Toinen osapuoli sanoo toisen kerran "tahdon"

[Guest]

Meillä minulla tulossa ensimmäinen avioliitto, mies "toisella kierroksella". Tosin, itselläni on takana kaksi avoliittoa, joten mitä nyt sitten kierroksiksi lasketaan... Mies meni ekaa kertaa naimisiin parikymppisenä, koska exänsä oli varsin vanhoilliselta seudulta kotoisin, eikä susiparina elämistä oikein katsottu hyvällä. Menivät kirkossa naimisiin, oli isot bileet pohjalaisittain, tehtiin kaksi lasta ja erottiin alle viiden vuoden päästä vihkimisestä. Me olemme olleet alusta asti "aikuisina" tässä suhteessa, eikä toisten sanomisilla tai sanomatta jättämisillä ole ollut meille sellaista merkitystä. Nyt kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen menemme naimisiin, koska me tahdomme. Emme siksi, että muut sanovat, että niin kuuluu tehdä, eikä siksi, että pitää olla namisissa ennen lasten hankkimista (meille ei tule lapsia), emmekä siksi, että haluamme näyttää maailmalle jotain. Meille ei tule hääjuhlia, koska emme ole sellaisia ihmisiä. Meillä on juhlimatta myös minun kolmekymppiset, miehen nelikymppiset, parit tuparit, kaikki vuosipäivät, vaput, uudet vuodet ja juhannukset...Jos haluaisimme järjestää bileet, järjestäisimme, mutta meille tässä on ennen kaikkea kyse meistä kahdesta.

[vesi]

Mieheni on ollut kerran naimisissa, ensimmäiset häät olivat suuret ja perinteiset, ja liitto kesti kymmenisen vuotta. Mieheni on katolinen, eli katolisessa kirkossa emme ainakaan enää voi mennä naimisiin, mutta mielelläni haluaisin kuitenkin kirkkohäät. Itse haluaisin aika pienet ja rennot häät, ja ymmärrän myös että menneet ovat menneitä, mutta toki välillä mustasukkaisuus nostaa päätään, ja ajatukset, että sukulaiset vertaavat näitä toisen kierroksen häitä edellisiin suuriin juhliin. 

 

Edellinen avioliitto ei ole meille mikään tabu, vaan puhumme ja vitsailemmekin välillä asiasta, "kerranhan sitä vaan naimisiin mennään". Miehen katoliset vanhemmat eivät ole ainakaan ääneen erityisesti asiaa kommentoineet, ja oikeasti, olemme aikuisia, emme jaksa kamalasti välittää. Haluamme lapsia, joten siinäpä olisi katolisille sukulaisille hyperventiloinnin aihetta, jos niitä saisimme avioliiton ulkopuolella... 

 

Mies on myös ihanasti sanonut, ettei halua mun tuntevan että jään jostakin paitsi, eli jos haluaisin isot häät niin totta kai ne järjestäisimme. 

[Myway]

Olen yhdessä miehen kanssa joka ollut aiemmin aviossa, kahdesti. En voi sanoa etteikö se häiritsisi. Itse olen hyvin harkitseva, liiankin. On on ollut mahdollisuuksia mennä naimisiin aiemmin, mutta en ole halunnut koska en ole ollut varma että siinä on ihminen jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Mies on tuntenut näin jo kahdesti. Olen vähän sitä mieltä että uskottavuus on mennyt. Olemne asiasta puhuneet paljon, meillä on erilainen näkemys. Tai erilainen arvomaailma. 

Mies haluaisi mennä naimisiin. Niin minäkin, koska hän on ensimmäinen jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Mutta mietin vaan uskallanko luottaa niihin lupauksiin jotka vihkivalassa luvataan, koska hän on luvannut saman jo kahdesti aiemmin. 

Aiemmista häistä en tiedä paljoakaan. Sekin tuntuu jo lähtökohtaisesti älyttömältä kun pitää miettiä tulevan puolison edellisiä häitä kun suunnittelee yhtä elämän tärkeintä tapahtumaa. 

Muutama vuosi sitten olin häissä jossa molemmilla oli toinen liitto. Häävieraat keskusteli parin edellisistä häistä ja puolisoista. Minusta on kamalaa ajatella että omissa häissäni miehen puolelta vieraat puhuisivat miehen aiemmista häistä, puolisoista ja pohtisivat syitä miksi edellinen liitto kariutui. Tämäkin takaraivossa vaikuttaa.