Tinttara_88 Kirjoitettu October 19, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu October 19, 2014 Luulin, että tulen itkemään kuin Niagara koko päivän, mutta yllättävää kyllä alttarilla sain nieleksittyä ja vihkimisen jälkeenkään kyyneleet kävi vain kostuttamassa silmäkulmia. Hymyilin vain koko päivän ja olin niin helpottuneen onnellinen. Kaikki oli niin täydellistä ja sain maailman ihanimman miehen rinnalleni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ladinna Kirjoitettu October 27, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu October 27, 2014 Pelkäsin etukäteen itkua varsinkin kirkon käytävää kävellessä, mutta pelkoni osoittautuivat aivan turhaksi. Päinvastoin. Heti, kun kirkon ovet avattiin ja marssi rupesi soimaan, mua rupesi vain hymyilyttämään ja naurattamaan . Alttarilla ei ollut mitään ongelmaa. Poislähtiessä miehen käsipuolessa rupesi taas naurattamaan ja naurahdinkin muutaman kerran ääneen, kun ei vaan voinut hillitä. Kuvissakin olen kuin Hangon keksi. Koko päivänä ei oikeastaan tullut yhtään itkettävää hetkeä. Kaikkien puheet olivat enemmän hauskoja, kuin koskettavia. Oman puheeni lopussa oli ihan hetki, jolloin vähän tuntui pala kurkussa. Muut sanoivat, että se oli itkettävä puhe. Päivän ainoa itku tuli hotellihuoneessa, kun hääpuvut oli riisuttu ja kaikki ihanuus jo ohi. Availimme kortteja ja joimme kuoharia kylpytakeissa ja siinä tuli itku onnesta ja helpotuksesta ja osittain myös ikävästä, että nyt se kaikki on ohi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Susrgnda Kirjoitettu October 30, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu October 30, 2014 Meitä molempia varmaan jännitti niin paljon, että ei itketty Itse pelkäsin, että itken vuolaasti kirkossa, hymyilin kuulemma koko ajan onnellisen näköisenä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Noora_85 Kirjoitettu October 30, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu October 30, 2014 Itkin kuin lapsi alttarilta pois kävellessä (hävettää vähän jälkikäteen ), olen muutenkin sellainen herkkis ja oli niin intiimi tunnelma kirkossa jossa oli vain perhe ja läheisimmät ystävät (joista suuri osa itki myös). Liikutti myös se, että 12 vuoden ja monen vaikeuden jälkeen todella pääsimme mieheni kanssa naimisiin <3 onneksi en tiennyt vielä silloin olevani raskaana, olisin liikuttunut siitä varmaan vielä enemmän, tosin se ehkä selittääkin tunnekuohua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
hali_2015 Kirjoitettu January 5, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu January 5, 2015 Itse olen aika herkkis/itkuiivari, itken ilosta, että surusta Hääpäivänä kaikki sujui hyvin, eli ei siis itkettänyt, siihen asti, kunnes lähdin kävelemään kirkon portaita päin, jossa isäni odotti komeana valmiina ottamaan minut käsikynkkäänsä. Kaikki sen aamun jännitys ja valmistelut purkautui ja itkuhan siinä tuli. Oltiin sovittu siuntion kanssa, että kirkon salin ovia pidetään kiinni ennen kuin sisääntulomarssi alkaa, joten sain siinä aikaa koota itseni. Kun häämarssi alkoi soida, lähdettiin kävelemään pitkin alttaria ja sitten kun näin kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät, niin en voinut enään pidätellä kyyneliä... Kun pääsin alttarin päähän tulevan mieheni viereen, rauhoituin. Papin puheen aikana tuli muutama kyynel, ajattelin, että selviän loppuun ilman itkua, mutta sieltähän se taas alkoi sormuslupausten jälkeen esitetyn Suojelusenkeli -kappaleen aikana, mikä soitettiin ihanasti sello&viulu -duetolla Sitten menikin tovi ilman itkuja ja kiitos meikkaajani, ripsari ja meikki oli pysynyt hyvin. Muutamat kyyneleet tuli vieraiden kättely/halaus jonossa, mutta loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Ruokailun ja kahvien välissä oli morsiamen isän puhe, joten siinä avautuivat taasen kyynelkanavat Jossain vaiheessa juhlissa äitini luki minulle ihanan runon, joten siinäkin tuli itku. Illal viimeinen itku tuli häätanssimme aikana. Meillä oli aivan ihana laulaja, joka lauloi Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna biisin. Heti kun kuulin alkusäveleet niin hanat aukes Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jos itkettää, niin sitten itkettää. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sailapaila Kirjoitettu January 24, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu January 24, 2015 Itse olin ajatellut etukäteen, että en haluaisi itkeä silloin kun kävelen alttarille. Kuitenkin jännitys jne. teki sen, että väkisin itketti. Lopullisesti sitten kyyneleet tuli kun sulhanen piti puheensa ja puhui niin kauniisti minusta. Eikä kyllä jälkikäteen kaduta yhtään oma itkuni, sillä samaan aikaan itki varmasti kaikki naispuoliset vieraat :D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
huihai Kirjoitettu January 31, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2015 Normaalisti itken pienestäkin asiasta, mutta hääpäivänä en itkenyt yhtään. Ehkäpä se johtui siitä, että olin käynyt vihkisen mielessäni jo niin monesti läpi, että oikea tilanne tuntui helpommalta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Venhoranta Kirjoitettu February 2, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 2, 2015 Itkimme molemmat jo ennen häitä häämarssia valitessamme. Ehkä juuri siksi ei niin paljon itkettänyt itse hääpäivänä. Muutama kyynel silti alttarilla vierähti Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Annina_ Kirjoitettu February 13, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 13, 2015 Kyllä meillä molemmilla kyyneleet välillä tulivat! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mim0sa Kirjoitettu February 16, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 16, 2015 Olin ajatellut etten itke, mutta kyllähän sitä tuli itkettyä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mepu Kirjoitettu February 16, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 16, 2015 Häätanssin aikana tuli itku, se oli vaan niiiiin meidän biisi ja siinä toiseen nojaten ympäröivä maailma kaikkosi.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
moose Kirjoitettu February 18, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 18, 2015 Olin yrittänyt totutella etukäteen musiikkiin, jonka tahdisssa kuljin "alttarille", mutta siltihän se tippa väkisinkin pyrki linssiin. Ehkä ei kuitenkaan niin pahasti, mitä olisi ollut ilman ennakkoharjoittelua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
emina Kirjoitettu February 19, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu February 19, 2015 Itkin hieman vihkitilaisuudessa ystävien lauluesityksen aikana, sekä juhlassa puheiden aikana. Mutta ei mitään hillitöntä itkukohtausta kyllä tullut Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Helinäkeiju_ Kirjoitettu July 5, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu July 5, 2015 Yleensä liikutun ja itken helposti, mutta jostain syystä en hääpäivänä itkenyt, vaikka liikuttavialta tuntuvia hetkiä olikin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
IdaLydia Kirjoitettu July 28, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu July 28, 2015 En varsinaisesti itkenyt, mutta olin liikuttunut ja varsinkin isäni ja appiukon puheiden aikana silmät kyllä hieman kostuivat. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tipsis Kirjoitettu August 31, 2015 Raportoi Share Kirjoitettu August 31, 2015 Oletin, että itken kirkossa vähintään urkujen soidessa (valitessa jo rupesi itkettämään), mutta kunnon pillittämiseltä säästyttiin. Itku meinasi varmaan jännityksestä tulla valokuvaukseen mennessä, kun olimme näkemässä toisemme ekaa kertaa ja herkistyin kyllä siinä sitten kun nähtiin toisemme. Lisäksi alttarille kävellessä olin herkistyneessä tilassa, varsinkin sitten kun näin tiettyjen läheisten tuhraavan itkua ja sormusvaloja sanoessa piti myös vähän henkäistä liikutukselta. Yllätin siis itsenikin etten vollottanut Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Minitikru Kirjoitettu July 14, 2016 Raportoi Share Kirjoitettu July 14, 2016 Vihkimisen aikana itkin hieman, olin kyllä odottanutkin tekeväni niin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
LilleriLalleri9 Kirjoitettu May 28, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu May 28, 2017 Yllätin itseni täydellisesti: normaalisti olen superherkistelijä, mutta hääpäivänä en tirauttanut koko päivänä kyyneltäkään. Vihkimisen aikana meinasi tulla liikutus, mutta sain pidäteltyä, kun siviilivihkiminen oli nopeasti ohi, enkä katsonut todistajiin vihkimisen aikana. Sen jälkeen vain hymyilin onnellisena yöhön saakka Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Nanshe Kirjoitettu June 6, 2017 Raportoi Share Kirjoitettu June 6, 2017 Päivän aikana oli monia liikuttavia hetkiä, mutta pääasiassa tunnelma oli hauska ja hilpeä. Varsinaisia kyyneliä vuodatin muutaman kerran vierailta salaa yön aikana, koska aloin olla niin väsynyt Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.