, mutta toisin kävi :girl_smile:  Hymyilin vain leveästi koko vihkimisen ajan ja kaikki ihmetteli, miten pystyin olemaan niin rauhallinen (jännitti kyllä kovasti, mutta ilmeisesti se ei sitten näkynyt) Enkä ollut edes ottanut mitään rohkaisevaa ennen kirkkoa :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En muuten itkenyt koko päivänä paitsi silloin tuli tippa silmä kulmaan kun tyttäreni (6v) oli meidän tietämättä opetellut itse keksimänsä runon ja lausui sen mikkiin juhlapaikalla :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kylla, vetistelin useampaan kertaan hieman, mutten kuitenkaan ihan vollottanut. Sopivasti onnen kyynelia  :girl_pinkglassesf:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No tää rouva vollotti ihan kunnolla.. :girl_haha: Tosin onnen kyyneliä nekin olivat, mutta aika voimalla tulivat ulos.. Ja useaan otteeseen :girl_hide::girl_pinkglassesf:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En itkenyt,oli jotenkin niin iloinen ja onnellinen olo <3 Se kaikki purkaantui kestohymynä eikä itkuna,vaikka ajattelin että varmasti itken.Ainoastaan hääautossa kun oltiin "kahden" tuli muutama kyynel ihan puhtaasta onnesta :')

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En aikonut, mutta itkin vihkimisessä ja kun pidin ex tempore puheen :) Oli niin tunteellinen olo!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yllättäen en vollottanu kirkossa. Pari kyyneltä tirahti ihanan kaasoni ja siskon avomiehen musiikkiesityksen aikana, mutta muuten olin yllättävän tyyni. Sydän pamppaili kyllä miljoonaa. Isoimmat kyyneleet tulivat bestmanin puheen jälkeen. Piti ihan mennä vessaan itkemään :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaikka etukäteen olinkin aivan varma siitä että tulisin itkemään vähintäänkin edes kirkossa, niin ei kuitenkaan tapahtunut. Sisääntulomarssin aikana itku oli kyllä lähellä kun erehdyin vilkaisemaan omaa äitiäni joka itse tuhersi itkua jo siinä vaiheessa ihan täyttä vauhtia (kirosi jälkeenpäin sitä kun käsilaukku oli unohtunut kotiin ja kaikki nenäliinat olivat jääneet sinne :lol:), mutta ihme kyllä kykenin sitten loppujen lopuksi kuitenkin pitämään omat kyynelkanavani kurissa. Osoittautui se kirkon käytävämatto siinä tilanteessa kovin mielenkiintoiseksi katsella. :girl_haha: 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkeminen alkoi viisi minuuttia ennen vihkimistä, siihen asti ei ollut juuri edes jännittänyt eikä itkettänyt. Vaikka tärisinkin, niin sain vielä kyyneleitä pideltyä, kunnes häämarssi alkoi ja kyyneleet alkoi virrata :D Koko seremonian itkin, ja vielä hääpaikalla vieraita vastaan otettaessa silmät kostuivat ja samoin kun juhla aloitettiin minun puheellani, mutta sain kuitenkin hyvin aina koottua itseni. Ruuan jälkeen itkeminen alkoi helpottaa, mutta muutaman kerran vielä myöhemminkin tuli kyyneleet silmiin, esim. kun bestman puhui, kun rakas veljeni tuli sanomaa, että hänkin itki kirkossa yms :) Mutta  kaikki kiittelivät kuinka kauniit ja koskettavat häät olivat, että harvoin vieraatkin itkevät niin paljon :'D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, mies joutui nieleskelemään kyyneleitä kun piti puheen. Tai puhe oli sellanen, että luki mun kirjottaman lyhyen kirjeen jonka annoin viime vuosipäivänä hänelle "korttina" :) Mä vaan hymyilin leveesti koko päivän  :girl_in_love:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin seremonian aikana kun kaikki jännitys iski ja sitten purkautui vihkimistilan ovien avautuessa, vaikka sitä ei etukäteen tuntunut ollenkaan. Minua itkeminen harmitti hirveästi ja harmittaa edelleen, koska mies taisi vähän säikähtää mun reaktiota (itken tosi harvoin) ja kuvissa näkyy itkettynyt naama. Onneksi muutkin itkivät niin en ollut ainoa jolla nenä ja silmät vuosivat :girl_sigh: Mies ei meinannut tajuta ollenkaan kun supatin että anna mulle nenäliinaa, ja lopulta vihkijä ojensi mulle nessua kun miehelle ei vaan mennyt perille :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkettiin sulhasen kanssa molemmat aika paljon. Minä enemmän kirkossa, kun taas sulhanen kyynelehti vuolaammin puheiden aikana hääpaikalla. Tunnelma oli vihkimisen aikana ja hääjuhlan alussa niin koskettava, että suuri osa vieraista, ja jopa pappikin, itki. Puheiden jälkeen loppu hääjuhla menikin sitten iloisesti hymyillessä ja hervottomasti nauraessa :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puheiden aikana tuli tippa molempien silmäkulmaan ja vihkimisessä musiikkiesityksen aikana. Mutta yllättävän vähän itkimme, kun mietitään, kuinka herkkiä ollaan kotioloissa! Ehkä sen verran kuitenkin jännitti. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

muutama onnenkyynel vierähti, yllätyin etten sen pahemmin itkenyt

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin vain vihkimisessä, samoin sulholta vierähti pari kyyneltä. Puheiden aikana silmät kostuivat hieman myös..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä en itkenyt, kuten ei sulhokaan. Emme oikein ole onnesta itkeviä ihmisiä, meillä onnellisuus näkyi niin, että vain hymyilimme leveästi koko päivän.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nauroin vielä isäni käsipuolessa mutta heti kun vihkijä aloitti puhumisen, aloin itkemään. Ja itkin sitten koko vihkimisen läpi :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mua itketti ennen vihkimistä. Myös jossakin välissä kesken papin puheen meinasi kyynel päästä, mutta se meni ohi ja vaan hymyilin urvelona. Olin ottanut pitsireunaisen nenäliinan puvun yläosaan talteen tarpeen yllättäessä, ja se joutuikin käyttöön, annoin sen miehelle kesken vihkimisen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin vain, kun isovanhempani osallistuivat tanssiin. Vanha ukkini tanssitti mummoa huolellisesti. Taisipa liikuttaa siksikin, että toinen ukkini kuoli viime talvena eikä päässyt häihin, mutta onneksi ehti iloita kihloista :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vedin omassa mielessäni pohjat kun itkin myös läpi meidän kirkkosiunauksen (pari kuukautta häiden jälkeen, tilaisuus järjestettiin miehen isovanhempia ilahduttamaan). Tällä kertaa ei ollut kaasoa joka olis laittanut nenäliinan mun tissien väliin just ennen h-hetkeä joten ihan hirvee niiskutus läpi koko seremonian :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin koko matkan alttarille (moni vieras sano että heitäkin alko itkettämään kun itse itkin  :girl_haha:  ) Myös alttarilla hieman tuli kyyneleitä. Kirkko osuuden jälkeen ei tullut enää itkettyä  :girl_smile:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hui hirvitys, itku tulee jo nyt pelkästä ajatuksesta! Vollotan varmaan sarjakuvamaisesti koko päivän! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä olin alttarille mennessä jotenkin ihan paniikissa, semmoinen olo että naama on halvaantunut, ja vaikka yritin hymyillä, niin mustatuntui että se ei onnistunut. Sitten papin puheen aikana alkoi tunnelma rentoutua, ja enemmänkin oli vähän sellaista tirskuntaa alttarilla, kun alkoi jännitys laueta. :D eli ei kirkkoitkua.

Ainoa itkun hetki koko juhlassa (joka oli kaikin puolin rento ja nimenomaan enemmänkin nauravainen ja tirskuva!), oli kun mun rakkaat ystävät esitti ryhmässä pari laulua. Olin siis toivonu lauluesitystä, eli se ei sinänsä tullu yllätyksenä, mutta jotenkin se rakkaiden ystävien mulle ja mun miehelle osoittama laulu, ja kuinka sydämmellisiä ne oli, sai mut itkemään... Ja koomista oli, että ne esitti semmoisen Sikojen rakkaus -nimisen Vuokko Hovatan laulun, joka enemmänkin naurattaa. Että mä sitten itkin ja nauroin yhtä aikaa.

Jälkikäteen on kyllä ollu vähän liikutuksen kyyneleitä, mutta onneksi siis pahemmilta tunteenpurkauksilta säästyttiin. Onnittelujonossa kieltämättä muutaman onnittelijan kohdalla olis saattanut alkaa itkeä, se oli hilkulla. Jotenkin koko päivästä jäi niin sydämellinen ja otettu olo, kun ihmiset vilpittömästi oli onnellisia meidän puolesta ja ne sanoi sen. Voi kun semmoinen olo olis aina <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään